Eilen kolme starttia Salossa, vähän semmonen turha reissu (kisojen osalta). Eka rata oli suht ok, mutta alussa tuntu, että koira liikku kuin suossa ja kaksi ekaa rimaakin tuli alas. Eka rima tuli TOSI monelle alas, jotenkin se alusta oli upottava. Olisi pitänyt näköjään ottaa joku lämppähyppy!
Tokalla radalla karkasi koira putkeen hyppyneliöltä, typerä virhe ohjaajalta: ei ohjannut...
Kolmas rata, hyppäri, kosahtikin heti alkuunsa, kun joku oli vaihtanut nelosesteen paikkaa. Rataantutustumisessa se oli ihan varmasti siinä kohtaa, missä itse radalla olin.
Kotimatkalla (Mian ja Ansan kanssa reissussa) poikettiin Paimioon Tapsan ja Erjan luo. Karoliinakin tuli käymään Kaapon ja Inton kanssa. Nautittiin grillin herkuista ja kelpie-vilinästä. Metsälenkillä oli mukana 8 kelpiä, aikamoinen lauma! :) Ja Ledikin istui porukkaan oikein hyvin.
29.5.2011
27.5.2011
Pikkutreenailuja
Keskiviikkona käytiin tokoilemassa! Ihan oikeesti! Jotenkin haluis Kamin kanssa vielä sitä voittajaa kokeilemaan, mutta kun ne uudet liikkeet (ruutu, tunnari) ei vaan lyö läpi. Kyllähän tuo kaukot osaa, seuruun, jäävät ja noudot, mutta noi kaksi... Tokoiltiin Raisiossa Mian ja Millan kanssa. Otin Kamin kanssa vähän ruutua (kosketusalustalla) ja noutoa. Sekä paikallamakuu ja vähän seuruuta. Led pääsi harjottelemaan remmissä kävelyä ja muutaman luoksetulon Mian pitäessä kiinni ja mä juoksin hetsaten karkuun. Kovaa tulee luo :)
Eilen tuli yllärilähtö Somerolle esittelemään ulkomuototuomareille paimentavaa kelpiä. Kaisan piti sinne mennä, mutta oli kipiänä ja kyllähän mut nyt saa yllytettyä lyhyen paimennuksen takia ajamaan reilu 100 km suuntaansa... Joskus itseäkin ihmetyttää, että onko mun toimissa mitään järkeä. No onneksi kävi paikanpäällä ilmi, että saan reissusta sentään km-korvaukset niin ei se sitten niin paha ole.
Paimennuspaikkana oli Nietosvaaran tila. Tilalla on talvella uuhia viitisensataa ja nyt ovat melkein kaikki vielä karitsoineet eli lukumäärä vieläkin paljon suurempi, aika huikeeta. Lampaat oli valtavia Texel-lihalampaita. Aivan jäätävän kokoisia! Päivi varoittelikin, että saattavat painaa 100 kg ja eivät sitten väistä ihmistä vaan jyräävät yli, great. Onneksi otettiin "näytös" pihatarhassa eikä isolla laitumella, niin ei tullut mitään pitkää hakua, jossa vauhti olisi voinut kiihtyä ja lampaat jyrätä mut.
Annoin ensiksi tilan pro-bortsujen esitellä taitojaan, jotta lampaat vähän väsyisivät ja uskaltauduin vasta viimeisenä kehään. Yllättävän hyvin Kami malttoi enkä saanut lihamassaa pahasti päälleni! Otettiin varman päälle ja pyörittiin ensiksi vaan lauman ympäri suuntaa vaihdellen, saivat tuomarit rauhassa katella liikkeitä. Uskaltauduin mä sitten vähän kuljettelemaankin otuksia, kun meni niin kivasti. Poispäinajoa otin ihan vaan sen verran, että annoin Kamin tuijotella jästipää-lampaat kääntymään poispäin ja kuljettaa ihan pikkasen. Kauan Kami sai tuijottaa ja lampaat tuijotti ja potki uhkaillen maata sorkillaan, mutta näköjään Kamin voima riitti! Ja ihan ilman mitään hyökkimistä, pelkällä vahvalla katseella.
Kovasti tuomarit (vai tuomarikokelaat, en mä tiedä?) tykkäsivät paimenista ja vilkasta keskustelua koirien rakenteesta saatiin aikaiseksi. Ehkä joskus vielä joku suomalainen tuomari ymmärtäisi muidenkin kuin tankki-kelpien päälle… Anteeksi pieni kärjistys ;)
Jaa niin, tuomarit pikaisesti ja epävirallisesti Kamin mittasivatkin, 56 cm taitaa sen korkeus olla.
Eilen tuli yllärilähtö Somerolle esittelemään ulkomuototuomareille paimentavaa kelpiä. Kaisan piti sinne mennä, mutta oli kipiänä ja kyllähän mut nyt saa yllytettyä lyhyen paimennuksen takia ajamaan reilu 100 km suuntaansa... Joskus itseäkin ihmetyttää, että onko mun toimissa mitään järkeä. No onneksi kävi paikanpäällä ilmi, että saan reissusta sentään km-korvaukset niin ei se sitten niin paha ole.
Paimennuspaikkana oli Nietosvaaran tila. Tilalla on talvella uuhia viitisensataa ja nyt ovat melkein kaikki vielä karitsoineet eli lukumäärä vieläkin paljon suurempi, aika huikeeta. Lampaat oli valtavia Texel-lihalampaita. Aivan jäätävän kokoisia! Päivi varoittelikin, että saattavat painaa 100 kg ja eivät sitten väistä ihmistä vaan jyräävät yli, great. Onneksi otettiin "näytös" pihatarhassa eikä isolla laitumella, niin ei tullut mitään pitkää hakua, jossa vauhti olisi voinut kiihtyä ja lampaat jyrätä mut.
Annoin ensiksi tilan pro-bortsujen esitellä taitojaan, jotta lampaat vähän väsyisivät ja uskaltauduin vasta viimeisenä kehään. Yllättävän hyvin Kami malttoi enkä saanut lihamassaa pahasti päälleni! Otettiin varman päälle ja pyörittiin ensiksi vaan lauman ympäri suuntaa vaihdellen, saivat tuomarit rauhassa katella liikkeitä. Uskaltauduin mä sitten vähän kuljettelemaankin otuksia, kun meni niin kivasti. Poispäinajoa otin ihan vaan sen verran, että annoin Kamin tuijotella jästipää-lampaat kääntymään poispäin ja kuljettaa ihan pikkasen. Kauan Kami sai tuijottaa ja lampaat tuijotti ja potki uhkaillen maata sorkillaan, mutta näköjään Kamin voima riitti! Ja ihan ilman mitään hyökkimistä, pelkällä vahvalla katseella.
Kovasti tuomarit (vai tuomarikokelaat, en mä tiedä?) tykkäsivät paimenista ja vilkasta keskustelua koirien rakenteesta saatiin aikaiseksi. Ehkä joskus vielä joku suomalainen tuomari ymmärtäisi muidenkin kuin tankki-kelpien päälle… Anteeksi pieni kärjistys ;)
Jaa niin, tuomarit pikaisesti ja epävirallisesti Kamin mittasivatkin, 56 cm taitaa sen korkeus olla.
25.5.2011
Aksailuja
Maanantaina aksattiin Nooran opissa. Ensiksi jumitettiin kolmos-nelos väliin. Koira ei tykännyt oikein lähteä sylkkäriin mukaan. Se kun saatiin viilattua, päästiin aika hienoa menoa pätkä eteenpäin ja loppuajaksi jumituttiinkiin päällejuoksu-kohtaan. Kami kun tosiaan tykkäsi taas juosta mun päälle ja Noora ei arvostanut sitä ominaisuutta ;). Eli jarrua haettiin. Ja kun jarru oli asennettu, piti vielä muistuttaa, että hypätään silti se hyppy rimaa tiputtamatta tai siivekettä tönimättä... Samperin puupää. Sekä koira, että ohjaaja...
Eilen treenattiin tämän näköstä väkerrystä:
Tuo 5-7 väli tuntu aika hurjalta, mutta meni ihan kivasti. Kepeille meni ekalla kerralla kentän ulkokautta kiertäen, kun oli kepit niin lähellä aitaa... Eli putken jälkeen loikka aidan yli ja sitten takaisin ja oikein sisään kepeille :D 13-hypyllä tykkäsi lähteä taas kaarrattamaan, vähän saman oloinen tilanne kuin viime viikollakin oli. Kaiken kaikkiaan ihan hyvää settiä ja treenin jälkeen hyvin läkähtynyt koira...
Ledi pääsi treffaamaan pentusia: samanikäisen Nooti-sheltin kanssa oli kiva kähjätä, alkuun pikkasen tosin ujostutti tuo suuri ja mahtava sheltti. Ja pari viikkoa nuorempi Kooma-bortsukin pääsi geimeihin mukaan. Kiva, kun ympärillä alkaa olla paljon pentuseuraa!
Eilen treenattiin tämän näköstä väkerrystä:
Ledi pääsi treffaamaan pentusia: samanikäisen Nooti-sheltin kanssa oli kiva kähjätä, alkuun pikkasen tosin ujostutti tuo suuri ja mahtava sheltti. Ja pari viikkoa nuorempi Kooma-bortsukin pääsi geimeihin mukaan. Kiva, kun ympärillä alkaa olla paljon pentuseuraa!
23.5.2011
Poijjaat
Viikonloppuna Kami alkoi viimein vapautua pennun seurassa, ei enää jännitä ollenkaan niin paljoa. En tiedä johtuiko "vapautuminen" siitä, että viikossa on ehtinyt tottua pentuun vai siitä, että itse skarppasin asennemuutoksen kanssa: Kamille enemmän privaatihuomiota, jotta se tietää olevansa ykkönen ja vähemmän pennun kanssa lässytystä, varsinkin kun Kami on paikalla. Hellin sitä sitten salaa kahdenkesken ;)
Eilen illalla pojat löysivät yhteisleikin nimeltä hammaspaini. Voi sitä kähjäyksen riemua... Painileikit ja järkevän rajoissa pysyvät vetoleikit on sisällä ok, sitten jos riehaannutaan jahtausosastolle, lentävät koirat ulos jäähylle. Ja kun jäähyn jälkeen pentu ei millään malttanut lopettaa leikkiä, tuli sille häkkikomennus. Se on kyllä ihanaa, että vaikka tyyppi on ihan kierroksilla niin häkkiin rauhoittuu hetkessä ja käy nukkumaan. Häkin ovi tullee siis heilumaan tiuhaan, kun tarvii saada väsymysriekunnat katkeamaan.
Aamullakin pentu oli heti Kamin kimpussa kun kerran keksi miten sen kanssa leikitään. Saas nähdä meneekö tämä systeemi vielä ihan mahottomaksi...
5 päivää pentu onnistui olemaan ihan sisäsiistikin, tänä aamuna tuli pissat lattialle, kun en tajunnut, että toisella oli niin kova hätä. Oli vissiin illalla vielä juonut itsensä täyteen. Mutta hyvällä mallilla tämä puoli siis. Toisaalta pentu on ollut vain max. 6-tuntisia päiviä yksin eli ihan täyttä työpäivää ei vielä ole joutunut pidättämään. Sekin tässä taitaa olla kohta vielä edessä.
Eilen illalla pojat löysivät yhteisleikin nimeltä hammaspaini. Voi sitä kähjäyksen riemua... Painileikit ja järkevän rajoissa pysyvät vetoleikit on sisällä ok, sitten jos riehaannutaan jahtausosastolle, lentävät koirat ulos jäähylle. Ja kun jäähyn jälkeen pentu ei millään malttanut lopettaa leikkiä, tuli sille häkkikomennus. Se on kyllä ihanaa, että vaikka tyyppi on ihan kierroksilla niin häkkiin rauhoittuu hetkessä ja käy nukkumaan. Häkin ovi tullee siis heilumaan tiuhaan, kun tarvii saada väsymysriekunnat katkeamaan.
Aamullakin pentu oli heti Kamin kimpussa kun kerran keksi miten sen kanssa leikitään. Saas nähdä meneekö tämä systeemi vielä ihan mahottomaksi...
5 päivää pentu onnistui olemaan ihan sisäsiistikin, tänä aamuna tuli pissat lattialle, kun en tajunnut, että toisella oli niin kova hätä. Oli vissiin illalla vielä juonut itsensä täyteen. Mutta hyvällä mallilla tämä puoli siis. Toisaalta pentu on ollut vain max. 6-tuntisia päiviä yksin eli ihan täyttä työpäivää ei vielä ole joutunut pidättämään. Sekin tässä taitaa olla kohta vielä edessä.
21.5.2011
Kotikisat
Tänään kolme starttia kotikisoissa. Eipä niissä paljon kerrottavaa, yksi nolla saatiin aikaiseksi.
Eka rata meni multa ihan hissutteluksi ja varmisteluksi. Ärsyttävää! Eipä olekkaan aikoihin ollut noin turhautunut olo omaan tekemiseen. Tai siis tekemättömyyteen. OHJAA ÄLÄKÄ HISSUTTELE! Ekan riman jälkeen hissuteltiin tulokseksi hyl.
Tokalla radalla tehtiin nolla. Loppupuolella tuli ohjaajalle black-out: koira on putkessa, mitä helvattia mun sitten piti tehdä!?! Siispä loppu meni sohellukseksi ja pelasteluksi, aika jäi siis surkeaksi.
Kolmannen radan loppu oli HAASTAVA. Rataantutustuminen oli 10 min ja kerrankin se tuli tosi tarpeeseen. Mä jahkasin ja jahkasin, eikä meinannut löytyä tapaa, millä voisin edes uskoa lopun jotenkin onnistuvan. Radalla sitten otettiin hylly jo kakkosesteellä, Tampereen toisinto: pakkovalssissa vedän vaan koiran hypyn oikealle puolen, mutta sitten jää pois se pieni liike, jolla koira hyppäisi sen hypyn. Eli ohi hypystä ja putkeen. Loppurata mentiin sitten vähän raivolla ja se vaikea loppu onnistui kuin onnistuikin! Jotain hyvää edes :)
Pentu oli oikein mallikas kisaturisti. Nukkuili autossa kiltisti ja pääsi välillä ulkoilemaan ja halliin. Hallin kisamelskeessä repi lelua kauhialla ärinällä :) Ja toisella kerralla puoliunisena kiltisti istuskeli sylissä ja katseli menoa.
Eka rata meni multa ihan hissutteluksi ja varmisteluksi. Ärsyttävää! Eipä olekkaan aikoihin ollut noin turhautunut olo omaan tekemiseen. Tai siis tekemättömyyteen. OHJAA ÄLÄKÄ HISSUTTELE! Ekan riman jälkeen hissuteltiin tulokseksi hyl.
Tokalla radalla tehtiin nolla. Loppupuolella tuli ohjaajalle black-out: koira on putkessa, mitä helvattia mun sitten piti tehdä!?! Siispä loppu meni sohellukseksi ja pelasteluksi, aika jäi siis surkeaksi.
Kolmannen radan loppu oli HAASTAVA. Rataantutustuminen oli 10 min ja kerrankin se tuli tosi tarpeeseen. Mä jahkasin ja jahkasin, eikä meinannut löytyä tapaa, millä voisin edes uskoa lopun jotenkin onnistuvan. Radalla sitten otettiin hylly jo kakkosesteellä, Tampereen toisinto: pakkovalssissa vedän vaan koiran hypyn oikealle puolen, mutta sitten jää pois se pieni liike, jolla koira hyppäisi sen hypyn. Eli ohi hypystä ja putkeen. Loppurata mentiin sitten vähän raivolla ja se vaikea loppu onnistui kuin onnistuikin! Jotain hyvää edes :)
Pentu oli oikein mallikas kisaturisti. Nukkuili autossa kiltisti ja pääsi välillä ulkoilemaan ja halliin. Hallin kisamelskeessä repi lelua kauhialla ärinällä :) Ja toisella kerralla puoliunisena kiltisti istuskeli sylissä ja katseli menoa.
20.5.2011
Lisää paimennusta
Tänäänkin paimennettiin, kun ensi viikon treeni siirtyi tälle päivälle. Tehtiin vähän palauttelua edellispäivän treenistä.
Kami sai alkuun avata kaariaan juoksemalla pyörötarhaa ympäri. Ja ympäri. Ja ympäri. Alkohan sitä liikettä tulla jumituksen sijaan. Sitten tehtiin vähän hakua, kuljetusta, poispäinajoa ja häkitys. Poispäinajossa oli vähän turhan paljon äkkinäisiä syöksyjä, kun tunteet oli hausta kuumenneet, mutta kunhan sain itseni rauhoitettua ja käskyt rauhallisiksi ja jäätäviksi, alkoi koirankin liike olla oikeanlaista. Heti jos hermostun ja käsky tulee terävänä, reagoi Kami "terävästi" ja liikkuu liian voimalla. Siispä raaaauhallisesti käskyttäen...
Ledi pääsi pikaiselle visiitille Raision keskustaan. Hiljastahan siellä oli. Toistaiseksi tuntuu, että Ledi reagoi autoihin/liikkeeseen/hälinään paremmin kuin Kami aikanaan. Seurailee liikkuvia asioita joo, mutta rauhallisen oloisena ja ahdistumatta. No Ledillä lienee aika paljon helpompi lähtökohta, kun on jo nähnyt enempi maailmaa kuin Kami tullessaan ja on myös nelisen viikkoa nuorempi. Kamihan repästiin tänne kutakuinkin keskeltä aavikkoa 12-viikkosena, joten autot ja muu vilske oli aika juttu.
Kami sai alkuun avata kaariaan juoksemalla pyörötarhaa ympäri. Ja ympäri. Ja ympäri. Alkohan sitä liikettä tulla jumituksen sijaan. Sitten tehtiin vähän hakua, kuljetusta, poispäinajoa ja häkitys. Poispäinajossa oli vähän turhan paljon äkkinäisiä syöksyjä, kun tunteet oli hausta kuumenneet, mutta kunhan sain itseni rauhoitettua ja käskyt rauhallisiksi ja jäätäviksi, alkoi koirankin liike olla oikeanlaista. Heti jos hermostun ja käsky tulee terävänä, reagoi Kami "terävästi" ja liikkuu liian voimalla. Siispä raaaauhallisesti käskyttäen...
Ledi pääsi pikaiselle visiitille Raision keskustaan. Hiljastahan siellä oli. Toistaiseksi tuntuu, että Ledi reagoi autoihin/liikkeeseen/hälinään paremmin kuin Kami aikanaan. Seurailee liikkuvia asioita joo, mutta rauhallisen oloisena ja ahdistumatta. No Ledillä lienee aika paljon helpompi lähtökohta, kun on jo nähnyt enempi maailmaa kuin Kami tullessaan ja on myös nelisen viikkoa nuorempi. Kamihan repästiin tänne kutakuinkin keskeltä aavikkoa 12-viikkosena, joten autot ja muu vilske oli aika juttu.
Paimennusta
Eilen taas paimennettiin.
Ensimmäiseksi oli tarkoitus siirtää viisi juuri vieroitettua pässiä pyörötarhan kyljestä pässilaitumelle. Alkuperäinen ajatus oli, että olisimme Mian ja Ansan kanssa hoitaneet homman kahdestaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Muutaman kerran saatiin lauma irti häkin kyljestä ja 10m päähän, mutta sitten ne juurtui siihen. Sitten tuli vuoroon Heili & Ninja ja vaikka nekin tosissaan teki töitä, niin ei lähtenyt porukka liikkeelle. Lopulta ne kuljetettiin niin, että yksi pahin junttura kannettiin, yksi oli mulla narun päässä (kiskonnassa) ja lauman takana oli viisi koiraa! Ja silti oli tahmeaa kulkemista, jösses!
Siirron jälkeen ajettiin pieni rata helpommin liikkuvilla lampailla. Lyhyt haku, tolpan kierto, kuljetus portista, tolpan kierto ja häkitys. Tyyli vapaa eli poispäinajoa tai tasapainossa kuljetusta. Kamilla tuntu olevan kuljetus ylipäätään vähän hukassa (tehty liikaa poispäinajoa?), joten otin kaikki kuljetukset tasapainossa ajona. Haussa menin aika lähelle laumaa jeesaamaan, kun piti hakea vasemman kautta ja se on Kamille ollut vähän vaikeampi. Haki avustettuna ihan ok ja kuljetuksissa alko taas löytyä ajatus. Lähelle vaan taas tuppasi ja häkityksessä oli vähän säätämistä.
Loppuun jokainen sai tehdä vielä haluamansa kohdan uudestaan. Me tehtiin pätkä kuljetusta etäisyydestä (juoksutusraipalla) huolehtien ja häkitys. Nyt alkokin näyttää jo huomattavasti rauhallisemmalta!
Pentu pääsi pikaisesti nuuhkimaan lampaita ja heiluttelemaan niille häntää. Ja tietenkiin syömään lampaanpapanoita, ah niin makoisia… Ennen paimennusta kävivät meillä pikavisiitillä Outi ja Ledin sisko Q. Kyllä oli pennuilla hauska jälleennäkeminen; kauhiasti juoksua, painia ja vipellystä.
Aiemmin päivällä Kami viimein rohkaistui vähän leikittämään pentua kotona. Leikki meni vähän ehkä villiksi, kun pentu oli riehakkaalla (purevaisella) päällä ja päättyi siihen kun Kami jotenkin liukastui pennun päälle ja pentu loukkasi vasemman etujalkansa :( Hetken aikaa ei varannut sille ollenkaan, itki vaan, mutta vähän ajan päästä alko liikkumaan ontuen ja jonkun ajan kuluttua taas jo ihan normaalisti. Toivottavasti ei tullut sen kummempia vammoja…
Ensimmäiseksi oli tarkoitus siirtää viisi juuri vieroitettua pässiä pyörötarhan kyljestä pässilaitumelle. Alkuperäinen ajatus oli, että olisimme Mian ja Ansan kanssa hoitaneet homman kahdestaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Muutaman kerran saatiin lauma irti häkin kyljestä ja 10m päähän, mutta sitten ne juurtui siihen. Sitten tuli vuoroon Heili & Ninja ja vaikka nekin tosissaan teki töitä, niin ei lähtenyt porukka liikkeelle. Lopulta ne kuljetettiin niin, että yksi pahin junttura kannettiin, yksi oli mulla narun päässä (kiskonnassa) ja lauman takana oli viisi koiraa! Ja silti oli tahmeaa kulkemista, jösses!
Siirron jälkeen ajettiin pieni rata helpommin liikkuvilla lampailla. Lyhyt haku, tolpan kierto, kuljetus portista, tolpan kierto ja häkitys. Tyyli vapaa eli poispäinajoa tai tasapainossa kuljetusta. Kamilla tuntu olevan kuljetus ylipäätään vähän hukassa (tehty liikaa poispäinajoa?), joten otin kaikki kuljetukset tasapainossa ajona. Haussa menin aika lähelle laumaa jeesaamaan, kun piti hakea vasemman kautta ja se on Kamille ollut vähän vaikeampi. Haki avustettuna ihan ok ja kuljetuksissa alko taas löytyä ajatus. Lähelle vaan taas tuppasi ja häkityksessä oli vähän säätämistä.
Loppuun jokainen sai tehdä vielä haluamansa kohdan uudestaan. Me tehtiin pätkä kuljetusta etäisyydestä (juoksutusraipalla) huolehtien ja häkitys. Nyt alkokin näyttää jo huomattavasti rauhallisemmalta!
Pentu pääsi pikaisesti nuuhkimaan lampaita ja heiluttelemaan niille häntää. Ja tietenkiin syömään lampaanpapanoita, ah niin makoisia… Ennen paimennusta kävivät meillä pikavisiitillä Outi ja Ledin sisko Q. Kyllä oli pennuilla hauska jälleennäkeminen; kauhiasti juoksua, painia ja vipellystä.
Aiemmin päivällä Kami viimein rohkaistui vähän leikittämään pentua kotona. Leikki meni vähän ehkä villiksi, kun pentu oli riehakkaalla (purevaisella) päällä ja päättyi siihen kun Kami jotenkin liukastui pennun päälle ja pentu loukkasi vasemman etujalkansa :( Hetken aikaa ei varannut sille ollenkaan, itki vaan, mutta vähän ajan päästä alko liikkumaan ontuen ja jonkun ajan kuluttua taas jo ihan normaalisti. Toivottavasti ei tullut sen kummempia vammoja…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)