Viikonloppu meni siis Muurlassa, Salon Seudun Noutajien järjestämässä metsästyskoirien jäljestämiskokeessa. Lämmin ja rankka viikonloppu olikin. Mutta antoisa :)
Lauantaina paikalla piti olla jo aamulla klo 9 kuuntelemassa yleisinfoa. Sitten kerrottiin jälkiparit ja lähdettiin jälkien tekoon. Ensiksi teimme parini kanssa voittajaluokan jäljen ja sitten avo-jäljen, jossa minä toimin sunnuntaina oppaana. Jälkien teon jälkeen oli ruokailua, saunaa ja illanistujaista kera muurikkalettujen, nam. Yön vietin paikan päällä telttaillen Kamin ja Ledin kanssa.
Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi taas aamulla kuuden aikaan hommat. Aamupalan jälkeen arvottiin jäljet ja sitten se pelottava osuus: laukauksensieto. Kokeessa oli 37 koirakkoa (siis paljon), joten ampumiset tehtiin useammassa erässä. Tässä kohtaa suosi arpa ja päästiin ekaan erään, Kamin kannalta hyvä homma, kun ei joutunut kuuntelemaan ampumisia ennen omaa vuoroa. Koirat siis puihin kiinni odottamaan laukausta. Ampuja oli haulikkonsa kanssa siinä noin 10 m päässä koirista, ihan hurjan lähellä. Kami odotetusti loikkasi ylöspäin metrin, peruutti pari metriä ja palasi puun viereen seisomaan ahdistuneen näköisenä. Suoritus oli kuitenkin ihan hyväksytty. Sitten koira äkkiä autoon ja luukut kiinni, ettei seuraavat laukaukset kuuluisi ihan kauhean paljoa. Kyllä Kami ampumisten jälkeen vähän stressaantuneen oloinen oli :(
Ampumisten jälkeen siirryttiin kuitenkin metsään. Ensiksi toimin oppaana tuomarin kolmannella jäljellä ja sitten Kami jäljesti ryhmän viidennen jäljen. Aikamoista odotteluahan se päivä oli. Ensiksi odoteltiin sorkkaa edelliseltä jäljeltä ja sitten tuomareita, mukana kulki siis tuomarin lisäksi tuomariharjoittelija. Lopulta päästiin kuitenkin sille jäljelle, jossa toimin oppaana. Alussa kyseisellä jäljellä oli aika tiheää nuorta männikköä. Semmosta, mistä ei saa kunnon kiintopistettä ja oli vaikea pysyä kärryillä missä jälki menee... Ensi kerralla tiedän ja uskallan laittaa kyllä muutaman tukimerkin vastaavaan kohtaan. Nyt olin laittanut niitä vain aukean reunoihin... No alun epävarmuuden jälkeen mulla oli niin hyvät muistikuvat kaikista seuraavista kohdepisteistä, että ei tarvinnut jännätä, voin luvata, että tiesin aivan täsmälleen missä jälki kulkee. Opastus saatiin kunnialla päätökseen ja sitten lähdin köröttelemään kauheaa pikkupikkutietä kohti Kamin jäljen aloituspaikkaa. Ja siellä sitten taas odoteltiin....
Lopulta tuli opas paikalle ja hetken päästä tuomaritkin ja päästiin hommiin. Lämpötila kyseiseen aikaan iltapäivästä oli jotain 27 astetta auringossa... Kamin jäljen alku kulki tosi tiheässä pusikossa. Koiralla ei ollut paljon muuta mahdollisuutta kuin pysyä jäljellä, koska siinä oli tietenkin hyvin tallattu polku ja muualla ihan umpipuskaa. Vauhdilla siis edettiin vaikka mä jarruttelin koko ajan. Puskaosuuden jälkeen tultiin avonaisempaan metsään ja hetken päästä edessä oli pari marjastajaa. Ihan jäljellä. Kami suhasi toisen vierestä ohi, mutta meni vähän hämilleen tyypeistä ja kääntyi kuusikkoon. Ja sinne se jäi seisomaan läähättäen. Sitten seistiin ja odoteltiin. Mä jo kirosin mielessäni, että tähänkö tämä hyvin alkanut homma nyt tyssäsi. Koira vaan seisoo ja läähättää. Lopulta kysyin tuomarilta, että kuuluisko mun käskyttää koiraa ja myöntävän vastauksen jälkeen annoin pari kertaa jälki-käskyn ja Kami jatkoi hommia, helpotus! Hetken päästä tultiinkin ekalle kulmalle ja vastoin tapojaan Kami merkkasi makauksen oikein raapimalla :D
Kulmalta lähdettiin pienellä lenkityksellä, mutta oletettavasti oikeaan suuntaan. Ainakin välillä bongailin tipahtaneita piilomerkkejä maasta. Tokalla kulmalla Kami nuuhkaisi kulmamakausta ja jatkoi suoraan eteenpäin, äh. Veti ison ympyrän ja palasi makaukselle kaivamaan sitä. Hetken jo näytti, että se kaivaa itselleen viileää kuoppaa ja meinaa käydä maate! Tuntui, että oltiin siinä kulmalla ikuisuus, kunnes Kami taas jatkoit matkaa. Viimeisellä osuudella ei tainnut olla mitään erikoista, ainakin se tuntui menevän tosi sujuvasti ja yhtäkkiä oltiinkin kaadolla ja Kamilla sorkka suussa. Voi kuinka mä olin ylpeä paimenestani, joka siinä helteessä suoriutui koitoksesta!
Jäljeltä täyttämään omaa vatsaa, purkamaan jälki ja Kamin uitto metsälammessa. Ja sitten takaisin koepaikalle odottamaan tuloksia. Yhtä odottelua... ;) Lopulta niitä alettiin lukea, paljon oli avoimessa luokassa nollatuloksia, jokunen kolmos-tulos ja sitten kaksi (vai kolme?) ykköstulosta. Kami sai ykköstuloksen toiseksi suurimmilla pisteillä, ekalla taisi olla yksi piste enemmän :D Mutta siis ykköstulos! Minun paimenelle, joka on treenaillut mejää vähän "puolihuolimattomasti". Aika mahtia!
Tuomarien kommentitkin oli kovin positiivisia:
"Hyvin ohjattu lähtö. Koira käyttää pääasiassa
maavainua, mutta ajoittain myös ilmavainua. Koirakon vauhti on sopivaa.
Ensimmäisen osuuden alku hyvin jälkiuralla, mutta kun maasto muuttuu avoimmaksi
niin vieressä olevat marjastajat aiheuttavat päänvaivaa. Ohjaajan
oikea-aikainen kehoitus ja matka jatkuu. Ensimmäinen makaus merkataan ja kulma
laajahkolla lenkillä. Toisella osuudella kuljetaan välillä tuulen alla,
kuitenkin koko ajan jäljen suuntaisesti. Toinen makaus merkataan. Laaja lenkki
kulmalla ja palaa vielä kuopimaan makausta. Kolmas osuus taas hyvin. Kaadolle
suoraan, se kiinnosti. Hieno suoritus koirakolta."
AVO1, pisteet 46/50.
On se vaan monitoimikelpie! Tuloksia löytyy aksasta, tokosta, paimennuksesta ja nyt mejästä.Kyllä Kami osaa! Jos se vaan haluu... ;)
Iso kiitos neuvoja ja treeniapua tarjonneille, etenkin Saijalle! :)
Iso kiitos neuvoja ja treeniapua tarjonneille, etenkin Saijalle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti