31.1.2009

Agility quattro


Tänään käytiin nappaamassa Retukin mukaan kun lähdettiin agilitaamaan. Lasse pääasiassa ohjasi Retua, mutta kyllä mäkin vähän kokeilin, että mitenkäs se taas menikään. Enkä mä meinannut osata enää Retua ohjata ollenkaan! Se on niin pieni, ettei sitä edes näe ja kun se ei irtoa ollenkaan... Mutta intoa sillä kyllä oli, huuto raikasi! Ja se otti muuten A:n ja puomin kontaktit niin hienosti, ettei ole ikinä tehnyt! Sekin on näköjään puolen vuoden tauon aikana ehtinyt funtsia asiaa Silmänisku


Kamin kanssa oli taas "vähän sitä sun tätä"-treenit. Samaan aikaan ei voinut mennä kuin Retu ja Lasse, koska Kami karkaili koko ajan häiriköimään heidän menoa. Lassen "tule" ja muut käskyt oli liikaa... Huomaa, ettei Kami ymmärrä sitä, että välillä käskytetään muita, kaikki käskyt ei aina ole sille. Siispä suosiolla vuoroteltiin.


Puomin kontakteja tahkottiin taas. Ei se piru ollut miettinyt sitä ylösmenokontaktia kuntoon... Alastulo on kyllä kohtalaisen vahva, mutta ylösmennessä välillä pääsee karkaamaan ilman lupaa ja välillä karkailee muutenkin puomille kun olisi tarkotus mennä jotain muuta... Mitä pitäisi tehdä, jos on menossa koko puomia ja koira juoksee ylösmenokontaktin ohi tai karkaa siitä ilman lupaa? Haluaisin sen siis pysähtyvän siihen. Jos annan mennä koko puomin, niin se saa palkkion siitä alastulokontaktista jo itsessään kun se on saatu koiran mielestä kivaksi. Pitäisikö käskeä vaan kääntymään ja tulemaan pois puomilta? Ja jos sen käskee pois, niin eikö silti pitäisi ottaa alakontakti, ettei opi, että joskus siitä saa vaan tulla yli? Ja jos taas otattaa kontaktin, niin taas on koiralla kivaa, vaikka teki alun väärin. Täytyisi saada se vaan jollain taikaiskulla pois koko puomilta, jos karkaa luvatta... Vai pitäisköhän vaan tahkota lisää pelkkää ylösmenokontaktia niin, että puomin nousun puolessa välissä on siiveke estämässä karkailun ylös... Back to the basics! Mä tuppaan hoppuilemaan ton kanssa liikaa...


Muutamia erilaisia radanpätkiä otettiin kanssa, ettei menisi vain kontaktin tahkomiseksi. Yhdessä kuviossa Kami eksyi sylkkäriltä kepeille (verkko) varmaan vajaa kymmenisen kertaa, ennenkuin sain sen hokaamaan, että siihen viereiseen putkeen oltais menossa. Kepit vetää puoleensa... Laitoin keppien suulle siivekkeenkin estämään sinne menon, mutta kaverihan hyppäs verkon yli ja pujotteli sulavasti kepit...


Reenien jälkeen käytiin vielä TSAU:n hallilla vähän kisoja katsomassa ja sitten vasta kotio. Kyllä muuten maistui äsken grillattu härän sisäfileepihvi kera sienikastikkeen. Ja punaviinin...

Siis en mä mitään ole tehnyt...


... mä olin katsomassa Avaraa Luontoa...



... ja se vaan räjähti.


 

29.1.2009

Noutokapulan pitoa


Laitetaas vähän muistiin tämän hetkisen "projektin" edistymistä. Homman nimi on siis noutokapulan (tai muun esineen) PITO. Kamihan tuo esineitä hyvin mulle, mutta koska on hommasta niin innoissaan, niin niitä esineitä pyöritellään suussa, tiputellaan ennen aikojaan ja häslätään joka tavoin. Puisen noutokapulan paiskomisesta laminaattiin tulee muuten yllättävän iso kolina...


Nyt sitten otin työn alle kapulan pitämisen suussa ilman pyörittelyä. Tiistaina aloitin nälkäisen koiran ja messuostoksen kera. Ensin tuli taas monta toistoa lattialta nostoa kapulaa kohti mun varpaita heittäen. Sitten keksin pitää kapulaa kädessäni ja antaa koiran tarttua siihen ilman että irrotan kapulasta. Näin sain homman vietyä siihen asti, että koira nappaa kapulasta kiinni ja pitää kiinni, kunnes naksautan ja palkkaan. Ja se jopa haraa vastaan jos yritän vetää kapulaa eli ote on hyvin vahva!


Eilen otin lisää toistoja kapulasta kiinni pitäen, sekä muutaman noston maasta. Ekalla maastanostolla kapulaa taas mällättiin suussa, mutta kun palkkaa ei tullut, tuli toinen nosto käteen ja taas sain vetää vastaan ja kapula pysyi suussa.


Tästä jatketaa pikkuhiljaa eteenpäin, täytyy vaan katsoa, että vaatii nyt joka kerralla, että kapulasta ei irroteta vaikka mä vedän sitä, kunnes annan luvan (toistaiseksi lupana naksu, myöhemmin vaihtuu takaisin irti-sanaan).


Eiköhän se siitä, kun nyt keksin vihdoin tavan miten tota pitoa saa harjoteltua! Treenit vaan täytyy ajoittaa ennen iltaruokintaa, että olisi nälkä ja palkan täytyy olla HYVÄÄ.

26.1.2009

Koiratapahtumia


Viikonloppu meni koiratapahtumissa. Lauantaina olin Turussa koiranäyttelyssä katsomassa miten tutut menestyy. Ja vähän tuli shoppailtuakin: Kamille Hurtan lämpömantteli (messutarjous: 30e), furminator-kopio ja vähän ruokaa. Toi furminator vaikuttaa hyvältä, ainakin sillä lähtee Kamista karvaa! Tähän mennessä kokeilluilla harjoilla tai suilla ei ole irronnut mitään, mutta lattiat on täynnä karvakasoja, kun sitä lähtee ihan itsekseen pirusti!


Sunnuntaina oltiin Tainan kanssa Kaisan matkassa Porissa toko-kisoissa. Kami ja Kiista oli matkassa mukana ja Kaisalla kisakoiransa Heili ja Alli. Heili-serkku pääsi tässä toisessa tokokisassaan yli ohjaajan kisatäpinöistä ekan seuruun jälkeen ja reipastui huomattavasti, 1-tuloshan sieltä tuli. Alli kisasi voittajaluokassa ja sai kanssa 1-tuloksen. Sitä oli kyllä hieno katsoa, kun koira nautti siitä hommasta NIIN kovasti ja oli ihan täpinöissään.


Kamin kanssa tokoiltiin vähän pihalla ja hallissa, seuruu alkaa pikkupikkuhiljaa ehkä edistyä. Välillä käytiin metsässä irrotelemassa muiden kelpien kanssa ja välillä otettiin halvauksia... Heti alkumatkasta kun oltiin hypätty Kaisan kyytiin, rähähti Alli takaluukussa Heilille, ja Kami (takapenkillä) luuli rähinän olevan tarkoitettu sille ja yritti ängetä etupenkille mun syliin. Tuuppasin sen vaan takaisin taakse ja sehän halvaantui täysin. Pikkuhiljaa se valui penkiltä takajalkatilaan ja jäi makaaman sinne täysin liikkumattomana: "jos mä vähänkään liikun niin Alli varmasti TAPPAA mut..." Pölhö otus. Toisen kerran se tipahti penkiltä jalkatilaan kisapaikalla, kun olivat autossa ja Heili oli vissiin ohikulkijoita komentanut. Eikä se hölmö päässyt sieltä välistä ylös kun oli takajalat ihan solmussa, piti kiskoa koko vetelä otus ylös... Osta kelpie, se on ketterä! 


Kiva reissu oli jokatapauksessa, Kami nukkui vieraassa autossa takapenkillä kuin kotonaan ja oli hauska katsella eritasoisia toko-suorituksia. Ehkä sitä itsekkin JOSKUS voisi uskaltaa alokisoihin, oli siellä niin joka sortin tallaajaa mukana. Silmänisku


Mutta näköjään Kami siis ymmärtää kunnioittaa edes kelpie-narttujen komentamista, vaikkei muiden koirien ärinöitä ymmärrä (varoa) ollenkaan... Ehkä siinä taannoisessa koirahuonepaniikissakin oli suuri osuus Nallilla, joka odotti huoneessa valmiina löylyttämään kurittomat/myöhässä tulijat...  

23.1.2009

Treenailuja hallilla


Eilen käytiin taas hallilla treenailemassa. Treeniseuraa eli Tainaa ja Kiistaa ootellessa tottisteltiin ulkona 10-15 min. Seuruuta lelu kainalossa, liikkeestä seisomaan jäämisiä takapalkalla ja muutama eteentulo. Seuruu alkaa pikkuhiljaa sujua ilman namikättä. Koiran sijainti kyllä vähän vaihtelee ja taitaa se vähän kulkea vinossakin (vaikea itse nähdä), mutta parempaan en ilman viisaampien neuvoja pysty. Onpahan se vähän ainakin kehittynyt. Liikkeestä seisomaan jäämisessä takapalkkaus on ihan must juttu!


Agitreenit aloitin puomin ylösmenokontaktin tahkomisella. Alkuun laitoin kosketusalustan puomin tokaan ruutuun ja lelupalkkaus heti kun Kami meni alustalle. Muutaman toiston jälkeen otin jo alusta pois, kun en halua siihen sen kummemmin "jäädä kiinni", se vaan alkuun näytti mihin kohtaan koiran haluan. Monta toistoa niin, että Kamilla on etutassut kontaktilla, takatassut maassa ja siitä kutsu leikkiin. Kun tämä alkoi hahmottua, ajattelin ottaa koko puomin ja niin, että lelu on odottamassa maassa puomin jälkeen. Ylösmenoa joutui vähän junnaamaan, mutta kun sain oikeasta suorituksesta vapautettua juoksemaan koko puomia niin vauhdilla meni alas asti ja jäi odottamaan vapautusta lelulle. Yhden puhtaan suorituksen jälkeen jätin asian hautumaan kelpien päähän. Toivottavasti se tämänkin asian mietiskelisi päässään ja seuraava kerta olisi helpompi, nyt oli aika tuskasta toi homma...


Puomin jälkeen halusin ottaa vaan kaikkea hauskaa, ettei into latistu vallan (no ei siitä kyllä oikeesti ole pelkoa...) Mentiin verkkokepit muutamaan kertaan, hyppysuoraa jossa lelu lopussa odottamassa ja pientä ratakuviota. Lähdöissä pyrin vapauttamaan kun katse on esteeseen (ei välillä millään meinannut lopettaa mun tuijotusta) ja palkkaus lentävällä lelulla.


Treenien jälkeen Kami ja Kiista pääsi rallittelemaan puoleksi tunniksi niitylle ja voi sitä riemua! Vuoroin kiidettiin kamalaa vauhtia ympyrää ja vuoroin painittiin lumessa. Aivan ihanaa Nauru


Kotona oli vielä edessä pihan kolausta ja siinä Kami on kanssa täysillä mukana. Täyden kolan edessä hypitään ja häsätään ja kun vedän tyhjää kolaa perässäni, on kyydissä aina kelpien etutassut takajalkojen potkiessa lisää vauhtia...


Ja nyt aamulla vasta lunta olikin! Aivan ihanan näköistä. Kami hepuloi takaniityllä ja naapurin kommentti siihen oli, että häntä ahdistaa kun joku jaksaa olla heti aamusta noin pirteä... Silmänisku

20.1.2009

Esine-etsintää, osa 2


Eilen lenkillä metsässä keksin jatkaa esine-etsintäharjoitusta. Vippasin piiloon oman hanskani ja heijastimen. Ja Kami toi ne takaisin Nauru Palkaksi oli pakko riekuttaa sitä sillä hanskalla kun ei ollut muutakaan lelua tarjolla, hanska vähän kärsi...


Kotona sitten piiloteltiin tavaroita takapihalle. Siellä oli jo sopivasti pimeääkin, joten näöllä tavaroita ei ainakaan löydetty. Mä odottelin sisällä valmiina palkkaamaan, kun Kami saapuu ja kaikki tavarat sieltä palautui: muovinen kauha, metallinen rullamitta, vilkkupanta, kuulakärkikynä. Lisäksi tuli jäinen tennispallo, keppi ja 3 palaa rikkoutuneesta jäälyhdystä... Kynä oli ehdottomasti vaikein, sitä etsittiin viimeiseksi ja kauan. No onhan se aika pieni esine, varsinkin tommoselle noviisille.


Mutta hyvin on jo uponnut päähän esineiden tuominen. Välillä tosin innostuessaan tuppaa viskomaan niitä esineitä, mutta palkkaa ei ole koskaan herunut ennen kuin lelu on mulla kädessä. Eiköhän se siitä suttaannu.


Viikonloppu olikin Kamilla vauhdikas. Lauantaina tulivat käymään Vilma-seropi omistajiensa kanssa ja he olivat meillä yötäkin. Kamilla oli ihan sikakivaa leikkiä Vilpun kanssa. Sunnuntaina vaihtui kaveri vähän niinkuin lennossa, kun Vilma lähti, pääsi Kami lenkille Stea-tollerin kanssa. Kaveruksilla on huikeat 4 päivää ikäeroa, hyvin tulivat juttuun Hymy Lenkillä kyllä huomasi, että Kami oli normaalia väsyneempi, kun ei yrittänyt koko ajan leikittää Steaa...

17.1.2009

Esine-etsintää


Eilen mä hokasin, että JOS joskus meinaan mennä Kamin kanssa hakukokeeseen, niin siihenhän kuuluu esine-etsintäkin. (Mä en siis tiedä PK-lajeista MITÄÄN) No ajattelin sitten aloittaa treenaamaan eri materiaalien nostoa.


Ekana testikappaleena oli kuulakärkikynä ja palkkana ihana narulelu, joka normaalisti on kaapissa tai se revitään riekaleiksi. Kynä tuli kauniisti käteen! Seuraavaksi kokeilin muovipurkkia -> tuotiin käteen. Lisäksi Kami toi innolla suhdeviivaimen, vilkkupannan, metallilusikan ja kaukosäätimen. Eri materiaaleihin tarttuminen ei liene meillä se ongelma ;-D On se välillä välkkykin!

16.1.2009

Pientä agipuuhastelua


Eilen kävin Kamin kanssa hallilla vähän "hömpöttelemässä". Mulla ei oikein ollut kunnon suunnitelmaa mitä treenata, joten se oli vähän sitä sun tätä.


Joka harjoitukseen yritin kuitenkin yhdistää sen, että koira saa lähtöluvan kun kääntää katseen ensimmäiseen esteeseen eikä kyttää mua ja palkkaus lentävällä lelulla, ei kädestä suoraan.


Keppejä otin muutaman kerran niin, että lelu odotti maassa keppien päässä, samoin kahdella hypyllä eteen-irtoamista. Yksin treenatessa tossa on se riski, että koira kiertää hypyn tai lopettaa kepit liian aikaisin ja säntää lelulle, mutta niin ei nyt käynyt vaan meni hyvin.


Alastulokontaktia otettiin vähän puomilla, pikkasen muistelua mikä rengas on ja loppuun pieni rata, jossa tiukkoja käännöksiä ja takaaleikkauskin. Hyvin menee!

Päädyt II


Nyt pääty on sitten tällainen. Ja mittojakin mukana.


Vierasmakuuhuoneen toinen ikkuna näköjään unohtu, mutta sellanen on tulossa. Ajatuksena pykellyksessä vessan takana, että saa työhuoneeseen ja makkariin molempiin sinne syvennykseen metrin leveän kaapin. Vessan ikkuna tosta sitten jää pois Otsan rypistys


Alaspäin pykellys päädystä näköjään jäi nyt pois, kun kopioin väärän pohjan mitä lähdin muuttamaan. Siinä pykellyksessä oli oikeastaan ainoana perusteena se, että olisin saanut eteiseen toisen ikkunan 90 asteen kulmaan nykyisestä. Olisi tullut valoisa eteinen! Mutta pitäisköhän sekin idea nyt sitten haudata?


Päämakuuhuoneen vaatehuone ei oikeastaan ole ihan vaatehuone, vaan pikemminkin "sisäänkäveltävä" vaatekaappi. Tässähän sitä ei näy, mutta tiedoksi.


Ja kuraeteisestä, mä uskoisin sinne mahtuvan ne "rymy" ulkoilukamppeet. Vasemmalle seinälle mahtuu 60 cm syvä kaapisto ja sitten sinne päätyyn kuivauskaappia tai jotain.  


*Edit*


Ja seuraava versio:



Nyt alkaa näyttää järjelliseltä! Ja ennen kuin kukaan ehtii ehdottaa, että vaatehuoneesta ovi makkariin, niin vastaan ei, me halutaan, että sinne ei kuljeta makkarin kautta.

15.1.2009

Päädyt


Kumpi vaatehuone-makuuhuoneet-yhdistelmä on parempi? Vai tuleeko mieleesi joku fiksumpi tapa hoitaa homma?


14.1.2009

Talotilanne


Tällä hetkellä talo pohja näyttää tältä:



Keittiö kääntyi toisinpäin, ettei makkarissa tarvi kuunnella tiskikoneen jylinää tai kaappien kolistelua heti seinän takaa. (Kiitos Elma!)


Vasemmalle lisättiin vaatehuone, kun makkarit oli niin himo suuria. Muuten on viilailtu seiniä ja ovia sinne tänne...


Tontillakin käytiin mittojen kanssa sovittamassa ja kyllä me talon nurkat paikalleen saatiin.


*Lisäys* Kattotyypiksi kun ottais semmosen kaksilappeisen pulpettikaton ja siihen lappeiden väliselle seinälle ikkunat niin sais kivasti valoa keittiön puolelle ja eteisaulaan. Ikkunat siis samaan suuntaan kuin olohuoneen ikkunat, toinen puoli talosta kun osoittaa metsään. Ellei sitten kattona tommonen ole ihan sikakallis...

13.1.2009

Pakkovalsseja Jaakon tahtiin


Eilen treenaltiin Jaakon ohjauksessa pakkovalsseja hypyillä ja putkilla ja monella erilaisella kulmalla. Tuttuun tapaan Kami oli ihan pro ja mullakin kuulemma ajoitus kohdallaan.

Puomin alastulolla otettiin itsekseen muutama kontaktitreeni, Kami on selvästi hokannut mitä siinä pitää tehdä, kun yrittää välillä ihan vaan varpaita venyttää puomilta maahan, jos etutassu on jäänyt vähän reunalle. Se näyttää ihan joltain animaatiohahmolta, joka venyttää varvastansa...

Sen kanssa on niin hauska treenata, kun se on niin intona. Yleensä otan sen ensiksi vasemmalle sivulle istumaan, kun jätän sen lähtöön ja se tulee hallilla pienestäkin vihjeestä kauhealla vauhdilla sivulle ja samalla vielä tökkää kuonolla mun kättä, että mene jo siitä, että päästään tekemään. Nauru Ja lähtöön se jää hyvin odottamaan. Eilen tosin kerran tai kaksi yritti lähteä ennen aikojaan, kun en tarpeeksi painokkaasti käskenyt istua, mutta en usko, että varastamisesta tulee ongelmaa...

A:lle jätkä-näppärä ehti taas kahdesti karata, mutta tuli kauniisti alas kontaktille. Kepit oli koko treenin ajan aidan toisella puolen, joten se intoilu jäi nyt pois.

Lopuksi otettiin oikea radan pätkä, vieläpä kohtalaisen haastava sellainen: hyppy-putki (ohjattava ylimääräisen esteen takaa)-putki-sylkkäri hypylle-valssilla putkeen-sylkkäri hypylle. Ekalla kerralla meni putkien jälkeinen sylkkäri hypylle töksähtäen ja viimeinen hyppy väärään suuntaan. Toka suoritus menikin sitten ihan nappiin. Siitä jäi mahtava fiilis, kun Kamikin paino menemään niin kovin. Sen kanssa on kyllä jokaisesta agitreenistä jäänyt todella hyvä mieli ja kauhea into päästä tekemään lisää!


*Lisäys* Koska hallissa toi sivulletulo on niin vauhdikas, tajusin kokeilla seuraamistakin siellä. Ihan vaan muutama askel, lelu kainalossa. Koira kun oli kovassa vireessä ja lelun perään niin tuli meidän kaikkien aikojen hienoimmat seuruupätkät ilman namikättä (siis ihan vaan 2-4 askelta ja revittelypalkka). Täytyypä muistaa treenata totakin aina välillä!


Ja agilityssa tarttis ruveta enemmän palkkaamaan apuohjaajan/maalissa odottavan/kädestä lentävän palkan kanssa eikä aina "käteen kiinni" kun koira tuijottaa nyt liikaa mua. Kyttää kuulemma ihan esteen edessäkin ja ajautuu liian lähelle hyppyjä.

12.1.2009

Itkua hakumetsässä


Eilen oli hakutreenit Raisio Haunisissa. Nyt laitettiin kaikki maalimiehet kunnolla piiloon, ettei Kami saa bongattua niitä silmillään. Kaksi ekaa Kami sai taas nähdä, kun lähtivät metsään, sitten pois alueelta ja takaisin "tuomarimuodollisuuksiin".

Ekalta maalimieheltä tuli hyvin haju jo keskilinjalle ja koska Kami näytti hajun bongaavan, lähetin sen matkaan. Maalimies oli maastoutunut verkon alle eikä Kami tosiaan sitä näöllä saanut haettua, kun seisoi kuulemma hetken päälläkin ennenkuin hokasi maalimiehen.

Toka maalimies oli puisessa umpipiilossa, ovi raollaan. Kierrettiin tuulen alapuolelle nostamaan hajua ja hyvin tuntui nenään tulevan. Ei muuta kuin keskilinjalle ja lähetys. Kami juoksi suoraan piilon taakse ja aikansa ihmeteltyään rupesi kaivamaan itseään takaseinästä sisälle. Toisella puolellahan olisi siis ollut avoin ovi... Ei älyllä, vaan voimalla! No maalimies sitten vähän kuiskasi koiralle ovelta niin tajusi Kamikin kiertää toiselle puolen...

Kolmas maalimies olikin hankala tapaus. Kaisa oli piilossa kallion seinää vasten, risujen ja verkon alla. Käytiin taas nostamassa haju ja sitten keskilinjalta lähetys. Kami ampaisi suoraan kallion päälle, kun maalimies oli siis kallion alapuolella. Siellä jätkä laukkasi edes takasin, kun haju tulee tuolta, mutta sinne ei pääse, liian iso pudotus. Kutsuin koiran takaisin ja lähetin uudestaan, selvästi maalimiehelle päin, ei kalliolle. Mutta kalliollehan se taas laukkasi. Siellä se sitten nuuhki tiensä Kaisan yläpuolelle ja alkoi parkumaan, kun maalimies on tuolla ja mä en pääse sinne! Kauhia vinkuminen ja hätä, eikä tajua tulla alas... Kutsuin sitten vielä takaisin ja lähetin läheltä maalimiestä ja nyt tajusi mennä alakautta maalille ja voi sitä riemua ja hepulin määrää kun pääsi änkeämään maalimiehen syliin: mä löysin sut!

Neljäs maalimies oli piilossa lasten teltassa, käytiin taas nostamassa haju ja keskilinjalta matkaan. Maalimies oli kohtalaisen kaukana, mutta hyvin Kami painoi perille asti.

Kolmannelle ja neljännellä maalimiehellä huomasi, että Kami taas ensiksi yritti etsiä silmillään, loikki korkeita jänöloikkia ja vahtasi katseella, mutta etsi lopulta nenällään kun ei maalimiehiä näkynyt.

Palkkana oli paistettua kalkkunan maksaa, naudan mahapullia ja nappuloita, jos joku edes maistuisi tällä kertaa... Aika heikosti upposi. Mahapullat taisi aina ekana ronkkia, muut oli vähän "pakkopullaa". Ja viimeisellä maalimiehellä taas jo ehti jatkaa matkaakin ennenkuin maali sai lelun esiin. No ei kai sillä namipalkalla sitten niin väliä, kun intoa silti tuntuu riittävän. Kai siinä on sitten Kamille palkkaa tarpeeksi, kun saa kirmata metsässä ja ottaa vastaan kehuja löydetyiltä. Nauru Ensi kerralla kokeillaan kuitenkin pelkkää mahapullaa, josko se maistuis...

8.1.2009

Talojuttuja taas


Nyt tuli Skaalastakin jo tämmönen:


Eli lisätty kuraeteinen, poistettu varasto. Pukuhuoneesta otettu pari turhaa ovea pois, vessa siirretty ja keittiötä ja päämakkaria venytetty "alaspäin".

Mä kyllä pidän tosta talosta. Ajatuksia saa taas heittää... Tossa on nyt aika monessa kohdassa liuku- tai taiteovi, vähän pakkotilanne. Onko niitä toimivina ja hyvän näkösenä olemassa?

*Edit* Lisätääs vielä lukijoille viikon vinkki: pyykkikoneeseen EI kannata laittaa pyykin lisäksi hiusleikkurin ohjekirjaa. Opus ei siitä puhdistu, mutta vaatteet ovat joka neliömillimetriltä karmean nukan peitossa ja oletettavasti pilalla...

7.1.2009

Talojuttuja...


Pohjaa on taas väännelty ja käännelty, ei vaan palaset loksahda paikalleen. Yhtäkkiä Lasse bongasi Kastellilta talon, joka vaikuttaisi ihan sellaisenaan aika hyvältä, Skaala 154. Miten me ei olla tota aiemmin huomattu?


Kuraeteistä ei ole, mutta mietittiin josko vasemmalla olevasta varastosta tekis semmosen. Vetäisi talon alareunan kuistin vasemmalta puolen samalle tasolle kuin kuistin seinä niin saisi tilaa ovelle kuraeteisestä sisätiloihin.


Toisaalta tonne pesutiloihin on helppo pääsy suoraan ulkoakin, joten erillistä kuraeteistä ei välttämättä tarvi. Tosta varastosta voisi kyllä silti laittaa oven vaikka makuuhuoneeseen niin siitä voisi tehdä paikan, jossa säilytetään mm. ne urheilukamat ja sen sellaiset...

Iik, olen kelpie. Ahdistaa!


Takana vilkas vuorokausi Nallikalliolla "koiravahteina". Kami ja serkkunsa Lahja jaksoivat sisällä painia tuntikausia. Selvästi huomasi, että niillä on yhteinen kieli ja hauskaa oli. Me pelattiin Wiitä kahteen asti yöllä ja koirat painiskeli. Silmänisku


Eilen päivällä tuli sitten Kamille ensimmäinen kelpiemäinen ahistuskohtaus. Olin laittamassa koiria koirahuoneeseen kun olimme lähdössä käymään tutun tontille tekemään rakennusvakoilua. Talon koirat kirmasi nätisti koirahuoneeseen, mutta Kami jäi keskelle pihaa toljottamaan. Huutelin sitä muutaman kerran ja sitten totesin vähän tiukempaan sävyyn, että tänne ja heti! Ja mitä tekee koira, lähtee juoksemaan talon taa piiloon eikä tule takaisin Mä olin ihan äimänä!


Menin kauemmas ovesta ja koira tuli luokse, huidoin koirahuoneen suuntaan, että tonne mars ja taas lähdetään lipettiin, IIK mä en VOI mennä tonne. Huuto Muutaman sisäänmenoyrityksen jälkeen, nappasin koiran kainaloon ja kannoin sen sisälle. Edelleenkään jalat ei toiminut, eikä se pystynyt kävelemään itse edes viimeisestä oviaukosta, joten piti väkisin kammeta se sinne. Ei kiva. Ja sinne se jäi vetelänä makaamaan: mä kuolen tänne ihan varmasti.


Koskaan en ole kyllä tota koiraa nähnyt noin "lukossa", ei vaan pysty menemään ovesta sisään... Osaltaan ehkä asiaan vaikutti se, että Lasse oli jo autossa ja auto päällä ja Kami olisi kovasti halunnut kyytille, mutta silti! Toisaalta tuli mieleen murkkuikä ja testaus onko pakko totella, mutta jotenkin se ilme ei ollut semmonen läl-läl-lää vaan ihan oikeesti ahistunut. Tai sitten se vaan kusetti mua...

5.1.2009

Kelpieagilitypäivä


Huh huijaa, olipahan eilen treeniä kerrakseen! ATT:n halli oli vuokrattu koko päiväksi Nallikallion ja Kelmin kelpukoiden treenailuihin. Oli siellä vilskettä!


Aamulla ensiksi meillä oli Tapsan agilitytreenit. Ekassa harjoituksessa harjoiteltiin tiukkaa kääntymistä, koiranhan pitäisi hypätä este aina seuraavan esteen suuntaan eli tarvittaessa vinostikin. Kami oli hyvin mukana ja kääntyi vekkauksella oikeaan suuntaan. Toinen harjoitus oli takaaleikkaus ja sekin meni hyvin, jopa paremmin kuin aikaisemmilla harjoituskerroilla vaikka oli mielestäni aika vaikea kulma. Mulla taisi kerrankin olla ajatus kasassa!


Treenien jälkeen Kami pääsi vähän hepuloimaan metsään Kiistan kanssa ja sitten häkkiin huilimaan.


Puolen päivän aikaan jatkettiin tokotreeneillä. Kamilla oli vähän keskittymisvaikeuksia, kun molemmilla puolilla oli kentät, joissa agilitytreenit: "mäkin haluun tonne! " ja kun tiedossa oli muutenkin pitkä päivä, niin en kauheasti viitsinyt hommaa tahkoa, lähinnä halusin mulle entuudestaan tuntemattomalta kouluttajalta vinkkejä muutamaan asiaan, miten niitä treenata.


Liikkeestä seisomaan jäämiseen sain pari hyvää vinkkiä: takapalkka, eli lelu jätetään odottamaan maahan ja koiran kanssa kuljetaan siitä pois päin, pysähdyksestä vapautus lelulle, toimii Kamilla! Ja toinen vaihtoehto on lelun heittäminen kainalosta taaksepäin, alkuun se lelu kainalossa aiheutti sen, että Kami tuli eteenhäsäämään, mutta alko jo vähän hommaa hokatakkin.


Seuraamisessa pyysin neuvoja namikäden häivytykseen. Seuruuttaminen ihan muutaman askeleen ilman namia, lelupalkkauksella, on kuulemma hyvä tapa ja toisaalta namikäden häivytystä pitäisi alkaa treenamaan ihan perusasennossa eli koiraa istuu vieressä ja heiluttelen namikättä ja palkkaa katsekontaktista, ei namikäden tuijottelusta. Kuulostaa hyvältä. Käännösiä pitäisi taas treenata kanssa lisää, takapää ei kuulemma liiku tarpeeksi hyvin.


Luoksetuloissa pitäisi palata lyhyempään matkaan, koska sillon Kami tulee törmäämättä luokse ja pidentää ihan pikkuhiljaa matkaa. Namipalkkausta lisää, sillon ei törmää niin paljon kuin lelun kanssa. Näitä treenailemaan siis!


Tokoilun jälkeen pääsi Kami taas huilimaan ennen viimeistä "puristusta". Iltapäivällä oli nopeuskisa, jossa oli kolme hyppyä, kaksi putkea ja kolmea hyppyä. Kami ei tahtonut osua ekaan putkeen eikä viimeiseen hyppyyn, joten aika ei ollut kilpailukelpoinen. Mahdoikohan mä kämmäillä tossakin hommassa sen takia, että joku oli hommaan lisännyt sen sanan "kisa"? Hui kamala, nyt täytyy onnistua... No joo.


Viimeiseksi oli vielä Iitan keppitreenit, verkkokepeillä siis. Ensiksi kepeille tuloa putkesta ja sitten hyppy, kepit, putki. Kami taas intoili kepeistä niin, että sitä oli ihan sika vaikea saada istumaan selkä kepeille päin, kun ensiksi piti suorittaa hyppy kepeiltä pois päin. Ei pysty, kepit on tuolla! Hyvin se hakee keppien sisäänmenon eikä haitannut vaikka leikkasin kepeillä takana. Kerran onnistu vikassa välissä hyppäämään verkon yli, kun erehdyin jotain huitomaan kädellä. Loppuun vielä hyppy-putki-putki-hyppy-harjoitus parilla eri ohjaustavalla ja hyvin meni. Sitten totesinkin, että täytyy lopettaa, kun Kamin katse alko olla vähän väsynyt. Toki se esteillä kaahotti ihan normaalisti, mutta odottaessa oli vähän jo lunginman oloinen ;-)


Oli kyllä hauska (ja pitkä) päivä. Kiva huomata, että Kami jaksaa noinkin paljon tehdä töitä ja olla hälinässä koko päivän. Ja häkissä huoltorakennuksessa lukuisten muitten häkkien seassa malttoi hyvin huilata tauoilla.


Tämmösellä porukalla treenailtiin (kuva: Tapio Mäntysalo)


3.1.2009

Pakkaspäivän keppileikit


Tällä on pakkasta 16 astetta! Aivan tautisen paljon Lounais-Suomeen... Ja luntakin pyrytti eilen hetken, joten nyt on kaunista!


Slurps, mä syön sut!







2.1.2009

Hyvät kisat Hyvinkäällä


Tänään lähdettiin Tainan ja Kisun kanssa Hyvinkäälle kisaamaan. Muutenkin paikalla oli 1-luokassa hyvä kelpie-edustus: Yty, Visa ja Vinka.


Eka rata oli Ritva Herralan käsialaa. Muuten ihan perusmeininkiä, mutta loppu aavistuksen kimurantti. Kami kulki oikein kivasti, ei ollut ollenkaan tuntua, että "nyt räjähtää käsiin". Keppien jälkeen, kolmanneksi viimeisellä esteellä, hetken jo olin katsovinani, että ohi menee, mutta eipä mitä. Nollalla maaliin ja voitto kotiin 66:n koirakon kisasta. Eeva ja Yty tulivat oikein hienolla radalla kakkosiksi :D



Toka rata olikin sitten huomattavasti kimurantimpi. Alussa putken ja keppien välinen kuvio jännitti ja samoin loppu. Ja pussista moni koira syöksyi ohjaajan jalkoihin... Vielä ennen rataa arvoin muutamaa kohtaa kahden vaiheilla, että miten tehdä, mutta päädyin vissiin oikeisiin valintoihin. Yksi rima tuli alas, kun ohjaaja oli pahasti hypyn edessä, mutta muuten oikein mallikasta menoa ja hyvä fiilis jäi. Aika olisi taas oikeuttanut voittoon, mutta minkäs teet kun menee vitosen ottamaan ;)



Tokan radan voitto meni kanssa muuten kelpukoille, hyvä Visa ja Lotta!

Talon pohjapiirros


Aloinpa sitten kohtalaisen hyvästä pohjasta muokkaamaan meille taloa. Tällä hetkellä ollaan tässä vaiheessa (raaka versio):



Päämakuuhuone on tällä hetkellä aika hurjan kokoinen, siinä kun on sängyn ja isojen kaapistojen lisäksi vielä tilaa tanssilattialle... Mitenköhän sitä saisi fiksusti vähän pienemmäksi? Työhuoneen koko ei kuitenkaan saisi kärsiä. Ja kuraeteiseen voisi laittaa oman sisäänkäynnin.


Kertokaas hyvät lukijat muita ideoita miten tuota pohjaa muokata! On toi kyllä vaikeeta hommaa, kun ei ole ikinä pohjia piirrellyt...


*Edit* Perhana, tuli mitattua tuo päämakuuhuone ja se on reilu 18 neliötä! Sitä on pakko saada pienennettyä (ilman että työhuoneen koko kärsii)