Kami pääsi eilen taas aksaamaan. Treenirata näytti tältä:
Kohta 17-19 oli ehkä se haastavin, Kami kun tuppasi 18 jälkeen "vähän" lähteä kaarrattamaan. Ei siinäkään oikeestaan muuta ongelmaa ollut. Ja kaarratuskin taisi olla ihan väsymyksestä johtuvaa. Backlappia viljeltiin hypyille 6 ja 19, se on musta jotenkin hauskanen ohjaus. Hyvää oli meno!
Ennen treeniä pääsi Ledi tutustumaan hallin ympäristöön ja ihmisiin ja treenin jälkeen oli vuorossa hallivierailu. Rohkea on otus ja hyvin sosiaalinen ;) Sisällä lähti vapaana lirkutuksesta vapaana muidenkin matkaan, palautui se onneksi mullekin ;) Ja narulelua repi hurjasti muristen! Kylläpä illalla väsytti koiraa. :)
Nukkumapaikan pentu vaihtoi yöksikin kuraeteisessä olevaan kevythäkkiin. Kuraeteisessähän pentu päivänsä viettää, joten hyvä, että on sinne kotiutunut.
Pikku-Kelpin eka vuorokausi Suomessa on takana. Eilen kaveri pääsi autoajelulle, kun heitettiin Lasse lentokentälle. Alkumatkasta kuului vähän marmatusta kuljetusboxista, mutta aika nopeasti se nukahti. Lentoasemalle otus sai tehdä pikavisiitin. Täytyhän sen nyt Turunkin kenttä nähdä, kun Frankfurt ja Helsinki ovat jo tutut!
Kotosalla sai vajaan tunnin verran opetella yksin oloa, kun kävin Kamin kanssa lenkillä. Ja nukkuvainen otushan siellä odotti ♥
Kynnetkin nipsastiin lyhyemmiksi. Kauhiasti kaikkea opeteltavaa kaverilla ;) Illalla katsoin kasvattajan laittamia viimesiä videoita pennuista Saksassa ja kun koneelta kuului kasvattajan "pentukutsuhuuto" säntäsi Ledi ulko-ovelle parkumaan. Kyllä reippaalla otuksella näköjään vähän kaihertaa joku ikävä. No se helpotti, kun pääsi syliin ja sitten ihan Kamin lähelle nukkumaan.
Illalla vitistiin taas vähäsen. Vissiin se olisi halunnut Kamin kylkeen nukkumaan, muttei tainnut uskaltaa mennä. Ja toisaalta haluisi olla lähellä mua, mutta Kami on toisessa päässä taloa. Nukahti se lopulta tyynylle, joka on heti makuuhuoneen oviaukon ulkopuolella. Puoliltaöin käytin sen vielä pikapissalla, kun pentu heräsi ja sitten se nukkuikin aamukuuteen, jolloin mä nousin töihin. Pentu siis nukkui hyvin, mutta mä en kyllä oikein nukkunut, kun piti kuunnella joka kerta kun pentu kääntää kylkeä, että herääkö se...
Reipas ja rohkea pikku-otus. Oli heti kuin kotonaan ja yönkin nukkui makuuhuoneen portin ulkopuolella hipihiljaa :) Ja ahne ja sosiaalinenkin se on. Kamia vähän jänskyttää vielä mokoma otus, mutta kyllä ne samassa lelussa jo roikkuu.
Sunnuntaina oli meidän pienryhmän treenipäivä hallilla. Treenausta oikein ajan kanssa, ruokaa, saunaa ja seurustelua :) Kamin kanssa tuli vedettyä liian pitkään ilman taukoa ja koira meni ihan piippuun :( Olinpas mä tyhmä. Lämmölläkin varmaan oli vähän osuutta asiaan.
Maanantaina treenattiin Paraisilla Nooran ohjauksessa. Muuten ihan kivaa menoa, ohjaajan liikkeen rytmitys vaan puuttuu.
Torstaina paimennettiin. Kami vetäs heti alussa aika vauhdilla päin verkkoaitaa kun yritti rynnistää pysäyttämään laumaa eikä huomannut aitaa. Meni komiasti ympäri jalat kohti taivasta... Aika rysäys! Siitä johtuen taisi vähän itsevarmuus mennä hukkaan, kun pitkästä aikaa tuli taas se "katselen kiltisti ohjaajaa täältä lauman takaa"-moodi. Ei tahtonut päästä kunnon työskentelymoodiin. Tehtiin poispäinajoa metsätiellä ja metsähakuja. Illalla koira oli kotonakin vielä jotenkin levoton, oliskohan vähän ollut kipeä jostain kohtaa? Seuraavana päivänä onneksi oli taas normaali.
Tänään lähdetään juhlimaan ystävien häitä. Kami menee hoitoon taas Millan luo ja haetaan sieltä huomenna illalla, samalla reissulla kun tulemme pennun kanssa kentältä, hui!
Lähistöllä asuviin noutajiinkin ollaan taas pitkästä aikaa metsässä törmätty. Jopa kolmasti tällä viikolla! Ja niitä on nykyään neljä urosta... Mutta kai noi alkavat tottua toisiinsa, kun tuntuu, että ovat joka kerta vähän rauhallisempia kohtaamisissa. Toki siinä on vähän jäykistelyä, mutta ei mitään rähinän aloituksia. Ja sainpahan samalla kysyttyä, mitä mokomat tykkäävät pennusta. Omistaja oli sitä mieltä, että ei ne sitä syö. Toivotaan niin.
Viime vuonna Lohjalla me munattiin ittemme ihan täysin videoilla kuului, kuinka katsojatkin kauhisteli menoa... Tänä vuonna näytettiin! Ekalta radalta nollavoitto ja toka aksaserti, tokalla radalla yksi rima alas, mutta nopein aika ja hyppäriltä nollavoitto ja hyppyserti. Ei paha ottaa kaksi sertiä samana päivänä! Seuraavat ja viimeset saadaankin vastaanottaa aikasintaa ensi keväänä. Mutta se mitä tosissaan olisin halunnut, jäi saamatta: tuplanolla. Samperin riman pudotus... Nopein aikakin kun oli, niin oltais otettu triplanollavoitto Sepäs vasta olis huikeeta!
Eka rata oli aika nappisuoritus. Jännän paikkoja oli kepit, niihin kun tultiin aika vauhdilla, niin moni koira ei vaan taipunut enää tokaan väliin. Ja lopussa keinun jälkeen rupesi rimat jännittämään, kun oli aika lyhyt väli hypyillä + takaaleikkaus ja tieto, että nolla on alla. Ykkössijalla oli kanssamme täsmälleen samalla ajalla myös yksi bortsu, onneksi se oli jo AVA, niin ei tarvinnut ruveta sertistä "tappelemaan".
Tokalla radalla rynnin alussa liikaa, oli kiire A:ta edeltävän hypyn ohi, kun moni koira törmäili siinä ohjaajaan. Ja hypyltä tuli sitten rima alas :( Keppien jälkeinen takaakierto oli alkujaan se, millä odotin riman tippuvan, se onneksi handlattiin. Ja lopussa pääsi kaarros "vähän" pitkäksi, oli löysä olo, kun tiesi, että vitonen on alla. Mutta silti nopein aika, oho!
Kolmannelle radalle asenne oli vähän, että "tällä ei ole meille mitään annettavaa". Tuplanolla on menetetty ja hyppärinollia on riittämiin. Jalka alkoi radalla tuntua raskaalta ja oma ohjaus epäilytti yhdessä kohtaa kun kaikki muut teki sen toisin. Mä en vaan sillä toisella tapaa kyennyt näkemään, että saisin Kamin oikealle hypylle, joten onneksi pysyin omassa mietinnässäni ja nollahan sieltäkin tuli. Ja vielä se voitto ja sertikin... Aika mahti päivä!
Tiistaina käväsin päivällä vetämässä hallilla pikatreenit, jälleen vähän niitä kontaktimuistutteluja. Nyt oli taas ylösmenot ihan priimaa ja alastulotkin on siinä sivussa nopeutunut.
Eilen paimennettiin. Ensiksi tehtiin hakuja tolppakoiralta. Oikelta haki suht ok, vasen on armottoman suppea. Ekalla kerralla pitkältä matkalta jopa leikkasi lauman eteen... Otettiin sitten muutamat kierrokset vasenta ja vähän oikeaa ihan vaan lauman ympäri etäisyyttä hakien. Siinä sai ohjaajakin sitten juosta ja painostaa koiraa, että saatiin sitä etäisyyttä, huoh. Toi on kyllä meidän ikuisuusongelma.
Lisäksi harjoteltiin lampaiden irrotusta pyöröhäkistä. Häkin sisällä oli siis iso lauma ja kolme ulkopuolella ja ne kolme piti kuskata pois. Mutta nehän liiskaantuu ihan siihen pyöröaitaan kiinni ja kulkee sitä ympäri, joten se irrotus vaatii vähän tekemistä. Kami hoiti homman kyllä aika hienosti! Tosin sen verran hommaa näin ekalla kerralla autettiin, että otin itse yhden lampaan koukun nokkaan ja avitin sitä oikeaan suuntaan niin lähtevät vähän helpommin. Ja kolmatta niskurilammasta Kami tuijotti hyyyyytävällä silmällä, kun lammas yritti kovasti takasin häkille ja oli vaan pää Kamia kohti ja kopisteli uhkaillen etusorkillaan. Eipä Kami edes viittinyt naksutella sille vaan tuijotti sitä vaan niin kovalla silmällä, että askel kerrallaan alko lammas pakittaa... Kami näytti ihan aidolta paimenelta!
Loppuun vielä vähän pentukuvasaastetta Saksasta...
Saksan reissu takana! Ja olipas kiva reissu! Saksassa oli kesä jo kovassa vauhdissa: nurmet oli vihreinä ja sireenit kukki. Kaunista!
Lauantaina ajeltiin kolmisensataa kilometriä Kaiserslauterniin pentuja katsomaan. Tai oikeastaan ensiksi mentiin Ludwigshafeniin, jossa kasvattaja Diana oli myymässä ja kisaamassa agilitykilpailuissa. Niillä oli aksakentän laidalla Biergarten! Kisapaikalta lähdettiin melkein heti pentuja katsomaan ja voi mitä pentuja...
Oikein oli reipas ja nätti kuusikko. Ja poika dumbo-korvineen tietenkin aivan valloittava! Pakkohan se on kotio saada...
Päivää vajaan kahden viikon päästä se sitten Helsinkiin lentääkin kahden siskonsa kanssa. Saas nähdä mitä siitä tulee... :D
Menomatka pentuja katsomaan sujui aurinkoisessa säässä ja maisemia ihaillen yhdessä hujauksessa. Ja autobaanallahan saa aika reippaasti lasketella menemäänkin. Paluumatka puolestaan ei tuntunut loppuvan koskaan, oli pilkkopimeää, vettä tuli kaatamalla ja salamatkin välkkyi. Mitään ei nähnyt ja pikku-fiiat oli vähän väliä vesiliirrossa, madeltiin siis pitkään alle 80 km/h... Karmea keli!
Loppuun pari videota, ekassa meille tuleva b&t poika ja Suomeen muuttava punapantatyttö "kuoppaavat" kasvattajalle jäävää narttua.
Sepäs vasta olis huikeeta!
