30.12.2010

Vuoden 2010 kertaus tavoitteiden osalta

Viime vuodenvaihteessa tuli kirjattua ylös seuraavat tavoitteet ja niiden toteutuminen sitten tavoitteen perässä:

AGILITY: Treenejä ja kisoja vaan ahkeraan. Treeneissä täytyy jatkaa hyppyihin keskittymistä, rimoja ei tiputella p**kele. Kisoissa tarttis saada koira paremmin hyppysiin, kun tuntuu, että se siellä kuumuu aivan liikaa. Tulostavoitteena on saada koira kolmosluokkaan.

Rimojen tiputtelu saatiin aika hyvin kuriin tosin edelleen niitä välillä roiskuu. Treenattua ja kisattua tuli ihan hyvin. Syksyllä tosin oli pidempi tauko raksan takia ja joulukuun treenit ja kisat jäi väliin kynnenpoiston takia. Tulostavoite eli kolmosiin nousu tehtiin Agirodussa heinäkuussa. Kolmosissa ehdittiin startata (agi.fi:n mukaan) 11 kertaa. Näistä kolme oli nollia (27%) ja hylsyjä neljä kappaletta (36%)

TOKO: Avoimesta luokasta ykköstulos. Sitten katotaan taas jaksaako lajia jatkaa kohti voittaja-luokkaa. Alunperin oli tarkoitus Kamin kanssa hakea TK2-koulutustunnus, mutta enpä taida jaksaa samaa luokkaa useampaa kertaa kisata. Ei agility-kisoissakaan koskaan mennä kahdesti samaa rataa... Avoimen luokan liikkeet on jo kutakuinkin hallussa, nyt tosin rapistumaan päin kun on jäänyt lajin treenaus totaalisesti pois aikataulusta. Ehkä taas kevväämmällä...

Tavoite täytetty eli avoimen luokan kokeessa käytiin keväällä ja saatiin ykköstulos todella hienolla suorituksella. Sen jälkeen onkin tokoilu jäänyt tyystin...

HAKU: Rullailmaisu kuntoon. Esineruutua harrastellaan satunnaisesti, mutta usein, lähinnä koiran viihdyttämistarkoituksessa. Kisoihin tässä lajissa tuskin ollaan koskaan menossa.

Haku dumpattiin jossain vaiheessa vuotta, kun tajusin, että koira tai minä emme ole täysillä hommasta innostuneita ja turhan aikaa vievääkin se on. Varsinkin talonrakentajalle.

PAIMENNUS: Tämäkin laji on meillä vain harrastustasolla, kun vaatisi varmaan omat lampaat ja kohtalaisen paljon aikaa & ymmärtämystä, että kisaamaan pääsisi. Mutta tavoitteena on ehtiä paimentamaan useammin kuin tänä vuonna.

Paimennusta tuli treenattua ihan kohtuullisesti ja käytiin epävirallisissa kisoissakin, joissa saatiin ihan hyvä suoritus aikaiseksi. Edistystä tapahtui ja oma innostus lajiin kasvoi.

Ensi vuoden tavoitteet kirjailen myöhemmin jahka saan ne päässäni pohdittua.

29.12.2010

Joulunpunaista siellä missä sitä ei kaivata...

Juu kerrataas vielä Joulun tapahtumia punaisuuden kannalta...

Jouluaattona Kamilla viimisen kerran tihkutti verta sen uuden kynnen päästä. Tämäkin silloin, kun oli juossut aika haipakkaa lumisella pellolla mönkijän perässä... Mutta oli se sen arvoista ;) Enää kynsi ei siis ole moneen päivään vuotanut, vaikka on lenkkeillyt pitkään (ja kovaa) ilman mitään tassusuojaa. Eiköhän tässä siis olla jo vahvasti voiton puolella.

Joulupäivänä päätti paskalaitoksen merkkivalo joulun kunniaksi vaihtaa värinsä punaiseksi. Jotain siis oli pielessä... Tänään kävi huoltomies, joka putsasi tukkeutuneen pumpun ja lisäili & korjaili sitä sun tätä. Ihana Ecolator, johan se oli 2,5 kuukautta ollut käytössä, sietääkin jo huoltaa.

Tapaninpäivän punaisesta yllätyksestä vastasi Kami. Meidän ollessa Merimaskussa käymässä, oli koiraparka räjäyttänyt lattialle veriripulit. Onneksi edes lattialle eikä matolle. Parin päivää se onkin nyt ollut kaurapuuro-naudanmaha-dieetillä ja tänään vaikuttaisi vatsa olevan taas normaalissa kuosissa, joten voi alkaa varovasti siirtyä takaisin normiruokaan.

Että tällaisia punaisia yllätyksiä...

Epäpunaisina tapahtumina voisi kirjata, että juuri ennen joulua saatiin kiukaan hormi ja kivet paikalleen ja päästiin saunan testaukseen: kyllä oli makoisat löylyt! Jouluna sauna olikin sitten joka päivä kuumana ja Joulupäivänä lämmitettiin paljukin, ah.... Makuuhuoneen ovi laitettiin eilen paikoilleen ja huomenna EHKÄ lisää...

28.12.2010

Kolmen koiran kopla








Ninja-pentunen on edelleen ollut oikein kiltti ja hauska pentu. Heili-mutsi puolestaan eilen illalla päätti, että hän on kotiutunut eikä tartte enää olla vieraskorea. Kamin kanssa illalla painivat ja yhtäkkiä me huomattiin, että leikki olikin vaihtunut kuvioksi, jossa Kami makasi selällään uskaltamatta liikahtaa ja Heili seisoi päällä tuijottaen ja irvistellen. Se leikki lopetettiin sitten sanallisesti, mitä lie pomotusta moinen... Ulkona leikkivät edelleen kyllä kivasti. Ja Kami ja Ninja puolestaan ovat intoutuneet sisällä painimaan.

Viime yökin oli vähän levoton. Eka yö oli ihan hiljainen, mutta viime yönä Heili totesi, että taloa pitää vahtia ja olemattomille äänille pöhistä. Ja yölliseen haukahdukseenhan herää aina koko lauma... Ja pari kertaa rähähdettiin Kamille, joka vissiin kulki liian läheltä nukkuvaa Heiliä. Ja Kami on vähän reppana, kun ei ole kotona tottunut moisiin komenteluihin.

On tämmönen lauman äkkimuutos yhdestä kolmeen vähän näköjään jänskää. Yksi hoitokoira on ihan ok, mutta kaksi kerralla taitaa yksineläjä-Kamille olla liikaa. Ainakin alkuun.

Mutta toi pennun helppous ihmetyttää. Ja ulkona kun koko kolmikko painaa menemään tuhatta ja sataa, niin on se vaan kivaa katsottavaa...


26.12.2010

Joulu alkaa olla ohi

Meidän Joulu meni ihan kotosalla. Veljet ja äitee käväsi. Kamilla oli vatsavaivoja. Kynsi alkaa parantua ihan kivasti ja pääsi mönkkäriäkin jahtaamaan. Viime yönä tuli lunta ihan törkeesti. Minä ja Kami saatiin paras joululahja ikinä: Lasse oli hommannut meille aksa-keinun ja viisi hyppyä :D Kiitos niistä kuuluu myös pikkasen Eevan Roopelle...

Juuri ennen Joulua kuului masentavia uutisia Saksasta: Tessin, jonka pentua olen odottanut jo about vuoden, sisaruksilla on ilmennut sydänongelmia ja Tessiä ei astutetakkaan. Ajatuksena oli siis astuttaa se seuraavista juoksuista, eli ihan muutaman viikon päästä, ruotsalaisella Ådi-kelpiellä. Ja mä olisin NIIN halunnut siitä pennun!! Mutta sitä ei tule. Kami säilyy ainoana koirana. Yh.

Nyt meillä on kaksi yötä Heili-serkku ja Heilin pentu Ninja (5 kk) hoidossa. Josko pentukuume lähtis ;) No ei ainakaan toistaiseksi ole lähtenyt. Ninjis on niin nätti ja kiva. Ja sillä on kamimisia eleitä! Kamia tosin vähän vielä sisällä ahistaa, jos ne molemmat hyökkää sen kimppuun. Yksinään ne on ihan jees, mutta yhdessä ne on jo liian päällekäyviä ja pitävät pahaa murinaa, herkkistä ahistaa. Tosin taitaa nuo vatsavaivatkin vähän Kamia kiusata :(

15.12.2010

Tunari


Perskules, kun pukkaa taas kylmää! Kamilla oli lenkillä takki päällä, mutta hepuloinnista päätellen oli silti vähän vilponen olo...

Katjan blogista ja Huuman tunnarivideosta sain idean treenailla Kamin kanssa tunnaria samalla tyylillä. Viimeksihän koko juttua on tehty kesällä ja alustan kanssa. Otin kolme kapulaa ja alkuun Kami oli suht rauhallisesti ja osui vähän väliä oikeaan kapulaan, josta palkka. Kamillahan ei ole koko ajatuskaan vielä selvinnyt, joten ihan alkeista lähdettiin... Muutaman toiston jälkeen alkoi into kasvaa ja tartuttiin vääriin yhä enemmin, mikä nyt vaan nenän eteen sattuu. Ja kun palkkaa ei kuulunut niin tarttui koko ajan vaan kovempaa kapuloihin kiinni, rouskis. Tähän päätin reagoida murahduksella, joka Kamin mielestä tarkoitti sitä, että kannattaa viedän kapula pedille ja rouskutella sitä siellä. Sitten mulla meni hermot ja sen pituinen se.

Humpsis 5 kk osaa tunnarin idean paremmin kuin Kami 2,5 vuotta osaa tällä hetkellä tai tulee koskaan osaamaan...

11.12.2010

Varvaspäivitys

Kamille vaihdettiin eilen tassusidoksen tilalle sukka ja nyt varvas alkaa näyttää jo paljon paremmalta. Ei tunnu olevan kipiä ja on oikein kuivan ja hyvän näköinen se kynnen kohta. Eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala iloksi muuttua.

6.12.2010

Todellista hiljaiseloa

Isäntä lähti nyt työreissulle Saksaan, joten Kami saa hoitaa talonturvaustehtäviä seuraavat pari viikkoa. Toivottavasti tuo lumentulo vähän rauhottuisi, ettei tartte koko ajan olla pihaa kolaamassa ja auramieskin saisi käydä tuon pihatien tyhjäämässä, mun golfilla kun siitä ei enää kauheesti taideta kulkea. Varsinkaan kotiinpäin eli ylämäkeen...

Kami on antanut tassupaketin olla ihan rauhassa, joten on saanut olla ilman kauluria. Huomenna kun joudun jättämään sen töitten ajaksi yksin, saa se kyllä tötterön päähänsä varmuuden vuoksi. Eilen päivällä tassuside perhana jäi lenkillä johonkin hankeen ja piti äkkiä, mutta kauniisti kävellen, tulla kotio. Muuten se on pysynyt ihan hyvin. Eipä Kami näyttänyt ilman pakettiakaan varvasta aristavan.

Kai sitä pitäisi taas päivittäinen siteenvaihto-operaatio suorittaa ja tsekkailla onko siellä mitään paranemisen merkkejä jo nähtävissä. Mä en vaan tykkää tosta operaatiosta, kun se tekee vissiin koiralle vähän kipiää ja mä olen niin huono noita kääreitä tekemään, varsinkin kun sinne pitää ensiksi laittaa vanua varpaiden ja anturoiden väliin, sitten lappu vasten leikkaushaavaa, pumpulia koko tassun ympäri, sitten sideharsoa ja lopuksi vielä tukiside. Siitä tulee joka kerta vaan isompi paketti vaikka yritän pitää pienenä...

Viikon verran tassua pitäisi pitää pumpulissa, sen jälkeen riittää sukka. Ja ulkona tietty vielä suoja päällä, ettei kastu. Eilen haettiin Tarjoustalosta kaksi paria lasten kurarukkasia, ne hoitaa hyvin tuo ulkosuojauksen. Kunhan vaan teippaa yläosan tarpeeksi piukkaan ja vähän karvoihinkin kiinni.

4.12.2010

Potilas Pirteä

Kami ei ole omasta mielestään yhtään kipeä.



Varsinkaan kun Entti-poika tuli käymään. Saivat vähän riehua ulkona pehmeässä lumessa (jota on tullut muuten aika paljon...), jalka suojattuna tottakai. Kai hyvä mieli on osa paranemista? Yhtään Kami ei kyllä onnu. Ja sisällä ne painit vasta jatkuikin. Kuinka voikaan olla isä ja poika niin saman oloisia?! Koko ajan sai oikein kunnolla kattoa, että kumpi on kumpi, kun liikkeet ja eleetkin oli niin samat. Ja voi pojat kyllä oli kaverilla hauskaa. Ja omistajilla sitä katsoessa...















Tötteröä en ole Kamilla pitänyt kuin yöllä ja lähinnä totuttelumielessä. Ei sillä ole ollut tarvetta sidetää nyhtää. Yksin ollessa se tietty täytyy varmuudeksi laittaa ja yöksi varmaankin. Viime yö nukuttiin ihan rauhassa vierekkäin olkkarin lattialla. Muutaman kerran koira itkeskeli, mutta rauhottui rapsutuksista.

3.12.2010

Karman laki?


Niinhän siinä sitten käy, että kun liikaa suunnittelee kivaa ohjelmaa, niin rangaistaan, etkä saa mitään ItkuSuunnitelmissa siis oli tälle päivälle kroatialaisen Alen Marekovicin agility-koulutus, huomenna treffit Entti-pojan kanssa, sunnuntaina kolme starttia ATT:n kisoissa ja maanantaina "perhetreffit" kera Ansan, Kompan ja Entin.

Aamulla tutkailin Kamin vasenta etukoipea, kun se eilen nuoli sitä vähän lenkin jälkeen ja aamulenkin jälkeen taas. Kauan kääntelin ja vääntelin, ennen kuin tajusin kohdistaa katseen sisinpään kynteen. Se oli revennyt halki!



Ja koira ei ole ontunut eikä mitään, samalla tavalla juossut ulkona ja sisällä kuin ennenkin... Vakiolääkärimme puhelin Naantalissa vastaili vain koko ajan, että "number you're trying to reach is unavailable", joten piti etsiä toinen lääkäri ja ekana tuli mieleen Vettori. Turun toimipaikkaan olikin juuri tullut peruutusaika ja iltapäivällä lähdettiin sinne.

Kynsi tosiaan oli pahasti haljennut ja se piti poistaa tulehdusvaaran takia ja varsinkin sen vaaran, että tulehdus voi helposti levitä luuhun. Nyt koira nukkuu unilääkekrapulaa pois.



Antibiootit ja kipulääkkeet saatiin mukaan ja täytyypä tuokin koira nyt totuttaa pitämään tötteröä päässään.

Harmittaa ja v***ttaa niin pirusti...

1.12.2010

Aksatreenit

No jopas oli Tiina taas meille radan väsännyt! Onneksi meitä oli normaalia vähemmän treenaajia, joten sai rauhassa vääntää.


Alku meni ihan jees. Välistävedotkin sujui kohtalaisen hyvin, kun teki KUNNOLLISEN jarrutuksen ennen ekaa hyppyä. 10-11 väliin tajusin soveltaa persjättöä ja se oli ihan ok. Hankalin kohta taisi olla 14-16. Hypyn 15 jälkeen tehtiin persjättö ja sen ajoitus oli vaikeaa. Jos sen teki liian myöhään, tuli koira ohi 15-hypyn. Jos keskisttyi tekemään persjättö ajoissa, tuli ohjattua koira huonosti 14-hypylle ja se kääntyi jo ennen sitä.

Kun kaikki kohdat oli hiottu, tein vielä koko radan ja nyt koira änkikin alussa monta kertaa keppien sijasta 10-hypylle. Kääntyi vielä mokoma aina katsomaan mua ja silti sinkautti itsensä poispäin hypylle... Kunnollisella vastakkaisen käden ohjauksella saatiin sujumaan.

Pakkanenkin oli lauhtunut kymmeneen asteeseen, edellisenä iltana kun se vielä huiteli melkein kahdessakympissä. En kyllä muista koska olisi viimeksi ollut marraskuussa näin kylmää! Ja luntakin vielä! En valita kyllä, varsinkin tuolla korvessa asuessa on hirveän kivaa, kun maassa on lunta ja on vähän valoisampaa…

28.11.2010

Askel oikeaan suuntaan

Palataas aiheeseen, josta kirjoitin jo aiemmin eli kelpien rotukirjojen mahdollinen avaaminen. Eilen oli rotuyhdistyksen (SBCAK) kokous Vantaalla ja kokouksessa äänestettiin asiasta. Paikalla oli yllättävän paljon kelpie-ihmisiä (myös minä) ja kuultiin hyviä puheenvuoroja asian puolesta. Oli siellä vastustajiakin, mutta perustelu ehdotuksen hylkäämiseksi kuului jotakuinkin niin, että rotuunotolle ei ole tarvetta, kelpejä voi tuoda Ruotsistakin... Ei kovin vakuuttavaa. Äänestyksen lopputulos olikin sitten 43 puolesta, 8 vastaan ja yksi tyhjä ääni. :D

Nyt hallitus perustaa toimikunnan, joka tekee asiasta esityksen Kennelliitolle. Kennelliitto tarvitsee asiaan hyväksynnän myös rodun kotimaasta Australiasta. Kokouksen puheenjohtaja tiesi jo kertoa, että Kennellittolta on odotettavissa myönteinen suhtautuminen asiaan, mutta tietenkään mikään ei vielä ole varmaa. Askel oikeaan suuntaan on kuitenkin tehty ja asia saatettu vireille. Hienoa!

26.11.2010

Paimen jumissa

Eilen oli näillä näkymin vuoden viimeinen paimennus. Teemana oli koiran liikuttaminen kaarella. Ajatuksena oli lähettää koira oikeelle kello kahteen ja pysähdyksen jälkeen edelleen kello kymmeneen. Ja vasemmalle päin vastoin. Mutta Kami ei kyennyt ylittämään tasapainopistettä vaan jäi sinne jumittamaan.

Yritettiin sitten ensiksi niin, että pyydetään koira tekemään koko ympyrä ja palaamaan ohjaajan luo. Ja taas oltiin jumissa tasapainopisteessä. Muutaman kerran tuli jo yli tasapainon, mutta puikahtikin sitten takaisin. On se vaikeata. Otettiin sitten vähän "kovemmat" keinot käyttöön ja Kaisa heitti pullokepin Kamia kohti kun jäi jumiin. Ei siis koiraa päin vaan siihen viereen, että saatiin koira taas liikkeelle. Näin muutama ympyrä molempiin suuntiin ja alkoi pikkasen koiralle herätä ajatus, että elämää on muuallakin tasapainopisteessä.

Loppuun saatiin sitten muutamat melkein sujuvat siirtelyt tasapainopisteen yli ja pikkasen poispäin ajoa.

25.11.2010

Aksattaa

Nyt treenataan prkle!

Tiistain ryhmätreeneissä oli tämän näköinen rata:

Mä yritin viljellä radalle persjättöjä, että oppisi niitä tekemään. Kohdissa 9-10, 16-17 ja 19-20 ne toimikin ihan ok, mutta väkisin survottuna väliin 4-5 ei oikein toiminut. Kami hyppeli iloisesti vitosta väärin tai rima tuli alas. Ehkä olisi pitänyt siitä kohtaa jättää suosiolla persjättö pois ja mennä nelosen oikealta puolelta, eikä jäädä tahkoamaan toimimatonta ohjausta ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi... Muuten rata sujui ihan kivasti.

Eilen puolestaan sai treenata kerrankin ajan kanssa ja Sonjan opeissa. Kyseessä oli hyppyrata. Muutamissa kohdissa piti muistaa jarruttaa koiraa kunnolla ennen hyppyä, että keskittyi hyppyyn ja käännökseen ja kun jarrutuskäsky tuli oikeassa kohtaan niin Kami kyllä reagoi siihen hyvin. Saksalaista tahkottiin yhteen kohtaan oikein antaumuksella, kun se ei edelleenkään multa oikein suju. Hyviä vinkkejä saatiin moneen kohtaan ja jäi taas lajista paljon parempi fiilis kuin tiistain kohellusten jälkeen. :D

21.11.2010

Kisaviikonloppu

Lauantaina käytiin kisailemassa Noormarkussa WECA:n kisoissa. Tuomarina oli Kari Jalonen. Radat oli suht simppeleitä, ihan kivoja ratoja. Ekalla radalla saatiin tulokseksi 0, mutta koska keinun ja puomin kontakteilla meni aikaa ja ennen puomia putkesta tullessa koira oli hetken menossa väärään suuntaan (ratahenkilön liikkeen takia kenties?) niin ajassa jäätiin 10. sijalle.







Toka rata oli suht samaa tasoa, mutta nyt yritin lähteä tekemään nopeaa rataa. Eikös sellaisesta yleensä tule tulokseksi HYL? Ekan putken jälkeen oli tarkoitus hypätä kaksi hyppyä, mutta toinen jäi välistä kun koira ampui jo putkeen. Samaan ansaan meni moni muukin... Muuten ihan jees rata.







Tänään kisattiin kaksi starttia TSAU:lla, tuomarina Jarmo Jämsä. Huomattavasti oli kinkkisemmät radat. Ekalla radalla rupesin hosumaan ja koira hosui ja sehä tarkoittaa, että rimat lentää... Saldoksi 15 rv. Jos jotain hyvää yrittää kaivaa, niin koira osui kepeille oikein, vaikka vähän kulmaa pelkäsin ja käännökset oli suht ok.







Toka rata menikin sitten ihan käteen. Puomin jälkeistä kohtaa arvoin pitkään rataantutustumisen jälkeen, että miten sen ohjaisi ja päädyin tekemään persjätön yhdellä hypyllä. No enhän mä sitten uskaltanutkaan sitä tehdä vaan jäädyin täysin ja koira ampui putkeen. Ja sen jälkeen ei saatu pakkaa enää kasaan. TSAU:lla tulee tehtyä näköjään näitä ääliöratoja. Viimeksi syyskuussa piirinmestiksissä ja nyt taas. :(

18.11.2010

Talvipaimennus, osat III ja IV


Viime viikolla jäi paimennus väliin, kun tein kuolemaa kurkkukipuni kanssa ja sitä edeltävä kerta on näköjään jäänyt kirjottamatta muistiin. :( Tehtiin ainakin poispäinajoa ja muistaakseni siinä oli hyviä pätkiä. Ja Kami väläytti hienoja vahvoja silmähetkiä jumivien lampaiden kanssa, ne lähtivät lopulta karkuun tuimaa tuijotusta vaikka kovasti ensiksi yrittivät jäkittää. Ja Kami tosiaan malttoi käyttää rauhallisesti silmää ja kroppaa, eikä pölläyttänyt niitä liikkeelle. Sillä on munaa!

Tänään treenattiin häkitystä ja hakukaaren laajuutta. Koiran piti oikeesti mennä seiniä pitkin tai ei mennyt ollenkaan. Vähän piti asiasta huomauttaa ennenkuin Kami tajusi, että puomi ja häkkikin pitää kiertää, niiden ja seinän välissä oli koiran mentävä tila. Häkitys oli suht helppo ja meni nappiin.

17.11.2010

Superhauskat aksatreenit

Lauantaina kävin lääkärissä, kun kurkkukipu oli yltynyt aivan sietämättömäksi ja paikallisen terveyskeskuksen lääkäri moneen kertaan kurkkuun kurkisteltuaan lähetti mut vielä TYKSiin kurkkupolille tsekattavaksi, kun epäili, että mulla olisi joku perätönsilliaskeesi. Pari tuntia piti odotella, että lääkäri tuli osastokierrokselta ja sitten oli vielä joku potilas ennen mua eli kivasti koko päivä vierähtikin siellä kökkiessä, mutta onneksi mitään paisetta ei nielusta löytynyt, ainoastaan paha tulehdus. Antibojootit alkoivat heti hyvin puremaan ja tiistaina olin jo ihan hyvin treenikunnossa. Ja pakkohan se oli treeneihin päästä, kun rata oli niin jänskä!

Suureksi yllätykseksi rata oli meille ihan helppo nakki! Kakkoshypyllä piti vaan vähän rintamasuuntaa kääntää, että koira lähti takaakiertoon, enkä itse jäänyt laskeutumislinjalle, muuten meni heti ihan nappiin. =D Kohtaan 6-8 kokeiltiin sitten toisenlaistakin ohjausta, että tuli jotain treenattavaa. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä niisto kutosella ja sitten kasiputkeen lähetys tuolta putkien välistä ja se toimi ihan hyvin. Kokeiltiin kuitenkin niinkin, että kutonen tehtiin pyörityksellä, jossa piti muistaa lähettää koira ajoissa hypylle ja itse samalla liikkua jo kohti 7-putken oikeaa puolta. Koira putkeen, itse jäädään putkien väliin ja otetaan koira sieltä välistä kasiputkelle ja itse siis mentiin kasin ulkokautta ysille. Hyvin toimi tämäkin, vaikken olisi uskonut, että Kami osaa seiskalta kääntyä oikealle, mutta niin se vaan nätisti kääntyi, kun itse oli koiran mennessä putkeen oikealla puolella ja reilusti ohi putken suuaukon. Hauskaa!

8.11.2010

Kelpien rotukirjan avaaminen

Suomen bordercolliet ja autraliankelpiet ry:n (SBCAK) syyskokouksessa parin viikon päästä on tarkoitus käsitellä esitystä australiankelpieiden rotukirjan avauksesta, joka mahdollistaisi, että paimenrekisterissä olevat kelpiet pääsisivät rotuunoton kautta SKL:n ylläpitämään rekisteriin. Bordercollieilla rotuunotto on mahdollista enkä ole mitään huonoa asiasta kuullut. Kelpien osalta tästä on yhdistyksen keskustelupalstalla käyty nyt vilkasta keskustelua (ja ”keskustelua”) ja kyllä ottaa pattiin joidenkin mielipiteet!

Perusteluina rotukirjan avaukselle ovat mm. se, että rotuun saataisiin uutta verta, kanta kun Suomessa on kohtuu pieni ja toisaalta saataisin takaisin ”menetettyjä” paimennusominaisuuksia. Tällä hetkellä niin sanotuilla näyttelylinjaisilla kelpeillähän ei paljoa paimenneta ja sitten taas melkein kaikki paimentavat kelpiet ovat Paimenkoirayhdistykseen rekattuja, joten Kennelliiton silmissä ne ovat sekarotuisia eikä niillä ole oikeutta esim. agilityn arvokisoihin, PK-kisoihin jne. Mutta varmasti on tilallisia, jotka haluaisivat sekä toimivan työkoiran, että harrastaa myös muita lajeja sen kanssa.

Tuolla keskustelupalstalla nämä asian vastustajat vetoavat mm. siihen, että working-linjaiset kelpiet eivät näytä kelpieltä, ovat ääniherkkiä, tuovat sairauksia rotuun, eivät kykene toimimaan sekoamatta harrastuskoirina vaan tarvitsevat täysipäiväisen työn paimennuksen parissa jne. Ja onpa siellä menty niinkin asiallisiin kommentteihin, että ”pelätään” että seuraavaksi joku haluaa jalostaa jodlaavan kelpien tai kelpien jolla on sarvet päässä. Ihan täysin toisiinsa verrattava asia tuo workkien tuominen (oikeastaan PALAUTTAMINEN) rotuun tai jodlaava kelpie…

Eeva on blogissaan kirjoittanut hienon artikkelin geneettisistä perusteluista miksi rotukirja pitäisi avata. Minulla ei ole mitään tieteellisiä perusteluja, minä kirjoitan vaan harrastajana ja working-linjaisen australiankelpien omistajana.

Koiran ulkonäkö mulle on kohtalaisen mitätön seikka, toki haluan koirani näyttävän kelpiltä, mutta mitään muotovaliota en tarvitse. Nämä rotukirjan avauksen vastustajat ovat sitä mieltä, että workkerit eivät edes näytä kelpieltä. No on niitä näyttelyissä kuitenkin palkittu, joten kai ne nyt kelpiä sitten muistuttaa. Mun mielestä taas osa näyttelymörssäreistä ei näytä kelpieltä, eihän ne fysiikkansa takia edes pystyisi paimentamaan ja kyseessä on kuitenkin paimenkoira. No joo, ulkomuotomielipiteet ovat jokaisen oma asia. Itse en ottaisi koiraa pentueesta, jonka vanhemmilla on tuloksia vain ja ainoastaan näyttelyistä, mutta sellaisiakin pentueita on. No näyttäväthän sitten ainakin australiankelpieltä vaikka muita rotuominaisuuksia puuttuisikin…

Luonteen puolesta en keksi workeistä mitään miinuksia. Tuntemani yksilöt ovat oikein tasapainoisia ja mukavia otuksia. Ääniherkkiä on, mutta näyttelylinjaisissa olen törmännyt suhteessa aivan yhtä moneen ääniherkkään. Väite, että ilman päivittäistä paimennustyötä workeistä tulee ongelmakoiria, on silkkaa paskaa. Yhtä lailla näyttelypuolella on yli-vilkkaita otuksia, jotka saattaisivat olla ongelmakoiria, elleivät olisi osuneet harrastaviin koteihin. Oma koirani ei erottele onko se työ paimennusta, agilitya tai tokoa, se tekee kaiken täysillä ja osaa rauhoittua kun mitään ei tapahdu. Ja on varmasti elämäänsä tyytyväinen vaikkei päivittäin pääsekkään paimentamaan. Ja on muuten aivan loistava harrastuskoira!

Terveyspuoli on mielestäni ainoa asiallinen peruste vastustajilla, mutta mielestäni liioiteltu. Kyllä niitä sairauksia siellä näteissä näyttelylinjaisissakin on ja varmasti enenevissä määrin, mikäli kantaan ei uutta verta saada.

Toki niitä rotuunottoja täytyy tehdä harkiten ja käyttää harkiten ja kenenkään ei ole pakko niitä käyttää. Jokainen voi valita käyttääkö koiria ulkomuodon vai käyttöominaisuuksien perusteella.  Itse toivon vielä saavani toisenkin working-linjaisen kelpien, sen asenne työntekoon on vaan niin hieno…

Ei muuta kuin kaikki yhdistykseen kuuluvat keskustelemaan ehdotuksesta syyskokoukseen 27.11.

Terv. Maija ja kelpo kelpie Kami

Kami_kepit5

kami

Pukkipalo 004

HYL-5-0

Lauantaina kisattiin ATT:llä kolmen startin verran. Tuomarina toimi Risto Ojanperä.

Ekalla radalla tuli toka rima heti alas. Tätä pelkäsin jo etukäteen ja silti hätäilin pakkovalssissa... Riman putoamisesta seurasi pieni fiiliksen lässähdys ja enkös päästänyt koiran heti neloshypyn jälkeen A:lle vaikka piti mennä keinulle. Sain koiran vielä hypyltä ihan kuulolle ja kääntymään, mutten sitten kertonut, että minne pitäisi jatkaa, joten koira valitsi A:n kun se kerran nenän edessä oli... No onneksi sitten hyllyn turvin uskallauduin kepeillä kokeilemaan vähän rohkeampaa ohjaustapaa ja jätin koiran pujottelemaan yksin ja siirryin muurin taakse vastaanottamaan. Hyvin toimi! Ihan hyvä fiilis radasta jäi, hylly oli oma moka, koira oli koko ajan kuulolla.






Tokalla radalla mentiin jo paremmin. A:n jälkeistä pituutta jotenkin panikoin etukäteen, olin ihan varma, että koira hyppää sen vinottain. Kai mä sitten kyseisessä kohdassa jotain hölmöä tein, kun koira juoksi kivasti pituuden yli... Radalta siis tulokseksi 5. Mutta taas oli koira kuulolla :)






Kolmannella radalla saatiin nolla, vaikka eka puolisko meni ihan arpomiseksi... Alun ohjasin huonosti ja koiralla ei ollut suunta selvillä kakkosen jälkeen. A:n jälkeen oli aika kauhen kolmen hypyn kuvio, josta en tainnut nähdä yhtään SUJUVAA suoritusta. Meilläkin oli hyvin kaukana sujuvasta, mutta virheittä selvittiin. Hyppyjen veivauksen jälkeen olin jo katsovinani, että koira menee väärään päähän putkea, mutta ajattelin, että menköön, tää peli on jo menetetty. Mutta se perhana päättikin mennä oikeaan päähän ja ohjaaja repesi nauramaan... Mutta tässä kohdin pääsin taas rytmiin mukaan ja loppurata menikin ihan fiksun oloisesti. Aika ei kummonen ollut, kun oli niin takkuista se alkurata, 10. sijalle jäätiin. Mutta nolla lämmittää silti mieltä :)





Uusia Kami-ihastelijoitakin oli taas kisoissa. Mm. eräs harrastaja pohjoisesta, jonka oma koira on puoliksi working-linjainen. Kovasti ihaili Kamia, että tuollainen kelpien kuuluisi olla. Ja totesi, että jos saisi "kamimaisen" kelpien, voisi vielä kelpin ottaa, mutta todennäköisesti joutuu rotua vaihtamaan.

3.11.2010

Der Kelp: hyvässä lihassa, mutta ulkokuori ränsistyy

Maanantaina Kami pääsi elämänsä ekaa kertaa fyssarille. Kuten oletinkin, oli aika jänskyttävää epäluuloisuus-miehelle, mutta antoi se fyssarin tehdä mitä tykkäsi. Välillä vaan piti nostaa pää maasta TUIJOTUKSEEN, jotta fyssari tiesi taas vähän ottaa takapakkia koiran päältä... Kivasti luki fyssari kelpiä ja kelpie fyssari. Varmasti jäi koiralle hyvä fiilis hommasta, vaikka jännitti. Pientä kireyttä löytyi lapojen seudulta ja oliko se nyt takapolvien ojentajin sidekalvoista vai mistä se oli... Mutta siis hyvin vähän. Lihaskunto sai kovasti kehuja.

Kamin niskahaava alkaa jo olla suht hyvässä kunnossa. Alareunassa vielä vähän töhnää, mutta yläreuna jo ihan hyvän näköistä uutta ihoa.

Mutta sitten uusi riesa: Kamin kirsu on muuttunut reunasta punaiseksi. Täysin hävinnyt musta pigmentti kyseisestä kohtaa. Viikonloppuna siinä näkyi pientä punoitusta, jonka oletin tulleen jostain luun jemmauksesta, mutta eilen se alue oli laajentunut eikä siinä ole mitään naarmuja, vain värin vaihdos. Perjantaina kävin hakemassa lahjakorteilla Royal Canin-ruokaa, jota heti miksasin normaaliin Joseraan, se ehkä on aiheuttanut tämän. RC joutui nyt hyllylle ja katsotaan miten tilanne kehittyy. Toivottavasti tämä on ruuasta johtuvaa eikä mitään vakavampaa!

1.11.2010

Raksakrapula

Nyt ollaan puolitoista viikkoa totuteltu asumaan korvessa ja vietetty huilia rakentamisen suhteen. Ei vaan jaksa. Ja toisaalta kun en enää ei ole kiire, niin kai sitä voi vähän relatakkin.

Viime viikonloppuna sentään sen verran ryhdistäydyttiin, että tiskikone saatiin paikalleen. On sekin homma, kun eihän se niin yksinkertaista ole, että koneen vaan tuuppaisi kohdalleen vaan pitää säätää, kääntää, porata ja ruuvata... Mutta siellä se nyt on ja ovikin on paikallaan. Naantalissa me ei koko viitenä vuotena muuten saatu aikaiseksi laittaa sitä tiskikonetta loppuun asti, vaan se oli sen verran matalana, että yläreunan ja tason väliin jäi viitisen senttiä tyhjää ja aina jos meni tiskikoneen ollessa täynnä, vetämään yläkorin ulos, kippasi kone sen muutaman sentin nenälleen, mitä siellä oli ilmavaraa... Ei siis mahtunut kaatumaan asti, mutta aina kellahtamaan... No täällä ollaan sentään edistytty jo pidemmälle ;)

Sokkelit oli kanssa ajatus laittaa keittiöön, mutta se jäi, kun sokkelit oli liian matalat... Saas nähdä kuinka taas homman selvittely sujuu ystävämme keittiökauppiaan kanssa, joka ei taida asiakaspalvelua. Valmiiksi jo ärsyttää ajatus ottaa yhteyttä sinne.

Tänään käväsi LVI-kaveri ja nyt saatiin pyykkikone ja tiskikone kytkettyä, vessan käsisuihkulle pidempi letku, että yltää pytylle asti ja kuraeteisen altaaseen viemäri. Vielä kun haen juoksuputken hanaan ja ruuvataan se sekä letku paikalleen, pääsee käyttämään kurasyöppöä. Voi Kami-parka....

Huomenna tai ke saadaan toivottavasti makuuhuoneen ja kuraeteisen Sovella-kokoonpanot noutaa niin saisi vähän jotain kamoja paikalleen. Ja sähkäri olisi kiva saada taas paikalle, että saisi mm. lisää pistorasioita käyttöön, terassin ulkovalot ja datayhteydet. Ulkovalot olisi kova sana, kun aamuisin ei näe missä on terassin rappuset ja datayhteydet, kun ADSL kytketään pian ja se olisi 8 megan nopeutena aika kova edistys mokkula-elämään, joka täällä korvessa tarjoaa huiman 100 KBit/s keskinopeuden...

Tehotreenit osa 2

Sunnuntaina jatkettiin treenausta Timo Liuhdon opeissa. Rata oli lauantaista vähän vaikeampi ja omissa jaloissa tuntui lauantain treenit aika hyvin.

Ensiksi oli tarkotus vetästä koko rata läpi. Alku meni ihan jees, mutta sitten jäin vähän jälkeen ja sehän lähtee aina vaan kertautumaan ja mm. välistävedossa Kami pääsi esittämään bravuurinsa "yritän kyllä viimeisen asti mennä mihin ohjataan, mutta kun ohjaus on myöhässä niin hypätään vaikka siivekkeen yli". Annettiin varmaan hyvä ensivaikutelma. Huuto

No lähdettiin veivaamaan rataa sitten kohta kohdalta läpi. Kivasti Timo osasi keksiä koirakoille eri tapoja suorittaa rata koirakosta riippuen eikä ehdottaa kaikille yhtä ja samaa. Paljon tuli uutta oppia ja paljon jäi vielä hiottavaa. Usemman kerran Kami ällistytti kouluttajaa, joka ei voinut kuin pyöritellä silmiään ja ihmetellä, että kyllä se vaan menee kovaa...

30.10.2010

Paimennusta ja aksan tehotreenit

Ah, onpas kivaa kun taas pääsee treenaamaan!

Torstaina oli taas hallipaimennusta, Mia ja Ansakin oli tällä kertaa mukana. Tehtiin taas vuoroin tasapainossa kuljetusta ja poispäin ajoa. Poispäin ajossa alkaa ajatus tosissaan syttymään, nyt onnistuttiin jotenkin jo ilman vetoankkuria lampailla. Ja asenne on koirassa tauon myötä vaan kasvanut... Kerran tuli hetkellinen jumitus ja hä?-ilme, kun lampaat jumitti, mutta kun en vaan antanut mitään käskyapuja niin rupesihan se omatoimisesti taas painostamaan kolmikkoa liikkeelle.

Tänään treenattiin ATT:n tehotreeniviikonlopussa Tuulia Liuhdon johdolla. En kyllä muista koska olisi treeneissä joutunut juoksemaan oikeasti niin kovaa ja paljon, että saa jalat jumiin! No nyt tuli! Radan alkupäässä oli kohta, jossa piti vaan juosta kovaa, että ehti takaakiertoa tekemään ja mähän ehdin, kun vaan menin! Aika hauskaa! Ja Kami kulki niin kivasti. Loppua kohden alkoi tosin tulla muutamia riman tiputuksia, johtuen sekä koiran, että ohjaajan pienestä väsymyksestä ja keskittymisen herpaantumisesta. Mutta saatiin me rata kerran nollanakin läpi!

Ryhmässä oli vaan kolme koirakkoa, joten ehdittiin vetää kaksi kierrostakin, joten koko rahan edestä sai varmasti treenata. Tokassa erässä, kun itse rata oli jo aika hyvin hallussa, treenattiin yhteen kohtaan saksalaista, jota en ole Elinan treenien ensi yrityksen jälkeen kokeillutkaan, mutta näköjään ajatustauko oli ohjaajallekin toiminut, koska saatiin se muutamalla yrityksellä jotenkin jo toimimaan. Ehkä sitä sietäisikin treenata...

Huomenna jatketaan Timo Liuhdon koulutuksessa. Jos jalat liikkuu.

27.10.2010

Pitkästä aikaa aksaa!

Eilen päästiin piiitkästä aikaa ryhmätreeneihin, viisi viikkoa taisi tulla taukoa! Ja sen kyllä huomasi...

Alku oli kohtalaisen *köh* vilkasta. Rimoja lenteli, koira ulisi ja murisi(!) ja ohjaaja oli kipsissä. No päästiinhän sitä muutaman yrityksen jälkeen rytmiin ja alkoi sujua kohtalaisen kivasti :)



Ekalla yrityksellä Kami ei ihan osunut kepeille, kun kääntyi putkesta suoraan mua katsomaan (olin siis puomin toisella puolen), mutta sen jälkeen joka kerta virheettä. Keppien jälkeisessä hyppyhässäkässä meinasi välillä rimat roiskua, kun oli niin kiire, mutta saatiin sekin sujumaan, kun molemmat vähän rauhoittui ;)

Oli oikein kiva treeni ja koiralla taisi olla ihan sikahauskaa. Päästiin jopa kaksi erää treenaamaan kun porukkaa oli vähän. Kyllä nukkua possotti koira yön hyvin. Muutamana yönä se on poikkeuksellisesti vaeltanut ympäri kämppää, vissiin se kutiava haava kiusaa :(

25.10.2010

Talvipaimennus, osa I

Torstaina Kami pääsi pitkästä aikaa paimentamaan. Aloitettiin Kaisan talvipaimennuskurssi, joka pidetään Vantolla maneesissa. Oltiinkin ainoat osallistujat kyseisellä kertaa!

Alkuun oli homma pelkkää isoa haparointia. Mä en muistanut, miten pitää olla ja käskyttää, en tiennyt mihin haluan koiran ja mitä tekemään jne. Ihan kuin olisi ollut ekaa kertaa paimentamassa!

No pienen ajatustauon jälkeen päästiin taas vähän rytmiin. Ensiksi tehtiin tasapainossa kuljetusta tötsiä kierrellen. Sitten tasapainokuljetusta diagonaalilla nurkasta toiseen, täyskäännös joka kerta lähempänä nurkkaa, jotte koira oppii menemään seinän ja lauman väliin. Menikin ihan rauhallisesti, mutta nurkasta noston jälkeen meinasi aina vähän purkaa jännäkiihtymystään.

Seuraavaksi oli vuorossa hakuja läheltä nurkkaa tolppakoiralta ja vuoroin itse tolppakoirakkona olo. Nostot tuppasi oikealle lähetettäessä menemään vähän yli ja vasemmalta jäämään vajaaksi, kun koira niin kovasti oli olevinaan fiksua ja yliblokkasi lampaiden vetosuuntaa...

Loppuun otettiin vielä poispäinajoa ja koiralle alkoi jo välillä tulla olo, ettei ole pakko koko ajan flankata toiselle puolen vaan voi ihan hyvin vaan seuratakkin lampaita.

Kovasti oli yhteistyö kankeaa pitkän tauon jälkeen, mutta eiköhän se tästä taas...

Lauantain TSAU:n kisoihin oli ilmottautunut, mutta ne jäivät väliin, kun itse niiskuttelin räkää peiton alla ja koira puolestaan paranteli kaulassa olevaa märkivää haavaansa. Oli yrittänyt ängetä Pinko kanssa samaan aikaan portin raosta ja saanut vähän hampaasta :(

21.10.2010

Käyttöönottokatselmus

Nyt me asutaan siellä! Kiiruuksi meni kyllä. Maanantaina tehtiin hommia johonkin yhteen asti yöllä, tiistaina meni puoli kolmeen ennenkuin päivän hommat olivat valmiit. Mutta keskiviikon käyttöönottokatselmuksessa saatiin lupa talon osittaiseen käyttöönottoon. Osittainen-nimikkeellä, koska toinen vierashuone, vaatehuone ja toinen wc on vielä täysin vailla pintamateriaaleja eli niitä huoneita ei vielä oteta käyttöön.

Paljon siellä on vielä tehtävää. Kaikkia sähköryhmiä ei ole vielä kytketty, väliovia on paikallaan vasta yksi (wc), tiskikone ja mikro on asentamatta (ja mikron asentaminen ei onnistu ennen kaapin modifointia), liesituulettimeen täytyy keksiä joku uusi suojakupu "varteen" (sen asennus meni ihan vituiksi...), makkarin vaatehuone ja kuraeteiseen tarvitsisi saada pikapikaa kalusteet, että saisi tavaroita purettua jne jne. Mutta kyllä siellä asuu! Ja vitsit kuinka kivan näköiseksi valot ja kalusteet on paikan saanut!

Varsinkin lopputohinoissa osoittautui sukulaisten ja ystävien tarjoama apu korvaamattomaksi. Ei me kahdestaan oltaisi sitä saatu noin hyvälle mallille ja vielä pakattua ja siivottuakin kohtuullisesti. Iso kiitos auttajille!

Kamikin pääsi eilen kotiin ja voi kuinka koiruus olikaan iloinen :D No oltiin me Lassen kanssakin aika onnellisia...  Oma peti löytyi "koirapilttuusta" ja Kami kotiutui oikopäätä.

6.10.2010

Raksaa vaan

Huh huh, kiirettä pitää...

Nyt tosin pikkasen taas mieli parantui, kun eilen saatiin montaa hommaa isolla rykäyksellä eteenpäin. Milla oli mun kaverina raksalla päivällä ja kahdestaan me vetästiin kodinhoitohuoneeseen kattopaneelit viittä vaille valmiiksi. Lassen kanssa puolestaan tehtiin iltavuorossa pukuhuoneen seinäpanelointia ja iskä jatkoi vierashuoneen tapetointiprosessia. Multi-tasking rules ;)

Viikonloppuna saatiin maalämpökaivon perustuksia vähän eteenpäin, laatoittettua ja saumattua pukuhuoneen lattia, nurkkalaudat niihin nurkkiin mihin tulee rännien alaslaskut, kattoon 19 reikää upotettaville valaisimille jne.

Kami lähti muutamaksi päiväksi Millan hoiviin. Se kun on niin pöksö eläin, että raksalla vaikka saisi päivän huinia pisin mettää, niin se koko ajan vaan möllöttää ovella, että koska lentäis keppi/frisbee/pallo. Ja illalla kun kotiudutaan raksalta rättipoikkiväsyneinä niin se koiran kanssa lenkille lähtö ei ole semmonen maailman innostavin asia... Joten nyt Kami saa muutaman päivän painia Sälli-kultsun kanssa ja mä saan huokaista helpotuksesta, kun ei tarvitse yrittää yömyöhään keksiä koiralle aktivointia ja potea huonoa omatuntoa kun toinen ei ole koko päivänä tehnyt mitään. Iso kiitos hoitokodille!

1.10.2010

Nyt mennään eikä meinata

Meidän rivarikämppää ei ole vielä edes laitettu myyntiin, mutta niin vain kävi, että yksi pariskunta kävi katsomassa ja suullinen sopimus on myynnistä. Ainoa miinus hommassa on, että kämpän pitäisi vapautua heille kolmessa viikossa. Upsan.

Käyttöömottotarkastus on sitten raksalle varattu ja nyt paahdetaan menemään, että saataisiin hommat edes siihen malliin, että se muuttolupa saadaan. Tänään kävi LVI-porukka asentamassa vesimittarin ja hanoja sekä tekemässä jotain IV-hommia. Sähkäri tulee ensi viikolla. Pistorasiat, kytkimet etc. on laskettu ja tilattu. Vesikalusteet on tilattu. Väliovet tulee ensi viikolla. Pukuhuoneen lattian laatat saadaan varmaan huomenna paikalleen ja sunnuntaina saumaus. Vessan lattia kaipaa vielä saumojen paikkausta ja sitten voisi kotiuttaa kalusteet ja laittaa paikalleen. Viikonloppuna täytyy saada ainakin maalämpökaivon ympärille perustukset muurattua, että voidaan tehdä täyttöjä sekä muutamat nurkkalaudat paikalleen, että saadaan rännit paikalleen.

Kohtalaisen keskeneräiseen joudutaan muuttamaan, mutta päästäänpähän helpolla nykyisen kämpän myynnin suhteen. Ei muuta kuin hösseliksi ja peukut pystyyn, että kaikki hoituu ajallaan!

27.9.2010

Tuleekohan hoppu?

Eilen kävi yksi pariskunta katsomassa meidän rivariasuntoa. Myynnissä se ei vielä ole, mutta tutun kautta olivat kuulleet. Kovasti tuntuivat tykkäävän ja kauhea tinkaus oli, että miksi ei muka saataisi uutta taloa neljässä viikossa muuttokuntoon. Heidänhän täytyy siis nykyinen asuntonsa tyhjätä neljän viikon päästä. Käyvät tänään vielä toista kämppää katsomassa, jossa on kuulemma sijainti parempi, mutta meillä parempi pohjaratkaisu. Tai jotain.

Mutta jos siis meidän kämppään päätyvät niin sitten tosiaan tarttis saada talo neljässä viikossa asuttavaksi. Argh, kuulostaa kiireiseltä. Toisaalta toivoo, että ostaisivat meidän kämpän, toisaalta sitä toivoisi vähän enemmän lisäaikaa rakentamiselle... Katsotaan.

Karmeat Kisat TSAU:lla

Huoh. Lauantaina sitten kisattiin. Ja siihen loppu kyllä kaikki usko meidän osaamiseen.

Ekana oli vuorossa Piirinmestaruusjoukkuekisa. Rata oli suht helppo, mutta maxeille sinne lisättiin yksi ansaputki, jonka takia päädyin ohjaamaan kolmosesteen, joka oli siis putki A:n alla, toiselta puolen kuin ensiksi ajattelin ja A:llehan koira syöksyi. Hylky siis heti alkuunsa. Muuten rata nyt meni suht ok, mitä nyt koiralla oli aika oma-aloitteista etenemistä, mutta suunta oli oikea. Ja puomin jälkeisen hypyn siivekkeen se taklasi...






Toka rata oli sitten hyppyrata. Tuntui, etten saanut koiraa missään vaiheessa kunnolla hyppysiin vaan se meni ihan omia menojaan. Oikeille esteille se kyllä päätyi, mutta siinä sähellyksessä lenteli rimoja neljä kappaletta, kiva kiva...






Ja se viimeinen rata. Itku meinasi tulla. Keppien jälkeinen kimurantti hyppykuvio meni ihan oikein, mutta koira valui joka mutkassa varmaan kymmenisen metriä ylimääräistä... Siitä meni vähän hermot ja kun koira vielä loikkasi komeasti keinun ylösmenokontaktin yli ja lähti alasmenoltakin vähän ennen lupaa väärille hypyille niin jätin radan siihen. Jos ei kerran kuunnella, niin ei sitten.




22.9.2010

Hyvää menoa aksassa


Tiistaitreenien rata:



Oikein hauskaa vääntöä. Varsinkin tuo kohta 8-10 oli sika hauska, kun Kami tykitti niin kivasti suorasta putkesta hypyn kautta toiseen putkeen. Siinä oli rallia kerrakseen!

14-16 oli meille se viilaamisen paikka. Väli 14-15 oli vähän pidempi ja kun itse olin vielä 15 takana vastaanottamassa, kiihdytti Kami tuossa välissä niin perkeleesti ja jatko levisi käsiin tai ainakin tuli rima alas. Oikein ajotetulla jarrutuksella saatiin homma kuitenkin toimimaan. Pitäisi vaan noita jarrutuksia muistaa viljellä, kun koira niihin tuntuu kivasti reagoivan ja skarppaavan.

Viime viikolla Kami pääsi kahdesti aksaamaan. Keskiviikkona Sonja teki meille hyppiksen, jossa sai tosissaan olla skarppina, että suunta oli hyppyviidakossa oikea ja perjantaina käytiin omatoimisesti treenailemassa. Oikein mukavaa menoa molemmilla kerroilla.

Lauantaina onkin sitten Piirinmestaruuskisat. Ensiksi joukkuerata, johon osallistumme ATT:n maxien 2-joukkueessa ja sitten kaksi virallista starttia, joilla samalla ratkotaan yksilömestaruus.

15.9.2010

Paimen ylivireessä


Eilen oltiin pitkästä aikaa paimentamassa. Sen kyllä huomasi. Kuin myös sen, että koiralla on ollut äärettömän tylsä elämä.

Aluksi otettiin hakuja tolppakoiralta lyhyellä matkalla (noin 20 m). Kami makasi lähtölupaa odotellessa täristen into pinkeenä ja yritti varastaakin muutaman kerran! Se ei ole koskaan ollut tollanen. Kyllähän se aina on rauhassa lupaa malttanut odottaa. Hakukaaret oli ahtaat ja puski liian lähelle lampaita. Vauhtiakin oli liikaa.

Toinen treeni tehtiin pyörötarhassa. Tarkoitus treenata lampaiden irrotusta aidasta rauhallisesti. Kami aloitti heti hyökkimällä ja naksuttelemalla vaan lampaille. Mun oli pakko napata sitä poskesta kiinni ja sanoa muutama valikoitu sana, että se vähän rauhoittui ja keskittyi lampaiden kiertämiseen eikä hyökkimiseen... Ja sitten puolestaan innostui yksi isompi lampaanmöhkäle ja hyökkäsi puolestaan Kamin kimppuun puskien koiran tekemään hienon kuperkeikan. Lammas ei saanut multa poskipuhuttelua, mutta Kami vähän naksutteli sille takaisin.

Eipä jäänyt kauhian kummonen fiilis treeneistä. Koira kävi niin ylikierroksilla, kun oli liikaa energiaa eikä ollut nähnyt lampaita kuukauteen. Aikakin oli kovin kortilla, kun päästiin aloittamaan reilusti myöhässä ja pimeä tuli ajoissa. Nakertamaan jäi.

12.9.2010

SM-nolla -tili avattu!


Öri öri öri...

Tänään korkattiin kotikisoissa kolmosluokka ja samalla otettiin haltuun eka sm-nolla!

Ekalla radalla tuli siis tulokseksi nolla ja sijoitus neljäs. Voiton vei Janita ja Hitti, mutta ei me heidän ajasta jääty kuin vajaa 4 sekunttia ja se nyt menee jo jännäämisestä johtuvien pitkien kaarroksien, plus kontaktien varmisteluiden piikkiin. Ei ollenkaan paskempi aloitus! Kakkosputken jälkeen hetken luulin jo koiran olevan mun oikealla puolen ja ohi hypyn, mutta saatiinhan se pelastettua! Toisen pelastuksen teki koira keppejä edeltävällä hypyllä, jossa jo katsoin sen olevan pahasti ohi hypyn, mutta sieltähän se vaan pelasti tilanteen...



Tokalla radalla päänvaivaa aiheutti keppien jälkeinen tilanne, putki kun oli niin kovin kovin lähellä... No ohjaajan hetkellinen paniikkijäätyminen aiheutti riman tiputuksen, muuten meni ihan ok. Paitsi lopussa putken jälkeen koira empi hyppyä sen verran, että jo pysähtyi, mutta hyppäsi sitten ihan rimaa pudottamatta... Taas pieni pelastus koiralta... Tokalta radalta siis vitonen ja sijoitus 11.



Rimat oli molemmilla radoilla 65 cm ja se vähän arvellutti, kun treeneissä tulee aina tehtyä vaan 55 cm, mutta hyvinhän se meni.

Tästä se lähtee!

9.9.2010

Aksatreenit ja vähän jälkeä!


Viikkotreeneissä oli oikein hauskanen rata!



Alun hypyt saatiin tosi pienillä näteillä reiteillä vedettyä. A:n jälkeen tuli se meille ehkä vaikein kohta. Tällanen on ollut ennenkin ja pelkäsin sitä jo etukäteen: koira hyppää 9/14-hypyn vaikka väkisin... ARGH. Lopulta tein kohdan niin, että jätin koiran suosiolla kontaktille odottamaan, että pääsin itse keppien aloitukseen ja vedin sen suoraan ekaan väliin ihan käsiavustuksella. Keppien jälkeen tehtiin poispäinkäännös renkaalle, itse jäin keppien vasemmalle puolen ja voi kuinka meni hienosti! Eikä siinä radassa muuta kummallista oikeastaan ollutkaan. Kami veti hienosti ja mulle tuli tunne, että sehän osaa vaikka mitä!

Raksalla olen muutaman kerran tehnyt Kamille jälkeä. Yleensä ne on kosahtanut siihen, että murkut on vallannut namit. Koira on joka kerta mennyt jäljen loppuun asti, mutta saatuaan ekalta namilta murkut naamaansa, on seuraavien kohdalla vaan jatkanut kiireesti matkaa... Hienoa... No eilen ryhdistäydyin ja laitoin namit tiiviisiin purkkeihin (3 kpl) ja talloin noin 70 metrin jäljen kohtalaisen ryteikköiseen maastoon. Pari tuntia se jopa ehti vanhetakin ennen kuin lähdettiin hommiin. Kami veti sen läpi semmosta pikamarssia, että mulla oli pikkasen vaikeuksia pysyä perässä. Vieläpä lyhyen remmin päässä... Ja kaikki namipurkit löytyivät oikein hienosti. Siis mullahan olisi käsissä loistava jälkikoiran alku, kun vaan opiskelisi itse lajista jotain!

Seuraavaksi voisi tehdä vieläkin reilusti pidemmän jäljen ja tallauksen voisi varmaan tehdä ihan normaaliaskelein, kun tuolla "tipuaskelluksella" se vetää menemään niin perkeleen kovin... Ja liina mukaan!

3.9.2010

Kikkaksailua


Tiistaina aksailtiin ja jo oli kikkailurata!



Mun onneksi muut samaan aikaan treenaavista oli pois, joten sai rauhassa vääntää! Ongelmakohdiksi muodostui (odotetusti) tuo takaakierto esteelle 10 ja päällejuoksu esteellä 17.

Takaakiertoa varten piti päästä hyvissä ajoin etenemään esteeltä 7. Ensiksi tehtiin seiska niisto-persjätöllä, joka koira osalta sujui hyvin, mutta itse en saanut tarpeeksi etumatkaa. Pyörittämällä seiskan, sai pidettyä oman liikkeen yllä ja pääsi paremmin edelle koiraa, joten sillä homma saatiin lopulta toimimaan.

16-17 kohdan ajattelin tehdä viskileikkauksella (17), mutta koutsin ehdotuksesta kokeiltiin päällejuoksua. Kamille päällejuoksu on hyvin vaikea, rima lentää aina! Toisaalta mäkin tuppaan olemaan liian lähellä estettä, joten osittain munkin vika. Yritettiin miljoona miljoona kertaa ja lopuksi alko onnistua jo suht nätisti, mutta rima vaan ei pysynyt ylhäällä... Viimeiseksi kokeilin vielä viskileikkauksella, kuten olin itse suunnitellut, ja se sentään onnistui. Mutta tulipahan taas kokeiltua uusia ohjauksia! 20-21 väli tehtiin back-lapilla, joka on toinen mun harvemmin viljelemä tyyli, mutta se sujui ihan kivasti.

Operaatio tömps-tömps, osa kaksi, suoritettiin kanssa yksi ilta. Olosuhteet oli hyvät, kun oli sopivan rauhallinen liikenne, koira nälkäinen ja keitettyä possun kieltä nameina. Ei merkittävää muutosta koiran käytöksessä edelliseen keissiin verrattuna.

29.8.2010

Seuranmestikset


Tänään kisailtiin ATT:n seuranmestaruuskisoissa. Eka rata oli hyppäri ja tuloksen saaneet pääsi finaaliradalle. Kami teki supernopean ja hienon nollan, jolla mentiinkin kärkeen. Se kääntyi tosi kivasti ja oli niin varmasti hyppysissä. Mahtifiilis!










Agiradalle lähdettiin käänteisen paremmuusjärjestyksen myötä viimeisinä. Muutama kohta vaikutti vähän kinkkiseltä, mutta ne sujui hyvin ja se hylly tuli sitten siellä missä ei odottanut olevan ongelmaa: Kami upposi A:n sijasta A:n alla olevaan putkeen :( Katsojien mielestä oli jo menossa A:lle, mutta mun linjan koukkaus oikealle (kun piti kiertää putki), sai koirankin kääntämään suuntansa vähän oikealle ja putkeen. Se siitä. No mentiin me loppurata ihan mallikkaasti ja koira otti molemmilla kerroilla puomin ylösmenonkin ihan maltillisesti, joten hyvä fiilis tästäkin jäi.

Onneksi Taija ja Wiki toi maxien mestaruuden meidän treeniryhmälle ja pullaa ensi treeneihin!

Nyt iski kauhia kisa-inspis, kun meni niin kivasti!! Pakko päästä...

27.8.2010

Operaatio tömps-tömps


Kamiahan on pennusta asti ahdistanut tömps-tömps-ääni, joka kuuluu kun auto menee junanradan yli tahi sillalle. Ääniarkahan se ei yleisesti ottaen ole, naulapyssyn pauke, ukkonen, ilotulitteet tai laukaukset ei hetkauta ollenkaan. Mutta tömps-tömps saa sen ihan lukkoon. Voiskohan tämä olla peruja pitkästä lentomatkasta Suomeen?

Kesällä käytiin muutamaan otteeseen Särkänsaaressa uimassa ja sinne kuuluu hyvin yläpuolella kulkevalta sillalta se tömps-tömps, kun autot ajaa sen metallilistan yli sillalle. Ja koira meni aivan lukkoon. :( Se yritti vaan koko ajan valua pois paikalta. Jos sitä oikein tsemppas ja hetsas, se kykeni esim. juoksemaan kepin perään, mutta heti kun toiminta loppui, se valui kaislikkoon ahdistelemaan. Mä uskon, että jos saareen olisi saanut lampaita tai aksa-esteet, se olisi kyennyt pääsemään äänistä yli, mutta mikään muu ei saa sitä tarpeeksi kiihkoisaksi.

Tänään aloitin vielä viimeisen yrityksen äänelle siedätykseen. Nami ja naksu taskuun ja kohti junanrataa. Ajatuksena oli jäädä ensiksi sinne rajamaille, missä se ei vielä ahdistu, mutta SE ääni kuuluu jotenkuten. Harmi vaan, että tuuli radalle päin ja lisäksi radan vieressä porattiin kalliota, niin ääni hukkui muuhun meluun, enkä päässyt naksuttelemaan ääntä. Naksuttelin sitten katsekontaktia ja sitä, että koira oli suht rentona. Pikkuhiljaa siirryttiin jo sille etäisyydelle, että mäkin kuulin sen äänen ja pääsin naksuttelemaan jokaisesta tömpsähdyksestä. Uutta aikaisempiin kokeiluihin (edellinen varmaan vuosi sitten) oli se, että Kami kykeni syömään! On se siis vähän henkisesti ehkä kasvanut. Mitään mullistavaa ei tämä yksi kerta vielä tietenkään aiheuttanut, mutta ehkä hyvä alku. Ensi kerta täytyy ajoittaa illansuuhun, että liikennettä olisi vähän vähemmän, jolloin pystyy paremmin naksauttamaan joka kerta kun auto menee ja toisaalta äänet ei huku muuhun meluun.

Saas nähdä onko operaatiosta mitään apua vai käykö niin, että koiraa rupeaa ahdistamaan vaan enemmän... No onneksi kohta muutetaan pois junanradan läheltä ;p

Ahdistavan treenin vastapainoksi Kami pääsi aksaamaan. Se meni ekan radan niin sikahienosti nollana läpi, että mä olin ihan äimistynyt! Radalla oli kaksi kunnon irtoamissuoraa ja Kami irtosi hienosti yhtään mua katselematta ja kykeni vielä suoran jälkeen kääntymäänkin. Ja kepeiltä oli 180 asteen poispäinkäännös ja hyppy ohjaajan jäädessä keppien toiselle puolen, sekin meni joka kerta oikein. Lopuksi muisteltiin pikkasen keinun ylösmenokontaktia. Hyvä treeni ja nyt eilinen äärimmäisen-tylsistynyt-raksa-kelpie on taas tyytyväinen-kelpie.

22.8.2010

Raksaa


Raksalla ollaan edellee näperretty ulkoverhoilun nikkaroinnin ja maalauksen sekä räystäiden harvalautojen parissa. Tuli siinä kikertäessä mieleen, että jos meillä olisi perus-suorakaiteen mallinen talo, olisi meillä 6 lapetta, joihin pitää räystäslauteet nikkaroida, mutta meilläpäs onkin meidän mallinen talo ja niitä lappeita on 15! Onneksi 10 on jo laudoitettu ja siinä taisi olla jo ne haastavimmat kikkailut mukana.







Kylppäri ja sauna ovat saanut jo lattialaatoituksenkin. Niin myös kodinhoitohuone, tosin väärän värisellä saumalla... Tässä kuitenkin vilaus kylppäristä.



Takka sai kanssa luukkunsa ja on valmis! Edelliset kaksi yötä oltiinkin raksalla yötä ja takkatuli loimusi illalla...

17.8.2010

Kennelleiri 2010: päivät 3 ja 4


Lauantainakin oli meillä vuorossa aksaa (aamuraksauksen jälkeen). Radan kimurantit kohdat meille oli keppejä edeltävä hyppy, jota Kami ei tahtonut nähdä, kun oli niin kova kiire kepeille. Näitä toistoja tuli x kappaletta:








Ohjaustyyliä vaihtamalla alkoi se hyppykin löytyä ja seuraavaksi sitten pähkäiltiin miten putken jälkeisen pituus-muuri-hyppy suoran (pitkillä väleillä!) saa suoritettua:








Mutta löytyhän sekin sieltä!








Koska aikaa oli, mentiin vielä nopea toinen kierros, jossa putki vaihdettiin A:ksi ja Tapsa ja minä vaihdettiin koiria huvittelumielessä. Kamin mielestä oli paljon helpompi kääntyä Tapsasta poispäin kuin tulla pyörityksiin mukaan, joten Tapsa sulavasti vaihtoi ohjauksen "peilikuvaksi" ja ohjaili käännökset poispäin kääntäen ja takaaleikkauksilla :D Ihan normiraivolla ja vauhdilla Kami ei rataa vieraan ohjaajan kanssa tehnyt, mutta ihan kivasti kuitenkin. Ja kepit sekä A:n kontakti oli hienot vieraankin kanssa.








Minä puolestani menin sitten Pinkon kanssa. Pinko oli vissiin sopivasti väsynyt, koska pysyi hyvin hyppysissä. Sain senkin ekalla kerralla missaamaan keppejä edeltävän hypyn ja seuraavaksi keskusteltiin A:n alastulolle pysähtymisestä, mutta muuten meni ihan kivasti!








Lopuksi Kami pääsi vielä Lassenkin kanssa radalle, aksata kun ei voi koskaan liikaa...

Aksakentältä siirryttiin sitten Kaisan luo "leiriolympialaisiin". Kami osallistui Nallikallion joukkueen edustajana esine-etsintään, jossa ohjaajalla ja koiralla oli 2 min aikaa etsiä esineitä tarhasta. Yhteensä esineitä oli 12 ja me ehdittiin kerätä 11, Kami oli oikein hyvä apulainen! Kahtatoista esinettä ei ehtinyt kukaan löytää. Viestiradallekin Kami pääsi, parinamme oli Karoliina ja Kaapo ja senkin tiimimme voitti parhaalla ajalla. Viehejuoksuun pääsi osallistumaan joukkueen kaikki koirat. Kami juoksi ihan kivasti, lopussa tosin aavistuksen hidasti. Entti-poika paineli menemään ihan raivolla, ihana ♥. Viimeisenä lajina oli pantomiimi, jossa Mia pääsi puolestaan loistamaan. Olympialaisten jälkeen mentiin vielä saunaa ja uimaan ja kotio taidettiin tulla joskus puolen yön jälkeen. Oli kohtalaisen väsynyt koira mukana...

Sunnuntaina oli vuorossa taas paimennusta. Aamupäivän treeneissä tehtiin perusradan häkkiä sekä poispäin ajoa. Ihan kohtuu suoritus.

Iltapäivällä tehtiin pitkät kuljetukset, menomatka poispäin ajoa, paluu tasapainossa kunnon etäisyydestä huolehtien! Poispäin ajoa ei tahdottu saada alkuun ollenkaan, mä olin koko ajan sitä mieltä, että kun lampaat hiukankin liikkuu ripeämmin varikon suuntaan niin ne on karkausaikeissa ja laitoin Kamin pysäyttämään ne. Kaisa tosin totesi treenin jälkeen, ettei ne ollut vielä mihinkään lähdössä, olisi pitänyt jatkaa vaan... No jonkun matkaa takkuiltiin eteenpäin ja sitten laitettiin "ankkuri" kulkemaan lampaitten edessä, jotta ne liikkuivat vähän tasaisemmin ja alkoi sujua. Ehkä me joskus vielä toikin taiteenlaji opitaan... Poispäin ajossa muistutin Kamia pari kertaa kunnon raipalla maahanlätkäsyllä, että etäisyys olisi kiva juttu ja johan alkoi koira keskittymään kauempana pysymiseen!

Olipas kiva (ja rankka) neljä päivää. Ihana turista kelpie-ihmisten kanssa oikein urakalla ja koirakin sai viimein kaipaamiaan aktiivi-päiviä... Kiitos kaikille!

13.8.2010

Kennelleiri 2010: päivät 1 ja 2


Kamin vuoden parhaat päivät on nyt: 4 päivää treenausta!

Eilen paimennettiin. Aamupäivällä haettiin kaariin etäisyyttä Uotilan Jennin opastuksella. Vahvaa painetta käyttäen Kami teki oikein kivat kaaret.

Iltapäivällä tehtiin Paimenkoirayhdistyksen 1-luokan rataa. Lampailla oli KOVA veto varikolle ja karkauksia sattui itse kullekin. Kamille tuli vähän tahmea alku, kun lampaat ei tahtonut pysyä aloillaan, joten jouduin vähän pikasesti lähettämään hakuun. Kaari oli ihan jees, mutta ei tahtonut saada lampaita Miasta irti. Mia ja Ansa olivat siis tolppakoirakkona. No saatiin ne lampaat liikkeelle, poispäin ajo ei onnistunut, joten hetken vekslaamisen jälkeen vaihdettiin tasapainossa kuljetukseen. Nurkassa lähimpänä varikkoa Kami sitten teki taas mokansa ja puski liian lähelle laumaa, jolloin yksi lambi jäi jälkeen ja lähti kohti varikkoa ja siinä häsellyksessä sitten menetettiin koko lauma. Se siitä radasta.

Oman radan jälkeen siirryttiin Mian ja Ansan kaveriksi varikko/tolppakoiriksi ja se osoittautuikin ehkä opettavaisimmaksi kokemukseksi ikinä. Lampaita karkasi varikolle vähän väliä ja niitä oli tosi vaikea saada irti varikon edessä olevan pikkuhäkin reunoista. Muutaman kerran jälkeen hokattiin taktiikka ja alkoi homma sujua. Mutta rankkaa se oli!

Tänään oli vuorossa aksaa (puolen päivän raksauksen jälkeen). Koutsina oli Anttilan Miia ja kenttä oli sopivasti rannassa, jossa pystyi koiria uittamaan eli ennen rataa uimaan, radan jälkeen uimaan, hetken päästä taas uimaan... Nastaa! Rata oli aika kiva, muutama kinkkisempi kohta, mutta ei mitään mahdottomia. Ja sitten mentiin rataa toisinpäin ja se oli vielä helpompi.

Lisää fiiliksiä tuonnempana...

11.8.2010

Paimennus & aksa


Eilen oli taas paimennus- & aksa-päivä.


Paimennuksessa kokeiltiin ekaa kertaa jakoa. Kaisa jeesasi meitä ekakertalaisia pitämällä yhä lammasta aina kiinni ja mä yritin tehdä viiden pässin laumaan rakoa, että jäisi kaksi toiselle ja kolme toiselle puolelle ja sitten piti saada koira siihen rakoon ja poispäin ajona saada osa laumasta irti ja hallintaan. Vaikiaa oli! Kamilla oli viime kertaisesta kaislikkopaimennuksesta iskostunut idea, että kannattaa aina aloittaa homma tekemällä kunnon loikka kohti laumaa ja se vähän hankaloitti hommaa, kun tarkoitus olisi saada koira hitaasti ja rauhallisesti luokse keskelle laumaa... Huoh. No taidettiin me kaksi onnistumista saada aikaan. Ja yrityksiä oli lukemattomia...


Lisäksi tehtiin pari hakua tolpalta, tolpan kierto ja lauman kuljetus takaisin poispäinajona. Kami teki molempiin suuntiin yllättävän hyvät hakukaaret, mutta se poispäinajo olikin sitten vähän takkuista...


Aksassa tehtiin rataa, jossa kohta 7-20 oli Agirodun Open SM-finaaliradalta:



Kami teki yllättävän hyvät kontaktit puomilla vaikka itse jättäydyin jälkeen. Kerran jopa todella hyvän! Suoralla 8-11 ei auttanut muuta kuin juosta kovin ja toivoa, että koira hyppää ysin, jos yritin räpeltää jotain, mentiin ysin sijaan putkeen... 8 ja 9 oli tosin vähän käännetty, ei siis ihan suorassa linjassa kuten kuvassa. Pituuden ohjasin taas ulkopuolelta, jolloin koiran oli helpompi löytää keppien aloitus. Aika jees menoa!


 

8.8.2010

Ulkotöitä!


Nyt ollaan "rauhoitettu" talo laatoittajan työmaaksi ja siirrytty ulkohommiin. Toisin sanoen laitettu seinään panelia, maalattu sitä ja ammuskeltu räsytäslautoja paikalleen. Kyllä muuttuu talon ulkonäkö! Kauhean hauskaa hommaa ei ole killua korkealla telineillä, pinnistää räystäslautaa paikalleen ja samalla pitää huoli, ettei vaan horjahda... Mutta julkisivuista ehkä se hankalin on nyt kokonaan verhoiltu, maalattu ja räystäslaudoitettu, jes!


Äitee oli meillä kolme päivää raksaorjana ja maalasi aimo kasan räystäslautoja, joten nyt meillä riittää niitä pitkäksi aikaa paikalleen laitettaviksi.



4.8.2010

Paimennusta ja aksaa


Eilen oli lennokas päivä... Puoli kahdeksan maissa töihin, sieltä puolen päivän aikaan raksalle, sieltä paimentamaan ja paimennuksesta suoraan aksa-treeneihin. Kylläpäs illalla kotiin päästyä ramaisi.


Paimentamassa oli meidän lisäksi vain Mia ja Ansa. Lampaat oli juuri siirretty rantaruovikkolaitsalle ja päivän treenien "oheistuotteena" tallottiin lampaille kulkureittejä maastoon. Oli muuten kohtalaisen haastava ympäristö! Kuljetuksissa tiheän kaislikon läpi, saivat koirat tehdä tosissaan töitä, että lampaat suostuivat liikkumaan. Kamistakin alkoi kuulua jo haukahduksia, kun se niin kovasti yritti saada lampaita liikkeelle. Tehtiin siis kuljetuksia isolla laumalla hankalassa maastossa ja hakuja pöpeliköstä. Erilaista ja työlästä, mutta hauskaa!


Agilityssa meillä oli nyt ekaa kertaa uusi kouluttaja ja hyvältä vaikutti. :) Rata näytti tältä:



Puomille saakka oli ihan helppo nakki, mutta puomin jälkeinen hyppy oli meille vaikea. Aivan kuten ennakoinkin. Takaakierrot, jossa olen itse vastaanottamassa koiraa hypyllä, tipauttaa aina riman. Mä olen itse aina edessä... Sitä tahkottiin muutamaan kertaan, että saatiin jotenkuten toimimaan ja toinen hankala kohta oli sitten 17-22. Etenkin sylkkäri hypyllä 21. Mutta tulipahan sekin lopulta klaarattua ja hyvä mieli jäi treeneistä.

1.8.2010

Laatta lentää...


Tältä se Lassen tekemä vessan seinä näyttää (ikkunan vasemmalta puolen tosin puuttuu vielä laattasoirot)



Ja "maksetun miehen" tekemä kylppärin pääty:



sekä suihkujen taus:


30.7.2010

Raksattaa!


Nyt on painettu raksalla menemään oikein kunnolla. Jotenkin se laatoitusten aloitus piristi hommaa, kun se tuntui taas isolta askeleelta kohti talon valmistumista. Paikkoja vaan kolottaa pitkien päivien seurauksena...


Eteisen lattia on nyt laatoitettu (muttei vielä saumattu). Vessan seinistä 3 on laatoitettu, oviseinä on vielä kesken ja odottanee muutaman viikon oven päälle tulevaa ikkunaa. Kosteiden tilojen laatoituksiin palkattiin ammattilainen (joka Lassenkin laatoituksia kovasti kehui) ja kylppärin seinät alkavatkin huomenna saada laattaa kylkeen. Kuraeteinen ja toinenkin vierashuoneista on kokonaan levytetty. Ja ulkoverhoiluakin taas on jatkettu. 


Eteinen, vain saumat puuttuu. Ja ehkä kaipaisi vähän pesua. Ja jalkalistat.



Vessa muutama päivä sitten kun vasen seinä ei ole vielä kattoon asti valmis:



Tuohon vasemmalla näkyvälle seinällehän tulee raita, jossa keskellä tummaa laattaa ja reunoilla alumiinilistat:



Takka sai kanssa sauma-aineet, enää luukut puuttuu. Ja siitä tulee maailman hienoin takka.



 

23.7.2010

Murhetta, aksa-treeniä ja sekalaisia kuvia


Kamin pennuista Vonka Vonkulainen lähti eilen koirien taivaaseen :( Niin kovin kovin murheellisinta. Surullisinta ei ole Vonkan elämän päättyminen vaan se, että Vonka ei koskaan saanut elää täyttä kelpien elämää sairautensa takia. Vonkasta olisi kuulunut tulla hieno harrastuskoira. Ja Vonkan omistajan suru on se kaikkein koskettavin osa tätä draamaa. Voimia sinne. Taas kerran sama fraasi.


Asiasta pirteämpiin. Kami pääsi tänään aamulla aksaamaan. Tein Agirodun Open SM-finaalista kohtaa, joka jäi kaivertamaan mieltä eli A-hyppy-pituus-kepit. Tein persjätön hypyn ja pituuden väliin ja johan löysi Kami oikean keppivälin joka kerta. Koko rataa tahtoo joskus vielä yrittää... Muutenkin Kami oli oikein pätevä. Tein pientä hyppykiemuraa ja Kami hyppäsi oikein nätisti (Kamiksi), kääntyi ja oma ohjauskin tuntui hyvältä. Tahtoo kokeilemaan kolmosluokkaa!


Tulipa tänään kaiveltua puhelimen muistiakin. Sieltä löytyy aina sekalaisia kuvia tilanteista, jolloin oikea kamera ei ole hollilla. Yleensä kuvat on Kamista. Tässä muutama otos, raksalta kaikki:


Raksa-kelpie huilaa milloin missäkin:



Ja tähyilee maisemia milloin missäkin:



Ja lisäksi otus makaa aina telineillä jossa ihmisetkin on, tahi makaa juuri keskellä reittiä, jossa pitäisi roudata jotain (yleensä raskasta) materiaalia. Tämän piti olla otos Kamista ja Lassesta laatoitushommissa, mutta löysä kelpie päätti juuri kuvan ottohetkellä valua alas telineiltä:


21.7.2010

Laattaa, laattaa. Ja vähän aksaa!


Viime viikolla vietettiin päivä kotiuttaen laattoja. Osa vielä jäi kauppaan odottamaan, mutta about 1500 kg tuli kotio.


Nyt on vessan seinät saaneet mustanharmaata laattaansa:



Vessan toiset kaksi seinäähän saakin valkoista laattaa ja kalusteet on musta-valkoiset.


Eteisen lattia on kanssa saanut laatoitusta. Se vaan etenee hyvin hyvin hitaasti, kun kyseinen laasti jähmettyy käyttökelvottomaksi alta aikayksikön, joten sitä pitää tehdä aina hyvin pieni annos kerrallaan... Turhauttavaa.



Takkahan sai kiveä pintaan jo pari viikkoa sitten, mutta kesken jäi, kun kaikkia tarvittavia kiviä ei oltu hiottu päistä...




Kamilla oli eilen onnenpäivä, kun se pääsi pitkästä aikaa aksaamaan! Meidän piti treenata Tainan ja Kisun kanssa, mutta kentällä sattui olemaan tiistairyhmästämme Taija, Milla ja Mia, joten loikkasin heidän porukkaan, kun heillä oli ajatus tehdä ratatreeniä karsintojen innoittamina. Tehtiin rata, jonka alku oli finaaliradasta ja loppuosa mukaelma sunnuntain hyppäristä. Tuli kokeiltua muutamia erilaisia ohjauksia, joita ei normaalisti valitsisi ja hauskaa oli!


Ekalla kierroksella sujui aika kivasti. Tein puomin älkeen persjätön, jota yleensä kammoan, koska sillon Kami saattaa karata kontaktilta, mutta nyt toimi ihan kivasti. Kepeille kaikki yrittivät sisäänmenossa poispäinkäännöstä ja kepeillä leijeröintiä, "kuten Janita karsinnoissa teki". Kamilla se toimi yllättävän helposti ja hienosti.


Toka kierros tyssäsi heti alkuun, kun mulla tuli pieni jäätyminen ja koira spurttasi kauhealla vauhdilla väärälle esteelle. Ja sama toistui x kertaa... Jos mä vähänkään pysähdyn/olen epävarma/ohjaus pätkii niin Kami lataa täysillä sinne minne nenä sattuu sillä hetkellä näyttämään. Sama ilmiö kuin Agirodun Open SM-radalla. Täytyy vaan pitää itsensä koko ajan liikkeessä ja ohjaus päällä niin menee hyvin.

12.7.2010

Arkijuttuja


Huh, hellettä! Nyt sitä piisaa... Ja raksalla ollaan silti aherrettu päivittäin. Makuuhuoneen ja työhuoneen katto on paneloitu, työhuoneen lattia valmis ja makuuhuoneen lattia puolessa välissä. Keittiön yläkaapit laitettiin joku aika sitten kanssa paikalleen, enää seinältä puuttuu nurkkaan tulevat hyllyt.



Kami on saanut tyytyä olemaan vallan raksakoira. Siellä se lojuu millon missäkin.




No eipä se paljoa ylimääräistä energia näytä omaavankaan, uimassa sentään ollaan aina välillä käyty. Meidän pellosta on muuten tänä kesänä tullut päivänkakkarapelto! Etsi kuvasta koira ;)



Kamin Kompa-pentu tuli meille eilen hoitoon. Kiltisti tuo nukkui ekan yön herättäen viideltä iloisena... Mä siirryin takaterassille patjalle köllimään ja siinä jatkettiin unia koirat kainalossa muutama tunti. Tontilla Kompsis oli pakko laittaa kiinni, kun kaveri yritti laajentaa reviiriään vähän liikaa... Mutta kyllä sekin sitten väsähti sisälle viileään.



Päivän piristys on raksalla ollut palju. Liruteltiin se eilen täyteen ja polteltiin ihan vähän puita, että saatiin vesi 17-asteiseksi ja käytiin siellä välillä jäähyllä ;D Tänään vesi oli jo 22-asteista, mutta hyvin virkistää edelleen!

8.7.2010

Paimennuksen jatkoryhmä (4/7)


Tiistaina paimennuksessa otettiin pientä "kurinpalautusta" ja juoksutusraipan avulla huolehdittiin, että etäisyys pidetään. Prkle. Ja tiedoksi, sillä raipalla ei suinkaan koiraa ruomita, vaan pelkkä ilman/maan pamauttelu sai kyllä koiran ottamaan etäisyyttä.


Oikein hyvä treeni meille tähän hetkeen, viime aikoina kun Kami on ruvennut tuppaamaan niin pirun lähelle. Työstettiin kaarta ohjaajasta vasemmalla noin "klo yhdeksään" ja oikealle "klo kolmeen". Ja kyseisissä pisteissä maahan. Yhtään ei saanut liikkua lähemmäs laumaan vaan etäisyys piti pysyä ja aika hyvin pysyikin, kun olin muutaman raipan läiskäytyksen antanut kuulua.


Eilen ja tänään Kami on säikäytellyt meitä koipiensa kanssa... Eilen raksalla tulivat kaverit käymään ja Kami paini Kamu-kultsun kanssa pihalla. Onnistui sitten kaatumaan kyljelleen päin kiveä niin, että tömäys kuului ja seuraavaksi kuului viuviuviu ja koira konkkasi kolmella jalalla roikottaen vasenta etukoipea todella oudon näköisesti. Mä olin jo ihan varma, että siltä on koko jalka sijoiltaan, mutta vissiin se kivi vaan oli ikävästi osunut lapaan, kun hetken kuluttua alkoi jo varaamaan jalalle ja vähän ajan päästä kulki ihan normaalisti, huh.


Tänä aamuna oli vuorossa oikea etukoipi: aamulenkillä heinikosta tullessa rupesi nuolemaan etutassua ja ontumaan pikkasen. Kotona alkoi tassun hysteerinen nuoleminen ja sätkiminen. Kun tassua yritti tutkia, yritti koira samaan aikaa kiivetä seinälle, hypätä syliin ja ryömiä pöydän alle. Ja tassu sätki ihan ihmeellisesti. Varpaiden välistä aristi kovasti, mutta mitään siellä ei näkynyt. Lopulta laitoin kylmäkääreen tassun ympärille ja istuskeltiin lattialla varmaan puolituntia-kolme varttia ja alkoi koira rauhoittua. Oiskohan se sitten ollut ampiaisen pistos varpaan väliin? Ja kenties jäänyt vielä piikkikin sinne kiusaamaan, kun tuntui, että siellä jotain kamalaa on. Toivottavasti tämä nyt oli tällä kertaa kuitenkin tässä...

5.7.2010

Agirotu 2010


Agirotu 2010 takana. Viikonloppu täynnä aksaa, aurinkoa, aksaa aurinkoa, lisää aksaa ja liikaa aurinkoa...

Perjantaina lähdettiin puoliltapäivin matkaan. Volvo oli tupaten täynnä, kun siellä oli meidän iso teltta päiväteltaksi, koiralle häkki, ATT:n ajanottolaitteiden näyttötaulu ja tolpat kisalainaan. Ja tajuton määrä muuta roinaa... Mahtui sinne juuri koirakin mukaan, bongaa vaikka kuvasta:



 ATT:n laitteet lupauduin ottamaan kyytiin, koska laskeskelin, että sillä varjolla päästään ajamaan kisapaikalla kentälle asti ja säästytään teltan, häkkien yms. raijaamiselta. Ja täydellinen rikos onnistui! Sinne vaan kentälle asti ja ah, kuinka kätsysti oli kamat kisapaikalla... Teltta pystyyn eturiviin Mian teltan viereen ja alettiin oottelemaan starttivuoroja. Mian, Katjan ja Karoliinan startit maxi3-luokassa kateltiin ja ehdittiin käydä majapaikassamme veljeni luona Tesomassa syömässäkin. Meidän rataantutustuminen oli vasta klo 20:27 tai jotain. Radalla eka rima tuli alas, mutta muuten ihan jees suoritus. Ehdinpä jopa kuuntelemaan selostajan kommentteja vauhdikkaasta koirasta ja loppukaneettina tuli, että siinäpä terävän oloinen kaveri. :D Mahtokohan se tarkoittaa älyllisesti terävää vai fyysisesti? Pöhelö ja löysähän se on ;)



Kami otti illalla ilon irti Tesomassa vallitsevasta laista, jonka mukaan koirat saavat tulla sohvalle. Kotona kun ei raukka pääse.



Lauantaina saavuttiin kisapaikalle joskus ennen yhdeksään, eka rataantutustuminen oli joskus vähän jälkeen yhdeksän. Pari rimaa tuli taas alas, niistä 10 rv. Lisäksi pituutta vähän ropisteltiin tassuilla ja A:lle taisi hypätä aika korkeelle, mutta niistä ei annettu virheitä. Lopputuloksissa olimme sijalla 10 (ja nopein suoritusaika) ja koska tältä radalta 15 parasta päästi avoimen SM-kisan finaaliin, oli meillekin siis finaalipaikka selvä.



Ennen finaalia oli kuitenkin iltapäivällä vielä toinen virallinen kisa ja siitä otettiinkin sitten nollavoitto ja menolippu 3-luokkaan! Kylläpäs tuntui makoisalta tommosessa tapahtumassa ottaa ykkössija!

Sitten taas odoteltiin teltan varjossa finaalia. Minejä ja medejä ei jaksanut mennä katsomaan, kun halusi vaan istua varjossa... Rataantutustumisessa mua alkoi hymyilyttää, kun huomasinhan, että hei mähän huidon täällä menemään kaikkien Suomen huippujen joukossa... Helle oli ehkä vähän pehmittänyt jo päätä... Kohtalaisen haastavalta finaalirata tuntui, mutta pahemmin ei jännittänyt kuitenkaan vaikka oli iso yleisökin paikalla, kun samaan aikaan ei muilla radoilla kisattu.


Alku meni tosi kivasti, mutta sitten puomin jälkeen karkasi koira hyppysistä ja sitten menikin ihan läskiksi. Mutta ihan kivasti Kami hyppäsi 65 cm hyppyjä vaikka päivä oli varmasti jo verottanut senkin energiaa kohtalaisesti... Ohjaaja ainakin oli ihan puhki. Kisasuoritus löytyy Royal Caninin sivuilta: http://www.royalcanin.fi/agilityn-agirotu-2-47-yloejaervi Valkkaa sarjaksi maxi ja lähdöksi 12 Kami.

Kyllä maistui suihku päivän jälkeen ja sopivasti tulinen meksikolais-ruoka kera kylmän Coronan Tesoman Pesossa. Ainoastaan koko päivän haaveilemani mansikkamargarita jäi uupumaan, kun ei ravintolassa ollut mansikoita! Kami harrasta iltajumppaa vielä varjonyrkkeilyn merkeissä:

Sunnuntaina oli sitten vuorossa vielä kaksi epävirallista starttia: open class-tasoituskisa ja joukkuekisa. Me aloitimme open class -radalla, joka on siis etukäteen julkaistu rata ja kisoissa rataantutustumisaika on vain 1 minuutti. Kaikki luokat kisaavat samalla radalla, 1- ja 2-luokkalaiset saavat aikatasoitusta. Alussa oli niin innoissani siitä, että sain koiran hyvin ekaan putkeen, että lähdin itse jo liikkumaan kohti puomia, meinaten unohtaa pari hyppyä välistä. Kuningaspelastuksella sain Kamin kuitenkin suorittamaan ne. Muuten tehtiin hyvää rataa, mutta toisessa päässä jäin hetkeksi varmistamaan, että koira hyppää renkaan oikein ja samassa livahtikin koira jo väärään päähän putkea. Se siitä.



Onneksi Mia ja Ansa tekivät hienon nollan ja sijoittuivat neljänsiksi!

Joukkuekisaan otimme osaa Nallikallion Rallitalli-joukkueessa johon kuuluivat Mia & Ansa, Karoliina & Kaapo, me sekä Tapsa ja Pinko. Mä kämmäsin lähdön ihan totaalisesti, kun Kaapo tulikin pari viimeistä estettä odotettua nopeammin ja yritin saada Kamia istumaan liikkuen itse jo radalle päin ja toinen meinasi tulla mukaan ja meinasi ettei tulekkaan ja aikaa paloi... Lisäksi alussa häsäsin yhden takaakierron läskiksi. Sen jälkeen päästiin oikeasti vauhtiin ja loppurata meni ihan kivasti. Joukkuekisan aloitus on kyllä haastava, kun ohjaajakaan ei saa mennä radalle ennenkuin edellinen ohjaaja on poistunut, mutta kuitenkin aika tikittää koko ajan... Video joukkueradasta tullee myöhemmin.

Kertakaikkiaan mahtava viikonloppu hyvässä seurassa ja paahtavassa auringossa. Vaan kyllä oli mukava palata kotiinkin ja päästä suihkuun! Polvitaipeet on törkeän palaneet, koira onnellisen väsynyt ja oma mieli hyvä kolmosiin nousun johdosta!

1.7.2010

Niin sanottu Open Class -treeni


Eilen treenailtiin pitkästä aikaa aksaa. Tarkoitus oli treenata Agirodun Open Class -rataa, mutta kenttä oli ihan liian lyhyt ja putkia yksi liian vähän, joten siitä tuli hiukkasen sovellettu... Ohjauskuviot täytyy varmaan kaikki miettiä sunnuntaina uusiksi, mutta onpahan edes radan kulku jotenkin selvillä.


Kami ei ollut selvästikään saanut pitkään aikaan tehdä fyysistä työtä ja nyt piti se kaikki energia purkaa pihalle. Järkyttävää kohellustahan siitä seuraa... Pitkästä aikaa nähtiin taas yksi ohjaajan kumoonjuoksukin. Huoh.


No ehkä perjantaina päästään vähän helpommalla, kun nyt tuli suurimmat paineet purettua pihalle. Muuta hyötyä treenistä ei sitten tainnutkaan olla.

30.6.2010

100 asiaa meistä


Vastauksena Katjan haasteeseen, tässä sata asiaa meistä:


1. Muksuna olin varmaan koko ajan kinuamassa omaa koiraa, mutta ei vaan auttanut.
2. Marsun sain kun menin ykköselle
3. Marsun nimi oli Nakke Marseliino Huliveivari Potpotiitto
4. Nakke oli hauska iso potpottaja
5. Se pääsi kerran mukaan kun mentiin Vesilahteen mummulaan. Pahkapirtin pihassa se pääsi karkuun ja viipotti ympäri rakennusta. Sain sen onneksi kiinni.
6. Hoitokoiria nurkissa luuhasi vähän väliä. Välillä oli kaverin kolme kultsua, kerran pinseri, toisinaan neljäs kultsu. Naapurin koirien (4 kpl) vakiohoitamisista puhumattakaan.
7. Tuli siinä samalla hoidettua naapurin hevosetkin. Ja papukaija sekä pari pupua. Ja kilpparit. Eläinhoitola Maija palvelee ;)
8. Lisäksi mulla oli mielikuvituskoiria
9. Kyseiset kaksi schäferiä juoksivat aina mun pyörän vieressä koulumatkoilla
10. Koti-kotoa poismuuton jälkeen hoidossa on pyörinyt belgi, pari sakemannia, kaksi venakkoa, muutama parson.
11. Tuntuman oman koiraan sain Retu-parsonin myötä, joka asusteli meillä 1,5 vuotta
12. Retu sai kunnian toimia mun agility-koekaniinina ja ihan hyvähän siitä tuli noviisin kouluttamaksi. Retu nousi nopeasti kolmosiin, mutta siellä ei vauhti enää oikein riittänyt, kun irtoamista ja itsenäistä suorittamista en sille ollut opettanut.
13. Saimme ekan hyl-radan kolmosissa ja se oli ihan järkyttävää
14. Retu myös opetti millainen on äänekäs koira ja että sellaista en toiste halua
15. Retun paluu takaisin omistajilleen, oli mulle ja Lasselle kova pala
16. Mutta onneksi Retun ”huoltajuuskiista-aikoihin” sattui Tapsa kerran treeneissä kysymään, että kiinnostaisko kelpie?
17. Seuraavat viikot sitten veivattiin edestakas, että otetaanko kelpie vai ei?
18. Monesti ajattelin Tapsan ja Erjan jo hermostuvan täysin mun meileihin, joissa jo saman päivän aikana taisi lukea, että ei oteta ja seuraavassa taas, että otetaan…
19. Onneksi päätettiin ottaa ”sika säkissä”
20. Ekana yönä meillä Kami muutaman tunnin vinkui/hakkui/murisi/mölisi
21. Esitimme sitkeästi nukkuvaa ja Kami on sen jälkeen ollut hiljainen koira
22. Odotin säpäkkää ja kontaktin haluista pentua
23. Sain löysän koiran, joka tykkäsi yksinänsä tsiigailla lintuja ja kutsusta välillä ryömi luokse, kun ei jaksanut nousta seisomaan vaan huvitti makoilla ja möngerrellä
24. Tällä hetkellä olen onnellinen, etten saanut säpäkkää ja vilkasta kelpiä
25. Ekan vuoden ajan tosin kateellisena seurasin saman ikäisiä kelpie-pentuja, jotka olivat niin vilkkaita, yritteliäitä ja miellyttämisen haluisia.
26. Varsinkin toko-treeneissä, joissa oma koirani vaan loikoili vierellä, katseli maisemia ja nuuskutteli maata.
27. Nykyään minulla on koira, joka tahtoo tehdä töitä kanssani ja on juuri sopivan energinen höseltämättä omiaan
28. Pentuna Kami oli kovin kovin itsenäinen, nykyään se on jo vähän liiankin kanssa ”mamman poika”
29. Paimentamassa käytiin ekana ja tokana kesänä ihan vaan sen takia, että koira tykkäsi hommasta.
30. Minä en tykännyt, koska koira keskittyi täysin lampaisiin eikä välittänyt mun käskyistä pätkääkään.
31. Viime talvena Kami alkoi vihdoin ”tulla kuulolle” ja tänä kesänä paimentaminen onkin ollut kivaa!
32. Paimentamisen piti olla se harrastus, jossa ei koskaan kisata.
33. Nyt on ekat ”epikset” takana
34. ja pienenä ajatuksena aivojen perukoilla viralliset kisat sitten joskus
35. Tokoa oli aluksi tarkoitus kisata ALO1-tuloksen verran ja ihan vaan kokeillakseen opinko kouluttamaan koiralle toko-liikkeitä
36. AVO1-tulosta lähdettiin hakemaan sen takia, että saan näyttää epäilijöille, että kyllä wörkki pystyy tekemään muutakin kuin paimennusta ja ehkä aksaa
37. VOI-luokkaan osallistumiselle en ole vielä keksinyt syytä, mutta ehkä se ensi talven aikana tulee ja ruvetaan taas treenaamaan
38. Joidenkin mielestä working kelpiä ei voi pitää harrastuskoirana vaan niitä voi pitää ainoastaan tilalliset, joilla koira on täysin työkäytössä
39. Mun mielestä kyseiset ihmiset voivat tunkea päänsä vaikka ahteriinsa.
40. Wörkki on vallan mainio harrastuskoira, mutta tekemistä sille tietenkin täytyy tarpeeksi olla. Vaikka toisaalta Kami saattaa muutaman päivän olla vailla mitään tekemistä ja vain loikoilla eikä ole moksiskaan. Senkin jälkeenkin sille riittää, että saa tehdä edes jotain pientä kotitokoa tai nappulan etsimistä
41. Kamin rotu taitaakin olla Naantalian Lazy-Ass Kelpie eikä Australian Working Kelpie
42. Kami tietää vallan hyvin koska ollaan lähdössä treenaamaan
43. Jos pakkaan treenireppua, siirtyy Kami eteiseen makoilemaan ja vahtimaan ovea
44. Silti sitä saa muutaman kerran käskeä lähtemään mukaan
45. Vaikka ulko-ovi on auki, auto odottaa luukku auki ja koiraa tietää, että lähdetään treenaamaan ja tykkää siitä, niin silti se ei liiku ennen kuin tokalla tai kolmannella käskyllä
46. No se nyt vaan on Kami
47. Toisinaan Kamia ei tahdo saada autosta ulos
48. Ei kesken unien voi nousta
49. Ja autossa kun nukutaan aina
50. Raksallakin Kami tykkää koisia autossa, joten jos ei sateesta ole vaaraa, meillä on yleensä auton takaluukku auki
51. Jos koiraa ei näy pihalla eikä se kutsuttaessa tule, kannattaa mennä tsekkaamaan auto, siellä todennäköisesti vedetään unta palloon
52. Kohelosta menostaan huolimatta Kami ei ole vielä koskaan loukannut itseään
53. Ei edes raksalla vaikka siellä on ties mitä naulaisia lautoja, työkaluja jne.
54. Talvella Kami viihtyi raksalla pihalla haistelemassa metsän eläimien jälkiä
55. Välillä se ajautui jälkiä seuratessa pihasta metsän puolelle ja tuli pian kovaa vauhtia hepuloiden takaisin, kun oli vissiin huomannut, että olikin joutunut kauas ja oli jänniä hajuja ja hui kamalaa…
56. Agility on Kamin mielestä sikasiistii
57. Hurja vauhti ei vaan kostautuu rumina hyppyinä
58. ”Tärkeintä on vauhti, ei liikkeen jalous”, tuumii Kami
59. ”Lisää hyppytekniikkatreeniä”, tuumii Maija
60. Tällä hetkellä Kami tarttis vielä yhden nollan sijoittuen joukkoon x ja siitä tulisi kolmos-luokkalainen
61. Saas nähdä kauanko se nollan saaminen kestää
62. Epäilen kyllä, että Kami tahi ohjaajansa ei ole vielä ihan valmis kolmosiin
63. Koiraharrastusten myötä ole saanut paljon uusia tuttuja, kavereita ja ystäviä
64. Varsinkin kelpien myötä
65. Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että saatan viikonloppuaamuna laittaa kellon soimaan ja lähteä treenaamaan vaikka tokoa vesisateeseen
66. Hyvien treenikaverien kanssa se ei ole mikään ongelma
67. Kamin häntä ja takaosa selän päältä näyttävät auringossa ihan punaisilta
68. Kamin pentujen ajatteleminen saa mut aina surulliseksi
69. Niistä piti kaikista tulla hienoja harrastuskoiria
70. Mutta näppinsä peliin laittoi yksi typerä geeni
71. Se yksi typerä geeni tuottaa nyt suurta surua parin pennun omistajalle
72. Minäkin toivoin saavani joskus tulevaisuudessa Kamin pennun
73. Tiedossa oli jo narttukin, joka ajateltiin Kamilla astuttaa
74. Kyseistä yhdistelmää ei nyt sitten toteuteta
75. Ja mä olisin niin halunnut siitä parista pennun
76. Nyt mä en enää tiedä, mistä löytyisi mua miellyttävä yhdistelmä
77. Toisaalta Kaminkaan vanhemmista en tiennyt mitään ja hyvän sain
78. Mutta seuraavalla kerralla haluan valkata pennun vanhempien perusteella
79. Jos CA:n paljastava geenitesti saataisiin kelpeille tehtyä, voisin ehkä saada Kamin pojanpojan
80. Ehkä kuitenkin ennemmin löytyy miellyttävä yhdistelmä muualta
81. Yksi mahdollisuus kyllä on jo mielessäkin
82. Muutamat ihmiset, jotka eivät ole tavanneet muita kelpejä kuin Kamin, ovat sanoneet haluavansa kelpien
83. Minä yleensä vastaan, että jos haluat kamimaisen koiran, älä ota kelpiä
84. Siksi varmaan muakin mietityttää niin paljon se seuraava koira
85. Mutta kyllä se kelpie tulee olemaan
86. Ihan vielä en kyllä ”tarvitse” toista koiraa
87. Mutta joskus. Ihan vaan Kamia varten.
88. Kami niin tykkäisi kun olisi kotona nelijalkainen painikaveri
89. Tällä hetkellä Kami saa painia Lassen kanssa
90. Mutta Lassea ei saa kirputtaa liian kovaa, siitä tulee sanominen
91. Tai jos huitoo tassuilla naarmuja
92. Lassessa on nykyään paljon naarmuja
93. Kami on huono syömään
94. Nykyään se tosin syö jo paljon paremmin kuin vielä vuosi sitten
95. Usein jopa kupin tyhjäksi
96. Lammas on Kamin herkkua
97. Lampaan luut syödään aina ja heti
98. Poron luut syödään joskus myöhemmin. Jos sillonkaan
99. Maksan/sydämen/kielen keittely makupaloiksi saa Kamin nykyään jopa kerjäämään
100. Kamilla on isot korvat