Viime viikonloppu vietettiin kelpie-porukassa Mäntysalojen tiluksilla. Lähdin kelposten kanssa jo perjantaina paikan päälle telttailemaan, vaikkei meillä pe mitään treenejä siellä vielä ollut. Kunhan seurailtiin muiden aksaa, lenkkeiltiin ja höpöteltiin kuulumisia.
Lauantaina oli molemmilla pojilla Heidi Pesosen tokotreenit. Kamin kanssa tahkottiin tunnaria. Alkuun Heidi halusi nähdä, että mitä Kami siinä tekee ja Kamihan näytti pahimmat puolensa tunnarista, jonka vieras on vienyt: se napsi suuhunsa mitä kapuloita tahansa, järsi niitä palasiksi, kiikutti omansa hornan tuuttiin ja mitä kaikkea. Kokeiltiin rivin nuuhkimista koira kytkettynä, alkuun teki kivasti, mutta sitten rupesi sähläämään siinäkin. Mä olin jo valmis taas luovuttamaan, mutta kouluttaja halusi vielä kokeilla tunnareista rakennettua pinoa, jossa oma on jossain välissä. Ja sehän toimi! Kami teki sen kolmasti eikä närppinyt vääriä! Vaikka vieras vei kapulan JA tuli toistoja, niin ei hermostunut vaan teki hyvin. Tätä täytyy nyt jatkaa, ehkä se tunnaririvi on sitten niin tylsä (helppo?), että siinä voi säheltää mitä vaan.
Ledin kanssa tehtiin häiriötreeniä. Aluksi koira maassa ja siinä pitää pysyä vaikka kouluttaja houkutteli namilla. Ja ei riitä edes se, että pysyy vaan pitää ottaa kontakia ohjaajaan. Monta kertaa meni aluksi lankaan (tämmöstä ei ole ennen tehty), mutta hokasi lopulta homman. Sitten perusasennossa kouluttajan kolistellessa hyppyä, saatiinpa luopumaan siitäkin. täytyy nyt ruveta huomauttelemaan tosissaan noista ympäristön bongailuista työn lomassa.
Iltapäivällä käytiin vetämässä metsään kahdeksan eri pituista verijälkeä muhimaan, sitten saunaan, grillausta, illan istumista...
Sunnuntaina Ledi teki aamupäivästä jälkensä, joka oli ihan täyspitkä avo-luokan jälki. Oikein hyvin teki! Kamille tein lyhyemmän jäljen, mutta maasto oli vähän hankala ja kulma oli ekaa kertaa katkokulmana. Tosin jälkikäteen asiaa tarkasteltua niin eihän se ollutkaan ihan oikeanlainen katkokulma, siitä nimittäin puuttui se viimeinen 10 m osuus... Eli oli vain käännös 90 astetta, 3 m suoraa, käännös 90 astetta, 15 m suoraan. No ehkä se oli sitten hyvä harjoitus katkokulmalle ;) Tämän Kami ainakin hoiti ihan ongelmitta, muutenkin teki kerrankin hyvä treenijäljen eikä pöljäillyt.
Omien koirien lisäksi tuli sitten käveltyä ne kaikki muutkin kuusi jälkeä, koska suurin osa jäljestäjistä olivat ihan ensikertalaisia... Eli ainakin tuli huinittua metsässä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mejä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mejä. Näytä kaikki tekstit
11.6.2014
23.5.2014
Operaatio Pamaus
Jahas, nyt aloitettu Operaatio Pamaus eli suurimman esteen selätys Kamin tiellä jälkivalioksi ;) Ajatus on saada Kami uskomaan, että siinä puussa kiinniolemisessa ei ole mitään outoa vaan siinä kohdin on Tehtävä: vahdi edessäsi olevia herkkuja, pamauksen jälkeen saat ne.
Tein homman ensiksi pari päivää sitten kerran ilman pamausta eli koira valjaissa kiinni puuhun, herkkujen levitys eteen, mutta niin, ettei se niihin yllä, ohjaajan poistuminen vähän matkan päähän ja paluu vapauttamaan koira herkuille.
Eilen tehtiin sama starttiaseen laukauksella höystettynä. Laukaus ammuttiin tarpeeksi kaukaa, koira ei edes hätkähtänyt sitä ja söi herkkunsa innolla. Tosin herkkujen jälkeen sille tuli vähän epäluuloinen ilme, että oliko tässä sittenkin joku koira haudattuna... Sinänsä hyvä, että saa tuon pienen epävarmuuden provosoitua esille, josko toistoilla sen saisi sitten myös selätettyä.
Ensi kerralla laukaus vähän lähempää ja sitten joskus ajan myötä muissakin paikoissa ja muiden koirien seurassa jne. Mutta aina koira valjaissa, herkut laukauksen suunnassa ja herkut oltava todella hyvää! Tällä hetkellä herkkuina toimii lihainen lampaan rasva. Toivottavasti ongelman saisi tällä tavalla syksyyn mennessä selätettyä ja pääsisi syksyllä vielä johonkin mejä-kokeeseen...
Tein homman ensiksi pari päivää sitten kerran ilman pamausta eli koira valjaissa kiinni puuhun, herkkujen levitys eteen, mutta niin, ettei se niihin yllä, ohjaajan poistuminen vähän matkan päähän ja paluu vapauttamaan koira herkuille.
Eilen tehtiin sama starttiaseen laukauksella höystettynä. Laukaus ammuttiin tarpeeksi kaukaa, koira ei edes hätkähtänyt sitä ja söi herkkunsa innolla. Tosin herkkujen jälkeen sille tuli vähän epäluuloinen ilme, että oliko tässä sittenkin joku koira haudattuna... Sinänsä hyvä, että saa tuon pienen epävarmuuden provosoitua esille, josko toistoilla sen saisi sitten myös selätettyä.
Ensi kerralla laukaus vähän lähempää ja sitten joskus ajan myötä muissakin paikoissa ja muiden koirien seurassa jne. Mutta aina koira valjaissa, herkut laukauksen suunnassa ja herkut oltava todella hyvää! Tällä hetkellä herkkuina toimii lihainen lampaan rasva. Toivottavasti ongelman saisi tällä tavalla syksyyn mennessä selätettyä ja pääsisi syksyllä vielä johonkin mejä-kokeeseen...
19.5.2014
Helteinen mejä-koe Virttaalla
Huh heijaa, viikonloppu vierähti helteisissä olosuhteissä Auran Nuuskujen mejä-kokeessa Virttaalla. Lauantaina tehtiin jäljet. Jälkien tekoparikseni osui oikein mukava ihminen, tekee päivästä huomattavasti kivemman, kun on hyvä pari! Tehtiin ensiksi hänen voi-luokan jälki ja sitten mun avo-jälki. Metsät oli rapisevan kuivia kangasmetsiä. Yhteensä hommaan meni viitisen tuntia, sitten vielä vähän ruokaa napaan ja nokka kohti kotia.
Sunnuntaina taas aamusti paikalle ja koe alkoi jälkien arvonnalla. Opastettava jälkeni oli tuomariryhmämme ensimmäinen jälki ja Kami jäljeksi osui neljäs jälki. Mukava asetelma: pääsee opastuksen jännityksestä heti eroon ja saa sitten keskittyä omaan suoritukseen. Eikä tarvitse ihan viimeiseksi iltapäivällä enää odottaa omaakaan vuoroaan.
Ennen jälkiä oli kuitenkin se "pahin" osuus: laukauksensieto. Kami oli jo autosta otettaessa aavistuksen epäluuloisen oloinen. Vähän sain sen innostumaan uudesta sorsalelusta (yritin nostaa kierroksia jollain "hienolla"). Olimme toisessa ammuntaryhmässä ja ekan ryhmän laukauksesta Kami vähän hätkähti ja rupesi haluamaan autolle päin... Mutta ei muuta kuin kentällä ja koira kiinni. Kami kävi maahan maate sen näköisenä, että kuolen muuten ihan just. Laukaus oli tällä kertaa vaimeampi kuin viime kokeessa, aika pieni tussahdus. Kami makasi laukauksen jälkeen jonkun aikaa, mutta sitten ilmeisesti muiden koirien mökä rupesi ahistamaan niin, että se hipsi narun pituuden verran poispäin seisoskelemaan. Kuulin tuomarien tässä kohdin toteavan keskenään, että vähän rajatapaus tuo, mutta koska mulle ei tultu mitään sanomaan, vein koiran autoon ja oletin, että läpi päästiin. Tuomari tuli kyydissäni ekalle jäljelle, jonka siis opastin, ja siellä vielä juteltiin tästä laukauksesta. Jos Kami olisi heti laukauksen jälkeen lähtenyt hipsimään, niin olisi luultavasi hylätty, mutta nyt päästettiin nippanappa läpi, kun makasi kuitenkin siinä ensiksi hetken. Kerroin tässä vaiheessa tuomarillekin laukauksen jälkeen tekemästäni päätöksestä, että tämä jää Kamin viimeiseksi kokeeksi, koska se laukaustilanne ahistaa sitä niin paljon. Ja joo, se on siis se tilanne, mikä Kamia ahistaa, ei niinkään ne laukaukset. Onhan se nyt äärimmäisen epäilyttävää joutua kytketyksi keskellä mökääviä mettäkoiria ja vailla mitään funktiota, että miksi siinä ollaan. Epäilen, että Kami olisi yrittänyt lähteä luikkimaan tilanteesta, vaikkei mitään laukausta olisi koskaan ammuttukaan...
Tekemäni avo-jäljen opastus meni ihan ok ja jälki todettiin hyväksi. Huokaus ja helpotus, sitä tehdessä nimittäin ahisti, että saanko ahtaaseen väliin tarpeeksi pitkän jäljen tehtyä ja onko kaato tarpeeksi kaukana lähdöstä. Opastuksen jälkeen juotin Kamille reilusti makuvettä ja käytiin Kamin ja turisti-Lepan kanssa vähän metsässä kävelemässä. Sitten visiitti majalle ja jonkun ajan kuluttua lähdin ajelemaan Kamin jäljen lähtöpaikalle. Sielläkin sain odotella vielä reilut 1,5 h... Vuoroin koiraa juottaen ja vuoroin pissattaen ;) Lämpöä oli reilut 25 astetta eikä tuulen henkäystäkään.
Lopulta saapui tuomari ja päästiin hommiin. Kami oli metsään siirryttäessäkin aavistuksen epäluuloisen oloinen ja sain melkein raahata sitä perässäni. Alkumakaukselta se puolestaan lähti eteenpäin kuin tykinsuusta, se oikeasti ruopi maata, kun mä yritin jarruttaa sitä ihan hiljaiseen vauhtiin ihan alussa, missä saa koiraa vielä opastaa. 10 m kohdalla siirryin liinan päähän ja jarruttelin koiraa funtsien, että yrittääkö se nyt vaan juosta tilannetta karkuun vai jäljestääkö se vaan niin kauhealla innolla. Aloin kuitenkin bongailemaan jälkimerkkejä reitiltämme, joten huokaisin hiljaa helpotuksesta ja jatkoin menoa jarrutellen. Meidän jälki oli aika reilusti avomerkattu, joten sitä tiesi kyllä koko ajan olevansa jäljellä ja mehän muutin mentiin sitä ihan just eikä melkein! Ekalla osuudella tuli tuomarilta kerran kommentti, että askelta voisi vähän lyhentää ja jarruteltiin siis vielä lisää, kämmen-parka huusi kuolemaa liinaan hirtettynä... Ekalla kulmalla Kami nuuhki vähän makausta ja jatkoi matkaa. Toinen osuus oli todella pitkä, mutta ihan jälkimerkkejä pitkin kuljettiin. Tokaa makausta nuuhkittiin vähän enempi ja haettiin kulman jatkoa pienellä lenkillä. Löytyi kuitenkin uusi suunta ihan hyvin ja matka jatkui, tässä vaiheessa alkoi vauhtikin olla jo vähän rauhallisempi. Jossain vaiheessa huomasin, että edessä alkaa jo näkyä kantatie 41 eli kaadolle pitäisi saapua hyvinkin pian. Ja siinä vaiheessa Kami lähtikin yhtäkkiä vasemmalle harhailemaan, argh! Kirosin jo hiljaa mielessäni, että löydä nyt koira-hyvä takaisin jäljelle, ei voida enää näin lopussa mokata! No aika nopeesti Kami kääntyikin takaisinpäin ja löysi taas jäljen, jes! Muutama kymmenen metriä vielä jälkeä ja se oli kaadolla! Siihen se pysähtyi ensiksi hetkeksi läähättämään ja sitten otti sorkan ja vei sen varjoon, johon lysähti huohottamaan. Oli se vaan poikki!
Autolle oli matkaa reilu 600 m eikä koira olisi millään jaksanut kulkea, yritti etsiä vettä ojista, mutta nekin oli rutikuivat.Oma fiilis oli huipussa, Kami veti jäljen ihan uskomattomalla tarmolla siinä helteessä ja ilman yhtäkään lisäkäskyä. Mun ei tarvinnut kuin jarrutella menoa ja ihastella vastaantulevia jälkimerkkejä :D Autolle palatessa oli seuraavalle jäljelle menijätkin vähän ihmeissään, että mites me niin nopeesti takaisin palattiin, no hei, sehän on nopeuslaji! ;) Autolla Kami lotkotti vettä minkä läähättämiseltään pystyi ja sitten palattiin majalle. Siellä vähän lisää vettä, koirien pissatus ja itselle ruokaa naamaan, kyllä maistui! Ruuan jälkeen lähdettiin yhden lapukkaihmisen kanssa läheiselle lammelle tappamaan aikaa ja koirat saivat puljata vedessä. Kami ja labbis uivat, Ledi ja me ihmiset kahlailtiin. Olipas hyvä fiilis!
Vaikka lammella oltiin aika kauan niin silti sai majallakin vielä odotella jokusen tunnin. Lopulta saapui viimeinenkin tuomari majalle ja viimeisen jäljen opas purettuaan jäljen ja päästiin palkintojen jakoon. Kami oli kymmenestä avo-luokan koirasta paras pistein 47/50. Tällä sai 1-tuloksen ja Suomen ensimmäisenä kelpinä oikeuden voi-luokkaan! Tuomarin kirjoittama arvostelu näytti tältä:
"Ohjattu lähtö, josta Kami lähtee itsenäiseen, innokkaaseen, pääasiassa maavainuiseen jäljestykseen. Koko jäljellä vain yksi tarkistuslenkki viimeisellä osuudella ja pari pientä tarkistuspistoa. Kulmat hyvin, jälkimmäisellä suunnan tarkistus, makaukset nuuhkaisten selvästi. Kaadolle tuli suoraan, nuoli ja nuuhki."
Tuomarikin tuli vielä lopussa toteamaan, että kannattaisi harkita vielä, että lopettaako sittenkään tähän :D No mutta oli se kyllä hieno jäljestyskin, mä olen siitä eri-ylpeä!
Kotimatkalla poikkesin hakemaan Kaisalta meille vähän karitsan lihoja ja samalla tehtiin nopea testi: Kami pääsi paimentamaan pässejä Kaisan ampuessa sille kolmasti. Vilkaisi kyllä laukauksesta Kaisaa, mutta jatkoi hommia. Ei se ole siis niinkään se ääni vaan se tilanne. Samalla ideoitiin Kamille hommaan missio ja treenisuunnitelma, vielä kun saisi jostain semmosen perhanan starttipistoolin!
Sunnuntaina taas aamusti paikalle ja koe alkoi jälkien arvonnalla. Opastettava jälkeni oli tuomariryhmämme ensimmäinen jälki ja Kami jäljeksi osui neljäs jälki. Mukava asetelma: pääsee opastuksen jännityksestä heti eroon ja saa sitten keskittyä omaan suoritukseen. Eikä tarvitse ihan viimeiseksi iltapäivällä enää odottaa omaakaan vuoroaan.
Ennen jälkiä oli kuitenkin se "pahin" osuus: laukauksensieto. Kami oli jo autosta otettaessa aavistuksen epäluuloisen oloinen. Vähän sain sen innostumaan uudesta sorsalelusta (yritin nostaa kierroksia jollain "hienolla"). Olimme toisessa ammuntaryhmässä ja ekan ryhmän laukauksesta Kami vähän hätkähti ja rupesi haluamaan autolle päin... Mutta ei muuta kuin kentällä ja koira kiinni. Kami kävi maahan maate sen näköisenä, että kuolen muuten ihan just. Laukaus oli tällä kertaa vaimeampi kuin viime kokeessa, aika pieni tussahdus. Kami makasi laukauksen jälkeen jonkun aikaa, mutta sitten ilmeisesti muiden koirien mökä rupesi ahistamaan niin, että se hipsi narun pituuden verran poispäin seisoskelemaan. Kuulin tuomarien tässä kohdin toteavan keskenään, että vähän rajatapaus tuo, mutta koska mulle ei tultu mitään sanomaan, vein koiran autoon ja oletin, että läpi päästiin. Tuomari tuli kyydissäni ekalle jäljelle, jonka siis opastin, ja siellä vielä juteltiin tästä laukauksesta. Jos Kami olisi heti laukauksen jälkeen lähtenyt hipsimään, niin olisi luultavasi hylätty, mutta nyt päästettiin nippanappa läpi, kun makasi kuitenkin siinä ensiksi hetken. Kerroin tässä vaiheessa tuomarillekin laukauksen jälkeen tekemästäni päätöksestä, että tämä jää Kamin viimeiseksi kokeeksi, koska se laukaustilanne ahistaa sitä niin paljon. Ja joo, se on siis se tilanne, mikä Kamia ahistaa, ei niinkään ne laukaukset. Onhan se nyt äärimmäisen epäilyttävää joutua kytketyksi keskellä mökääviä mettäkoiria ja vailla mitään funktiota, että miksi siinä ollaan. Epäilen, että Kami olisi yrittänyt lähteä luikkimaan tilanteesta, vaikkei mitään laukausta olisi koskaan ammuttukaan...
Tekemäni avo-jäljen opastus meni ihan ok ja jälki todettiin hyväksi. Huokaus ja helpotus, sitä tehdessä nimittäin ahisti, että saanko ahtaaseen väliin tarpeeksi pitkän jäljen tehtyä ja onko kaato tarpeeksi kaukana lähdöstä. Opastuksen jälkeen juotin Kamille reilusti makuvettä ja käytiin Kamin ja turisti-Lepan kanssa vähän metsässä kävelemässä. Sitten visiitti majalle ja jonkun ajan kuluttua lähdin ajelemaan Kamin jäljen lähtöpaikalle. Sielläkin sain odotella vielä reilut 1,5 h... Vuoroin koiraa juottaen ja vuoroin pissattaen ;) Lämpöä oli reilut 25 astetta eikä tuulen henkäystäkään.
Lopulta saapui tuomari ja päästiin hommiin. Kami oli metsään siirryttäessäkin aavistuksen epäluuloisen oloinen ja sain melkein raahata sitä perässäni. Alkumakaukselta se puolestaan lähti eteenpäin kuin tykinsuusta, se oikeasti ruopi maata, kun mä yritin jarruttaa sitä ihan hiljaiseen vauhtiin ihan alussa, missä saa koiraa vielä opastaa. 10 m kohdalla siirryin liinan päähän ja jarruttelin koiraa funtsien, että yrittääkö se nyt vaan juosta tilannetta karkuun vai jäljestääkö se vaan niin kauhealla innolla. Aloin kuitenkin bongailemaan jälkimerkkejä reitiltämme, joten huokaisin hiljaa helpotuksesta ja jatkoin menoa jarrutellen. Meidän jälki oli aika reilusti avomerkattu, joten sitä tiesi kyllä koko ajan olevansa jäljellä ja mehän muutin mentiin sitä ihan just eikä melkein! Ekalla osuudella tuli tuomarilta kerran kommentti, että askelta voisi vähän lyhentää ja jarruteltiin siis vielä lisää, kämmen-parka huusi kuolemaa liinaan hirtettynä... Ekalla kulmalla Kami nuuhki vähän makausta ja jatkoi matkaa. Toinen osuus oli todella pitkä, mutta ihan jälkimerkkejä pitkin kuljettiin. Tokaa makausta nuuhkittiin vähän enempi ja haettiin kulman jatkoa pienellä lenkillä. Löytyi kuitenkin uusi suunta ihan hyvin ja matka jatkui, tässä vaiheessa alkoi vauhtikin olla jo vähän rauhallisempi. Jossain vaiheessa huomasin, että edessä alkaa jo näkyä kantatie 41 eli kaadolle pitäisi saapua hyvinkin pian. Ja siinä vaiheessa Kami lähtikin yhtäkkiä vasemmalle harhailemaan, argh! Kirosin jo hiljaa mielessäni, että löydä nyt koira-hyvä takaisin jäljelle, ei voida enää näin lopussa mokata! No aika nopeesti Kami kääntyikin takaisinpäin ja löysi taas jäljen, jes! Muutama kymmenen metriä vielä jälkeä ja se oli kaadolla! Siihen se pysähtyi ensiksi hetkeksi läähättämään ja sitten otti sorkan ja vei sen varjoon, johon lysähti huohottamaan. Oli se vaan poikki!
Autolle oli matkaa reilu 600 m eikä koira olisi millään jaksanut kulkea, yritti etsiä vettä ojista, mutta nekin oli rutikuivat.Oma fiilis oli huipussa, Kami veti jäljen ihan uskomattomalla tarmolla siinä helteessä ja ilman yhtäkään lisäkäskyä. Mun ei tarvinnut kuin jarrutella menoa ja ihastella vastaantulevia jälkimerkkejä :D Autolle palatessa oli seuraavalle jäljelle menijätkin vähän ihmeissään, että mites me niin nopeesti takaisin palattiin, no hei, sehän on nopeuslaji! ;) Autolla Kami lotkotti vettä minkä läähättämiseltään pystyi ja sitten palattiin majalle. Siellä vähän lisää vettä, koirien pissatus ja itselle ruokaa naamaan, kyllä maistui! Ruuan jälkeen lähdettiin yhden lapukkaihmisen kanssa läheiselle lammelle tappamaan aikaa ja koirat saivat puljata vedessä. Kami ja labbis uivat, Ledi ja me ihmiset kahlailtiin. Olipas hyvä fiilis!
Vaikka lammella oltiin aika kauan niin silti sai majallakin vielä odotella jokusen tunnin. Lopulta saapui viimeinenkin tuomari majalle ja viimeisen jäljen opas purettuaan jäljen ja päästiin palkintojen jakoon. Kami oli kymmenestä avo-luokan koirasta paras pistein 47/50. Tällä sai 1-tuloksen ja Suomen ensimmäisenä kelpinä oikeuden voi-luokkaan! Tuomarin kirjoittama arvostelu näytti tältä:
"Ohjattu lähtö, josta Kami lähtee itsenäiseen, innokkaaseen, pääasiassa maavainuiseen jäljestykseen. Koko jäljellä vain yksi tarkistuslenkki viimeisellä osuudella ja pari pientä tarkistuspistoa. Kulmat hyvin, jälkimmäisellä suunnan tarkistus, makaukset nuuhkaisten selvästi. Kaadolle tuli suoraan, nuoli ja nuuhki."
Tuomarikin tuli vielä lopussa toteamaan, että kannattaisi harkita vielä, että lopettaako sittenkään tähän :D No mutta oli se kyllä hieno jäljestyskin, mä olen siitä eri-ylpeä!
Kotimatkalla poikkesin hakemaan Kaisalta meille vähän karitsan lihoja ja samalla tehtiin nopea testi: Kami pääsi paimentamaan pässejä Kaisan ampuessa sille kolmasti. Vilkaisi kyllä laukauksesta Kaisaa, mutta jatkoi hommia. Ei se ole siis niinkään se ääni vaan se tilanne. Samalla ideoitiin Kamille hommaan missio ja treenisuunnitelma, vielä kun saisi jostain semmosen perhanan starttipistoolin!
14.4.2014
Montaa lajia
Ny on tars reenattu ja montaa lajia. Ti ja to paimennettiin, ke tokoiltiin, sunnuntaina mejäiltiin.
Paimennuksessa keskityttiin molemmilla kerroilla ratatreeniin. Torstaina saatiin Kamiltakin ihan asiallinen suoritus, kunhan mä sain käteeni juoksutuspiiskan. Sen läsnäolo herkistää puupäänkin kivasti kuuntelemaan käskyjä. Ledillä ei haut vielä ihan ole hyvät, mutta eipä niitä ole tätä ennen pahemmin treenattukaan. Ja poispäinajossa meinaa jumittua tuijottamaan, eikä ota suuntakorjauksia tarpeeksi herkästi vastaan. Mutta ihan kelpo suorituksia molemmilta eläimiltä.
Keskiviikkona tokoiltiin Auran Nuuskujen porukassa. Kami teki yhteistreenissä paikallamakuita niin, että yksi koira teki aina muiden edessä luoksetulon ja seuruukuvioita. Oikein nättiä seuruuta! Lepsu teki kanssa vähän seuruuta omatoimitreeninä sekä ryhmässä paikallamakuun ja paikallaistumisen.
Lauantai-iltana vedin lähimetsään verijäljen, pituus about 800 m. Sunnuntaina aamupäivällä ajettiin se. Kami veti kauheella höngällä ja ihan varmaan kiusallaan kiskoi mut läpi kaikista tiheimmistä risukoista... Mutta on sillä ainakin motivaatio kohdillaan, vähän kun vaan saisi vauhtia rauhotettua, ettei mene hutiloinniksi. Ledin kanssa ajoin Kamin jälkeen saman jäljen. Osan samoista kiekuroista se teki kuin Kamikin, mutta taisi se pääosin jäljestää verta eikä Kamia. Samapa tuo, tulipahan ainakin tehtyä nenätyötä.
Paimennuksessa keskityttiin molemmilla kerroilla ratatreeniin. Torstaina saatiin Kamiltakin ihan asiallinen suoritus, kunhan mä sain käteeni juoksutuspiiskan. Sen läsnäolo herkistää puupäänkin kivasti kuuntelemaan käskyjä. Ledillä ei haut vielä ihan ole hyvät, mutta eipä niitä ole tätä ennen pahemmin treenattukaan. Ja poispäinajossa meinaa jumittua tuijottamaan, eikä ota suuntakorjauksia tarpeeksi herkästi vastaan. Mutta ihan kelpo suorituksia molemmilta eläimiltä.
Keskiviikkona tokoiltiin Auran Nuuskujen porukassa. Kami teki yhteistreenissä paikallamakuita niin, että yksi koira teki aina muiden edessä luoksetulon ja seuruukuvioita. Oikein nättiä seuruuta! Lepsu teki kanssa vähän seuruuta omatoimitreeninä sekä ryhmässä paikallamakuun ja paikallaistumisen.
Lauantai-iltana vedin lähimetsään verijäljen, pituus about 800 m. Sunnuntaina aamupäivällä ajettiin se. Kami veti kauheella höngällä ja ihan varmaan kiusallaan kiskoi mut läpi kaikista tiheimmistä risukoista... Mutta on sillä ainakin motivaatio kohdillaan, vähän kun vaan saisi vauhtia rauhotettua, ettei mene hutiloinniksi. Ledin kanssa ajoin Kamin jälkeen saman jäljen. Osan samoista kiekuroista se teki kuin Kamikin, mutta taisi se pääosin jäljestää verta eikä Kamia. Samapa tuo, tulipahan ainakin tehtyä nenätyötä.
21.8.2013
Aksaa ja mejää
Edelleen ollaan käyty 1-2 kertaa viikossa aksaamassa ja pojat tuntuu voivan hyvin :) Treenit on pyritty pitämään kyllä lyhyenä. Lauantaina kävin itekseni hallilla tekemässä Ledille vaikeita juttuja, lähinnä viskileikkausta ja vinoja hyppyjä sekä keppejä kovasta vauhdista. Kami teki samoja treenejä ja molemmat veti kivasti.
Lauantai-iltana vedin molemmille verijäljet lähimetsään, pituus varmaan 600 metrin kieppeillä. Sunnuntaina aamupäivällä sitten ajettiin jäljet. Ledi meni tavoilleen uskollisena hyvin hyvin tarkasti ja sopivaa kävelyvauhtia. Oikein hyvä! :) Kami puolestaan, huoh. Mä en tajua, miten se kokeessa meni niin hienosti, kun treenit ennen ja jälkeen koetta on kaikki olleet kauheeta vouhkaamista ja pyörimistä. Nytkin vedettiin kauheella idiotismilla vaan kauheeta vauhtia sinne tänne... Kyllähän se koko jäljen lopulta ajaa, mutta ympyröitä siihen lisätään aika reilusti. Ohjaaja oli jäljen jälkeen kirkkaan punainen ja läpimärkä hiestä ja sateen kastelemien ryteikköjen läpäisyistä. Mä melkein luulen, että Kami vetää läpi jokaisen ryteikön (jotka ei siis kuulu jälkeen) ihan vaan kettuillakseen mulle...
Ja eilen taas aksaa. Kami teki saman radan kuin mun treeniryhmä. Päällejuoksussa taas vähän neuvoteltiin, että saako siivekettä töniä vai ei... Ei taidettu kyllä lopultakaan ihan yhteisymmärrykseen päästä. Kuten ei tässä asiassa koskaan ennenkään Kamin uran aikana... Ledi veti Tiinan tekemää kimuranttia rataa:
Lauantai-iltana vedin molemmille verijäljet lähimetsään, pituus varmaan 600 metrin kieppeillä. Sunnuntaina aamupäivällä sitten ajettiin jäljet. Ledi meni tavoilleen uskollisena hyvin hyvin tarkasti ja sopivaa kävelyvauhtia. Oikein hyvä! :) Kami puolestaan, huoh. Mä en tajua, miten se kokeessa meni niin hienosti, kun treenit ennen ja jälkeen koetta on kaikki olleet kauheeta vouhkaamista ja pyörimistä. Nytkin vedettiin kauheella idiotismilla vaan kauheeta vauhtia sinne tänne... Kyllähän se koko jäljen lopulta ajaa, mutta ympyröitä siihen lisätään aika reilusti. Ohjaaja oli jäljen jälkeen kirkkaan punainen ja läpimärkä hiestä ja sateen kastelemien ryteikköjen läpäisyistä. Mä melkein luulen, että Kami vetää läpi jokaisen ryteikön (jotka ei siis kuulu jälkeen) ihan vaan kettuillakseen mulle...
Ja eilen taas aksaa. Kami teki saman radan kuin mun treeniryhmä. Päällejuoksussa taas vähän neuvoteltiin, että saako siivekettä töniä vai ei... Ei taidettu kyllä lopultakaan ihan yhteisymmärrykseen päästä. Kuten ei tässä asiassa koskaan ennenkään Kamin uran aikana... Ledi veti Tiinan tekemää kimuranttia rataa:
Ja aika näppärästi muuten vetikin! Ohjaaja vaan alko olla aika puhki ja muisti pätki, joten vähän tuli kaarratusta jossain kohdin... Kohta 4-7 oli mun suosikki, kun uskalsin tehdä vitosella päällejuoksun ja kutosen poispäinkäännöksellä! Poispäinkäännökset ei ole mulle sitä peruskauraa, mutta näytti toimivan, kivaa! :) Kepeille tultiin vauhdilla ja otin itse etäisyyttä liikkumalla suoraan hypyn 16 taakse pakkovalssiin, muttei tullut yhtään keppivirheitäkään. Hyvä Leps!
5.8.2013
Metsästyskoira Kami
No niin, nyt on Kamilla taas yksi titteli lisää: mejä AVO1!
Viikonloppu meni siis Muurlassa, Salon Seudun Noutajien järjestämässä metsästyskoirien jäljestämiskokeessa. Lämmin ja rankka viikonloppu olikin. Mutta antoisa :)
Lauantaina paikalla piti olla jo aamulla klo 9 kuuntelemassa yleisinfoa. Sitten kerrottiin jälkiparit ja lähdettiin jälkien tekoon. Ensiksi teimme parini kanssa voittajaluokan jäljen ja sitten avo-jäljen, jossa minä toimin sunnuntaina oppaana. Jälkien teon jälkeen oli ruokailua, saunaa ja illanistujaista kera muurikkalettujen, nam. Yön vietin paikan päällä telttaillen Kamin ja Ledin kanssa.
Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi taas aamulla kuuden aikaan hommat. Aamupalan jälkeen arvottiin jäljet ja sitten se pelottava osuus: laukauksensieto. Kokeessa oli 37 koirakkoa (siis paljon), joten ampumiset tehtiin useammassa erässä. Tässä kohtaa suosi arpa ja päästiin ekaan erään, Kamin kannalta hyvä homma, kun ei joutunut kuuntelemaan ampumisia ennen omaa vuoroa. Koirat siis puihin kiinni odottamaan laukausta. Ampuja oli haulikkonsa kanssa siinä noin 10 m päässä koirista, ihan hurjan lähellä. Kami odotetusti loikkasi ylöspäin metrin, peruutti pari metriä ja palasi puun viereen seisomaan ahdistuneen näköisenä. Suoritus oli kuitenkin ihan hyväksytty. Sitten koira äkkiä autoon ja luukut kiinni, ettei seuraavat laukaukset kuuluisi ihan kauhean paljoa. Kyllä Kami ampumisten jälkeen vähän stressaantuneen oloinen oli :(
Ampumisten jälkeen siirryttiin kuitenkin metsään. Ensiksi toimin oppaana tuomarin kolmannella jäljellä ja sitten Kami jäljesti ryhmän viidennen jäljen. Aikamoista odotteluahan se päivä oli. Ensiksi odoteltiin sorkkaa edelliseltä jäljeltä ja sitten tuomareita, mukana kulki siis tuomarin lisäksi tuomariharjoittelija. Lopulta päästiin kuitenkin sille jäljelle, jossa toimin oppaana. Alussa kyseisellä jäljellä oli aika tiheää nuorta männikköä. Semmosta, mistä ei saa kunnon kiintopistettä ja oli vaikea pysyä kärryillä missä jälki menee... Ensi kerralla tiedän ja uskallan laittaa kyllä muutaman tukimerkin vastaavaan kohtaan. Nyt olin laittanut niitä vain aukean reunoihin... No alun epävarmuuden jälkeen mulla oli niin hyvät muistikuvat kaikista seuraavista kohdepisteistä, että ei tarvinnut jännätä, voin luvata, että tiesin aivan täsmälleen missä jälki kulkee. Opastus saatiin kunnialla päätökseen ja sitten lähdin köröttelemään kauheaa pikkupikkutietä kohti Kamin jäljen aloituspaikkaa. Ja siellä sitten taas odoteltiin....
Lopulta tuli opas paikalle ja hetken päästä tuomaritkin ja päästiin hommiin. Lämpötila kyseiseen aikaan iltapäivästä oli jotain 27 astetta auringossa... Kamin jäljen alku kulki tosi tiheässä pusikossa. Koiralla ei ollut paljon muuta mahdollisuutta kuin pysyä jäljellä, koska siinä oli tietenkin hyvin tallattu polku ja muualla ihan umpipuskaa. Vauhdilla siis edettiin vaikka mä jarruttelin koko ajan. Puskaosuuden jälkeen tultiin avonaisempaan metsään ja hetken päästä edessä oli pari marjastajaa. Ihan jäljellä. Kami suhasi toisen vierestä ohi, mutta meni vähän hämilleen tyypeistä ja kääntyi kuusikkoon. Ja sinne se jäi seisomaan läähättäen. Sitten seistiin ja odoteltiin. Mä jo kirosin mielessäni, että tähänkö tämä hyvin alkanut homma nyt tyssäsi. Koira vaan seisoo ja läähättää. Lopulta kysyin tuomarilta, että kuuluisko mun käskyttää koiraa ja myöntävän vastauksen jälkeen annoin pari kertaa jälki-käskyn ja Kami jatkoi hommia, helpotus! Hetken päästä tultiinkin ekalle kulmalle ja vastoin tapojaan Kami merkkasi makauksen oikein raapimalla :D
Kulmalta lähdettiin pienellä lenkityksellä, mutta oletettavasti oikeaan suuntaan. Ainakin välillä bongailin tipahtaneita piilomerkkejä maasta. Tokalla kulmalla Kami nuuhkaisi kulmamakausta ja jatkoi suoraan eteenpäin, äh. Veti ison ympyrän ja palasi makaukselle kaivamaan sitä. Hetken jo näytti, että se kaivaa itselleen viileää kuoppaa ja meinaa käydä maate! Tuntui, että oltiin siinä kulmalla ikuisuus, kunnes Kami taas jatkoit matkaa. Viimeisellä osuudella ei tainnut olla mitään erikoista, ainakin se tuntui menevän tosi sujuvasti ja yhtäkkiä oltiinkin kaadolla ja Kamilla sorkka suussa. Voi kuinka mä olin ylpeä paimenestani, joka siinä helteessä suoriutui koitoksesta!
Jäljeltä täyttämään omaa vatsaa, purkamaan jälki ja Kamin uitto metsälammessa. Ja sitten takaisin koepaikalle odottamaan tuloksia. Yhtä odottelua... ;) Lopulta niitä alettiin lukea, paljon oli avoimessa luokassa nollatuloksia, jokunen kolmos-tulos ja sitten kaksi (vai kolme?) ykköstulosta. Kami sai ykköstuloksen toiseksi suurimmilla pisteillä, ekalla taisi olla yksi piste enemmän :D Mutta siis ykköstulos! Minun paimenelle, joka on treenaillut mejää vähän "puolihuolimattomasti". Aika mahtia!
Tuomarien kommentitkin oli kovin positiivisia:
Viikonloppu meni siis Muurlassa, Salon Seudun Noutajien järjestämässä metsästyskoirien jäljestämiskokeessa. Lämmin ja rankka viikonloppu olikin. Mutta antoisa :)
Lauantaina paikalla piti olla jo aamulla klo 9 kuuntelemassa yleisinfoa. Sitten kerrottiin jälkiparit ja lähdettiin jälkien tekoon. Ensiksi teimme parini kanssa voittajaluokan jäljen ja sitten avo-jäljen, jossa minä toimin sunnuntaina oppaana. Jälkien teon jälkeen oli ruokailua, saunaa ja illanistujaista kera muurikkalettujen, nam. Yön vietin paikan päällä telttaillen Kamin ja Ledin kanssa.
Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi taas aamulla kuuden aikaan hommat. Aamupalan jälkeen arvottiin jäljet ja sitten se pelottava osuus: laukauksensieto. Kokeessa oli 37 koirakkoa (siis paljon), joten ampumiset tehtiin useammassa erässä. Tässä kohtaa suosi arpa ja päästiin ekaan erään, Kamin kannalta hyvä homma, kun ei joutunut kuuntelemaan ampumisia ennen omaa vuoroa. Koirat siis puihin kiinni odottamaan laukausta. Ampuja oli haulikkonsa kanssa siinä noin 10 m päässä koirista, ihan hurjan lähellä. Kami odotetusti loikkasi ylöspäin metrin, peruutti pari metriä ja palasi puun viereen seisomaan ahdistuneen näköisenä. Suoritus oli kuitenkin ihan hyväksytty. Sitten koira äkkiä autoon ja luukut kiinni, ettei seuraavat laukaukset kuuluisi ihan kauhean paljoa. Kyllä Kami ampumisten jälkeen vähän stressaantuneen oloinen oli :(
Ampumisten jälkeen siirryttiin kuitenkin metsään. Ensiksi toimin oppaana tuomarin kolmannella jäljellä ja sitten Kami jäljesti ryhmän viidennen jäljen. Aikamoista odotteluahan se päivä oli. Ensiksi odoteltiin sorkkaa edelliseltä jäljeltä ja sitten tuomareita, mukana kulki siis tuomarin lisäksi tuomariharjoittelija. Lopulta päästiin kuitenkin sille jäljelle, jossa toimin oppaana. Alussa kyseisellä jäljellä oli aika tiheää nuorta männikköä. Semmosta, mistä ei saa kunnon kiintopistettä ja oli vaikea pysyä kärryillä missä jälki menee... Ensi kerralla tiedän ja uskallan laittaa kyllä muutaman tukimerkin vastaavaan kohtaan. Nyt olin laittanut niitä vain aukean reunoihin... No alun epävarmuuden jälkeen mulla oli niin hyvät muistikuvat kaikista seuraavista kohdepisteistä, että ei tarvinnut jännätä, voin luvata, että tiesin aivan täsmälleen missä jälki kulkee. Opastus saatiin kunnialla päätökseen ja sitten lähdin köröttelemään kauheaa pikkupikkutietä kohti Kamin jäljen aloituspaikkaa. Ja siellä sitten taas odoteltiin....
Lopulta tuli opas paikalle ja hetken päästä tuomaritkin ja päästiin hommiin. Lämpötila kyseiseen aikaan iltapäivästä oli jotain 27 astetta auringossa... Kamin jäljen alku kulki tosi tiheässä pusikossa. Koiralla ei ollut paljon muuta mahdollisuutta kuin pysyä jäljellä, koska siinä oli tietenkin hyvin tallattu polku ja muualla ihan umpipuskaa. Vauhdilla siis edettiin vaikka mä jarruttelin koko ajan. Puskaosuuden jälkeen tultiin avonaisempaan metsään ja hetken päästä edessä oli pari marjastajaa. Ihan jäljellä. Kami suhasi toisen vierestä ohi, mutta meni vähän hämilleen tyypeistä ja kääntyi kuusikkoon. Ja sinne se jäi seisomaan läähättäen. Sitten seistiin ja odoteltiin. Mä jo kirosin mielessäni, että tähänkö tämä hyvin alkanut homma nyt tyssäsi. Koira vaan seisoo ja läähättää. Lopulta kysyin tuomarilta, että kuuluisko mun käskyttää koiraa ja myöntävän vastauksen jälkeen annoin pari kertaa jälki-käskyn ja Kami jatkoi hommia, helpotus! Hetken päästä tultiinkin ekalle kulmalle ja vastoin tapojaan Kami merkkasi makauksen oikein raapimalla :D
Kulmalta lähdettiin pienellä lenkityksellä, mutta oletettavasti oikeaan suuntaan. Ainakin välillä bongailin tipahtaneita piilomerkkejä maasta. Tokalla kulmalla Kami nuuhkaisi kulmamakausta ja jatkoi suoraan eteenpäin, äh. Veti ison ympyrän ja palasi makaukselle kaivamaan sitä. Hetken jo näytti, että se kaivaa itselleen viileää kuoppaa ja meinaa käydä maate! Tuntui, että oltiin siinä kulmalla ikuisuus, kunnes Kami taas jatkoit matkaa. Viimeisellä osuudella ei tainnut olla mitään erikoista, ainakin se tuntui menevän tosi sujuvasti ja yhtäkkiä oltiinkin kaadolla ja Kamilla sorkka suussa. Voi kuinka mä olin ylpeä paimenestani, joka siinä helteessä suoriutui koitoksesta!
Jäljeltä täyttämään omaa vatsaa, purkamaan jälki ja Kamin uitto metsälammessa. Ja sitten takaisin koepaikalle odottamaan tuloksia. Yhtä odottelua... ;) Lopulta niitä alettiin lukea, paljon oli avoimessa luokassa nollatuloksia, jokunen kolmos-tulos ja sitten kaksi (vai kolme?) ykköstulosta. Kami sai ykköstuloksen toiseksi suurimmilla pisteillä, ekalla taisi olla yksi piste enemmän :D Mutta siis ykköstulos! Minun paimenelle, joka on treenaillut mejää vähän "puolihuolimattomasti". Aika mahtia!
Tuomarien kommentitkin oli kovin positiivisia:
"Hyvin ohjattu lähtö. Koira käyttää pääasiassa
maavainua, mutta ajoittain myös ilmavainua. Koirakon vauhti on sopivaa.
Ensimmäisen osuuden alku hyvin jälkiuralla, mutta kun maasto muuttuu avoimmaksi
niin vieressä olevat marjastajat aiheuttavat päänvaivaa. Ohjaajan
oikea-aikainen kehoitus ja matka jatkuu. Ensimmäinen makaus merkataan ja kulma
laajahkolla lenkillä. Toisella osuudella kuljetaan välillä tuulen alla,
kuitenkin koko ajan jäljen suuntaisesti. Toinen makaus merkataan. Laaja lenkki
kulmalla ja palaa vielä kuopimaan makausta. Kolmas osuus taas hyvin. Kaadolle
suoraan, se kiinnosti. Hieno suoritus koirakolta."
AVO1, pisteet 46/50.
On se vaan monitoimikelpie! Tuloksia löytyy aksasta, tokosta, paimennuksesta ja nyt mejästä.Kyllä Kami osaa! Jos se vaan haluu... ;)
Iso kiitos neuvoja ja treeniapua tarjonneille, etenkin Saijalle! :)
Iso kiitos neuvoja ja treeniapua tarjonneille, etenkin Saijalle! :)
1.8.2013
Ne kuuluisat kenraalit...
Siis ne kuuluisat ketuilleen menneet kenraalit...
Eilen käytiin Paimiossa Saijan luona ottamassa vielä mejä-treeni ennen viikonlopun koetta. Alkuun otettiin ampuminenkin, ihan haulikolla. Kamille laukaus tuli vissiin vähän yllätyksenä, kun teki semmosen puolentoista metrin loikan. Jäi kyllä sen jälkeen ihan paikoilleen möllöttämään, ehkä aavistuksen epäilevän näköisenä. Saas nähdä mitä tuomarit tykkää moisesta paimenkoiramaisesta ylireagoinnista. Jostain löytyi laukauksensietoon tämmönen määritelmä: "Koirat kyllä saavat reagoida ääneen, mutta ratkaisevaa on se, että ne pystyvät palautumaan laukauksen jälkeen." Toivottavasti siis, että päästäisivät meidät edes jäljelle asti...
Ja sitten se itse jälki. Pyörittiin, pyörittiin, pyörittiin. Vasta viimeinen pätkä oli kunnon jäljestystä, sitä ennen keskeytettiin peli hetkeksi ja otettiin uusi alku kunnon asenteella. En sitten tiedä johtuiko huonosta valmistautumisesta (koira vaan äkkiä autosta ja menoksi), raskaasta viikosta teinin paimenena vai mistä. Selityksiä on helppo keksiä, jos haluaa... Jälki oli myös noin 30 h vanha ja sateen pieksemä, vaikka toisaalta sanotaan, että sade auttaa jälkeä "painumaan" ja on parempi. En tiedä, se on herran haltuun tämä koe. Kunhan nyt päästäisiin edes yrittämään sitä jälkeä eli suoriuduttaisiin laukauksesta...
Eilen käytiin Paimiossa Saijan luona ottamassa vielä mejä-treeni ennen viikonlopun koetta. Alkuun otettiin ampuminenkin, ihan haulikolla. Kamille laukaus tuli vissiin vähän yllätyksenä, kun teki semmosen puolentoista metrin loikan. Jäi kyllä sen jälkeen ihan paikoilleen möllöttämään, ehkä aavistuksen epäilevän näköisenä. Saas nähdä mitä tuomarit tykkää moisesta paimenkoiramaisesta ylireagoinnista. Jostain löytyi laukauksensietoon tämmönen määritelmä: "Koirat kyllä saavat reagoida ääneen, mutta ratkaisevaa on se, että ne pystyvät palautumaan laukauksen jälkeen." Toivottavasti siis, että päästäisivät meidät edes jäljelle asti...
Ja sitten se itse jälki. Pyörittiin, pyörittiin, pyörittiin. Vasta viimeinen pätkä oli kunnon jäljestystä, sitä ennen keskeytettiin peli hetkeksi ja otettiin uusi alku kunnon asenteella. En sitten tiedä johtuiko huonosta valmistautumisesta (koira vaan äkkiä autosta ja menoksi), raskaasta viikosta teinin paimenena vai mistä. Selityksiä on helppo keksiä, jos haluaa... Jälki oli myös noin 30 h vanha ja sateen pieksemä, vaikka toisaalta sanotaan, että sade auttaa jälkeä "painumaan" ja on parempi. En tiedä, se on herran haltuun tämä koe. Kunhan nyt päästäisiin edes yrittämään sitä jälkeä eli suoriuduttaisiin laukauksesta...
15.7.2013
Harrasteluja
Tiistaina käytiin paimentamassa, teemana sisäflankit. Molemmat teki aika kivasti, Ledillä nyt ajatus välillä saattaa vähän harhautua, mutta ihan hyvin kuitenkin ottaen huomioon, että treeni oli aika tekniikkapitoinen noin kevyesti syttyneelle.
Perjantaina käytiin Saijan kanssa tekemässä verijälkiä heidän metsiinsä ja taas sai uutta tietoa kokeita ajatellen. Mullahan on Kamille yksi ilmo vetämässä, saas nähdä päästäänkö kokeisiin...
Lauantaina sitten puolen päivän aikoihin ajettiin jäljet. Ledin jälki oli noin 250 m ja sisälsi yhden kulman. Lopussa oli ekaa kertaa oikein peuran sorkka. Kulmasta meinasi oikaista ohi, mutta pysäytin siihen. Tästä vissiin hämääntyi vähän, eikä kulmalta lähtenyt suoraan oikeaan suuntaan vaan teki pienen rengastuksen ja pääsi taas jäljelle ja jatkoi tasaisen tarkkaa työtä loppuun asti. Sorkkaa vähän hamusi suuhun, muttei oikein uskaltanut kunnolla ottaa.
Kamin jälki oli noin 500 m sisältäen kaksi kulmaa. Ilma oli aika kuuma ja koira toohotti jo ennen jäljelle pääsyä itsensä läähättämään. Lähti jäljelle suht ok, mutta kauhealla tohinalla. Vajaan sadan metrin päässä lähti vikasuuntaan ja pyörittiin ympyrää jonkun aikaa... Lopulta vein takaisin jäljelle, kun ei siitä kohelluksesta tullut mitään. Toisenkin kerran taisi vähän eksyä, mutta sitten mentiinkin loppuun asti ihan priimaa työskentelyä. Tiheät kuusikkorisukot mentiin just eikä melkein jäljen päällä. Itse yritin vain suojata naamaa risuilta ja roikkua liinan perässä... Ja se sorkkahan on Kamille ihan hitti, oikein polleena kantoi sen koko matkan autolle :D
10.6.2013
Kennelleiri
Viikonloppuna oli ohjelmassa vuotuinen Kelmi-Nallikallion kennelleiri. Tänä vuonna leireiltiin Mäntysalojen plantaaseilla Paimiossa. Sää suosi ja porukkaa oli kivasti paikalla, hieno viikonloppu!
Ekaa kertaa näissä tapahtumissa me jätettiin ohjatut aksat väliin. Mä en nyt halua ottaa mitään ulkopuolisia koulutuksia, koska niissä tulee helposti tehtyä "liikaa" ja sitten rupeaa ahdistamaan koiran takia... Omalla ajalla käytiin vähän aksakentällä, Ledi teki rengasta eri suunnista ja ohjaaja seisten renkaan takana millon mitenkin päin ja takaaleikkauksilla ja ja ja... Kaikki oikein. Eli kyllä se osaa, kisoissa vaan jännätään molemmat niin paljon. Kamikin pääsi vähän höntsäilemään :)
Lauantaina kuitenkin se pääohjelma meille oli toko. Aamupäivällä oli sessiot Katjan kanssa ja iltapäivällä Lotan kanssa. Katjalta sain hyviä eväitä siihen, miten Ledin seuruuta ruvetaan rakentamaan eteenpäin, nythän se on ihan namikädessä kiinni. Vihdoinkin jotain lisäapuja tähän isoon ongelmaan!
Kamin kanssa tehtiin ruutua, jätetään nyt siitä se näyttö pois ja tehdään eri suunnista ja etäisyyksiltä lähetyksiä vaan paljon, että se hokaa sen paikan kunnolla.
Lotan kanssa Ledin teki vähän käskytystä hypyllä ja palkka siis siitä sivulla pysymisestä. Ekalla kerralla valmis-sanasta karkasi hypylle, mutta muutoin malttoi. Lisäksi tehtiin luoksepäästävyys ja häiriötä koiran pysyessä perusasennossa, palkkaa katsekontaktista. Loppuun vielä muutamat liikkeestä jäävät, seisominen oli vallan hukassa.
Kamin kanssa tehtiin Lotan osiossa luoksetulon stoppeja tötsän kierroilla, alkoi löytymään hyviä toppeja kun lelu lensi heti taakse Lotan toimesta. Yksi pysäytys otettiin oikeana liikkeenäkin, siinä vähän valui, muttei niin pahasti kuin yleensä. Paljon siis vaan noita kierroista toppaamisia, että alkaisi tekniikka löytyä.
Sunnuntaina käytiin ensiksi Kaisalla paimentamassa ja sitten ajettiin verijäljet! Paimennuksessa Kami teki kaksi pätkää, joissa haku, poispäin kuljetus haastavaan suuntaan ja sitten osio tasapainokuljetusta. Hauissa olin auttamassa lähellä lampaita, ekaa kertaa moneen kymmeneen treenikertaan Kami teki aika säädyllisen haun! Ja molemmilla kerroilla. Poispäinajo ekalla lammasryhmällä oli ihan mahdotonta valtaisan vedon takia, joten otettiin lampaat vaan haltuun ja kuljetettiin tasapainossa. Tokalla ryhmällä onnistuttiin vähän paremmin, Kami flankit ei vaan tahtonut oikein aueta.
Ledi teki verkkotarhalla poispäinkuljetusta. Tätä tehtiin viimeksi isolla pellolla pitkää suoraa, se oli paaljon helpompaa kuin tarhalla, kun siinä ei saa koira (eikä ohjaajakaan) kunnon visiota suunnasta kun koko ajan ollaan jo kääntymässä. Meni siis aika säheltäen... Toisella kierroksella otettiin aidan ja lampaiden väliin "tunkeutumista" eli aidalta irrotusta, tämän Leps hoiti aika kivasti.
Sitten verijälkimetsään. Tämä oli yllättäen ehkä viikonlopun paras anti meille! Kamille tehtiin jo edellisenä iltana noin 550 m pitkä jälki, joten se oli ajettaessa noin 20 h vanha. Lyhyt kova sadekuuro saatiin ennen metsään menoa, joten metsässä oli kivan viileää. Ekan pätkän Kami veti tosi suoraan jäljen päällä, makaus tutkittiin tarkkaan ja sitten pieni pyörähdys ennen kuin löytyi suunta mihin makaukselta jatkettiin. Tässä vaiheessa huomasi myös perässä kulkevat "tuomarin ja oppaan", joita hetken katseli, että mitäs siellä tuppisuina seisotte. Tuli siis tähänkin totutettua. Toka pätkä oli se pisin, siellä muutamalla aukealla tuli vähän pyörimistä, varmaan riistan hajuja jonkun verran. Palasi kuitenkin aina takaisin jäljelle ja toinenkin makaus löytyi hyvin sekä siitä loppupätkä loppupalkalle. Aivan loistavasti vedetty! Kyllä tällä kuulemma ykköstulos pitäisi kokeessa irrota eli syksyksi voisi oikeasti semmosta yrittää saada ohjelmaan...
Ledille oli tehty noin 300 m jälki ja sehän vedettiin taas professorin tyyliin ihan tarkasti jäljen päällä ja sopivan rauhallista vauhtia. Aika lopussa tuli hetkellinen eksyminen, kun verijälki seurasi hetken polkua ja sitten taittoi siitä pois. Siinä pyörittiin vähän ja Ledi taisi hukata ajatuksensa, kun jäi vain seisoskelemaan. Yhdellä käskyllä jatkoi hommia, löysi jäljen ja pääsi loppupalkalle asti. Hyvä Lepsis!
Ekaa kertaa näissä tapahtumissa me jätettiin ohjatut aksat väliin. Mä en nyt halua ottaa mitään ulkopuolisia koulutuksia, koska niissä tulee helposti tehtyä "liikaa" ja sitten rupeaa ahdistamaan koiran takia... Omalla ajalla käytiin vähän aksakentällä, Ledi teki rengasta eri suunnista ja ohjaaja seisten renkaan takana millon mitenkin päin ja takaaleikkauksilla ja ja ja... Kaikki oikein. Eli kyllä se osaa, kisoissa vaan jännätään molemmat niin paljon. Kamikin pääsi vähän höntsäilemään :)
Lauantaina kuitenkin se pääohjelma meille oli toko. Aamupäivällä oli sessiot Katjan kanssa ja iltapäivällä Lotan kanssa. Katjalta sain hyviä eväitä siihen, miten Ledin seuruuta ruvetaan rakentamaan eteenpäin, nythän se on ihan namikädessä kiinni. Vihdoinkin jotain lisäapuja tähän isoon ongelmaan!
Kamin kanssa tehtiin ruutua, jätetään nyt siitä se näyttö pois ja tehdään eri suunnista ja etäisyyksiltä lähetyksiä vaan paljon, että se hokaa sen paikan kunnolla.
Lotan kanssa Ledin teki vähän käskytystä hypyllä ja palkka siis siitä sivulla pysymisestä. Ekalla kerralla valmis-sanasta karkasi hypylle, mutta muutoin malttoi. Lisäksi tehtiin luoksepäästävyys ja häiriötä koiran pysyessä perusasennossa, palkkaa katsekontaktista. Loppuun vielä muutamat liikkeestä jäävät, seisominen oli vallan hukassa.
Kamin kanssa tehtiin Lotan osiossa luoksetulon stoppeja tötsän kierroilla, alkoi löytymään hyviä toppeja kun lelu lensi heti taakse Lotan toimesta. Yksi pysäytys otettiin oikeana liikkeenäkin, siinä vähän valui, muttei niin pahasti kuin yleensä. Paljon siis vaan noita kierroista toppaamisia, että alkaisi tekniikka löytyä.
Sunnuntaina käytiin ensiksi Kaisalla paimentamassa ja sitten ajettiin verijäljet! Paimennuksessa Kami teki kaksi pätkää, joissa haku, poispäin kuljetus haastavaan suuntaan ja sitten osio tasapainokuljetusta. Hauissa olin auttamassa lähellä lampaita, ekaa kertaa moneen kymmeneen treenikertaan Kami teki aika säädyllisen haun! Ja molemmilla kerroilla. Poispäinajo ekalla lammasryhmällä oli ihan mahdotonta valtaisan vedon takia, joten otettiin lampaat vaan haltuun ja kuljetettiin tasapainossa. Tokalla ryhmällä onnistuttiin vähän paremmin, Kami flankit ei vaan tahtonut oikein aueta.
Ledi teki verkkotarhalla poispäinkuljetusta. Tätä tehtiin viimeksi isolla pellolla pitkää suoraa, se oli paaljon helpompaa kuin tarhalla, kun siinä ei saa koira (eikä ohjaajakaan) kunnon visiota suunnasta kun koko ajan ollaan jo kääntymässä. Meni siis aika säheltäen... Toisella kierroksella otettiin aidan ja lampaiden väliin "tunkeutumista" eli aidalta irrotusta, tämän Leps hoiti aika kivasti.
Sitten verijälkimetsään. Tämä oli yllättäen ehkä viikonlopun paras anti meille! Kamille tehtiin jo edellisenä iltana noin 550 m pitkä jälki, joten se oli ajettaessa noin 20 h vanha. Lyhyt kova sadekuuro saatiin ennen metsään menoa, joten metsässä oli kivan viileää. Ekan pätkän Kami veti tosi suoraan jäljen päällä, makaus tutkittiin tarkkaan ja sitten pieni pyörähdys ennen kuin löytyi suunta mihin makaukselta jatkettiin. Tässä vaiheessa huomasi myös perässä kulkevat "tuomarin ja oppaan", joita hetken katseli, että mitäs siellä tuppisuina seisotte. Tuli siis tähänkin totutettua. Toka pätkä oli se pisin, siellä muutamalla aukealla tuli vähän pyörimistä, varmaan riistan hajuja jonkun verran. Palasi kuitenkin aina takaisin jäljelle ja toinenkin makaus löytyi hyvin sekä siitä loppupätkä loppupalkalle. Aivan loistavasti vedetty! Kyllä tällä kuulemma ykköstulos pitäisi kokeessa irrota eli syksyksi voisi oikeasti semmosta yrittää saada ohjelmaan...
Ledille oli tehty noin 300 m jälki ja sehän vedettiin taas professorin tyyliin ihan tarkasti jäljen päällä ja sopivan rauhallista vauhtia. Aika lopussa tuli hetkellinen eksyminen, kun verijälki seurasi hetken polkua ja sitten taittoi siitä pois. Siinä pyörittiin vähän ja Ledi taisi hukata ajatuksensa, kun jäi vain seisoskelemaan. Yhdellä käskyllä jatkoi hommia, löysi jäljen ja pääsi loppupalkalle asti. Hyvä Lepsis!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)