31.12.2011

Lenkkikuvia


Edelliseen postaukseen on lisätty videoita ja tässä vielä muutamia veljeni ottamia kuvia Joulupäivän lenkiltä. Mukana menossa Kami, Entti ja Led.






27.12.2011

Perusviikonloppu...

Paitsi yhdellä päivällä pidennettynä! Olipas kiva ehtiä pitkästä aikaa muutaman päivän sisällä kahdesti aksaamaan sekä monelle kelpielenkille. Ja aksaamaan vielä molempien koirien sekä Lassen kanssa! Lasse vetäsi molemmilla kerroilla Kamin kanssa radanpätkän ;)

Aattona tuli siis käytyä aksaamaassa, Kami pääsi muutaman viikon tauon jälkeen taas kehiin ja oli kovasti onnellinen :D Ledi pääsi tutustumaan hyppytekniikka-perussarjaan. Muutaman kerran loikkasi viimeisen eli viidennen hypyn yli samalla loikalla kuin edellisen... Pikkasen viimestä väliä pidentämällä huomasi, ettei enää onnistukaan ja teki sitten sarjan ihan oikein. Sehän käyttää aivojaan! Pimeää putkikulmaa tehtiin taas kanssa sekä takaaleikkausta putkelle, se kun on välillä vaikeaa, nyt ei ollut.

Lasse "putkettaa" Kamia ja Lediä:



Lassen ja Kami pro-agilitya:



 Joulupäivänä käytiin ensiksi Ruskolla lenkkeilemässä kelpieporukassa: Taina & Kiista+Maus, Eeva & Armas+Urho-borderi, Nanna & Puuma sekä Tytti& Nuppu. Keli oli tosi jouluinen: vettä tuli kuin aisaa, loppua kohden tosin vähempi. Kivat maastot oli hiekkakuoppien lomassa ja koirilla ah, niin kivaa. Sitten haettiin Turusta mun kytkin-rikkoinen golf kotio ja lähdettiin uudestaan lenkille :D Tällä kertaa seuraksi tuli Noora ja Entti-poika. Isällä pojalla oli taas koko lenkin ajan kauhia kyttäily toisen tekemisistä ja välillä juostiin kilpaa aivan hurjina. Ne on vähän outo kaksikko :D

Tapanina lähdettiin taas hallille pakoon sähkötöntä myrskyn saartamaa kotia. Seuraksi saatiin Enttinen. Ja paukahtihan Miakin paikalle, joten saatiin videolle sama rata pätkä isän, emän ja pojan toimesta :D

Kamin rata:



Ansa:



Entti:



Ja lopuksi vielä Lasse ja Kami:



Ja aksailujen jälkeen lenkkeiltiin taas meidän metsissä perhekokoonpanolla eli Mian lauma, Noora & Entti ja meidän porukka. Onpahan ainakin koirat saaneet aktiviteettia!

Sitten ootellaan, että ne sähköt palautuisi. Tällä hetkellä olleet 33h poissa. Eipä siinä muuten mitään suurempaa hätää ole kun vettä kuitenkin saa, mutta pakastimen sisältö huolettaa. Ja lämmin suihku ois kiva. Täytynee huomenne hyödyntää työpaikan suihkua jos ei sähköt vielä tänään palaudu. Muutamat puut kaatui pihassa, onneksi vahinkoja aiheuttamatta. Fiatin pressuautokatos sen sijaan on entinen ja naarmuttipa se fiatiakin mennessään :( Metsässä oli aikamoinen määrä valtavia kaatuneita puita, hurjalla voimalla se tuuli iski!

20.12.2011

Tavoitteet 2012

KAMI

Agility: Viimeset sertit (mahdollista vastaanottaa aikaisintaan maalis-huhtikuussa) -> agility- ja hyppyvalion tittelit. Arvokisanollat kasaan, SM-kisoista kaksi tuloksellista rataa. Nollien kerääminen tällä hetkellä vähän ahistaa, kun on koko ajan vaan kisataukoa. Ja jos kisaaminen menee liikaa ”nollien keräämiseksi” niin niitä tuskin tippuu…  Mutta tavoite on tämä, katsotaan täytyykö. TopTeam-valmennuksista pyritään ottamaan kaikki irti ja kehittämään sitä nollavarmuutta.

Paimennus: Kai sitä ensi kesänäkin voisi muutamat kisat käydä. Mennee loppukesään, kun talvitauolta palautuminen vie aikansa. Ja ne haut tars saada kuntoon… PPR1-titteli olis kova juttu.

Toko: Hmmmm… Tekisi mieli kisoihin vielä lähteä, mutta voittajaan on turha mennä, jos tunnari, ruutu, metalli ja luoksarin pysäytykset ei ole kunnossa. Ja avoimeen ei jaksa enää mennä. En siis lyö lukkoon mitään tavotteita.

Muut: Koiran pysyminen terveenä!! Jos saadaan PPR1-tunnus, niin voisi piruuttaan viedä Kamin joskus näytille käyttöluokkaan. BH?

LEDI

Agility: Viralliset kisat ei ole vielä ensi vuonna ajatuksissa, mutta jos koiran saisi kisavalmiiksi niin voitaisiin heti vuonna 2013 aloittaa. Kaikki esteet ja ohjaukset siis tutuiksi. Kenties jokunen epis-startti.

Paimennus: Sytytellään keväällä ja katsotaan onko pohjia jatkaa pidemmälle.

Toko: Alokas-luokkaa voisi loppukesästä harkita, jos vaan aktivoidutaan treenaamisessa. Virallinen tavoite ALO1.

Muut: Koiran pysyminen terveenä!! ”Pakollisen” näyttelytuloksen haku väh. 15 kk iässä. Luustokuvaukset. Murrosiästä selviäminen ;) Poikien välien pysyminen kaverillisina.

19.12.2011

Vuoden 2011 kertaus tavoitteiden osalta

Jahas, tämän vuoden osalta kisailut on kisailtu jo jonkin aikaa sitten, joten kai sitä voisi verrata vuotta tammikuussa asetettuihin tavoitteisiin.

Suurin tavoite oli pysyä terveenä. Tähän tuli Kamin osalta varsinkin loppuvuodesta vähän takapakkia. Ekaksi oli jotain jumia vasemmassa etujalassa, sitten TopTeamin valintatilaisuuden loukkaantuminen joka kiusasi kuutisen viikkoa, nyt on paranneltu vasemman etuanturan puhki kulunutta pintaa ja loukkasipa toi lauantaina metsässäkin ja on aavistuksen epäpuhdas, huoh.

Agilityssa konkreettisin tavoite oli eka serti. No eka serti saatiin, samoin toisetkin sertit. Sekä hyppäri että agiradoilta. Tämä hyvä! Kolme nollavoittoakin saatiin (1xPello, 2xLohja). Kuten arvelinkin, arvokisanollat jäi tuplanollaa vajaaksi, yhteensä kerättiin 11 nollaa kesän arvokisoja varten. Keväällä ja alkukesästä oli kisoissa ”hyvä syke”, mutta syksyllä ei olla päästy taas vauhtiin. Ja sitten tuli kisataukojakin. TopTeam-valmennusrinkiin pääsy oli aika kova juttu, semmosesta en etukäteen osannut haaveillakaan.

Agilitysertien jälkeen se heti seuraavaksi eniten arvostamani asia vuoden saavutuksissa oli paimennuskisojen korkkaus. Se ei ollut edes virallinen tavoite, mutta loppujen lopuksi tuli kisattua 2 SPKY:n kisaa ja 2 SBCAK:n kisa. Tulos saatiin yhdestä SPKY:n kisasta (41/90) ja SBCAK:n kisasta (60/100, ALO3).  PPR1-titteli jäi harmittavasti muutaman hakupisteen päähän.

Tokon osalta en asettanut mitään tavotteita eikä kyllä mitään virallista tehtykään. Parin kurssin verran harrastettiin tokoa ohjatusti, muuten itsenäisesti. Tunnari ei edelleenkään ota tulta alleen, ruutu ja metallikin on vähän vaiheissa.  Eipä siis olla vuodessa edistytty tällä saralla juurikaan.

Lisäksi käytiin Kamin kanssa luonnetestissä, josta hyväksytty tulos pisteillä 110 ja laukausvarman.

Pentu saatiin taloon ja pennusta on kasvanut kiltti nuori mies. Aksan alkeita on treenattu ahkerasti, tokoa jonkun verran ja muita elämän alkeita. Tähän mennessä olen kaveriin oikein tyytyväinen, käyttäytyy kivasti paikassa kuin paikassa, viksu, rohkea ja sosiaalinen otus.

Näillä eväillä eteenpäin, ensi vuoden tavotteita kypsyttelen vielä hetken mielessäni.

15.12.2011

Teiniaksaa

Tiistaina oli Ledillä taas Elinan treenit. Kami taukoilee omista aksoistaan, kunnes anturan iho on taas kunnollinen.

Nuoriso treenasi ensiksi pimeää putkikulmaan ja putkesta oikeaan suuntaan kääntymistä. Yksittäisellä putkella tämä oli Ledille ihan helppo homma. Sitten radalla, kun vauhtia oli mukana, oli putkeen uppoaminen välillä vähän haastavampaa. Joka kerta tuli kyllä ulos oikein ulkokurviin.

Radalla oli muutama valssinpaikka, se pimeä putkikulma, kepit ekaa kertaa täyspitkiä ja viimesenä esteenä rengas, jossa Elina palkkaamassa. Tokana esteenä olleesta putkesta Ledi tuli muutaman kerran ulos sisäänmenopäästä, kun näki mun jo lähtevän toiseen suuntaan. Ja kun muutama kerta toistettiin samaan kohtaa (aina väärin) niin alko pennulla keittämään ja se rupesi rähjäämään. Ja sitten kun se rähjää, se ei ajattele. Onneksi rauhottuu nopeasti, kun pyytää rauhoittumaan. Ja sitten taas toimi homma, kun koira rauhottu. Täytyypä muistaa katkaista noi turhaumakiihtymykset heti, niin pysyy homma järjellisenä.

Kepeillä koira oli ekalla kerralla vähän ihmeissään, kun ne jatkukin kuuden jälkeen. Pitää nyt jatkaa koko pitkillä (vinot verkotetut), koska sen ekan puolikkaan koira menee kahdella suoralla loikalla, sen jälkeen rupeaa vähän järkevämmän näköisesti liikkumaan, kun suorilla loikilla ei ulos asti pääsekkään. Rengas radan osana oli ihan ok juttu.

Ledillä on jotain murkkuiän ahdistustakin vissiin. Ollut välillä jotenkin kummallinen: väistelee Kamia, niinkuin Kami olisi aikeissa tappaa sen ja muakin välillä kyttää siihen malliin kuin olisin just piessyt sen... No leikkii se kuitenkin välillä Kamin kanssa taas ihan normaalisti ja aksaili ihan täysillä :) Se on vaan välillä vaikeaa olla nuori.

13.12.2011

Viikonloppu Alpeilla

Torstaina luovutin koirat jälleen kerran Millan ja Mikan huomaan ja lensin Saksaan Lassea moikkaamaan. Perjantaina Lasse oli aamupäivän töissä, joten mun oli ajatus mennä tsekkailemaan Augsburgin joulumarkkinoita ja muuta menoa. Lähtöä hieman hankaloitti se, että Lasse oli lukinnut aamulla töihin lähtiessään asunnon oven ja sitä ei saa sisäpuoleltakaan auki muuta kuin avaimella... Hetken ikkunalla roikuttuani sattui vuokraisäntä pihalle ja sain hänet avaamaan mulle oven :)

Iltapäivällä kun Lasse oli päässyt töistä, suunnattiin Mondeon nokka kohti Garmisch-Partenkircheniä. Semmonen puolitoista tuntia sinne taisi ajella. Majatalomme Alpenkranz löytyi ongelmitta, ei muuta kuin kamat huoneeseen (jonka parvekkeelta oli muuten kivat vuorinäkymät) ja kaupunkia tsekkailemaan. Ja olihan siinä katseltavaa: kauniita alppitaloja ja joka puolella kaupungin ympärillä kohosivat jylhät vuoret.





Kaupungin liikkeet tuntuivat kaikki olevan muotivaatekauppoja/lasketteluvarustekauppoja. Shoppailtua ei siis pahemmin tullut kuin Glühweinia. Ja syömässä toki piti käydä. Ähkyyn asti.

Lauantai valkeni sateisena ja sumuisena. Lähdettiin heti aamupalan jälkeen ajelemaan kohti "Ruususen linnaa" eli Schloss Neuschwansteinia. Muiden turistien mukana tallusteltiin pari kilometriä tietä ylös linnalle. Hetkittäin linnaa ei tahtonut näkyä ollenkaan sumun takia, välillä se taas oli ihan kirkkaasti nähtävillä.




Paremmin linnan olisi tainnut nähdä joltain viereiseltä vuorelta, linnan juurelta katsoessa ei tullut sen koko oikein esiin. Paremman kuvan linnasta saa esim. täältä. Linnalta jatkettiin matkaan Oberstdorfiin ja majatalo Birkenhofiin. Kamat taas sisälle ja kaupungille ruokaa metsästämään. Oberissa oli jonkun sortin pyhä, joten kaupat oli harmittavasti kaikki kiinni. Muutamaa turistipuotia lukuunottamatta. Vesisadekin vähän vei hohtoa kylältä. Loistava ravintola kuitenkin löytyi ja sain elämäni parhaan wwienerschnitzelin!

Sunnuntai valkeni taas kirkkaampana ja ajeltiin takaisin Garmischiin. Tai oikeastaan sen ohi Eibseelle, josta pääsee gondolihissillä Saksan korkeimmalle huipulle Zugspitzelle (2 962 m). Ajomatkalla Garmischiin oli paikka paikoin kauhiat sumut, mutta Eibseellä onneksi se oli jo aika hyvin hajonnut ja vuoren laella näkyvyyttä olikin jo 200 km. Huikaisevat maisemat! Vuoria vuorten perään. Ja laaksoja, joista osa sumua täynnä ja osassa taas näkyi kylät kauniisti.

Matkalla huipulle, huimaa...



Ja huipulla!



Kalbschnitzelit vedettiin naamaan kera weissbierin, ai jai kun oli hyvää :)

Vuorivisiitin jälkeen olikin taas aika palata Friedbergiin ja maanantai-aamuna koneeseen ja takaisin mustaan Suomeen. Lassekin oli ystävällisesti jättänyt oven lukitsematta, helpotti paluumatkalle pääsyä...

4.12.2011

Jos vaikka yhden riman roiskaisisi...

Eilen kisattiin ATT:llä Rauno Virran radoilla. Mukavia ratoja oli tehnyt!

Ekalla radalla tuli yksi rima alas, kun ohjaaja ajoitti paskavalssin hypylle ja vielä vetäisi kätensä oikein kunnolla alas kesken hypyn... Eikä siinä kohdassa edes ollut tarvetta millekään tiukalla valssille, olis antanut hypätä vaan... Huoh. Tulokseksi siis 5 rv.



Tokalla radalla tuli sitten toka rima alas. Tämän laitan kyllä ihan koiran piikkiin. Vauhti oli kyllä kohdallaan, päästiin samaan etenemään toiseksi tulleen Tuulian ja Punssin kanssa! Ja mä sentään juoksin kengännauha auki... Huomasin aukinaisen nauhan, kun olin jättänyt koiran ja siirtymässä tokan esteen taakse. Saiskohan tommosessa tilanteessa pyytää tuomarilta mahdollisuutta palata koiran viereen sitomaan nauhaa? Mä juoksin sitten nauha auki, kun ajattelin, etten ainakaan siellä kahden esteen takana voi ruveta sitä sitomaan, tulee Kami vielä ihmettelemään, että mitä mä puuhaan. Tulokseksi tästäkin siis vitonen.



Hyppärillä rataantutustumisessa päätin tehdä takaaleikkauksen yhteen kohtaan. Muita katsellessani vaihdoin suunnitelman persjätöksi, ennen radalle lähtöä päätin sittenkin pysyä takaaleikkauksessa. Kun oltiin kyseisessä kohdassa, niin sain kuningasidean, että joo ehtiihän tässä sittenkin tehdä persjätön. Jos ehtii radalla kyseisessä kohdassa ajatella moista ja sitten vasta tehdä sen, niin arvatkaa ehtiikö? Ei ehdi. Tässä rima alas ja hetken päästä koira väärään putkenpäähän. Loppu saatiin sentään taas vedettyä ihan kunnialla.

Mutta joka radalla siis yksi rima alas. Arvatkaa jurppiiko?! Muuten oli kyllä hyvä meno ja tekemisen meininki :)

Henri Luomala oli napannut Kamista hauskasen kuvan kisoissa, on ainakin ihan oma ilmeensä naamalla...