Tänään meillä piti olla Kamin kanssa "oikeat" paimennnustreenit, mutta muuttuneiden olosuhteiden takia olikin lyhyempi paimennusosuus ja sitten vähän jälkitreeniä.
Paimentamassahan Kami on viimeksi ollut elokuun alussa eli about 1,5 kk sitten. Nyt oli paljon varmemmat otteet hommaan. Ja oma tahto... Alkuun Heili oli mukana ja ne Kamin kanssa paimensi laumaa meidän perässä, Kami tosin pääasiassa taas jarruna edessä. Kaisa sitä kepillä maahan mätkien aina hääsi lauman edestä pois. Hetken päästä Heili laitettiin pois ja Kami kulki kytkettynä Kaisan kanssa lampaiden takana mun ohjatessa laumaa. Kytkettynä siksi, että pysyy lauman takana. Lopuksi Kami sai vielä vapaana paimentaa lauman meidän johdattelemana laitumen toiseen päähän. Ja sitten se vaikein osuus: koiran saaminen kiinni... Jätkä ei vaan pystynyt lopettamaan lampaiden tuijotusta. Mun huudot kaikui ihan kuuroille (isoille) korville. Kaisa hääti Kamia lampaiden luota pois, mutta koira ei silti noteerannut mun kutsuja mitenkään, pelkkä lampaiden tuijotuskin oli niin jees... No saatiin se lopulta tulemaan luokse. Seuraavaksi tarttis saada sen päähän taottua, että lampaita saa paimentaa vain ja ainoastaan sillon kun on lupa ja kun käsketään lopettaa niin lopetetaan. Kovistelussa ei tässä tapauksessa ainakaan ole sitä pelkoa, että menisi paimennushalut kokonaan, niin intensiivisesti koira oli siinä maailmassa.
Paimennustreenin jälkeen mentiin mukaan jälkitreeniin. Joskus alkuaikoinahan mä muutaman namijäljen Kamille tein, mutta kun se rynni vaan aina suoraan loppupalkalle niin meni jotenkin oma into hommaan kun ei tiennyt miten sen saa kunnolla seuraamaan sitä jälkeä. Nytkin Kami ekalla jäljellä yritti vaan mennä nenä pystyssä ja kauhealla vauhdilla, seurausta hakutreeneistä. Kaisa neuvoikin, että alkuun tehdään lyhyt tallattu namivana ja koira ohjataan (pakotetaan) pannasta kiinni pitäen ja namit osoittaen käymään ne kaikki läpi. Täytyisi saada koira ymmärtämään, että nyt on toinen laji kyseessä, nyt kuuluu seurata jälkiä nenä maassa, ei vauhdilla ilmavainun perässä. Ja aiemmista opeista poiketen, lopussa ei ole mitään isoa loppupalkkaa vaan se palkka tulee niiltä jokaiselta askeleelta. Muutama esineruudun treeni otettiin kanssa, nyt sai siihenkin käryn, että mitä voisi treenata.
Lopuksi Kami pääsi Lyytin kanssa pellolle riekkumaan. Lyytihän on Kamia muutaman viikon nuorempi kelpien pentu kanssa. Vielä riitti vauhtia treenien jälkeenkin ;-)
Pari päivää sitten oltiin parin tunnin metsälenkillä Soilin ja venäjänvinttareiden kanssa. Kyllä sai Kami juosta (ja juoksikin!) kovaa, kun yritti pysyä niiden loikkakoipien menossa mukana. Oli kyllä hauskaa sekä koirilla että meillä ihmisillä menoa seuratessa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti