30.12.2010

Vuoden 2010 kertaus tavoitteiden osalta

Viime vuodenvaihteessa tuli kirjattua ylös seuraavat tavoitteet ja niiden toteutuminen sitten tavoitteen perässä:

AGILITY: Treenejä ja kisoja vaan ahkeraan. Treeneissä täytyy jatkaa hyppyihin keskittymistä, rimoja ei tiputella p**kele. Kisoissa tarttis saada koira paremmin hyppysiin, kun tuntuu, että se siellä kuumuu aivan liikaa. Tulostavoitteena on saada koira kolmosluokkaan.

Rimojen tiputtelu saatiin aika hyvin kuriin tosin edelleen niitä välillä roiskuu. Treenattua ja kisattua tuli ihan hyvin. Syksyllä tosin oli pidempi tauko raksan takia ja joulukuun treenit ja kisat jäi väliin kynnenpoiston takia. Tulostavoite eli kolmosiin nousu tehtiin Agirodussa heinäkuussa. Kolmosissa ehdittiin startata (agi.fi:n mukaan) 11 kertaa. Näistä kolme oli nollia (27%) ja hylsyjä neljä kappaletta (36%)

TOKO: Avoimesta luokasta ykköstulos. Sitten katotaan taas jaksaako lajia jatkaa kohti voittaja-luokkaa. Alunperin oli tarkoitus Kamin kanssa hakea TK2-koulutustunnus, mutta enpä taida jaksaa samaa luokkaa useampaa kertaa kisata. Ei agility-kisoissakaan koskaan mennä kahdesti samaa rataa... Avoimen luokan liikkeet on jo kutakuinkin hallussa, nyt tosin rapistumaan päin kun on jäänyt lajin treenaus totaalisesti pois aikataulusta. Ehkä taas kevväämmällä...

Tavoite täytetty eli avoimen luokan kokeessa käytiin keväällä ja saatiin ykköstulos todella hienolla suorituksella. Sen jälkeen onkin tokoilu jäänyt tyystin...

HAKU: Rullailmaisu kuntoon. Esineruutua harrastellaan satunnaisesti, mutta usein, lähinnä koiran viihdyttämistarkoituksessa. Kisoihin tässä lajissa tuskin ollaan koskaan menossa.

Haku dumpattiin jossain vaiheessa vuotta, kun tajusin, että koira tai minä emme ole täysillä hommasta innostuneita ja turhan aikaa vievääkin se on. Varsinkin talonrakentajalle.

PAIMENNUS: Tämäkin laji on meillä vain harrastustasolla, kun vaatisi varmaan omat lampaat ja kohtalaisen paljon aikaa & ymmärtämystä, että kisaamaan pääsisi. Mutta tavoitteena on ehtiä paimentamaan useammin kuin tänä vuonna.

Paimennusta tuli treenattua ihan kohtuullisesti ja käytiin epävirallisissa kisoissakin, joissa saatiin ihan hyvä suoritus aikaiseksi. Edistystä tapahtui ja oma innostus lajiin kasvoi.

Ensi vuoden tavoitteet kirjailen myöhemmin jahka saan ne päässäni pohdittua.

29.12.2010

Joulunpunaista siellä missä sitä ei kaivata...

Juu kerrataas vielä Joulun tapahtumia punaisuuden kannalta...

Jouluaattona Kamilla viimisen kerran tihkutti verta sen uuden kynnen päästä. Tämäkin silloin, kun oli juossut aika haipakkaa lumisella pellolla mönkijän perässä... Mutta oli se sen arvoista ;) Enää kynsi ei siis ole moneen päivään vuotanut, vaikka on lenkkeillyt pitkään (ja kovaa) ilman mitään tassusuojaa. Eiköhän tässä siis olla jo vahvasti voiton puolella.

Joulupäivänä päätti paskalaitoksen merkkivalo joulun kunniaksi vaihtaa värinsä punaiseksi. Jotain siis oli pielessä... Tänään kävi huoltomies, joka putsasi tukkeutuneen pumpun ja lisäili & korjaili sitä sun tätä. Ihana Ecolator, johan se oli 2,5 kuukautta ollut käytössä, sietääkin jo huoltaa.

Tapaninpäivän punaisesta yllätyksestä vastasi Kami. Meidän ollessa Merimaskussa käymässä, oli koiraparka räjäyttänyt lattialle veriripulit. Onneksi edes lattialle eikä matolle. Parin päivää se onkin nyt ollut kaurapuuro-naudanmaha-dieetillä ja tänään vaikuttaisi vatsa olevan taas normaalissa kuosissa, joten voi alkaa varovasti siirtyä takaisin normiruokaan.

Että tällaisia punaisia yllätyksiä...

Epäpunaisina tapahtumina voisi kirjata, että juuri ennen joulua saatiin kiukaan hormi ja kivet paikalleen ja päästiin saunan testaukseen: kyllä oli makoisat löylyt! Jouluna sauna olikin sitten joka päivä kuumana ja Joulupäivänä lämmitettiin paljukin, ah.... Makuuhuoneen ovi laitettiin eilen paikoilleen ja huomenna EHKÄ lisää...

28.12.2010

Kolmen koiran kopla








Ninja-pentunen on edelleen ollut oikein kiltti ja hauska pentu. Heili-mutsi puolestaan eilen illalla päätti, että hän on kotiutunut eikä tartte enää olla vieraskorea. Kamin kanssa illalla painivat ja yhtäkkiä me huomattiin, että leikki olikin vaihtunut kuvioksi, jossa Kami makasi selällään uskaltamatta liikahtaa ja Heili seisoi päällä tuijottaen ja irvistellen. Se leikki lopetettiin sitten sanallisesti, mitä lie pomotusta moinen... Ulkona leikkivät edelleen kyllä kivasti. Ja Kami ja Ninja puolestaan ovat intoutuneet sisällä painimaan.

Viime yökin oli vähän levoton. Eka yö oli ihan hiljainen, mutta viime yönä Heili totesi, että taloa pitää vahtia ja olemattomille äänille pöhistä. Ja yölliseen haukahdukseenhan herää aina koko lauma... Ja pari kertaa rähähdettiin Kamille, joka vissiin kulki liian läheltä nukkuvaa Heiliä. Ja Kami on vähän reppana, kun ei ole kotona tottunut moisiin komenteluihin.

On tämmönen lauman äkkimuutos yhdestä kolmeen vähän näköjään jänskää. Yksi hoitokoira on ihan ok, mutta kaksi kerralla taitaa yksineläjä-Kamille olla liikaa. Ainakin alkuun.

Mutta toi pennun helppous ihmetyttää. Ja ulkona kun koko kolmikko painaa menemään tuhatta ja sataa, niin on se vaan kivaa katsottavaa...


26.12.2010

Joulu alkaa olla ohi

Meidän Joulu meni ihan kotosalla. Veljet ja äitee käväsi. Kamilla oli vatsavaivoja. Kynsi alkaa parantua ihan kivasti ja pääsi mönkkäriäkin jahtaamaan. Viime yönä tuli lunta ihan törkeesti. Minä ja Kami saatiin paras joululahja ikinä: Lasse oli hommannut meille aksa-keinun ja viisi hyppyä :D Kiitos niistä kuuluu myös pikkasen Eevan Roopelle...

Juuri ennen Joulua kuului masentavia uutisia Saksasta: Tessin, jonka pentua olen odottanut jo about vuoden, sisaruksilla on ilmennut sydänongelmia ja Tessiä ei astutetakkaan. Ajatuksena oli siis astuttaa se seuraavista juoksuista, eli ihan muutaman viikon päästä, ruotsalaisella Ådi-kelpiellä. Ja mä olisin NIIN halunnut siitä pennun!! Mutta sitä ei tule. Kami säilyy ainoana koirana. Yh.

Nyt meillä on kaksi yötä Heili-serkku ja Heilin pentu Ninja (5 kk) hoidossa. Josko pentukuume lähtis ;) No ei ainakaan toistaiseksi ole lähtenyt. Ninjis on niin nätti ja kiva. Ja sillä on kamimisia eleitä! Kamia tosin vähän vielä sisällä ahistaa, jos ne molemmat hyökkää sen kimppuun. Yksinään ne on ihan jees, mutta yhdessä ne on jo liian päällekäyviä ja pitävät pahaa murinaa, herkkistä ahistaa. Tosin taitaa nuo vatsavaivatkin vähän Kamia kiusata :(

15.12.2010

Tunari


Perskules, kun pukkaa taas kylmää! Kamilla oli lenkillä takki päällä, mutta hepuloinnista päätellen oli silti vähän vilponen olo...

Katjan blogista ja Huuman tunnarivideosta sain idean treenailla Kamin kanssa tunnaria samalla tyylillä. Viimeksihän koko juttua on tehty kesällä ja alustan kanssa. Otin kolme kapulaa ja alkuun Kami oli suht rauhallisesti ja osui vähän väliä oikeaan kapulaan, josta palkka. Kamillahan ei ole koko ajatuskaan vielä selvinnyt, joten ihan alkeista lähdettiin... Muutaman toiston jälkeen alkoi into kasvaa ja tartuttiin vääriin yhä enemmin, mikä nyt vaan nenän eteen sattuu. Ja kun palkkaa ei kuulunut niin tarttui koko ajan vaan kovempaa kapuloihin kiinni, rouskis. Tähän päätin reagoida murahduksella, joka Kamin mielestä tarkoitti sitä, että kannattaa viedän kapula pedille ja rouskutella sitä siellä. Sitten mulla meni hermot ja sen pituinen se.

Humpsis 5 kk osaa tunnarin idean paremmin kuin Kami 2,5 vuotta osaa tällä hetkellä tai tulee koskaan osaamaan...

11.12.2010

Varvaspäivitys

Kamille vaihdettiin eilen tassusidoksen tilalle sukka ja nyt varvas alkaa näyttää jo paljon paremmalta. Ei tunnu olevan kipiä ja on oikein kuivan ja hyvän näköinen se kynnen kohta. Eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala iloksi muuttua.

6.12.2010

Todellista hiljaiseloa

Isäntä lähti nyt työreissulle Saksaan, joten Kami saa hoitaa talonturvaustehtäviä seuraavat pari viikkoa. Toivottavasti tuo lumentulo vähän rauhottuisi, ettei tartte koko ajan olla pihaa kolaamassa ja auramieskin saisi käydä tuon pihatien tyhjäämässä, mun golfilla kun siitä ei enää kauheesti taideta kulkea. Varsinkaan kotiinpäin eli ylämäkeen...

Kami on antanut tassupaketin olla ihan rauhassa, joten on saanut olla ilman kauluria. Huomenna kun joudun jättämään sen töitten ajaksi yksin, saa se kyllä tötterön päähänsä varmuuden vuoksi. Eilen päivällä tassuside perhana jäi lenkillä johonkin hankeen ja piti äkkiä, mutta kauniisti kävellen, tulla kotio. Muuten se on pysynyt ihan hyvin. Eipä Kami näyttänyt ilman pakettiakaan varvasta aristavan.

Kai sitä pitäisi taas päivittäinen siteenvaihto-operaatio suorittaa ja tsekkailla onko siellä mitään paranemisen merkkejä jo nähtävissä. Mä en vaan tykkää tosta operaatiosta, kun se tekee vissiin koiralle vähän kipiää ja mä olen niin huono noita kääreitä tekemään, varsinkin kun sinne pitää ensiksi laittaa vanua varpaiden ja anturoiden väliin, sitten lappu vasten leikkaushaavaa, pumpulia koko tassun ympäri, sitten sideharsoa ja lopuksi vielä tukiside. Siitä tulee joka kerta vaan isompi paketti vaikka yritän pitää pienenä...

Viikon verran tassua pitäisi pitää pumpulissa, sen jälkeen riittää sukka. Ja ulkona tietty vielä suoja päällä, ettei kastu. Eilen haettiin Tarjoustalosta kaksi paria lasten kurarukkasia, ne hoitaa hyvin tuo ulkosuojauksen. Kunhan vaan teippaa yläosan tarpeeksi piukkaan ja vähän karvoihinkin kiinni.

4.12.2010

Potilas Pirteä

Kami ei ole omasta mielestään yhtään kipeä.



Varsinkaan kun Entti-poika tuli käymään. Saivat vähän riehua ulkona pehmeässä lumessa (jota on tullut muuten aika paljon...), jalka suojattuna tottakai. Kai hyvä mieli on osa paranemista? Yhtään Kami ei kyllä onnu. Ja sisällä ne painit vasta jatkuikin. Kuinka voikaan olla isä ja poika niin saman oloisia?! Koko ajan sai oikein kunnolla kattoa, että kumpi on kumpi, kun liikkeet ja eleetkin oli niin samat. Ja voi pojat kyllä oli kaverilla hauskaa. Ja omistajilla sitä katsoessa...















Tötteröä en ole Kamilla pitänyt kuin yöllä ja lähinnä totuttelumielessä. Ei sillä ole ollut tarvetta sidetää nyhtää. Yksin ollessa se tietty täytyy varmuudeksi laittaa ja yöksi varmaankin. Viime yö nukuttiin ihan rauhassa vierekkäin olkkarin lattialla. Muutaman kerran koira itkeskeli, mutta rauhottui rapsutuksista.

3.12.2010

Karman laki?


Niinhän siinä sitten käy, että kun liikaa suunnittelee kivaa ohjelmaa, niin rangaistaan, etkä saa mitään ItkuSuunnitelmissa siis oli tälle päivälle kroatialaisen Alen Marekovicin agility-koulutus, huomenna treffit Entti-pojan kanssa, sunnuntaina kolme starttia ATT:n kisoissa ja maanantaina "perhetreffit" kera Ansan, Kompan ja Entin.

Aamulla tutkailin Kamin vasenta etukoipea, kun se eilen nuoli sitä vähän lenkin jälkeen ja aamulenkin jälkeen taas. Kauan kääntelin ja vääntelin, ennen kuin tajusin kohdistaa katseen sisinpään kynteen. Se oli revennyt halki!



Ja koira ei ole ontunut eikä mitään, samalla tavalla juossut ulkona ja sisällä kuin ennenkin... Vakiolääkärimme puhelin Naantalissa vastaili vain koko ajan, että "number you're trying to reach is unavailable", joten piti etsiä toinen lääkäri ja ekana tuli mieleen Vettori. Turun toimipaikkaan olikin juuri tullut peruutusaika ja iltapäivällä lähdettiin sinne.

Kynsi tosiaan oli pahasti haljennut ja se piti poistaa tulehdusvaaran takia ja varsinkin sen vaaran, että tulehdus voi helposti levitä luuhun. Nyt koira nukkuu unilääkekrapulaa pois.



Antibiootit ja kipulääkkeet saatiin mukaan ja täytyypä tuokin koira nyt totuttaa pitämään tötteröä päässään.

Harmittaa ja v***ttaa niin pirusti...

1.12.2010

Aksatreenit

No jopas oli Tiina taas meille radan väsännyt! Onneksi meitä oli normaalia vähemmän treenaajia, joten sai rauhassa vääntää.


Alku meni ihan jees. Välistävedotkin sujui kohtalaisen hyvin, kun teki KUNNOLLISEN jarrutuksen ennen ekaa hyppyä. 10-11 väliin tajusin soveltaa persjättöä ja se oli ihan ok. Hankalin kohta taisi olla 14-16. Hypyn 15 jälkeen tehtiin persjättö ja sen ajoitus oli vaikeaa. Jos sen teki liian myöhään, tuli koira ohi 15-hypyn. Jos keskisttyi tekemään persjättö ajoissa, tuli ohjattua koira huonosti 14-hypylle ja se kääntyi jo ennen sitä.

Kun kaikki kohdat oli hiottu, tein vielä koko radan ja nyt koira änkikin alussa monta kertaa keppien sijasta 10-hypylle. Kääntyi vielä mokoma aina katsomaan mua ja silti sinkautti itsensä poispäin hypylle... Kunnollisella vastakkaisen käden ohjauksella saatiin sujumaan.

Pakkanenkin oli lauhtunut kymmeneen asteeseen, edellisenä iltana kun se vielä huiteli melkein kahdessakympissä. En kyllä muista koska olisi viimeksi ollut marraskuussa näin kylmää! Ja luntakin vielä! En valita kyllä, varsinkin tuolla korvessa asuessa on hirveän kivaa, kun maassa on lunta ja on vähän valoisampaa…