19.3.2013

Ledi 2 v, Kami 5 v

Ledi täytti eilen 2 vuotta, Kami huomenna 5 vuotta. Keskimäärin niillä on siis tänään syntymäpäivät. Kaksi hyvin erilaista kelpiä, molemmat silti hyvin rakkaita ja toistensa parhaat kaverit.

Kami on harrastustensa (agility, paimennus, toko) parissa hyvin Tosikko. Siellä ei ole aikaa seurustella tai hassutella, siellä tehdään Töitä. Agilityssa tärkeintä on vauhti, täysillä meno, ei suinkaan se, että tekeekö oikein. Kunhan mennään kovaa. Toki Kami on hyvin kuuliainen ja seuraa ohjausta hyvin, mutta niistä rimoista nyt ei niin tarvii välittää. Kunhan mennään kovaa.

Ledi puolestaan on vähän semmonen "pikku piipertäjä", menee vauhdilla joo, mutta haluaa tehdä oikein ja olla kiltti. Ihanan kevyt ja terapeuttinen ohjata tuon vouhon vastapainoksi.

Kamin "putkiaivoisuus" tuo lajeihin omat haasteensa. Kun se on oppinut jonkun asian, se tekee sen aina samalla tavalla. Jos se on opittu oikein, se tehdään kuta kuinkin aina oikein, jos se on oppinut sen "väärin" niin sitäkään kaavaa ei tahdo saada millään rikottua, se tehdään aina samalla tavalla väärin. Jos Kami on päättänyt, että tekee jonkun asian just näin niin se kanssa tekee.
Toisaalta esim. tokossa liikkeistä jäävät on ollut helppo opettaa, Kami pysähtyy asentoon mihin käsketään eikä sitä sen jälkeen haittaa mitä ohjaaja tekee, se jököttää asennossaan. Senkus menet sen taakse tai heität volttia, Kami pysyy sijoillaan. Ledin kanssa näihin kestoihin joutuu paneutumaan ihan eri tavalla. Toisaalta se on taas niin kiltti ja nöyrä, että tahtoo tässäkin tehdä oikein ja miellyttää, joten asioiden opettaminen ja viilaaminen on suht helppoa.


Vieraista ihmisistä Kami ei pahemmin välitä. Omat ihmiset on rakkaita, tutut ihan jees, vieraat on ihan turhia. Ledi puolestaan on onnellinen pikku pölhö, joka rakastaa kaikkia. Varsinkin iltaisin tai aamuisin olohuoneen lattialla istuessa, tahtoo Kami tulla ihan lähellä. Ihan ihan lähelle, mielellään ihon alle asti. Ledi puolestaan tahtoo häslätä. Yöt se kyllä nukkuisi vieressä hipi hiljaa, jos vaan saisi. Meillä tosin koirat ei pääse makuuhuoneeseen. Kami ei öisin taas välitä läheisyydestä, se haluaa nukkua omassa petissään ja tulla sitten aamulla halimaan.
Arkiaamuisin koirat ei edes silmiään taida avata, kun Lasse lähtee ensimmäisenä töihin, mun herätessä ne löntöstelee ulko-ovelle ja lähdetään lenkille. Viikonloppuisin on eri meininki. Kami änkeää syliin lähelle, Ledistä puolestaan kuuluu "är-rän-rän-rän-rää", kuin moottori starttaisi, ja se viuhtoo ja heiluu joka suuntaan korvat luimussa ja mekkaloi.

Nenän käytössä huomaa kanssa pojissa eron. Piilotettua keppiä Kami etsii kauhealla vouhotuksella ja tohinalla, häntä pyörien. Kyllä se sen aina löytää eikä anna periksi, mutta hetki menee, että se vaihtaa vouhotuksesta haistelemiseen. Ledi, pikku professori, puolestaan lähtee heti nenä maassa tarkasti tutkimaan mistä haju tulee.

Vieraiden koirien kanssa molemmat tulevat hyvin toimeen. Muutamien tuttujen kelpie-urosten kanssa Kami vähän jäykistelee, mutta pystyy lenkkeilemään vapaana ihan hyvin. Tutussa porukassa molemmat intoutuvat riehumaan, vieraammassa Ledi yleensä pysyttelee vähän kauempana, kun ei oikein tohdi ehkä tehdä tuttavuutta, Kami keskittyy omiin juttuihinsa. Vähän jänniä, mutta kivoja, tuttuja Ledi lähestyy kiemurrellen korvat luimussa nenä ja perse edellä samaan aikaan :D

Hyvää Syntymäpäivää pojat! Kaksi erilaista kelpiäni. Tosikko työmies Kami sekä aina iloinen pöljäke Ledi. Toivottavasti saadaan juhlia vielä monia synttäreitä tulevaisuudessa.


11.3.2013

Puoliturhaa hölinää

Ja missäs taas mennään... Radiohiljaisuudesta huolimatta ei olla heitetty täysin kirvestä kaivoon. Ollaan pohdittu tulevaisuutta, lenkkeilty ja kytätty koirien liikkeitä vainoharhaisesti. Ledi on normaali lentelevä itsensä, mutta Kamilla on takapää edelleen jotenkin jumissa. Välillä keventää seisoessa oikeaa takajalkaa ja liikkeet on takapäästä jäykän näköiset. Ei kuitenkaan suoranaisesti onnu. Ja haluaa myös riehua Ledin kanssa ja jahdata sitä pelloilla, ei se siis mitenkään kamalan kipeä ole.

Kamilla on tällä viikolla fyssariaika, Ledillä ensi viikolla. Pääsiäisenä ollaankin reissussa, mutta elättelen toiveita, josko pääsiäisen jälkeen uskaltautuisin Ledin kanssa vähän aksailemaan. Katsotaan. Kami on aksan suhteen suurempi kysymysmerkki, jahka selkäjumit helpottavat, kokeillaan varovasti. Tosin Kami, agility ja varovainen eivät oikein sovi samaan lauseeseen...

Voi kuinka sitä onkaan nyt jo ikävä agilitykentille... Omatoimitreenit ihan omassa rauhassa tai kavereiden kanssa analysoiden, viikottaiset ryhmätreenit ja kisat... Tarttis kevään tullen varmaan ryhdistäytyä tokon ja/tai jäljen suhteen. Minä kaipaan tavoitteellista treenaamista ja noissa lajeissa ei nyt ainakaan heti nämä terveystekijät rupea rajoittamaan. Mutta mistä löytää seuraa näihin lajeihin, kun on vankasti viime ajat harrastanut vain ja ainoastaan agilitya? Yhdessä treenaaminen on kuitenkin niin paljon antoisampaa kuin yksinään.

4.3.2013

I don't feel like dancing...

Mitenkäs tämän viime viikon murheen saisi kirjoitettua julki...

Ledin ihmeellinen ontuma joku aika sitten ei ollutkaan ihan pikku juttu. Juu, kyllä se varmaan siitä selkäjumista johtui, mutta se mistä moinen selkäjumi taas on peräisin. Tuon tapauksen säikäyttämänähän lähetin Kamin ja Ledin vanhat kuvat Anu Lappalaiselle vielä selän osalta lausuttaviksi. Kelpeiltä kun on löytynyt välimuotoista lanne-ristinikaa, kun kuvia on alettu tarkemmin tutkia. Ledin kuvathan kuvannut ell lausui selän osalta puhtaiksi syksyllä, kun kuvat otettiin. Ja minä vielä painotin, että katsoo tuon lanne-ristinikaman tarkasti, kun niistä silloin oli ollut juttua. Kaiken kaikkiaan kolme eläinlääkäriä katsoi Ledin kuvia silloin, eikä kukaan huomannut mitään. Nyt kun niitä samoja kuvia katsoi selkäasioista enempi tietävä ihminen, niin johan valkeni totuus:
- Välimuotoinen lanne-ristinikama (L8) (lumbalisaatio)
- Muutos on synnynnäinen ja perinnöllinen
- Viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä luusillottumaa nikamien alapuolella
- Spondyloosi L8-S1

Lisäksi laitoin kuvat vielä Talvion Timollekin ja lausunto oli suht sama. Siellä sentään oli mukana oloani ehkä hieman huojentava lause: ”Kuvatut muutokset eivät aiheuta yksilötasolla yleensä ongelmia” Tosin jonkin sortin ongelmiahan ne on jo aiheuttanut...

Tätä sitten märehdittiin pari päivää, kunnes Kami rupesi mäkeä kiivetessä ontumaan oikeaa takajalkaa. Sopivasti oli fyssariaika käsillä ja selästä löytyi saman tyyppistä jumia kuin Ledillä. Vaikka Lappalainen oli Kamin osalta antanut puhtaan lausunnon, vein koiran ortopedin vastaanotolle ja uusintakuviin, koska olo oli aika vainoharhainen. Kami kuvattiin ja lopputulos:
- Lievät nivelrikkomuutokset molemmissa lonkissa
- Spondyloosimuutos L7-S1 oikealla puolella

Tässä vaiheessa en jaksanut enää edes itkeä. Molemmille pojille viikon sisään spondyloosi-lausunto! Kamilla ei ole ollut aiemmissa kuvissa mitään selkämuutoksia ja A/B-lonkat ja silti 5-vuotiaana näin kurja tilanne.

Kami sai rimadyl-kuurin ja kehoituksen neljän viikon levosta. No levosta on sen osalta tingitty, että kyllä se on saanut Ledin kanssa juoksennella ja vähän painia, kun on sitä tuntunut haluavan. Kaikista rankimmat riehumiset olen katkaissut. Levon jälkeen, jos oireet on poissa, voi varovasti kokeilla aksaa, mutta jos tulee oireita niin sitten se on siinä.

Eipä nyt oikein tiedä mitä ajatella. Hetki sitten mulla oli kaksi tervettä ja aktiivisesti aksaavaa koiraa, nyt kaksi selkäsairasta (jotka eivät kyllä koe olevansa sairaita, onneksi). Kamin kanssa saatiin kerrankin kokoon vaadittavat tulokset agilityn SM-kisoihin ja MM-karsintoihin. Ledillä kisaura juuri lähtenyt lupaavaan alkuun, se on niin osaava ja kiltti.

Vast’edes tiedän ainakin sen, että koirieni röntgen-kuvia tulkitsevat ortopedit. Ja ne, jotka toteavat, että heidän koirallaan on eläinlääkärin puhtaaksi lausuma selkä, voivat pyyhkiä moisella paperilla takamustaan, ellei kyseessä ole oikeasti asiaan vihkiytynyt lääkäri/ortopedi. On Ledinkin selkä eläinlääkärin puhtaaksi lausuma...