Tokokurssin teemana eilen oli luoksetulo. Harjoteltiin vuoroin tekniikkaosuutta (eli sitä eteenistumista) ja vuoroin vauhtia. Kami oli vieläkin väsynyt viikonlopun huinimisistaan, joten sitä sai lelun kanssa vähän herätellä ennenkuin nousi vire sille tasolle, että jotain voisi tehdäkin.
Tekniikkaosuudessa avustaja piti koiran remmistä, että mä pääsin siirtymään aina muutaman askeleen taaksepäin ja sitten kutsuin koiran eteen. Pitäisi kiinnittää nyt huomiota siihen, että palkkaa tarpeeksi ylhäältä ja nami vartalossa kiinni, jotta koira istuisi lähelle (nyt käy tökkäämässä ja istahtaa sitten vähän väljästi) ja vahtia myös sitä suoruutta, välillä kun Kami lysähtää peba sivulle ja on ihan kierossa.
Vauhtiosuus olikin meille tarpeen! Kaisa vei koiran liinassa kauemmas ja mä kutsuin sillä komennolla jolla eteenistumaan pitäisi tulla (eli "tänne", vapaamuotoinen luoksetulo on meillä "tule") ja muutaman askeleen kun koira otti muhun päin niin naksautus ja lelun heitto oman selän taakse. Jo toisella kerralla tuli koira kauhiaa vauhtia ja nyt vähän myöhemmin naksu ja lelu. Kolmannella kerralla ei tullutkaan naksua ja lelua vaan koiran piti tulla eteenistumaan ja sehän tuli! Ja vauhdilla! Ja sitten taas niin että koira tulee ihan parin metrin päähän asti ja sitten naksu ja lelu lentää mun selän taa. Tätä täytyisi harrastaa lisää, Lasseee tuu roikkumaan liinan päähän...
Loppuun otettiin toko-koemainen osuus eli koira viereen perusasentoon, tuomari käy tsekkaamassa koiran, sitten remmi irti (meillä vaihto liinaan), koira maahan ja paikallamakuu. Kaisa käskytti nämä ihan kuin kokeissa, hyvä että saa siitäkin vähän kuvaa. Täytyisi päästä katsomaan kisoja joskus kun en ole koskaan ollut... Paikallamakuussa kävin vähän väliä palkkaamassa Kamia ja sitten taas poistuin muutaman metrin. Kami kun oli vielä väsynyt viikonlopusta, niin sehän makoili oikein tyytyväisenä ;-)
Kotiläksyinä nyt luoksetulon tekniikka- ja vauhtitreenejä sopivassa suhteessa, maahanmeno perusasennosta (Kami kellahtaa 90 astetta vinoon kun ei olla koskaan menty sivulle maate...) ja paikallamakuu. Täytyy yrittää alkuviikosta ehtiä treenata noita, kun perjantaina Kami lähtee Koiralinnaan ja me viikonlopuksi Hesaan seuraamaan agilityn MM-kisoja.
Iltalenkillä Kami oli yhtäkkiä ihan kauhiasti mun huomion (ja namin) perään. Päästin sen sitten tavoista poiketen tossa jalkapallokentän parkkipaikalla vapaaksi ja se vaan hyöri mun ympärillä ja odotteli käskyä että mitä voisi tehdä. Ja tuli luokse käskystä kauhiaa vauhtia innosta pinkeetä, mitä se ei yleensä tee! Hassu pikku mies! Tältäkö noista muista kelpien pentujen omistajista tuntuu, kun niiden koirat koko ajan vaan odottaa tilaisuutta miellyyttää omistajaansa? Ehkä meidänkin hitaasti syttyvä äijä joskus pääsee siihen fiilikseen...