Leikkaus ja ekat toipumispäivät

Tiistaina oli sitten viimein polven leikkaus. Etukäteen vähän jännitti esim. selkäydinpuudutus, mutta se olikin ihan nopea ja huomaamaton kokemus. Leikkaussalihenkilökunta oli oikein mukavan oloinen ja siinä heidän tehdessä alkuvalmisteluja ja jutustellessamme selvisi, että leikkaus tehdään mun ollessa ihan "täysissä järjissä", mä jotenkin oletin, että sitä olisi edes vähän lääkepöllyissä... No lupasivat kylläkin, että jos alkaa siltä tuntua, niin anestesiahoitaja antaa lääkettä kyllä.


Eka tunti leikkausta oli ihan ok. Katselin jopa näytöltä mitä tekevät, eikä se poikkeuksellisesti tehnyt pahaa. Kierukan ankkurointi vähän tuntui ikävältä. Sitten ottivat takareidestä sen varaosajänteen, se tuntui kammottavalta! Ihan kuin jonkun nyrkki olisi ollut puolessa välissä mun reittä sisällä repimässä sitä jännettä... Ja sen jälkeen sitten mua rupesi ahdistamaan vähän kaikki. Oikeaan jalkaan alko palautua sen verran liike, että huomasin pystyväni liikuttamaan varpaitani. Iski paniikki, että mitä jos puudutus loppuu vasemmasta eli operoitavasta jalasta kokonaan! Lupasivat kyllä ettei lopu. Mutta ahisti silti. Oli kuuma, hiki valui ja puristus jalassa tuntui pahalle. Tikkien laiton jälkeen, ennenkuin saivat vapautettua mun jalan siitä purituksesta niin tuntui jo ihan hirveelle. Mutta sitten onneksi helppasi, kun jalasta otettiin se puristus pois. Ja sitten alkoikin kauhea horkka. Mä tärisin niin, että koko sänky heilui ja sainkin lämpöpeiton helpottamaan tilannetta. Ja jahka horkka oli häipynyt, sain viimein aamupalaakin kera konjakin ja alko taas elämä voittamaan.


Kotio pääsin lähtemään joskus kuuden maissa. Jalka ei ollut kauhean kipeä, puudutus taisi vielä vaikuttaa. Mutta täysin holtiton se sitten olikin... Paikallaan ollessa jalka oli yllättävän kivuton, mutta heti kun yrittin nousta ylös ja päästä esim. vessaan, niin se tuska takareidessä oli ihan hirvee.


Toka päivä meni aika hyvin lääkepöllyissä ja mahdollisimman vähillä liikkumisilla. Kolmantena alko jo vähän se takareiden kipu rauhottumaan, mutta tilalle tuli liikkuessa hirveä kiristys polvessa. Tuntu, että räjähtää koko polvi. Onneksi oli myös siteiden poistopäivä eli jalkaa pääsi näyttämään ammattilaisille ja se rauhoitti mielen: jalka ei ollut mitenkään poikkeavasti turvoksissa ja haavat oli ihan siistit. Siellä vaan on tehty iso leikkaus ja se tuntuu.


Tänään neljäntenä päivänä on taas jo pärjännyt vähemmällä lääkityksellä, päässyt käymään suihkussa ja jalannostojumppaakin on tehty. Eilen jalka ei vielä suostunut nousemaan, tänään nousee. :)


Yhtään painoa jalalle ei kärsi varata, eikä neljään viikkoon saakaan varata. Eturistisiteen lisäksihän sieltä korjattiin kierukkaa ja se tuo paranemisaikoihin viikon-kaksi lisää. Mutta eiköhän se tästä vielä...