Eilen oli viimeinen kerta Koirakondiksen pentukurssia. Haastavia harjoituksia ja hienoja suorituksia :-)
Ensiksi tehtiin pieni näyttelyharjoitus, sain Kamin jopa seisomaan joten kuten, ravipätkä edestakaisin menikin sitten ihan hyppelyksi. No eipä ole tullut harjoteltua ollenkaan tommosia juttuja, kai niitäkin vähän vois treenata...
Seuraavaksi harjoteltiin luoksetuloa koirakkokujan läpi, kaikki koirat tulivat omistajiensa yllätykseksi hienosti luokse. Kamikaan ei tainnut muita edes huomata. Seuraava harjoitus, pujottelu koirakoiden välistä ja lopuksi viimeisen koirakon ihmisten tervehtiminen ja sen jälkeen koirien, meni ihan yli odotusten, Kami kulki vierellä ottaen katsekontaktia nätisti! Ei se kotiseudulla koskaan niin hienosti käyttäydy...
Lopuksi mentiin tielle kävelemään edestakaisin häiriötekijöiden joukkoon, meidän seassa edestakaisin kirmaili nimittäin kaksi hölkkääjää, sauvakävelijä ja fillari. Lenkkeilijöiden perään Kami vähän yritti lähteä, kun ne oikein härnäävästi edestä ampaisivat, mutta parilla vesisuihkauksella kuonolle loppui sekin pöllöily.
Treenien päätteeksi kyselin vielä Nooralta opastusta siihen, kun mä en vaan saa Kamia nätisti sivulle istumaan, se jää aina melkein puolen metrin päähän. Noora kun otti namin käteen, niin se sai Kamin just eikä melkein jalkaan kiinni ja istumaan. Mä en vaan osaa! Jonkun aikaa Noora väänteli mun kättä, että saatiin Kami edes kerran lähelle, nyt täytyy kyllä tota yrittää kotona kunnolla ja jättää palkkaamatta jos koira on liian kaukana. Toinen ongelma on eteenistuminen, Kami tulee suoraan eteen, mutta istahtaa sitten aina 90 asteen kulmaan... Ei siitä taida toko-koiraa tulla... Tai siis musta toko-ohjaajaa!
Virallisen osion jälkeen oli taas se koirien mielestä hauskin hetki: metsässä leikkiminen! Kami juoksutti toopermannia ihan hulluna. Toope vaan on kasvanut niin valtavasti, että on ihan kömpelö eikä pysy tuon pikkusissin perässä millään :-)
Kami oli yllättävän aktiivisella tuulella helteestä huolimatta. Namitkin kelpasi paremmin kuin koskaan ja se oli kiinnostunut tekemään juttuja mun kanssa! Olenkohan mä liikaa keskittynyt siihen, että haluan kotona hiljaisen ja rauhallisen koiran, kun siitä on tullut niin "veltto"? Toisaalta jos se treeneissä on innostunut (säpäkäksi sitä ei voi sanoa...), mutta kotona ja muuten tarpeen tullen rauhallinen, niin ei kai siinä mitään pahaa ole?
Tiistaina oli muuten Kamin toisten rokotusten vuoro. Kaveri meinasi seota ilosta kun päästiin eläinlääkärin ovesta sisään: "täällä on niitä ihania ihmisiä jotka lässyttää ja rapsuttaa". Ja niinhän ne lässytti ja rapsutti... Eläinlääkäri nopeesti katso Kamin olevan tyttö, kun sillä on niin pienet boolssit... Kamille taitaa tulla ikuiset traumat pienistä kulkusistaan... ;-) Pöydällä Kami mussutti nätisti namia, otti rokotukset vastaan mitään huomaamatta ja suussa tsekattiin kaiken olevan kunnossa, ne isot poskihampaat siellä tosiaan ne patit poskiin aiheuttaa. 12 kg muuten näytti vaaka Kamin painoksi.
Tänään päästään ekalle oikealle paimennustunnille, saas nähdä mitä tapahtuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti