30.5.2014

Kamin toinen voittajaluokan tokokoe

Eilen käytiin Kamin toisessa voittajaluokan tokokokeessa Kaarinassa, tuomarina Ilkka Sten. Päivän lämpötila oli mukavan viileä, mutta tuuli oli todella kova. Välillä ei tahtonut kuulla liikkuria ja mietitytti kuuleeko koira käskyjä.

Käytiin Kamin kanssa tutustumassa kenttään sunnuntaina, mutta silti Kamilla oli autosta tullessa vähän epäluuloinen olo. "Ei kai toi noutajamäärä tarkoita ampumista..." Vähän ennen paikkamakuuta meidän vieressä rämähti kahdesti yksi teline alas ja Kami oli sitä mieltä, että autoon olis kiva päästä, täällä tapetaan taas kelpejä. Tuomarin tarkastaessa koiraa väisti vähän, mutta muuten ok. Paikkamakuun rivissä oli kovin kovin ahdistuneen oloinen, epäilin jo, että mahtaako mennä ekalla käskyllä maahan. Meni ekalla maahan, makasi erittäin ahdistuneen näköisenä, mutta nousi perusasentoonkin ekasta käskystä ja ihan skarppina. Huh.

Yksilöliikkeissä oltiin viimeisinä eli kahdeksansina. Kami sai hetken huilata autossa ja sitten taas virittelyt vähän ennen omaa vuoroa. Hommia tehdessä oli ihan ok, mutta heti kun sai olla "vapaasti", oli menossa autolle ja pälyili jalkapallokentälle, missä potkittiin palloa aitaan.

Kehässä oli kuitenkin ihan hyvin mukana hommissa. :) Liikkeet tehtiin normijärjestyksessä ja kaikki putkeen.

Paikkamakuu 10

Seuraamisessa ei painanut hirveen pahasti, mutta välillä vähän joo. Ja yhdessä kohdassa vähän haahuili. 9

Liikkeestä istuminen ihan ok. 9

Luoksetulossa ei pysähtynyt seisomaan ekasta käskystä, sika. 6

Ruutua ei löytynyt :( Reunanauha vissiin hämäsi, kun meni ruudun ja reunan väliin. Tokalla käskylläkään ei ruutua löytänyt vaan oli lähdössä haahuilemaan pois kehästä, joten kutsuin luokse. 0

Hyppynouto oli ihan ok, lopussa vähän rouhi kapulaa. Mutta tuli luovutusasentoon ihan kivasti, siinähän on ollut vähän ongelmia. 9

Metallinouto hyvä. 10

Tunnarissa nappasi ekaksi taas ihan vaan jonkun kapulan suuhun. Vaihtoi sitten taas omaan. 0

Kaukoissa tarvi lopussa kahteen vaihtoon tuplakäskyn, hö. Videolta katsoin, että joku sitä kaukojen aikaan vissiin vähän hermostuttaa, kun niin nuoleskelee huuliaan. 8

Kokonaisvaikutus 9

Yhteispisteet 206 eli VOI3. Ruutu vähän harmittaa, samoin luoksetulon pysäytys. Ja kaukojen tuplakäskyt. Mutta hyvin se teki töitä ahdistuksestaan huolimatta! Jos ennen seuraavaa koeilmoa vaikka taas treenaisi vähän ;) Sitä tunnaria varsinkin.

Video yksilöliikkeistä: http://youtu.be/hew9ZhasuTw

Kuvat: Sirpa Saari




 

23.5.2014

Operaatio Pamaus

Jahas, nyt aloitettu Operaatio Pamaus eli suurimman esteen selätys Kamin tiellä jälkivalioksi ;) Ajatus on saada Kami uskomaan, että siinä puussa kiinniolemisessa ei ole mitään outoa vaan siinä kohdin on Tehtävä: vahdi edessäsi olevia herkkuja, pamauksen jälkeen saat ne.

Tein homman ensiksi pari päivää sitten kerran ilman pamausta eli koira valjaissa kiinni puuhun, herkkujen levitys eteen, mutta niin, ettei se niihin yllä, ohjaajan poistuminen vähän matkan päähän ja paluu vapauttamaan koira herkuille.

Eilen tehtiin sama starttiaseen laukauksella höystettynä. Laukaus ammuttiin tarpeeksi kaukaa, koira ei edes hätkähtänyt sitä ja söi herkkunsa innolla. Tosin herkkujen jälkeen sille tuli vähän epäluuloinen ilme, että oliko tässä sittenkin joku koira haudattuna... Sinänsä hyvä, että saa tuon pienen epävarmuuden provosoitua esille, josko toistoilla sen saisi sitten myös selätettyä.

Ensi kerralla laukaus vähän lähempää ja sitten joskus ajan myötä muissakin paikoissa ja muiden koirien seurassa jne. Mutta aina koira valjaissa, herkut laukauksen suunnassa ja herkut oltava todella hyvää! Tällä hetkellä herkkuina toimii lihainen lampaan rasva. Toivottavasti ongelman saisi tällä tavalla syksyyn mennessä selätettyä ja pääsisi syksyllä vielä johonkin mejä-kokeeseen...

19.5.2014

Helteinen mejä-koe Virttaalla

Huh heijaa, viikonloppu vierähti helteisissä olosuhteissä Auran Nuuskujen mejä-kokeessa Virttaalla. Lauantaina tehtiin jäljet. Jälkien tekoparikseni osui oikein mukava ihminen, tekee päivästä huomattavasti kivemman, kun on hyvä pari! Tehtiin ensiksi hänen voi-luokan jälki ja sitten mun avo-jälki. Metsät oli rapisevan kuivia kangasmetsiä. Yhteensä hommaan meni viitisen tuntia, sitten vielä vähän ruokaa napaan ja nokka kohti kotia.

Sunnuntaina taas aamusti paikalle ja koe alkoi jälkien arvonnalla. Opastettava jälkeni oli tuomariryhmämme ensimmäinen jälki ja Kami jäljeksi osui neljäs jälki. Mukava asetelma: pääsee opastuksen jännityksestä heti eroon ja saa sitten keskittyä omaan suoritukseen. Eikä tarvitse ihan viimeiseksi iltapäivällä enää odottaa omaakaan vuoroaan.

Ennen jälkiä oli kuitenkin se "pahin" osuus: laukauksensieto. Kami oli jo autosta otettaessa aavistuksen epäluuloisen oloinen. Vähän sain sen innostumaan uudesta sorsalelusta (yritin nostaa kierroksia jollain "hienolla"). Olimme toisessa ammuntaryhmässä ja ekan ryhmän laukauksesta Kami vähän hätkähti ja rupesi haluamaan autolle päin... Mutta ei muuta kuin kentällä ja koira kiinni. Kami kävi maahan maate sen näköisenä, että kuolen muuten ihan just. Laukaus oli tällä kertaa vaimeampi kuin viime kokeessa, aika pieni tussahdus. Kami makasi laukauksen jälkeen jonkun aikaa, mutta sitten ilmeisesti muiden koirien mökä rupesi ahistamaan niin, että se hipsi narun pituuden verran poispäin seisoskelemaan. Kuulin tuomarien tässä kohdin toteavan keskenään, että vähän rajatapaus tuo, mutta koska mulle ei tultu mitään sanomaan, vein koiran autoon ja oletin, että läpi päästiin. Tuomari tuli kyydissäni ekalle jäljelle, jonka siis opastin, ja siellä vielä juteltiin tästä laukauksesta. Jos Kami olisi heti laukauksen jälkeen lähtenyt hipsimään, niin olisi luultavasi hylätty, mutta nyt päästettiin nippanappa läpi, kun makasi kuitenkin siinä ensiksi hetken. Kerroin tässä vaiheessa tuomarillekin laukauksen jälkeen tekemästäni päätöksestä, että tämä jää Kamin viimeiseksi kokeeksi, koska se laukaustilanne ahistaa sitä niin paljon. Ja joo, se on siis se tilanne, mikä Kamia ahistaa, ei niinkään ne laukaukset. Onhan se nyt äärimmäisen epäilyttävää joutua kytketyksi keskellä mökääviä mettäkoiria ja vailla mitään funktiota, että miksi siinä ollaan. Epäilen, että Kami olisi yrittänyt lähteä luikkimaan tilanteesta, vaikkei mitään laukausta olisi koskaan ammuttukaan...

Tekemäni avo-jäljen opastus meni ihan ok ja jälki todettiin hyväksi. Huokaus ja helpotus, sitä tehdessä nimittäin ahisti, että saanko ahtaaseen väliin tarpeeksi pitkän jäljen tehtyä ja onko kaato tarpeeksi kaukana lähdöstä. Opastuksen jälkeen juotin Kamille reilusti makuvettä ja käytiin Kamin ja turisti-Lepan kanssa vähän metsässä kävelemässä. Sitten visiitti majalle ja jonkun ajan kuluttua lähdin ajelemaan Kamin jäljen lähtöpaikalle. Sielläkin sain odotella vielä reilut 1,5 h... Vuoroin koiraa juottaen ja vuoroin pissattaen ;) Lämpöä oli reilut 25 astetta eikä tuulen henkäystäkään.

Lopulta saapui tuomari ja päästiin hommiin. Kami oli metsään siirryttäessäkin aavistuksen epäluuloisen oloinen ja sain melkein raahata sitä perässäni. Alkumakaukselta se puolestaan lähti eteenpäin kuin tykinsuusta, se oikeasti ruopi maata, kun mä yritin jarruttaa sitä ihan hiljaiseen vauhtiin ihan alussa, missä saa koiraa vielä opastaa. 10 m kohdalla siirryin liinan päähän ja jarruttelin koiraa funtsien, että yrittääkö se nyt vaan juosta tilannetta karkuun vai jäljestääkö se vaan niin kauhealla innolla. Aloin kuitenkin bongailemaan jälkimerkkejä reitiltämme, joten huokaisin hiljaa helpotuksesta ja jatkoin menoa jarrutellen. Meidän jälki oli aika reilusti avomerkattu, joten sitä tiesi kyllä koko ajan olevansa jäljellä ja mehän muutin mentiin sitä ihan just eikä melkein! Ekalla osuudella tuli tuomarilta kerran kommentti, että askelta voisi vähän lyhentää ja jarruteltiin siis vielä lisää, kämmen-parka huusi kuolemaa liinaan hirtettynä... Ekalla kulmalla Kami nuuhki vähän makausta ja jatkoi matkaa. Toinen osuus oli todella pitkä, mutta ihan jälkimerkkejä pitkin kuljettiin. Tokaa makausta nuuhkittiin vähän enempi ja haettiin kulman jatkoa pienellä lenkillä. Löytyi kuitenkin uusi suunta ihan hyvin ja matka jatkui, tässä vaiheessa alkoi vauhtikin olla jo vähän rauhallisempi. Jossain vaiheessa huomasin, että edessä alkaa jo näkyä kantatie 41 eli kaadolle pitäisi saapua hyvinkin pian. Ja siinä vaiheessa Kami lähtikin yhtäkkiä vasemmalle harhailemaan, argh! Kirosin jo hiljaa mielessäni, että löydä nyt koira-hyvä takaisin jäljelle, ei voida enää näin lopussa mokata! No aika nopeesti Kami kääntyikin takaisinpäin ja löysi taas jäljen, jes! Muutama kymmenen metriä vielä jälkeä ja se oli kaadolla! Siihen se pysähtyi ensiksi hetkeksi läähättämään ja sitten otti sorkan ja vei sen varjoon, johon lysähti huohottamaan. Oli se vaan poikki!

Autolle oli matkaa reilu 600 m eikä koira olisi millään jaksanut kulkea, yritti etsiä vettä ojista, mutta nekin oli rutikuivat.Oma fiilis oli huipussa, Kami veti jäljen ihan uskomattomalla tarmolla siinä helteessä ja ilman yhtäkään lisäkäskyä. Mun ei tarvinnut kuin jarrutella menoa ja ihastella vastaantulevia jälkimerkkejä :D Autolle palatessa oli seuraavalle jäljelle menijätkin vähän ihmeissään, että mites me niin nopeesti takaisin palattiin, no hei, sehän on nopeuslaji! ;) Autolla Kami lotkotti vettä minkä läähättämiseltään pystyi ja sitten palattiin majalle. Siellä vähän lisää vettä, koirien pissatus ja itselle ruokaa naamaan, kyllä maistui! Ruuan jälkeen lähdettiin yhden lapukkaihmisen kanssa läheiselle lammelle tappamaan aikaa ja koirat saivat puljata vedessä. Kami ja labbis uivat, Ledi ja me ihmiset kahlailtiin. Olipas hyvä fiilis!

Vaikka lammella oltiin aika kauan niin silti sai majallakin vielä odotella jokusen tunnin. Lopulta saapui viimeinenkin tuomari majalle ja viimeisen jäljen opas purettuaan jäljen ja päästiin palkintojen jakoon. Kami oli kymmenestä avo-luokan koirasta paras pistein 47/50. Tällä sai 1-tuloksen ja Suomen ensimmäisenä kelpinä oikeuden voi-luokkaan! Tuomarin kirjoittama arvostelu näytti tältä:
"Ohjattu lähtö, josta Kami lähtee itsenäiseen, innokkaaseen, pääasiassa maavainuiseen jäljestykseen. Koko jäljellä vain yksi tarkistuslenkki viimeisellä osuudella ja pari pientä tarkistuspistoa. Kulmat hyvin, jälkimmäisellä suunnan tarkistus, makaukset nuuhkaisten selvästi. Kaadolle tuli suoraan, nuoli ja nuuhki."

Tuomarikin tuli vielä lopussa toteamaan, että kannattaisi harkita vielä, että lopettaako sittenkään tähän :D No mutta oli se kyllä hieno jäljestyskin, mä olen siitä eri-ylpeä!

Kotimatkalla poikkesin hakemaan Kaisalta meille vähän karitsan lihoja ja samalla tehtiin nopea testi: Kami pääsi paimentamaan pässejä Kaisan ampuessa sille kolmasti. Vilkaisi kyllä laukauksesta Kaisaa, mutta jatkoi hommia. Ei se ole siis niinkään se ääni vaan se tilanne. Samalla ideoitiin Kamille hommaan missio ja treenisuunnitelma, vielä kun saisi jostain semmosen perhanan starttipistoolin!

15.5.2014

Toko-Lepa

Eilen käytiin Ledin kanssa Auran Nuuskujen möllitokossa tsekkaamassa mikä on alo-luokan liikkeiden taso. Ja sehän oli oikein asiallinen! Pikkuvirheitä joo, mutta kyllä mä tällä perusteella Ledin koevalmiiksi julistan ja koepaikkakyselyäkin on jo laitettu...

Luoksepäästävyys oli ihan ok, ei tosin malttanut ihan istua vaan piti nousta laskeakseen päänsä tuomarin syliin. No ainakin se on luoksepäästävä :D

Paikallamakuussa tarvittiin maahanmenoon tuplakäsky ja lisäksi se alkupuolella vähän piippasi maatessaan. Ja kauheat kuolajojot valu suupielistä, mä en ymmärrä mikä juttu toi on, että maatessa täytyy kuolata ihan törkeesti...

Seuruu kytkettynä oli ihan jees, juoksussa vähän irtosi. Sitä juoksuakin voisi tietty joskus treenata...

Vapaana seuruussa alkoi lopussa paikka vähän häilyä ja juoksu taas oli mitä oli, mutta ihan ok. Videolta katsottuna seuruu näyttää jopa paremmalta, kuin miltä tuntui ja mitä olen Lediltä odottanut.

Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, mutta nousi takaisin perusasentoon ennen käskyä. Erikoista.

Luoksetulo muuten hyvä, mutta perusasento vähän vino.

Liikkeestä seisominen hyvä, mutta nyt vaadittiin perusasentoon kaksi käskyä. Erikoista tämäkin.

Hyppy sitten nollaantui, kun pölö kävi ponkasemassa sen ennen aikojaan. Tehtiin sitten vielä uudestaan liikkuroituna, muuten hyvä, mutta taas tarvittiin perusasentoon kaksi käskyä.

Kaiken kaikkiaan oikein kiva suoritus Lediltä ja videolta katsottuna sillä näytti olevan kivaa. Ainakin häntä heiluu iloisesti :)

Ja saatiin vielä Auran Nuuskujen kiertopalkintokin, koska olimme paras ei-vielä-kisannut seuran edustaja.

Kami teki liikkuroidun tunnarin ja toi omansa varmasti heti kun osui kohdalle! Eka kerta kun liikkuroituna tekee nappisuorituksen, ehkä se tästä alkaa helpottamaan! Me happy.


13.5.2014

SPKY:n kisat

Ai niin, ne paimennuskisat... No eipä niissä pahemmin kertomista kyllä ole. Vapunpäivänä siis reippaasti lähdettiin Somerolle kisoihin. Kolmosluokka oli just lopettanut, kun tultiin paikalle, kakkosluokka alkamassa. Katselin kakkosluokan rataa ja hiljaa fiilistelin mielessäni, että hyvältä näyttää: rata ja varikko on niin, että poispäinajossa ei ole mitään suurta vetoa mihinkään. Kunhan vaan ykkösten rata tehtäisiin samoin päin niin helppo homma. No ykkösten rata oli samoin päin, mutta eipä se ollutkaan enää helppo homma: lampaat alkoivat olla samoja, jotka olivat jo radan tehneet, joten nyt se varikko olikin muistissa ja sinne oli vetoa. Eli poispäinajossa sinne ajosuuntaan, meille se pahin kompastuskivi...

Kamin vuoro oli omista koirista ekana. Menin haussa auttamaan jonkun matkaa ja kaari aukesi hyvin, mutta Kami oli lähdössä etsimään edellistä sivusta poistunutta laumaa. Sain sen kuitenkin hoksaamaan haettavan lauman ja kaarsi sinnekin ihan nätisti. Nosto vähän turhan reipas, maahankäskyt ei mennyt läpi. Tolpan kierto meni ihan ok ja päästiin poispäinajossa ihan hyvin alkuunkin. En vaan hoksannut blokata sitä oikeaa puolta tarpeeksi hyvin ja vähän ennen portteja tein hätäratkaisun ja käskytin Kamia oikealta pysäyttämään, mutta yksi lambi päätti, että minähän suksin kuuseen ja lähti sellasta vauhtia, että laitto oikein naurattamaan. Videon ihan lopulla kuvaajaa saa sen yksinäisen sielun vielä kameraan, kauhiaa laukkaa se painaa menemään :D Kamin osuus oli siis siinä, hausta 30 pistettä.


Ledin vuoroa odotellessa strategioin, että nyt pidän sen oikean puolen hyvin blokattuna niin hyvähän siitä tulee. Ledin hakukaari oli vähän ehkä suppea ja nostossa ei heti mennyt maahankäsky läpi, mutta saatiin kuitenkin suht rauhallinen tuonti ohjaajalle. Hetken jo ajattelin, että nyt lähtee hyvin käyntiin, kierretään tolppa ja lähdetään oikein rauhallisesti poispäinajoon... Mutta mitä vielä, tolpalla kun käännyn niin lampaat on jo laukalla, vaikka koira makaa maassa. Eivätkä rauhoitu, f**k. Annoin Ledin vielä yrittää saada tilanteen pelastettua ja olisi se varmaan lauman saanutkin hallintaan, mutta kriittisellä hetkellä se kääntyi katsomaan, että oikeastiko saan nämä täällä kaukana pysäyttää, vaikkei mitään käskyjä kuulu. Ja se hetki oli liikaa, kutsuin koiran takaisin ja tyyppi tuli kauhealla vauhdilla ja suurella riemulla, voi pölöä :D Hausta Ledille 31 pistettä.


Sentään sain olla tyytyväinen molempien hakuun ja käskyjen suhteen oltiin ihan kuulolla. Poispäinajon asetelma oli vaan meille liian haastava. Mutta kai sitä jotkut toisetkin SPKY:n kisat voisi vielä huvikseen jossain vaiheessa ottaa...