Pujottelua

Täytyypä laittaa vielä pari pujotteluvideota joulupäivän treeneistä. Toi Kamin keppi-intoilu on niin hauskan näköistä...

 

 

Kinkunsulattelulenkki Parmanharjulla...

... Tainan ja Kiistan kanssa.

Joulu-lityä

Pakkohan sitä on joulunakin reenailla kun hallilla on kerrankin vapaata ja itsellä aikaa. Käytiin siis joulupäivän treenailuilla.

Nyt alkaa Kamin karkailu esteille olla jo vähän liiallista, kaveri kekkuloi koko ajan kepeillä tai puomin kontakteilla tai koko puomilla ja tänään hoippuiltiin muutaman kerran A:llakin... Lapsi on innokas.

Puomin alakontaktia otettiin jonkun verran. Keppejä käskytettynä ja oma-aloitteisesti ja pieniä vauhti ratoja. Kepeillä alkaa vauhti aika hyvin kiihtyä. Treenien lopussa tosin Kami pari kerta hyppäsi viimeisessä välissä verkon yli, oli jo kuumunut vähän liikaa vissiin. Mutta hauskaa oli taas!

Aattona Kami avasi itse nätisti pari pakettiansa, eikä käynyt niitä edes oma-alotteisesti kuusen alta varastamassa. Ja meidän minikuusikin on muuten vielä pystyssä! Enpä olisi uskonut...

Hyvää Joulua!

Team Muppetshow toivottaa hyvää Joulua kaikille lukijoille!

Treenailuja Kiistan kanssa

Käytiin tänään hallilla Tainan ja Kiistan kanssa treenailemassa.

Alkuun otin Kamin kanssa puomin alastuloa. Peppu meinasi kapealta puomilta koko ajan lipsua, joten otin vielä siivekkeet viereen ja alkoi sujua. Sitten treenailtiin rengasta, joka on multa jäänyt ihan unholaan... Kovasti Kami yritti roiskia millon mistäkin välistä, kun kävi niin kuumana, mutta malttoi lopulta ruveta käyttämään pääkoppaansa ja ymmärtämään, että palkka tulee vain jos menee renkaan läpi! Välillä hypeltiin muuten vaan ja ehtipä Kami A:llekin kerran karkaamaan ja suoritti sen erittäin mallikelpoisen alastulokontaktin kanssa :-D

Täysimittaisia "oikeita" verkotettuja keppejä otettiin pari kertaa ja kaveri hokas, että täähän on kivaa! Sitten se perhana karkaili kepeillekin koko ajan ja suoritti ne kauniisti itsekseen loppuun asti vaikka mä huitelin ihan toisella puolella kenttää. Nyt se siis karkaa kontaktille, putkeen, hyppyjä hyppimään tai kepeille heti kun silmä välttää. Eli kutakuinkin minne vaan, kaikki on KIVAA!

Loppuun otin vielä puomin alastuloa ilman siivekkeitä ja peppu pysyi hyvin puomilla! Jos peba tipahti, loppu leikki, oho, ja jatkui taas kun oikea asento kontaktilta löytyi. Jätkällä alkaa selvästi ajatus raksuttamaan. Kovasti se taas yritti eri variaatioita, että mistä se leikki jatkuu ja löytyi lopulta aina "oikea nappi".

Oli oikein hauskaset ja ahaa-elämykselliset treenit, selvää edistystä ainakin kepeillä ja kontaktilla. Lopuksi sai Kami vielä painia Kiistasen kanssa, on se vaan niin vikkelä tyttöystävä, että menee pojalla ihan pää sekaisin.

Janitalla: kontakteja ja välistävetoja

Juhuu-jippii, nyt meillä on visio miten kontakteja treenataan! Tähän mennessä olen kosketuslätkällä ja namipalkalla niitä ottanut ja aika laiskalla menestyksellä. Namit ei vaan ole se Kamin juttu, varsinkaan agilityssä. Kyllä se siihen alustalle tulee, mutta maisemia kattellen lompsottelee. Ei kauhean opettavaista.

Eilen Janita sitten valaisi mua, että kyllä kontaktitkin voi lelupalkalla opettaa. Eli koira opetetaan seisomaan kontaktilla ja repimään lelua siinä. Jos se tulee pois oikeasta paikasta, niin oho, leikki loppu. Pentupuomilla, joka on normaalia leveämpi, oli vähän ongelmaa, että takamus tuppas tippumaan puomilta, joten siihen laitettiin siivekkeet alkuun sivuille. Ja hyvin Kami alko hiffata, että millon saa repiä lelua ja millon se loppuu. Ja miten taas sen saa jatkumaan!

Pentu-A:lla, joka on ihan ihan matala, otettiin alastuloa kanssa ja siinä Kami rupesi oikein tosissaan miettimään, että mistä se leikki oikein alkaa. Välillä peruutti A:ta ylöspäin, meni maaten, läimi tassulla ja aina lopulta tuli etutassut maahan ja LEIKITÄÄN. Nyt toi homma varmaan rupeaa edistymään, kun koiralle saatiin viimein tavoittelemisen arvoinen palkka!

Ylösmenokontakteista en huomannut kysyä olisko siihen jotain parempaa ratkaisua, joten sitä tehdään vielä kosketusalustalla ja nameilla.

Keinua otettiin ihan matalana, menee ihan ok. Kami juoksee kovaa loppuu ja pysähtyy. Kolahdusta se ei edes huomaa...

Hyppyneliöllä otettiin erilaisia hyppykuvioita, mm. välistävetoa. Kami seuraa ohjausta hyvin eikä sooloile (paljoa) omiaan.

Alkulenkillä kelpie-siskosten kanssa oli Kami yhtäkkiä kovasti nenä kiinni Ytyn takamuksessa. Piti oikein ruveta kiskomaan sitä pois sieltä. Oiskohan juoksut tulollaan. Ja treeneissä aiheutti kanssa poikkeuksellisen paljon häiriötä Ytyn läsnäolo. Varsinkin sillon kun yritin kontakteja tahkota vielä namipalkalla... Kyllä simpsakka neiti aika maksanpalat voittaa...

Oli taas kyllä niin kivat treenit ja varsinkin toi kontaktiopetuksen anti oli niin mahtavaa, ettei harmita yhtään, että nyt on sitten köhä kunnolla päällä ja ainakin pari päivää sairaslomaa... Työnantajakin varmaan arvostaa mun hyvää mieltä... ;-)

Janitan treenit: takaaleikkaus ja pakkovalssi

*Edit: lisätääs nyt videoita kun taas onnistuu. Saattaa nuo keppikämmäilyvideot sitten lohduttaa niitä lukijoita, joista tuntuu, ettei kaikki aina suju niinkuin pitäisi....

Eilen Janitan tunnin teemana oli takaaleikkaus sekä pakkovalssi. Kami oli taas oma agility-itsensä: intoa täynnä. Ja järkeä tietty vähän vähemmän kuin sitä vauhtia. Tuloksena törmäykset pussin reunaan, keppiin/verkkoon ja takaperin hypyn siivekkeeseen. Mutta vauhtiahan tommoset ei hidasta...

Takaaleikkaukset meni hyvin. Ensiksi otettiin yhdellä hypyllä, sitten kahdella ja lopulta kahden hypyn jälkeen putkeen. Takaaleikkaus siis aina hyppyjen välissä. Kamilla on niin kiire kirmata lelun luo, että sille on melkein yks hailee missä ja minnepäin mä liikun ;-) Janitalta tuli kehuja, että Kamilla on hyvä hyppytyyli! "Sukeltaa" esteeltä oikeaoppisesti, joten tiukkojen käännösten kanssa ei pitäisi tulla esteillä ongelmia ainakaan hyppytekniikan takia. Kiva kuulla, että Kamin liikkeessä jotain edes joskus on kohdallaan ;-)

Tässä takaaleikkausharjoitus:

Pakkovalsseja treenailtiin kepeillä (vinot verkotetut kepit). Alkuun Kami taas loikki melkein koko keppisarjan yli ja sitten kun keppejä nostettiin pystympään niin kaveri törmäsi päin keppiä/verkkoa. Seuraavalla kerralla alkoikin jo vähän "melomaan" oikean näköisesti. Taisi kolahtaa päässä jotain kohdilleen... Keppihullu se ainakin jo on, jokaista oikeaa treeniyritystä kohti se tais ehtiä karata pari-kolme kertaa juoksemaan itse kepit läpi :-D No saatiin lopulta se oikea suorituskin...

Tässä pakkovalssi hypyillä:

Ja keppivideoita. Ensiksi Kamin komiaa loikkimista kun kepit on "liikaa" auki:

Kepit vähän pystympään ja koira päin keppejä...

Sitten oli monta kertaa näitä, että suhataan keppejä edes takas ihan itsekseen...

Ja osu se lopulta oikeinkin sinne väliin:

Kurkkukivulla ja flunssaiselle ololle treenit ei tehnyt kauhean hyvää. Ja tänään ei voinut jäädä kotiin lepäämäänkään, kun ajattelin, että jos on poissa töistä, ei ole soveliasta mennä illalla treenaamaankaan. Joten olen tänään töissä, illalla taas Janitan treenit ja sairastetaan sitten huomenna jos on tarpeen. Eikös kuulostakin järkevältä?

Kaahotusta metsässä

Tänä aamuna oli kotosalla niin turhautuneen oloinen häirikkökelpie, että oli pakko kerätä kavereita mukaan ja lähteä metsään. No olisi sitä varmaan muutenkin tullut lähdettyä, kun kerrankin oli valoisaan aikaan kotona, eikä edes satanut!

Retu käytiin hakemassa lenkille mukaan ja Soili tuli venakkojensa kanssa. Kami sai juosta naama virneessä puolitoista tuntia metikössä, kyllä rauhottu! Puolessa välissä lenkkiä huomattiin, että meillä onkin yhtäkkiä viisi koiraa, jostain oli ilmestynyt yksi spanieli mukaan laumaan. Hetken aikaa odoteltiin ja alkoi kuulua vihellystä ja vähän ajan päästä tuli puuskuttava omistajakin paikalle. Loppulenkki mentiin sitten viiden koiran laumana, kun Kamilla ja spanieli-Oliverilla oli niin hauskaa, ettei niitä tohtinut erottaa. Nyt meillä makoilee huomattavasti rauhallisempi koiruus.

Agia

Käytiin tänään taas hallilla vähän agilitaamassa.

Kami on ruvennut selvästi hakemaan esteitä, heti kun silmä välttää niin se sujahtelee itseksensä putkeen tai hyppelee hyppyjä ;-) Ja ohjausta seuraa hyvin. Innostuin Lassen yllyttämänä jopa kokeilemaan kuuden hypyn ja yhden putken minirataa. Tähän mennessähän olen ottanut vaan 2-4 estettä peräkanaa. Radan pätkä meni oikein hyvin, vähän tuo rupeaa kaahottamaan ja sutii välillä itsensä kumoon kun on niin kiire! Kontakteja treenattiin pariin otteeseen pöydän päälle toisesta päästä nostetulla puomin palasella ja verkkokepit mentiin muutaman kerran. Loppuun vielä eteen-irtoamisharjoitus kolmella esteellä lelun luo ja kyllähän tuo lähtee!

Kontaktiharjotuksissa kyllä huomaa kuinka pirun kömpelö toi on. Sen tassut vaan huitoo joka suuntaan, kun pitää mennä kovaa ja aina joku tassu tipahtaa puomin palalta alas matkan varrella... Oikealle puomille tota ei uskalla päästää ennenkuin se saa noin koivet hallintaansa.

Tässä vähän hämärä videopätkä meidän "radasta":

Laimeat hakutreenit

Eilen hakutreeneissä Kami tuntui hakevan maalimiehiä enemmään silmillään kuin nenällään. Ihan uutta ja outoa käytöstä. Ja vähän masentavaa...

Alku otettiin taas niin, että Kami saa nähdä kahden maalimiehen lähtevän kohti piiloja ja sitten mentiin pois alueelta ja takaisin tuomaria tervehtimään. Vauhdilla Kami joka kerta lähti kohti oletettua maalia, mutta sitten meni vähän poukkoiluksi. Ekaa maalimiestä Kami ainakin etsi ihan katsellaan, pomppi ja vilkuili vaan ympärilleen. Kai se vähän nenääkin käytti, kun tajusi oikeaan suuntaa lopulta lähteä ja verkon alla makaajan löysi. Toinen maalimies meni aika samalla lailla, tosin löytyi vähän nopeammin.

Kolmas maalimies oli haamuna kallion päällä, se taisi mennä ihan ok. Viimeinen maalimies otettiin hajumielikuvalla, tosin enpä tiedä bongasiko Kami hajun vai näön perusteella maalin. Lähetys keskilinjalta, vähän hapuilua ja lopulta maalille. Verkko vähän arvellutti ennenkuin uskaltautui syömään palkkaa. Nyt otin käyttöön lelun merkiksi siitä, että enää ei etsitä. Lopuksi Kami saa siis revitellä lelua maalimiesten kanssa.

Ennen treenien alkua otettiin muutama kerta irtorullan tuontia. Eka kerta kyseistä treeniä ulkona ja vieraalla rullan antajalla, ihan hyvin meni.

Treenien jälkeen käytiin vielä kävelyllä hoffien ja Ulpu-kelpien kanssa. Kami sai revitellä Ulpakan kanssa ja voi että kun oli kivaa...

Iltapäivällä mentiin moikkaamaan Retua perheineen ;-) Siitä on jo monta kuukautta kun Retun on viimeksi nähnyt ja voi että se on PIENI! Sehän on ihan miniatyyrikoira. Onko Kami oikeesti kasvanut niiin paljon vai Retua pesty liian kuumassa vedessä? Kami yritti Retua ensiksi saada leikkimään, mutta muutaman murahduksen jälkeen alko hiffata, että ei toi taida leikkiä. No onneksi talosta löytyi kaksi pikkupoikaa, jotka Kamia muutaman tunnin leikittikin. Kamilla oli hauskaa, kun leluja lenteli haettavaksi, välillä pyörittiin hippaa ympäri keittiötä ja olohuonetta ja vetolelulla sai vetää poikia perässä pitkin lattioita ;-D Nyt ei Kamia lapset arastuttanut ollenkaan, hyvä että pääsivät leikkimään! Illalla oli hyvin hyvin väsynyt pieni mies kotona.

Agilityä ja vähän tokoa

Aamulla olin Kamin kanssa innokkaana ATT:n hallilla jo ennen yhdeksää. Todetaksemme, että mun avain ei toimikkaan! Meinasi päästä kirosana... No lähdetiin lenkkeilemään TSAU:n hallille, josko sieltä kisoista löytyisi potentiaalinen oven avaaja. Ei löytynyt.

Palattiin hallin ulkokentällä tokoilemaan. Seuruuta otettiin muutama pätkä, mutta se meni vähän pomppimiseksi, kun oli nälkäinen koira ja herkulliset lammasnamit. Luoksetulot eteenistumisella oli taas melko hyvät, koira tuli vauhdilla eikä törmännyt (kovaa). Paikallamakuussa Kami nousi pari kertaa ylös kun kiersin sen taakse, mutta suostui lopulta makaamaan koko ajan kun kiersin sen ympäri. Lopuksi keksin vielä treenata kontakteja katsomon portaissa. Kosketuslätkä maahan ja koira portaita alas lätkälle. Hyvin pysähtyi ja jäi odottamaan, kun liikuin kauemmas ja palasin palkkaamaan. Muutama hyvä toisto tehtiin.

Lopulta hallille tulikin toinen treenaaja ja päästiin sisälle. Alkuun otettiin vanhoja tuttuja ja vauhdikkaita takaakiertoja, että päästiin fiilikseen. Takaakiertoja otin pari kolmekin peräjälkeen ennen palkkaa ja nyt Kami ei enää sitä joka esteen jälkeen heti odotakkaan. Kahden hypyn lisäksi otin kuvioon mukaan putken ja tehtiin erilaisia kolmen esteen koukeroita. Tosi hyvin Kami jo ohjausta lukee. Välillä tosin tuijottaa kättä vähän liikaakin, eikä meinaa osua putkeen...

Kontaktia treenattiin muutaman kerran puomin pätkällä, jonka toinen pää oli matalalla pöydällä. Meni ihan hyvin, nyt saa rauhassa taas miettiä hommaa mielessään ja saas nähdä miten ensi kerralla menee. Ylösmenokontaktia unohdin treenata :(

Eteenlähetystä otin pari kertaa, mutta sitten meni homma vähän plörinäksi, kun Kami keksi että lelu odottaa putken päässä ja sen saa nopeammin jos juoksee putken ohi. Pitäisi olla avustaja tossa hommassa. No saatiin kuitenkin oikeakin suoritus loppuun.

Yhdessä vaiheessa Kami keksi, että takaakierrossa voikin kiertää koko esteen eikä millään meinannut muistaa, että tarttis hypätäkkin se este. Vauhdilla vaan koko esteen ympäri :-D Palasihan se lopulta taas "ruotuun".

Kivaa oli ja vauhtia löytyi! 

Ei ole leluja kelpukalle

Voi tota koira-parkaa kun ei sillä ole yhtään lelua! Se tappaa ne kaikki. Heti! Eilen ostettiin semmonen pieni autonrengas, jossa vetonaru ja uusi possu, joka sanoo röh röh. Possu hiljeni kymmenessä minuutissa ja pari minuuttia myöhemmin siitä ole sisälmyksetkin pihalla. Ja koiran sisällä. Sitten käytiin autonrenkaan kimppuun. Renkaan kanssa oli hauskaa vähän pidempään, narusta roikuttaen Kami paineli ympäri kämppää seiniin törmäilleen. Välillä paukuteltiin renkaalla kylkiä niin että kumina kävi. Sitten se kävi maate sängylleen, otti ilmeen, että nyt mä tapan tän ja hetken päästä lelu oli tämännäköinen:

Minkä lelun mä voin tolle hommata, että siitä olisi edes parin päivän ajan iloa? Kumiset lelut se pureksii palasiksi, pehmolelut suolestaa ja narulelut nyrhii poikki, näin:

Hei olen Maija, minulla on blogiaddiktio

Perhana kun tulee liiaksi luettua muiden blogeja (varsinkin pentujen) ja sitten tulee huono omatunto oman treenaamisen vähyydestä.
Agilitya ei olla Janitan viime treenien jälkeen harjoteltu kuin puiden kiertona. Lauantaina siihen tullee muutos, kun ajattelin heti aamusta mennä hallille vähän treenailemaan jotain omia. Kun toisten pennut osaa jo kontaktitkin! Ja Kami on vaan Hä?
Tokoilua on tehty lähinnä vaan sisällä, kun ulkona on niiin märkää ja pimeää. Muutaman onnistuneen luoksetulon tossa viimeviikonloppuna ulkona sain tehtyä: Kami tuli reippaasti, muttei törmännyt mua kumoon. Jee! Mutta toisten pennut osaa seuratakin niin hienosti, Kami ainoastaan namikädessä kiinni.
No hakutreeneistä ei sentään ole tällä hetkellä stressiä, kun rullailmaisua on kotona treenailtu ja Kami tuo rullan kyllä kauniisti käteen asti. Ainoastaan välillä sitä pitää viskoa tai natustella... Saas nähdä miten käy jos yrittää treenata ulkona samaa.
Mulle pitäisi varmaan laittaa esto toisten blogeihin, mä olen addikti!

Talojuttuja

Eilinen ilta meni talokuvastoja kattellessa ja on se vaikeeta... Haaste lukijoille: etsi meille talo, jossa on:

• vähintään 3 makuuhuonetta (saa olla neljäskin, joku ihan pieni soppikin riittää, josta saisi Lasselle kotitoimiston)
  
• päämakkari ja vierashuone ei saa olla vierekkäin, jotta vieraiden kuorsaus ei häiritse meitä ;-)
  
• ei putkimaista kodinhoitohuonetta, eikä mielellään käyntiä pesuhuoneeseen kodinhoitohuoneen läpi
  
• kuraeteinen, jossa pestä koiran tassut ja säilyttää omat (kuraiset) ulkoilukamppeet poissa vieraiden silmistä
  
• säilytystilaa urheilukamppeille
  
• avoin olohuone-keittiöyhdistelmä
  
• tilava keittiö, reilusti lasku- ja kaappitilaa
  
• viihtyisä saunaosasto ja saunaosastosta helppo pääsy ulos (paljuun, me halutaan palju!), pukuhuone olis kanssa aika jees

Ei ole helppo homma...

Tämän hetkisiä suosikkeja on Kastellin Aika 160, toi "apueteinen" olis just passeli ja Vaajatalojen Rapsodia. Kastellin Plazia 139:ssä puolestaan olis ihana toi erillinen saunaosastorakennus... 

Nyt saa kommentoida. Ja paljon!

Maanomistajat!!!

Tai no ei me vielä virallisesti olla maanomistajia, mutta kauppa on jo sovittu. Kauppakirja kun tehdään niin me omistetaan 1,6 hehtaaria maata Askaisista! Sitten tars keksiä, että mitä, koska ja millä rahalla sinne rakennetaan... Tänään on selailtu jo kolmen firman talokuvastoja ja merkattu lappusilla vihreä-loisto yksilö, sininen-pientä muutosta vaatii ja olisi loistava sekä keltainen-harkinnan alla, mutta jokin mättää.

Kertokaas muuten joku, jos satutte tietämään vastauksen, että miksi 90%:ssa valmistaloista, on semmonen putkilon mallinen kodinhoitohuone, jonka läpi pitää kulkea kylppäriin ja sinne kodinhoitohuoneeseen on vielä käynti keittiöstä? Me EI haluta, että vieraat joutuisi kulkemaan KHH:n läpi kylppäriin, kun KHH on kuitenkin täynnä hikisiä urheilukamoja ja muuta eksoottista... Ja vielä semmonen kapea käytävä koko huone: ei! Mutta siihenkin saattaa joutua myöntymään...

Rullailmaisutreeniä

Eilen tuli postissa Lennu-tuotteelta Kamille rullapanta ja muutama irtorulla treenaamiseen. Ja tietty heti piti aloittaa kotona treenaus.

Rullan suuhunotto oli Kamille jo ihan selvä juttu, joten ensiksi otin kriteeriksi, että saan koskea rullaan kädellä, kun se on Kamin suussa ja siitä naks ja palkka. Pelkkä namipalkka tuntui olevan vähän liian "plissu" juttu, mutta kun otettiin palkkaan mukaan ylistyssanat niin alkoi into lisääntyä :) Ensiksi otin jokusen toistosarjan niin, että rulla oli ihan mun lähellä ja sitten laitoin kaikki 6 rullaa kauemmaksi lattialle ja Kami toi ne yksitellen mulle käteen. Jee! Muutaman kerran meinasi jäädä mutustelemaan rullaa, jolloin otin rullan pois ja hetken tauko. Lelupalkalla varmaan vähenisi rullan pureskelu ja viskonta yritykset, kun olisi jotain kivempaa tarjolla, mutta koen sen jotenkin hankalaksi tässä vaiheessa, joten namilla ja kehuilla mennään.

Päästiin treenamisessa jo siihen asti, että otettiin kaksi sarjaa niin, että Lasse istuu sohvalla ja antaa rullan Kamille ja se tuo rullan mulle. Aika pätevä kaveri! Kyllä se osaa oppia!

Nyt täytyy hiljentää vähän vauhtia ja treenailla vaan tota, että rulla tuodaan maasta tai toiselta ihmiseltä mulle mutustelematta tai heittelemättä rullaa. Heittelyistä ei nytkään saanut palkkaa vaan ainoastaan siitä, että sain rullan suusta käteen.

*Edit* Lisätääs ihmettelijöille infoa rullapannan käytöstä. Haussa koiran tulee jotenkin ilmaista ohjaajalle, että nyt on etsittävä ihminen löytynyt. Ilmaisutapoja on joko haukkuminen tai rullailmaisu. Rullailmaisussa kohteen löydettyään koira ottaa pannassaan roikkuvan rullan suuhun ja tulee ohjaajan luo rulla suussa, jolloin ohjaaja tietää, että nyt on jotain löytynyt. Sitten koiralle laitetaan liina kiinni ja se vie ohjaajan näytölle eli ohjaa maalimiehen luo. Kuva rullapannasta.

Ensilumi

Tänä aamuna oli satanut ensilumi maahan, jeeee! Aamulenkillä olikin sitten joku täysin höperö otus narun päässä: lunta piti maistella, haistella ja imaista nenään kuin eräs jääkiekkoilija konsanaan ;-) Takaniityllä Kami pääsi vapaaksi ja voi niitä lumihepuleita! Ei olisi malttanut lähteä töihin ollenkaan, kun sitä oli niin hauska katsoa. Ajokeli ohikulkutiellä ei sitten ollutkaan ihan yhtä hauska... 

Kami 8 kk

Kami Kelpakko täyttää torstaina 8 kuukautta! Juhlan kunniaksi ja perinteitä noudattaen hylkäämme sen taas maahantuojan hoiviin ;-)

"Juhlan" kunniaksi mitattiin tänään Kami: paino on noussut reiluun 20 kiloon ja korkeutta hyvin epävirallisen mittauksen mukaan 52 cm. Iso jätkä. Tässä päivän poseeraukset, on se vaikea kuvattava...

Hä?

Pikayskä?

Oliskohan se nyt ollut vaan reilun vuorokauden pikayskä Kamilla, kun eilen ei köhinyt enää kuin aamulla ja sekin aika vähäistä. Illalla ei tullut köhinää, vaikka koira sai sadelenkin jälkeen ihan tajuttomat märkäkoirahepulit ja rynnisteli kämppää ympäri täysin vauhkona...

Kennelyskää

Kröh ja kröh. Kamilla on sitten kennelyskä. Pahasti se ei yski, sillon vaan kun meinaa innostua niin kröhii limavaahtoa pihalle. Ja vetelee ne sitten naamaansa, jam... Kipiän oloinen se ei ole, ruoka maistuu ja virtaa riittää, toivottavasti menisi tauti nopeasti ohi.

Kennelyskän hoito-ohjeenahan on lepo. Voisko joku kertoa, miten tommosen nuoren koiran saa pidettyä levossa, kun se tuntee olevansa täydessä iskussa (paitsi sillon kun yskii)?

Hakuleiri

Huh huh, olipas kiireinen viikonloppu.

Perjantaina luistin töistä ajoissa ja lähdin Kamin kanssa kunnon lenkille kiertämään Luolalanjärveä. Illalla oli tiedossa Kelmi-Nallikallion pikkujoulut enkä ollut varman joutuuko Kami viettämään illan yksin vai tuleeko veljeni meille käymään, joten varmuuden vuoksi otettiin kunnon lenkki ja erinäkösiä aktivointeja. No onneksi Kami ei joutunut illaksi jäämään yksin vaan Mansen mörkö tuli sitä riekuttamaan ja me saatin rauhassa siemailla oluita Rymättylässä. Paluukyyti oli kyllä suht aikaisin ja hyvä niin, kun seuraavana aamuna piti yhdeksän jälkeen jo olla taas ajokunnossakin. Mutta hauskaa oli!

Lauantaina alkoi sitten Kaisan pitämä hakuleiri Rymättylässä. Päivän maastotreeneissä Kami oli oikein loistava :D Otettiin taas hommassa pieni askel eteenpäin ja sen sijaan, että kaikki maalimiehet olisivat haamuja tai hajumielikuvalla koiralle "varmistettuja" että metsässä ovat, niin nyt Kami sai katsoa kuinka kaksi maalimiestä lähti metsään, sitten käveltiin pois alueelta ja hetken päästä takaisin, tuomarin tervehtiminen ja sitten lähetys hakuun. Eka haku oli aavistuksen kiemurainen, mutta löytyi maalimies kuitenkin helposti. Toinen maalimies oli umpipiilossa, jossa ovi täysin auki ja se löytyi hienosti ja lähetys oli kaunis suora. Kahdesta viimeisestä maalimiehestä toinen otettiin hajunostolla ja toisesta en vaan kykene muistamaan oliko haamu vai mikä, mutta molemmat meni kuitenkin hyvin. Taitava ja innokas oli koiruus!

Treenien jälkeen sai Kami revitellä Kiistan ja Ytyn kanssa ja sitten oli lounas ja teoriaosuus mökissä. Teorian jälkeen otettiin ilmaisutreeniä ja koska Kamista olen ajatellut rullakoiraa (ei se oikein osaa haukkua, onneksi) harjoteltiin noudon alkeita irtorullalla. Ensiksi toistosarjoja, joissa naksu-palkka nenäkosketuksesta rullaan. Kami hoksasi nopeasti ja rupesi tarjoamaan myös hammasta rullaan, joten kriteeri saatiinkin nostettua siihen, että rullaa yritetään hamuta suuhun. Eipä Kamia pahemmin häirinnyt, vaikka ympärillä oli liuta ihania ihmisiä, paikka outo ja häkissä vieressä vielä ihana Kiistakin. Hyvä hyvä. Illalla kotona Kamilla tuntui vielä olevan intoa vähän tehdä jotain, joten nostatin tyhjää rytättyä vessapaperirullaa. Nyt siis palkka vain siitä, että rulla oikeasti nostetaan lattialta ja hyvin meni.

Sunnuntaina oli taas aamupäivällä maastotreenit. Kami sai jälleen katsoa, kuinka kaksi ekaa maalimiestä lähtee piiloihin ja sitten pois alueelta, takaisin ja tuomarin tervehdys. Eka maalimies löytyi suht helposti ja nopeasti. Tokalle maalimiehelle Kami lähti hyvin ja suoraan, mutta tuuli vissiin pyöri niin, ettei saanut paikallistettua hajun lähdettä vaan ryhtyä pyörimään sinne tänne. Aikansa etsittyään otettiin uusi lähetys, taas lähti hyvin, mutta harhaili vielä aikansa ennenkuin maalimies lopulta löytyi. Hyvin kuitenkin jaksoi etsiä! Kun Kami oli saanut maalimieheltä palkkansa ja minä koiran kiinni, jatkoi maalimies alueella eteenpäin uudestaan piiloon ja Kami sai katsoa, että sinne taas mennään. Sitten otettiin lähetys keskilinjalta ja nyt löytyi maali huomattavasti suorempaan.

Neljäs maalimies oli haamu kallion päällä. Kami tietenkin yritti suorinta tietä maalimiehelle eli korkeaa pystysuoraa kalliota ylös. Pääsikin loikkaamaan kielekkeen päälle, mutta tipahti takaisin. Sitten älysi kiertää vähän loivempaa reittiä ja maali löytyi. Viimeisen maalimiehen lähdön metsään Kami sai katsoa, sitten vietiin pois ja takaisin keskilinjalle. Nyt lähti taas suoraan ja maali löytyi helposti. Tokaa maalimiestä lukuunottamatta oli kauniit haut, se toka oli ihan kauhiaa syheröä... Mutta ainakin ukko löytyi :D

Treenien jälkeen sai Kami taas jahdata siskoksia ja sitten pääsi mökkiin huilaamaan lounaan ajaksi, ulkona (ja autossa) kun alkoi jo olla aika kylmä. Lounaan jälkeen vielä käytiin Kaisan pihalla "ampumassa pennut" eli totuttamassa taas starttipyssyn laukaukseen. Kuten edellisellä kerrallakin, Kami ei edes huomannut koko pamausta...

Illalla oli kotosalla hyvin väsynyt ja onnellinen pieni koira. Varsinkin kun saatiin vielä vähän lampaan sisäelimiäkin kotiin ja koiran massuun...

Perjantai-illan huumaa

*Oksu* Mä haluan ahneen koiran, semmosen jolle kelpaa ihan eläinkaupan normi namipalat. On perjantai-iltapäivä ja sen sijaan, että mä olisin valmistautumassa illan pikkujouluihin, mä leikkelen juuri uunista otettua possun sydäntä ja kieltä ja yökkäilen. Kuvottavaa tavaraa! Onpahan syy siemailla punaviiniä: no kun mä en kestä tätä hommaa ihan selvinpäin...

Ja kelpukan perhana auttaa parhaan taitonsa mukaan: välillä käydään tökkimässä mun jalkoja kuonolla ja sitten pihistellään pöydältä tavaraa. Ensiksi kävin pelastamassa sen sängystä uuden tonttulakkini (nam, kun ihana tupsu siinä!) ja seuraavaksi uuden paitani! Nyt se kroolaa vesikupissaan, hoh-hoijaa.

Agilityhuumaa

Eilen treenattiin taas pentuporukalla Janitan johdolla agilitya ja voi hitto kun oli hauskaa!!

Alkuun otettiin hypyn takaakiertoa ja sehän suju Kamilta kuin vettä vaan, kun ollaan sopivasti treenattu viime viikko puiden kiertoa. Kami lähti siis hypyn taaksekin sata lasissa ja tiukalla mutkalla takasin. Tähän yhdistettiin myös sitä, että koira tulee näyttävän käden puolelle, vaikka käsi on tyhjä ja sitten vasta lelupalkkaus. Ja otettiin kolmekin kiertoa peräjälkeen ja sitten vasta palkka. Tähän mennessä Kami on aina saanut palkan heti yhden kierron jälkeen, joten ensiksi vähän aiheutti pomppimista, mutta tokalla yrityksellä meni jo peräkkäisetkin kierrot. Ja voi vitsit mikä vauhti ja irtaantuminen!

Seuraavaksi otettiin taas pujottelua. Kepit edelleen hyvin auki ja verkotettu. Kamilla kun oli vauhti päällä niin sehän vaan loikkas kauhialla loikalla vissiin 3-4 puolimakaavan kepin yli suoraan keppien loppuun ja palkalle. Yritettiin nostaa keppejä vähän pystympään, mutta siltikin se vaan loikkasi alun iiiisolla hypyllä :D Pöljä. Otettiin myös kepeille lähetystä about puolesta välistä keppejä (keppejä siis vain 6 kpl), että koira joutui kääntämään itsensä kujaan ja sitten jäi loikka vähän pienemmäksi, kun ei päässytkään yhtä vauhdilla sisään. Ja monta kertaa Kami karkasi keppikujaan kun mä vasta yritin valmistautua uuteen lähetykseen. Ainakin ne vetää puoleensa!

Keinua otettiin "vauvakeinulla". Koira sai juosta keinun päähän ja pysähtyä odottamaan, että Janita antoi keinun laskeutua sen parikymmentä senttiä mitä se nyt liikkui. Vauhdilla Kami tulee eikä haittaa kolinat yhtään.

Loppuun otettiin vielä suoraan putkeen lähetystä tavallaan takaakierrolla eli putken puolesta välistä lähetettiin koira sinne putken päähän. Tämänkin Kami hallitsi hyvin, kunhan mä en sohlannut.

On se vaan epeli. Kauhialla vauhdilla ja innolla tekee kun tehdään ja sitten taas käy maate huilaileen kun on tauko. Mulle jäi ihan tajuton polte päästä treenaamaan lisää ja seuraava tunti Janitalla on vasta reilun kuukauden päästä! Nyt on pakko saada avain halliin, että pääsis joskus itsenäisesti treenaamaan. En mä usko, että Kamikaan panee pahakseen lisätreenausta...

 

Kaikenlaista temppuilua...

Viikonloppuna oli ATT:n hallilla tehotreenit ja me päästiin Kamin kanssa mukaan koiratanssi-osuuteen. Kamilla olikin jokaisen pienen kelpiepojan unelmaseura treeneissä: tummat ja tuliset kaksostytöt Kiista ja Yty, hemaiseva blondi Sälli ja vielä pieni heelerityttö Siskokin. Tästä seurasta huolimattakin Kami jaksoi hyvin keskittyä mun kanssa tekemiseen (vai olikohan se vaan ne maksanpalat mitkä kiinnosti?)... Joka tapauksessa Kami oli oikein skarppina eikä karkaillut mihinkään.

Harjoiteltiin mm. ohjaajan ympärikiertoa, pujottelua ohjaajan jalkojen välistä, peruuttamista ja koiran ympäripyörähdystä. Nopeasti Kami tuntui vaihteeksi hokaavan asioita, tosin välillä tuli taas hä?-hetkiä, eikä millään meinannut ymmärtää mitä mä tarkotan, vaikka juuri oli tehnyt saman asian monta kertaa hienosti... No onneksi niistä päästiin aina yli ja homma jatkui. Lopuksi saatiin vielä esitellä taitojamme muille. Tässä kohtaa alkoi Kamin kiinnostus jo välillä herpaantua ja viereisen kentän hälinät vähän veti puoleensa. Saatiin kuitenkin huikaisevat taitomme näytettyä ja lopetettiin Lasselta varastettuun temppuun eli Kami loikkaa syliin. Sain sen jopa kiinni :D

Hauskat oli treenit ja Kami illalla kotona ihan kuitti. Eipä toi koiratanssi mua sen enempää kiinnosta, että sitä harrastaamaan alkaisi, mutta tommosena koiran aktivointina ja temppujen opetteluna se oli oikein kivaa puuhaa!

Lenkeillä ollaan treenailtu nyt puun kiertoa vasemmalta ja oikealta. Sanallisia suuntakäskyjä Kami ei vielä ole hahmottanut vaan menee mun käden näyttämän suunnan mukaan, mutta innolla meneekin. Kauhia vauhti, tiukka kurvi ja lujaa kiinni leluun :D

Tulipa muuten viikolla huomattua, että meidän stereoiden kaiuttimen johto on mystisesti katkennut. Ja sitä kun tutkailin, tuli huomattua pikku hampaanjäljet tv:n virtajohdossakin... Aika ketterä Kami on vaan saanut olla, että johtoihin on päässyt käsiksi (tai siis hampaiksi). Sen on pitänyt ujuttautua about 15 cm välistä televisiotasolle tv:n ja seinän väliin ja tassutella siellä kapeassa kujassa kaiuttimen luo... Eikä ole edes tiputtanut töllöä, onneksi! Tämä tapaus varmaan myös selittää sen, miksi jokunen kuukausi sitten meillä oli sulake palanut juuri tuosta pistorasiaryhmästä... Nyt kun vaihdoin virtajohdon uuteen niin pääsi kunnolla näkemään paljonko vanhaa oli syöty: maa-johto oli kokonaan poikki ja muissakin osa karvoista katki. Miten ihmeessä telkkari on kuitenkin voinut kyseisellä johdolla toimia ihan moitteetta? Enää Kami ei toivottavasti mahdu, eikä yritä,  tuonne väliin...

Hakutreenit, Huvilintu

Eilen treenattiin hakua Huvilinnun maastoissa. Koska osa porukasta oli myöhässä, pääsivät Kami ja Ulpu-kelpie aluksi vähän juoksentelemaan metsikköön. Kerran Ulpu, tiukka täti, antoi vähän Kamille huutia, kun toinen tuli liian lähelle Ulpan keppiä ja muutama minuutti mentiin molemmilla karvat ihan pystyssä ja toisiaan kyräillen, mutta hetken päästä taas jo häslättiin sulassa sovussa. Pöljät ;-)

Viime kerralla kun tahkottiin Kamin kanssa selväksi, että täytyy osata myös käyttäytyä eikä vaan suinpäin kiskoa maalimiesten perään, niin nyt oli jo huomattavasti helpompaa. Kami malttoi tulla sivulle, seurata "tuomarin tervehtimiseen" ja odottaa lupaa päästä hakemaan. Kiva, että suurin osa asioista menee Kamille kerralla jakeluun. Ei tarvita kuin yksi vääntö ja seuraavalla kerralla on jo paljon helpompaa.

Eka maalimies oli ajatus ottaa hajunnostolla, mutta koska Kami kuuli jo maalimiehen luota jonkun rapsahduksen kun oltiin tuomaria jututtamassa, niin todettiin koiran olevan jo varma siitä, että joku siellä on, joten ei muuta kuin lähetys ja matkaan. Hyvin löytyi maalimies!

Toinen maalimies oli haamu, joka näyttäytymisen jälkeen vähän vielä jatkoi matkaa. Matka oli kohtalaisen pitkä, mutta hienosti Kami ampui maalille asti :D Kolmas maalimies otettiin "haistattelulla" tosin Kami ei kyllä oikein tainnut hajua saada, jotenkin ihmeellisesti se vaan tohkas. Keskilinjalta lähetyksen jälkeen se lähti vähän vähemmän varmasti matkaan ja joutui vähän kiertelemään, mutta löytyi maalimies sentään.

Viimeinen maalimies oli kanssa liikkuva haamu ja melko kaukana. Kami lähti kovaa etsimään maalimiestä, mutta sitten tuli sivulta toinen haju, kun seuraava treenaaja oli lähtenyt hakemaan omaa koiraansa ja Kami meni hämilleen. Pyöri hetken ympäri ja jäi sitten jököttämään kallion päälle. Kutsuin Kamin takaisin (ei kyllä meinannut tulla, tuijotti vaan kalliolta: Hä?), maalimies näyttäytyi uudestaan ja heti perään lähetys ja nyt Kami pinkoi suoraan maalimiehelle. Hyvät treenit!

Lauantaina oli taloyhtiön pihatalkoot ja Kami sai riekkua tuntikaupalla vapaana pihalla. Muutama ihminen meidän naapureista on Kamista ihania ja niiden jaloissa käytiin kiehnaamassa rapsutuksia, mutta oudommat ihmiset jotka "väkisin" olisivat halunneet Kamia rapsuttamaan, saivat vaan aikaan juoksuhepulit ja niiden oli aivan turha luulla pääsevänsä Kamia rapsuttelemaan... Ja mitä enemmän joku yritti kädet ojossa kurottua Kamin päälle, sitä kauemmas kelpie singahti. Uskokaa nyt, että se ei tule luo jos olet hyökkäämässä sen päälle...

Eilen Kami pääsi vielä hakutreenien jälkeen muutamaksi tunniksi sienimetsään, joten aktiviteettia tähän viikonloppuun koiralle riitti... 

Onnistunut paimennus :D

Eilen oltiin taas Rymättylässä paimentamassa. Viime kerran jälkeen on taas joku palikka loksahtanut pienessä päässä, koska Kami oli ihan sika hyvä (ainakin MUN mielestä!) Se KUUNTELI niillä valtavilla höröttimillään ja uskoi mitä sille sanoi! Kun mä käskin sen odottaa, se odotti ja kun käskin sen luokseni pois lampaiden luota, niin sehän tuli. Perusjuttuja joo, mutta mulle iso juttu! Voi vitsit kun oli kivaa.
Treenattiin hakukaarta. Lampaat oli laitumen nurkassa ja Kami sai vasemmalta kiertää toiselle puolelle, jossa seis ja sitten takaisin päin eli oikealta kierto. Muutama kerta näin ja sitten Kami saikin jatkaa lauman ja aidan väliin nostamaan lampaat ja ajamaan niitä pienen pätkän. Treenit jäi yhteen harjoituskertaan, kun pimeys hyökkäsi päälle. Mutta ehkä ihan hyvä niin, kun oli noin onnistunut suoritus. Nyt voi hyvällä mielellä jättää paimennuksen talvitauolle.
Paimennukseen liittyen tarvitsisi talven aikana treenata koiran kanssa oikea- ja vasen-käskyjä, liikkeestä pysähtymistä ja paikallaaan pysymistä (!) sekä etäisyyden vakiona pitoa eli koira kulkee tietyn matkan päässä musta, eikä saa tulla lähemmäs.

Pervotokokelpie mamboilee

Eilen käytiin Kamin kanssa tokoilemassa ATT:n hallilla. Tehtiin vähän sitä sun tätä eli jonkun verran seuruuta, paikallamakuuta, eteentuloa ja liikkeestä maahanmenoa ja seisomaan jäämistä.

Seuruu oli vähän yli-innokasta namin tavoittelua. Loppupalkkana oli aina kunnon lelurevittelyt. Ja revittelyn jälkeen, kun otin Kamilta lelua pois, alkoi aina pienet mamboilut eli jätkä nylpytteli ilmaa... Ihanaa. Kaveri saa vähän kiksejä taas tästä hommasta. Kaikki muut liikkeet on ihan ok, mutta toi seuruun jälkeisen leikin jälkeinen hetki on vähän kiihkeä... Onneksi se ei sentään (vielä?) mun jalkaa yritä nylpyttää, kunhan yksinään hekumoi. ARGH. Motivointipatukka toimii hyvin, mutta motivoi vääriä aivosoluja...

Agilityyyyyy

Tänään oli viimein meidän ekat "viralliset" agitreenit Janitan johdolla. Kyllä tätä on odotettukin! Kami yllätti todella positiivisesti käytöksellään: se ei karkaillut minnekään vaan tökki kiltisti kuonollaan mun jalkaa, että tehtäiskö jotain... Miten se voi hallissa tai treenikentällä olla noin "enkeli" ja sitten normielämässä lenkeillä täysi minisika...

No joo, treeneihin: alkuun jutusteltiin mitä kukakin on tehnyt ja miten. Janitan mielipide kontakteista oli, että kosketusalusta ei olekkaan hyvä, koska häivyttäminen yleensä epäonnistuu (?) ja että nenäkosketus olisi hyvä homma. Mulle se on sinänsä ihan sama, kunhan ne kontaktit toimisi! Jäi vaan mietityttämään toi nenäkosketus: eikö sekin alkuun opeteta jollakin lätkällä, joka sitten joskus häivytetään? Vai miten se opetetaan? Enpä ole asiaan perehtynyt, nyt perehdytään. Kamilla kuitenkin toi kuonolla tökkiminen käy aika sujuvasti...

Ensimmäiseksi otettiin keinuharjoituksia: eka treeni niin että keinu on kiilattu yläasentoon eikä pääse liikkumaan ja Janita piti koirasta kiinni, itse mentiin keinun päähän "stopiksi" ja koira sai juosta kovaa sinne ja pysähtyä hengaileen, syötettiin namia ja käveltiin pois ja tultiin takasi syöttämään. Koira siis odottaa keinun päässä (Janitan pitäessä paikoillaan). Lopuksi nostettiin koira pois. Tämä pari kertaa ja sitten keinun "pamautteluharjoitus". Keinu oli kiilattu niin että alapää on muutaman sentin ylhäällä ja koira sai tulla siitä alhaalta kyytille pamauttamaan keinun alas. Ja pamauksesta isot kehut. No Kami tykkää kolinasta joten mikäs sen mukavampaa, kunhan se akka ohjaksissa (siis tässä tapauksessa minä), ei olisi niin kömpelö... Toi keinutyyli, että juostaan sata lasissa loppuun pamauttamaan keinu alas, kuulostaa musta varsin loistavalta!

Seuraavaksi otettiin hypyillä kääntymistä. Itse mentiin kyykkimään siivekkeen luo ja ohjattiin koira siitä vierestä hypyn yli toiselle puolen "käteen kiinni" eli tarkoitus on opettaa koira hyppäämään niin, että kääntyy hypyllä (heittää peppua) eikä hyppää vaan suoraan ja kauas... Tätä muutaman kerran edestakasin ja sitten niin, että koira laitettiin istumaan hypyn keskikohtaan suoraa ja itse toiselle puolelle blokkaamaan, ettei koira hyppää suoraan vaan kääntyy palkan suuntaan.

Sitten tehtiin vähän ohjausliikkeitä, ensiksi sylikäännöksellä putkeen. Kami muutaman kerran hyppäsi putken yli, kun olin liian lähellä putkea, mutta jos vaan osoitin oikeaan suuntaan niin kyllähän se sinne lähti. Toinen ohjausjutska oli poispäinkäännös. Mulle vähän vaikeempi kun eihän me Retun kanssa tommosia "hienouksia"... Mehän siis mentiin aina vieri vieressä, väliin ehkä valssi ja villinä päivinä takaaleikkaus ;-) Se oli aika hassu fiilis kutsua koiraa liikkelle, kun ei tiedä yhtään mihin suuntaan se lähtee, kun eihän me olla oikeestaan mitään ohajusjuttuja tehty... No Kami säntäsi putkeen näytin mä mitä vaan, että eipä sillä väliä ;-) Ja putken jälkeen vielä jatkettiin pussiin. Vitsit kun mä taas tunsin itseni kömpelöksi, olenkohan mä vielä murrosiässä vai mikä on? Aerobicin tapaisissa jumpissakin menee ihan hyvin niin kauan kun tehdään liikesarjaa vaan jaloilla tai vaan käsillä, mutta annas olla kun ne pitää yhdistää: ei tule mitään! Mä olen motorisesti alikehittynyt. No onneksi on koirakin kömpelö, voin syyttää aina sitä... Tai ainakin toistaiseksi.

Renkaalla otettiin muutama hyppy ja vielä lopuksi kujakepit verkoilla. Kepit oli tosi paljon auki ja koirat sai juosta vaan läpi sata lasissa. Ja Kamihan juoksi kun Janita oli patukan kanssa vastaanottamassa. Meidän pehmeä mokkapatukka on niiin se juttu. Eipä lähde Kamin ajatukset harhailemaan ollenkaan jos patukka on näkösällä. Hyvä homma!

Loppusanat oli, että ei haittaa vaikka koirat menis sinne tai tänne, kunhan ne menee sinne kovaa ja on hauskaa! Tähän tähdätään, vielä kun ohjaaja lakkaa jännittämästä ja toheloimasta. Fyysisestihän noi ei ollut ohjaajalle mitkään rankat treenit kun ei juosta rataa läpi uudestaan ja uudestaan, mutta jotenkin niitä jännitti niin paljon, että treenien jälkeen mä olin ihan loppu! No oli Kamikin sentään aika väsynyt.

Sitten palataan taaksepäin... Prahasta ei tullut nähtyä paljon muuta kuin muutama baari ja oluttuoppi... Kuten on jo aiemminkin porukan kanssa jutusteltu: se on ihan turha tota laumaa kuskata mihinkään ulkomaille. Saman asian ajaisi, että kierrettäisiin bussilla muutama tunti ja mentäis johonkin pirun Mynämotelliin kauhian kaljalastin kanssa, kukaan ei olisi sen enempää fiksumpi tai tyhmempi... Kyseessähän oli siis firman syysretki, viime vuonna oltiin Pietarissa ja sitä ennen Tallinnassa. Joka paikassa vaan baarissa... No hauskaa oli, ei siinä mitään jos joku haluaa kuskata meidät sinne asti juomaan.

Kami ei pahemmin meitä ehtinyt ikävöidä, kun piti keksiä niin paljon kaikkea jäynää "maahantuojalla"... No sitten se onkin taas ollut koko viikon kotona kuin "herranterttunen" ei ole päivisin tehty vissiin mitään muuta kuin nukuttu. No ensi viikolla taas varmaan uudet kujeet täälläkin.

Prahaan lompsis

Taas me hylätään meidän pieni hauva. Kami lähtee tänään Nallikalliolle hoitoon ja mä lähden firman syysretkelle Prahaan! Lassella on omat menonsa siellä sun täällä...

Edellispäivänä käytiin Haijaisissa lenkkeilemässä Soilin ja venakoiden kanssa. Taas sai Kami juosta sydämensä kyllyydestä metsässä, sänkipellolla ja suolla... Ennen lenkkiä otin parkkipaikalla vähän seuruuharjoitusta. Nyt kun Kami alkaa hokata, että seuruusta saa palkaksi patukalla revittelyä, alkaa kehitystäkin tapahtua... Muutama eteentulokin otettiin Soilin avustuksella ja vauhdilla tuli päin taas ;-)

Tokoilua V

Eilen oli viimeinen kerta nykyistä toko-kurssia, sitten tarttis taas keksiä miten jatketaan "tottis-uraa".

Alkuun otettiin oikein kehänauhojen sisällä aloluokan mittainen käskytetty seuruu-osio. Kamilla aina välillä keskittyminen hetkeksi katkeaa, kun kuuluu ääniä tahi näkyy jossain jotain liikettä, mutta sitten kun se seuraa niin on kuulemma hyvän näköistä :-D Nyt täytyy treenata seuruuta niin, että ensiksi revitellään patukan kanssa vire ylös, sitten nopeasti lelun vaihto nameihin ja seuruussa nameilla välipalkkausta ja loppuun taas kunnon lelurevittelyt. Josko tolla saataisiin innokasta seuruuta!

Seuraavaksi treenattiin taas luoksetuloa. Ensiksi yksi vauhtiharjoitus eli lelu lentää selän taakse ja sitten pari tekniikkaosiota. Kamilla pääsi pitkällä matkalla vauhti niin kovaksi, että törmäili muhun oikein kunnolla... No ymmärsi muutaman toiston jälkeen vähän ruveta jarruttamaan, mutta kyllä se silti taisi persilleen lentää törmäyksestä ;-)

Väliin otettiin paikallamakuu. Kentän laidassa, missä piti maata, oli jotain outoa monen koiran mielestä eikä kukaan oikein tahtonut jäädä sinne. Kamikin nosteli jalkojaan ja kieppui, "hyi täällä on jotain ällöä!" Välillä makasi pitempääkin ihan ok vaikka itse kävin kaukana ja välillä taas yritettiin vaihtaa paikkaa.

Lopuksi vielä hyppyä. Vein lelun hypyn taakse Kamin odottaessa istuen, sitten otin Kamin perusasentoon ja lähetys "hyppy"-käskyllä. Hyvin lähti ilman, että liikautin eväänikään ja hyppäsi suoraan lelun kimppuun.

Kyllä toi jätkä taas jotain on tälläkin kurssilla oppinut. Nyt täytysi vaan jaksaa itsenäisesti treenata ahkeraan joka paikassa. Tällä hetkellä Kamilla ei keskittymistä riitä muissa paikoissa edes sitä vähää mitä Kaisan kentällä...

Hakua ja muuta viikonloppupuuhaa

Tänään haettiin ukkoja Haunisissa. Nyt otettiin myös mukaan käytöstapojen opettelua eli koiran hallintaa keskilinjalla. Kaisa oli tuomari, jolle esittäydyttiin koira perusasennossa ja tarkoitus oli seuruuna paikalle tullakin. Kamille sai muutaman kerran ärähtää, kun se ei meinnanut pysyä nahoissaan kun olisi halunnut Kaisaa moikkaamaan ja ukkoja etsimään. Sentään se ärähdyksestä aina hetkeksi tokeentu ja saatiin homma jotenkin klaarattua.

Eka ja toka maalimies oli haamuja, jotka näyttäytymisen jälkeen jatkoivat vielä vähän matkaa sillä aikaa kun Kamin kanssa käveltiin lenkki toiseen suuntaan. Hyvin löyty miehet.

Kolmas ja neljäs maalimies näytettiin Kamille, kuinka ne lähti keskilinjaa eteenpäin ja sitten toinen vasemmalle ja toinen oikealle. Vasemmalla oli ukko tosi lähellä ja Kami löysi nopeesti. Sitten haettiin oikean puolen ukko ja sekin löytyi hyvin. Hyvät treenit, hieno sää, iloinen mieli!

Eilen Kami pääsi mukaan ATT:n uuteen halliin seuraamaan agilitykisoja. On meillä muuten upea halli! Kelpasi koirankin makoilla kumirouheisella tekonurmella. Kamista hallissa on muutenkin mukavaa, kun on paljon ihmisiä ihan vaan Kamin rapsuttelua varten ;-) Siinä se makoili jaloissa ja välillä kävi tökkimässä viereisiä ihmisiä rapsuttelemaan.

Hallilta jatketiin vielä Sauvoon kaverin luo iltaa istumaan. Sielläkin Kami oli mukava seuralainen, tottahan paikkoja piti kovasti tutkia, mutta ihan rauhallisesti käyttäytyi. On se kiva kun ton voi ottaa joka paikkaan mukaan, eikä se rieku tai kitise taukoamatta. No olihan osa syynä rauhallisuuteen se, että aamupäivän se kotona kyllä riehui aika paljon, kun veljeni oli käymässä ja se ihminen saa Kamin PÖPIKSI. Ei tarvi sanoa kuin "ho-ho-hoo" ja kelpie meinaa revetä nahoistaan...

Parempaa paimennusta

Perjantaina paimennettiin taas Rymättylässä ja nyt Kami oli huomattavasti mukavampi kaveri kuin viimeksi... Ehkä se viimeksi kuumeni siitä yhdestä uhittelevasta lampaasta niin paljon, että meni pyöröaitauksella läskiksi.

Nyt aloitettiin pyörötarhassa. Kami oli kiinni ja rauhallisesti pyörittiin lampaiden ympäri oikeaan ja vasempaan, välillä käskytettiin maahan ja heti kun meni, sai palkaksi jatkaa liikkumista. Muutaman kerran sitä maahan-käskyä sai toistaa, että meni läpi, mutta ihan ok homma kuitenkin.

Toisessa harjoituksessa pyörittiin lautatarhan ulkopuolella oikeaan ja vasempaan ja pyrittiin saamaan koira lauman toiselle puolelle tasapainoon ja siellä maahan. Kami menee hyvin toiselle puolen ja sainpa sen sinne maahankin kun vähän jankattiin. Hieno mies!

Lopuksi saatiin vielä tehtävä, jossa meidän piti siirtää lampaat pyörötarhalta laitumelle yhdessä Lordi-corgin kanssa. Lordin oli tarkotus olla "ajaja" ja Kamin jarruna. Ei me vaan tajuttu, että ne lampaat niin helvatisti lähtisi sinne laitumen kulmaan päin missä osa päkäpäistä odotti ja joka oli tietty ihan toisessa suunnassa kuin laitumen portti. Sinnehän ne iloisesti karkasi ja lankojen ali laitumelle ennenkuin me kerittiin edes tajuta mitä tapahtui ;-) Hupsis...

Piilokamera

Muutamana päivänä viime ja tällä viikolla meillä on kotona nauhoittanut weppikamera koiran puuhailuja sen yksin ollessa. Suurimman osan päivästä tuo näyttää nukkuvan. Tällä viikolla koira on saanut olla päivät ihan koko tilassa (miinus makuuhuoneet) kun ei näytä aita enää sitä pidättelevän. Näin aita kaadetaan:

Tokoilua IV

Tokotreenien aiheena oli tällä kertaa seuraaminen ja hyppy. Seuraamisosiossa harjoiteltiin mm. täyskäännöksiä ja juoksuun/kävelyyn siirtymisiä. Otettiin myös osio Kaisan käskyttämänä. Kamilla oli taas vähän on/off-päivä, sillon kun se oli mukana hommassa, meni tosi hyvin, mutta sitten kun taas nenä eksy maahan tai jossain näky jotain kiinnostavaa, niin ei meinannut millään saada kontaktia takaisin.
Hypyllä treenattiin lähetystä liikauttamatta käsiä eli koira perusasentoon ja käskyllä "hyppy" heitti Kaisa lelun hypyn yli jollon koirahan hyppää. Ja loppuun vielä tuttu paikallamakuuosio erilaisilla häiriöillä, hyvin Kami taas makoili.

Hakutreenit

Tänään Kami pääsi taas kuukauden tauon jälkeen hakemaan "ukkoja" Vanton metsästä. Kolme ekaa maalimiestä otettiin hajumielikuvalla ja sitten lähetys keskilinjalta, viimeinen ukko oli haamu, joka näyttäytymisen jälkeen vielä vähän jatkoi matkaa niin ettei Kamilla ollut ihan tarkkaa kuvaa missä ukko luuraa. Vauhdilla Kami ryski jokaisen maalin luo. Ekan ukon edessä oli risukko, jota Kami ei malttanut edes kiertää vaan ryömi läpi vaan... :-D 

Kotioloissa Kami on ollut viime aikoina vähän levoton. Yksin ollessaan on joka päivä kaatanut väliaidan ja temmeltää sitten koko huoneistossa... Web-kamera oli pari päivää kuvaamassa touhuja: jätkä nostaa etutassut aidalle ja ronskisti vaan heijaa siinä niin kauan että aita kaatuu... No onneksi ei vielä ainakaan ole mitään tuhoja yksin ollessa tehnyt, mutta vähän alakaa epäilyttää mitä keksii. Eilen se oli hirveen tylsistynyt ja mm. napsi tavaroita kirjahyllystä (siis meidän ollessa kotona) ja seisoipa jätkä yhtäkkiä tv-tasollakin kun kateltiin telkkaria... GRRR.

No jotain positiivistakin kehitystä tapahtunut: ulkona nätisti kulkeminen autoteiden läheisyydessä on ollut tehotreenauksessa ja alkaa tuottaa tulosta. Nyt mennään asenteella "perkele et pelleile" ja asiasta ei keskustella. Toisinaan onkin jo oikein hienosti käyttäytyvä pikkumies narun päässä!

Treffailua ja agiliitoa Kiistan luona

Kami pääsi eilen piiitkästä aikaa kokeilemaan agilityilyä, kun pidettiin yhdistetyt pentutreffit ja minitreenit Tainan ja Kiistan luona. Kami hyppeli innolla esteiden (about 10 cm) yli ja tuntui jopa vähän seuraavan ohjaavaa kättä. Lelu oli palkkana ihan must ja siinä roikuttiin ja reviteltiin oikein kunnolla. Pitää muistaa ottaa lelu ei-ohjaavaan käteen kun muuten Kami tuijottaa vaan sitä lelua eikä näe esteitä ollenkaan... Vauhtia ja tekemisen riemua löytyi, iso ero edelliseen kertaan kun olimme ATT:n kentällä. No onhan siitä jo melkein kaksi kuukauttakin ja tässä välissä on tuo putkiaivo alkanut hiffata, että on kivaa tehdä YHDESSÄ. Eiköhän siitä vielä jotain tule, ainakin nyt odotan Janitan pentuagilitya kauheessa täpinässä...

Kahdella esteellä tehtiin hyppyjä, muutama takaakierto ja tiukkoja käännöksiä. Lisäksi otettiin mini-A:lla vähän kontaktitreenia, muutaman kerran jälkeen Kami tuntui vähän hokaavan siinäkin että mitä siltä odotetaan.

Ja ennen treeniä sekä niiden jälkeen sai Kami ja Kiista kirmata pisin pihaa. Oli niillä vauhtia! Kiista on ihanan pieni ja siro verrattuna Kamin lötjäkkeeseen. Ikäeroahan niillä on vaan about kuukausi, mutta Kami on kaksi kertaa painavampi! Kiistasta tulee simpsakka neiti!

Tokoilua III

Eilen tokoiltiin taas Rymättylässä. Kami ei yllättäen ollutkaan väsynyt viikonlopun riekkumisistaan ja oli hyvin mukana touhussa. Taisipa olla normaalia skarpimpikin, kun on ollut ilman mun huomiota.

Treenailtiin maahanmenoa ja seisomista. Kyseisiin käskyisiin nopeaa reakointia ja sitä että itse olisi mahdollisimman eleetön eli ei auta esim. käsimerkein ja lisäksi vielä tulisi jatkaa omaa kulkua kun koira jää makaamaan tai seisomaan. Kamilla oli ihan ok nopeus, nopeammaksi tietty tota kumimiestä aina saa treenata, mutta oikein kivasti oli mukana. Loppuun otettiin taas paikallamakuuta ja keksittiin siihen jos jonkinnäköistä häiriötä, mm. koiran ympäri kävely, käsien nostelu, tavaran tiputtelu, kompastelu yms. Kami pysyy aikastas hyvin paikallaan, siis pennuksi hyvin. :-)

Huippuagilitya

Viikonloppu vierähti Hesassa agilityn mm-kisoissa vauhdilla. 3 päivää tapitettiin huippusuorituksia, syötiin liikaa ja tulihan sitä oluttakin tissuteltua... Kami viihtyi Koiralinnassa, siellä oli melkein samankokoinen pinserityttö, jonka kanssa Kamilla natsasi hyvin leikit yhteen. Muutama kuva löytyy tuolta: http://www.koiralinna.com/Page075.html

Tunnelma jäähallissa oli ihan mahtava ja suoritukset upeita. Oikein harmittaa työkavereiden ja muiden asiasta tietämättömien suhtautuminen asiaan, toiset kun ystävällisesti tiedustelee, että mimmosta koiranäyttelyssä oli tai olitteko katsomassa kun koirat juoksentelee... Se kun oli oikeasti varteenotettavaa huippu-urheilua! Edustajia oli mm. Japanista, Brasiliasta ja Kolumbiasta asti eikä ne ollut tullut tänne "juoksentelemaan". No jäähallista sentään asiaan suhtauduttiin "tosissaan" ja kannustus oli äänekästä ;-) Maksien yksilöfinaali oli saada pissat housuun kun viimeisenä lähti Suomen edustaja (Jaakko & Zen), joka hyppyradan jälkeen oli johtoasemassa ja siis täydet mahdollisuudet kultamitaliin. Hienoa rataa tehtiin, kunnes tuli se pieni herpaantuminen ja koira karkasi väärälle esteelle. Meinasi ihan itku tulla toisten puolesta... Toivottavasti sitten ensi mm-kisoissa paremmalla menestyksellä... Nyt jäi Suomen mitalisaldo maksien yksilöpronssiin (hyvä Jouni & Yoko!), hienoa että edes se saatiin!

Tänään on taas tokotreenit. Viime kerran kotiläksyt on jäänyt tosi vähälle ja Kami on varmaan viikonlopusta vielä väsynytkin, saas nähdä kuinka käy...

*Edit* Ihmeen vähän agilityn mm-kisoista on mediassakin ollut. Mutta jos jutut on Hesarin luokkaa (http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Koirien+maailmanmestaruuskisoissa+liikkuvat+suuret+tunteet/1135239771551) niin voisi jättää kokonaan pois. Etenkin tuo kohta "Hieman ennen suoritusta koira otetaan kopista käytävälle jaloittelemaan" antaa todella väärän kuvan lajista... Kyllä siellä koira ja ohjaaja verryttelevät ja lämmittelevät aamusta asti, suoritusten välillä vähän jäähdytellään ja taas lämmitellään uutta suoritusta varten etc. En mä ainakaan "edes" epävirallisissa kisoissa ota koiraa vaan vähän jaloittelemaan ennen suoritusta, kyllä se LÄMMITELLÄÄN kunnolla... ARGH.

Paimennus -> masennus

Tähän mennessähän noilla Kamin parilla paimennuskerralla se on saanut oikeestaan tehdä mitä itse huvittaa. Lähinnä katottu miten se lampaiden kanssa toimii ja yritetty vähän avustaa oikeaan suuntaan. Eilen yritettiin sitten saada se kuuntelemaan jotain käskyjäkin. Toivotonta...

Alkuun oli tarkoitus saada Kami kulkemaan ihan vaan muutama metri ja pysähtymään. Koska mitään pysähdyskäskyä ei ole vielä opeteltu niin yritin sen saada istumaan. Kyllähän se aina istukin, vedettyään käskyn jälkeen muutaman rundin lampaiden ympäri ja Erjan vähän kovisteltua sitä. Ja monta kertaa sama juttu, huoh. No lopulta se usko suht hyvin, että kun käsketään istua, niin istutaan. Ja siitä sitten seurasi se, että kun itse siirryin lampaiden toiselle puolelle ja yritin saada Kamin ajamaan lampaita, niin sehän istui vaan. Eipä se vielä tunne tuota "aja"-käskyä niin ei uskaltanut nousta persuksiltaan. Ja mikäs siinä on lampaita tuijotellessa... Sitten laumaa kuljetettaessa rupesi vielä yksi pölöpäälammas vähän uhittelemaan ja Kamin piti laittaa sitä ojennukseen ja se kuumeni ihan sikana.

Toinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa, ensimmäinen oikea/vasen-treeni eli koiralle yritetään opettaa oikea- ja vasen-käskyjä, joiden mukaan se sitten joskus lähtisi laumaa kiertämään. Tarkoitus oli saada koira kulkemaan pyöröaitauksen reunoja pitkin, rauhallisesti. Kami kävi kuumana. No mun omassa äänessä oli suurin vika, kun olen tottunut puhuttelemaan koiraa innostavasti (jotta löysä räkä heräisi) mutta tuolla se ei käy päinsä. Heti jos hihkaisin "OIKEE" niin koira ampas matkaan, mutta jos itse maltoin raaauhallisesti kuiskata "oikeee" niin mentiin vähän säädyllisemmin.

Kaiken kaikkiaan hermot meinas mennä ja masennus iskeä. Ihan toivotonta kun kaveri on niin omissa maailmoissa, ettei kuule mitään...

Aamulenkilläkin se sitten pitkästä aika yritti paimentaa autoja ja meni ihan sähellykseksi. P**kele! Myytävänä kelpie: isot korvat, joilla ei kuule. Tuijottaa hyvin lampaita.

Tokotreenit II

Tokokurssin teemana eilen oli luoksetulo. Harjoteltiin vuoroin tekniikkaosuutta (eli sitä eteenistumista) ja vuoroin vauhtia. Kami oli vieläkin väsynyt viikonlopun huinimisistaan, joten sitä sai lelun kanssa vähän herätellä ennenkuin nousi vire sille tasolle, että jotain voisi tehdäkin.

Tekniikkaosuudessa avustaja piti koiran remmistä, että mä pääsin siirtymään aina muutaman askeleen taaksepäin ja sitten kutsuin koiran eteen. Pitäisi kiinnittää nyt huomiota siihen, että palkkaa tarpeeksi ylhäältä ja nami vartalossa kiinni, jotta koira istuisi lähelle (nyt käy tökkäämässä ja istahtaa sitten vähän väljästi) ja vahtia myös sitä suoruutta, välillä kun Kami lysähtää peba sivulle ja on ihan kierossa.

Vauhtiosuus olikin meille tarpeen! Kaisa vei koiran liinassa kauemmas ja mä kutsuin sillä komennolla jolla eteenistumaan pitäisi tulla (eli "tänne", vapaamuotoinen luoksetulo on meillä "tule") ja muutaman askeleen kun koira otti muhun päin niin naksautus ja lelun heitto oman selän taakse. Jo toisella kerralla tuli koira kauhiaa vauhtia ja nyt vähän myöhemmin naksu ja lelu. Kolmannella kerralla ei tullutkaan naksua ja lelua vaan koiran piti tulla eteenistumaan ja sehän tuli! Ja vauhdilla! Ja sitten taas niin että koira tulee ihan parin metrin päähän asti ja sitten naksu ja lelu lentää mun selän taa. Tätä täytyisi harrastaa lisää, Lasseee tuu roikkumaan liinan päähän...

Loppuun otettiin toko-koemainen osuus eli koira viereen perusasentoon, tuomari käy tsekkaamassa koiran, sitten remmi irti (meillä vaihto liinaan), koira maahan ja paikallamakuu. Kaisa käskytti nämä ihan kuin kokeissa, hyvä että saa siitäkin vähän kuvaa. Täytyisi päästä katsomaan kisoja joskus kun en ole koskaan ollut... Paikallamakuussa kävin vähän väliä palkkaamassa Kamia ja sitten taas poistuin muutaman metrin. Kami kun oli vielä väsynyt viikonlopusta, niin sehän makoili oikein tyytyväisenä ;-)

Kotiläksyinä nyt luoksetulon tekniikka- ja vauhtitreenejä sopivassa suhteessa, maahanmeno perusasennosta (Kami kellahtaa 90 astetta vinoon kun ei olla koskaan menty sivulle maate...) ja paikallamakuu. Täytyy yrittää alkuviikosta ehtiä treenata noita, kun perjantaina Kami lähtee Koiralinnaan ja me viikonlopuksi Hesaan seuraamaan agilityn MM-kisoja.

Iltalenkillä Kami oli yhtäkkiä ihan kauhiasti mun huomion (ja namin) perään. Päästin sen sitten tavoista poiketen tossa jalkapallokentän parkkipaikalla vapaaksi ja se vaan hyöri mun ympärillä ja odotteli käskyä että mitä voisi tehdä. Ja tuli luokse käskystä kauhiaa vauhtia innosta pinkeetä, mitä se ei yleensä tee! Hassu pikku mies! Tältäkö noista muista kelpien pentujen omistajista tuntuu, kun niiden koirat koko ajan vaan odottaa tilaisuutta miellyyttää omistajaansa? Ehkä meidänkin hitaasti syttyvä äijä joskus pääsee siihen fiilikseen...

Pieni paimen 6 kk

Lauantaina täytti meidän pikkuinen 6 kuukautta. Synttärikakun sijaan Kami sai lahjaksi yöpymisen Nallikallion hotellissa ;-) Toisin sanoen, me mentiin Piikkiöön juhlimaan ystävämme synttäreitä ja Kami juhli omiaan Erjan ja Tapsan hoivissa.

Kaveri sai riekkua 3 muun kelpien ja yhden koikkerin kanssa yötä myöden (ei vissiin ihan sikeästi nukuttu yölläkään) ja tänään vielä otettiin pieni paimennuspätkä kun käytiin Kami hakemassa. Joko Kami oli vaan sopivasti rajoittunut ylenmäärisestä riekkumisesta tai sitten se on taas tehnyt viime paimennustreenin jälkeen ajatustyötä, mutta se oli ihan erilainen kuin perjantaina Rymättylässä. Kamin sai lampaiden taakse vähän kättä nostamalla ja häätämällä eikä se siis ollut koko ajan edessä jarruna. Se oli paimen! Hauska fiilis kun toinen on yhtäkkiä ihan opettamatta jotain taas hokannut. Nyt taas rupesi kiinnostamaan vähän tuokin laji, kun perjantaina se oli vaan se jarru, häirikkö ja kaahottaja... ;-)

Nyt jätkä on ihan totaalisen kuitti. Nukkuen mennyt koko iltapäivä, hyvä kun ruokakupille jaksoi raahautua.

*Edit* Lisätääs vielä muutamat kuvat puolivuotiaasta paimenesta

Kuvat ottanut Tapio Mäntysalo

Vähän paimentelua ja jälkeä

Tänään meillä piti olla Kamin kanssa "oikeat" paimennnustreenit, mutta muuttuneiden olosuhteiden takia olikin lyhyempi paimennusosuus ja sitten vähän jälkitreeniä.

Paimentamassahan Kami on viimeksi ollut elokuun alussa eli about 1,5 kk sitten. Nyt oli paljon varmemmat otteet hommaan. Ja oma tahto... Alkuun Heili oli mukana ja ne Kamin kanssa paimensi laumaa meidän perässä, Kami tosin pääasiassa taas jarruna edessä. Kaisa sitä kepillä maahan mätkien aina hääsi lauman edestä pois. Hetken päästä Heili laitettiin pois ja Kami kulki kytkettynä Kaisan kanssa lampaiden takana mun ohjatessa laumaa. Kytkettynä siksi, että pysyy lauman takana. Lopuksi Kami sai vielä vapaana paimentaa lauman meidän johdattelemana laitumen toiseen päähän. Ja sitten se vaikein osuus: koiran saaminen kiinni... Jätkä ei vaan pystynyt lopettamaan lampaiden tuijotusta. Mun huudot kaikui ihan kuuroille (isoille) korville. Kaisa hääti Kamia lampaiden luota pois, mutta koira ei silti noteerannut mun kutsuja mitenkään, pelkkä lampaiden tuijotuskin oli niin jees... No saatiin se lopulta tulemaan luokse. Seuraavaksi tarttis saada sen päähän taottua, että lampaita saa paimentaa vain ja ainoastaan sillon kun on lupa ja kun käsketään lopettaa niin lopetetaan. Kovistelussa ei tässä tapauksessa ainakaan ole sitä pelkoa, että menisi paimennushalut kokonaan, niin intensiivisesti koira oli siinä maailmassa.

Paimennustreenin jälkeen mentiin mukaan jälkitreeniin. Joskus alkuaikoinahan mä muutaman namijäljen Kamille tein, mutta kun se rynni vaan aina suoraan loppupalkalle niin meni jotenkin oma into hommaan kun ei tiennyt miten sen saa kunnolla seuraamaan sitä jälkeä. Nytkin Kami ekalla jäljellä yritti vaan mennä nenä pystyssä ja kauhealla vauhdilla, seurausta hakutreeneistä. Kaisa neuvoikin, että alkuun tehdään lyhyt tallattu namivana ja koira ohjataan (pakotetaan) pannasta kiinni pitäen ja namit osoittaen käymään ne kaikki läpi. Täytyisi saada koira ymmärtämään, että nyt on toinen laji kyseessä, nyt kuuluu seurata jälkiä nenä maassa, ei vauhdilla ilmavainun perässä. Ja aiemmista opeista poiketen, lopussa ei ole mitään isoa loppupalkkaa vaan se palkka tulee niiltä jokaiselta askeleelta. Muutama esineruudun treeni otettiin kanssa, nyt sai siihenkin käryn, että mitä voisi treenata.

Lopuksi Kami pääsi Lyytin kanssa pellolle riekkumaan. Lyytihän on Kamia muutaman viikon nuorempi kelpien pentu kanssa. Vielä riitti vauhtia treenien jälkeenkin ;-)

Pari päivää sitten oltiin parin tunnin metsälenkillä Soilin ja venäjänvinttareiden kanssa. Kyllä sai Kami juosta (ja juoksikin!) kovaa, kun yritti pysyä niiden loikkakoipien menossa mukana. Oli kyllä hauskaa sekä koirilla että meillä ihmisillä menoa seuratessa :D

Tokoilua

Tänään alkoi Koirataidon TOKO -kilpailutottelevaisuuden kurssi.

Harjoiteltiin perusasentoa, kääntymisiä seuruussa ja kääntymisiä paikallaan. Kamilla oli välillä vähän keskittymisongelmia, kun seuraavan tunnin kurssilaiset kävelivät tiellä ja muuta jännää, mutta sitten taas välillä se oli niin 110-prosenttisesti mukana ettei ikinä!

Kotiläksynä on opetteleminen kävelemään pientä neliötä ilman koiraa, kulmat niin, että koiralla olisi mahdollista siinä pysyä mukana. Koirankin kanssa voipi harjoitella, jos itse oppii kävelemään ;-) Ja käännökset paikallaan oikealle ja vasemmalle niin että koira tulee (tai oikeastaan pysyy) sivulla. Kamista toi sivullaolo ja jalkaan nojaaminen alkaa olla aika kivaa, joten näitä on mukava harjotella.

Match Show

Heh, ei meistä taida tulla näyttelytähtiä. Ihan tyytyväinen kyllä olen Kamin suoritukseen, se juoksi jotain ravin tapaista ja seisokin tassut maassa, tosin namia syöden kaula kierteellä ja korvat taakse sojottaen... Ja ne kaikki muut pirun fifit seistä tapitti ihan prona, ne mitään pentuja ollut...

Jotenkin näin siellä oltiin: (fifi taas seisoo niin nätisti ja mä häärään...)

Kun tuomari katsoo toista koiraa pöydällä, seisoo Kami ihan hyvin: (huomaa pettynyt ilme...)

Sitten kauhottiin menemään (namia naamaan tai koira karkasi hajuja nuhkimaan)

Ja sininen nauha saatiin.

Eikä menestystä sinisten kehässäkään, ihme ;-) Kai toi koira tarttis opettaa seisomaan ennen seuravaa yritystä. Ja Millaan ja Sälliin olen kanssa vähän pettynyt, nekin nimittäin oli ihan pro, vaikka yhdessä piti kämmäillä...

Pentukurssin "lopputentti"

Eilen oli viimeinen kerta pentukurssia. Sade oli kova ja Kamin kanssa ensiksi vähän neuvoteltiin pitääkö sateessakin mennä maahan (istuminen sujuikin ihan hyvin). Lelun kanssa sain kaverin sen verran vauhtiin, että meni maahankin ihan huomaamattaan :-D

Teimme vuoronperään tehtäväradan, josta Kaisa antoi joka osuudelle arvosanan välillä 0-3. Ensiksi tultiin "tehtäväalueelle" portin läpi, jossa tuli vastaan toinen koirakko eli samalla ohitustehtävä. Seuraavaksi koira sivulle perusasentoon ja siitä pujottelu tötsien ympäri, maahanmeno ja pujotellen takaisin. Koira tietenkin löysällä remmillä. Kami kulki nätisti vieressä (otin varman päälle ja namit kädessä) ja meni maahankin hyvin kun otin lelun esiin ;-)
Seuraavaksi oli EI-käsky eli herkkupurkin kierto löysällä remmillä. Mulla oli taas nameja kädessä eikä Kami edes huomannut purkkia, joten ei-käsky jäi oikeastaan testaamatta.
Paikallaolo-tehtävässä koiran sai jättää haluamaansa asentoon (istu, maahan, seiso) ja piti kerätä 5 apilanlehteä koiran liikkumatta. Tässä mä olin huolimaton, enkä varannut tarpeeksi nameja, kun Kami yleensä pysyy hyvin paikallaan, joten sepä nosti kerran peppunsa ylös maasta. Ai jai jai. Lisäksi sateesta ja kylmästä kohmeiset sormet vaikeutti tehtävää.
Luvalla tervehtimisessä koira odotti vierellä kun apilat annettiin Kaisalle ja sitten sai luvalla mennä moikkaamaan. Kami ei edes ollut kiinnostunut Kaisasta ennenkuin se kutsuttiin luokse.
Lopussa oli vielä eteentulo. Koira istumaan, itse metrin-pari poispäin ja kutsutaan koira luo. Kami tuli kivasti tökkäämään haruksiin ;-)
Muista osioista saatiin täydet 3 pistettä, mutta paikallaolosta tuli 2p.

Tehtäväradan jälkeen tehtiin vähän agilitykontaktia matalan pöydän päälle nostetulla puominpalalla. Onneksi mulla sattu olemaan Kamin kosketusalustakin mukana niin pääsi ekaa kertaa kokeilemaan sillä. Lätäköt puomin päässä vähän haittasi hienotassun menoa, mutta ihan ok. Kosketusalustalla naksautin ja Kamin sai palkan ja poistuloluvan.

Loppuun vielä tutustuttiin tokon hyppyesteeseen. Kami lähti pallon perässä hyvin esteen (10 cm) yli, mutta jäi sitten pallon kanssa höntsäilemään omiaan... Poikien palloleikit tais sekoittaa päätä... 

Tänään mennään nolaamaan (?) itsemme Match Show:un. Saas nähdä mitä siitä tulee, mulla ei ole mitään käsitystä edes koko hommasta. Kami varmaan painelee takajaloillaan hyppien pisin kehää. Työkaverini tulee kultsunpentunsa kanssa myös, joten ei tarvitse ainakaan yksin ihmetellä...

"Tottistelua" hakutreenien sijaan

Eilen ei ollutkaan hakutreenejä kun oli tullut niin paljon peruutuksia. Koska jo Haunisissa kuitenkin oltiin niin kierrettiin järvi Tiian ja Kylli-hoffin kanssa. Lenkin jälkeen Kaisakin oli tullut kelpiensä kanssa kentälle tokoilemaan, joten mentiin vielä sinne. Kami sai hetken levätä autossa kun seurailin toisten puuhia ja sitten otin Kaminkin mukaan kentälle. Alkuun ei meinnut pystyä keskittymään ollenkaan kun toiset koirat ja ohjaajat oli NIIN kiinnostavia, mutta kun sain mahapullanyrkin tungettua koiran kuonoon kiinni niin johan alko seuraamaan ;-) Välillä tosin piti jäädä taas toljottamaan, jos isot koirat juoksi kovin tai muuta kiinnostavaa. Mutta sain vähän treenattua sivulletuloa ja seuruuta, eteentuloa, maahan-seiso sarjaa sekä paikallamakuuta, jossa lelupalkka olikin superjuttu.

Taisi vielä viikonloppu rasittaa koiraa kun kotona se painu suoraan nukkumaan ja nukku taas koko yönkin hipihiljaa.

Tänään on viimeinen kerta Koirataidon pentukurssia ja ensi viikolla jatketaan sitten Koirataidon TOKO kilpatottelevaisuus-kurssilla, alokasryhmässä tietty. Hakutreenit jää nyt muutaman kerran väliin kun on muuta menoa, harmi siis ettei eilenkään päästy treenaamaan.

Nouto pitäisi varmaan seuraavaksi ottaa työn alle. En vaan vielä ole keksinyt miten... Kami hakee hyvin esim. palloa mutta jättää sen aina 5-10m päähän ja jää siihen makaamaan ja odottamaan uutta heittoa. Tarttis saada se tuomaan pallo/lelu ihmiselle asti.

Kolmen koiran kopla mökillä

Viikonloppu vierähti ystävien kanssa mökillä Merimaskussa. Insinööri-kokki-ystävämme Atte ja ahkera apulaisensa Henna hemmottelivat meitä mahtavilla ruuilla (mm. lätzikia ja Pesto Pasta Conpostia, mmmm) Poppoossa oli mukana kaikkien kolmen pariskunnan koiratkin eli Kami, Vilma ja "iso paha" sakemanni Chevy. Chevy ei ole tainnut noin seitsemään vuoteen laskea muita koiria lähellensä, mutta nyt on tainnut iskeä vanhuuden höperyys, kun ei se muistanut syödä meidän koiria. Vilma sai olla Chevyltä ihan rauhassa, Kamia jahdattiin haukkuen ympäri pihaa. Itse tosin Kami tuli härnäämään ja sillä oli hauskaa kun joku jahtaa!

Iltapäivällä kun alkoi näyttää Kamin ilme vähän väsyneeltä eikä se haukkuva jahtaaja enää ollutkaan niin kiva, meni Kami autoon päikkäreille. Ja välillä kävi Chevy autossaan hiljentymässä, joten hyvin tultiin toimeen. Lauantai-iltana mahtuivat kaikki kolme samaa mökkiinkin, Kamia ei Chevy tainnut edes huomata, kun pikkujätkä nukkui millon kenenkin sylissä ihan kanttu vei. Onnistui alaleuankin venytys 10 minuuttia ilman että koira edes huomasi mitä tapahtui ;-) Sunnuntaina jatkui taas sama meno, iso paha jahtaa ja haukkuu, Kami häiriköi. Ja välillä autoon nukuskelemaan. Iltapäivällä Kami otti hepulia rannassa ja juoksi suoraan mereen uiskentelemaan. Ja hetken päästä laiturilta yritti mennä veneeseen. Kamilla oli etutassut veneenreunalla, takatassut laiturilla ja vene lähtee tietty lipumaan kauemmas, kylmä kylpyhän siitä taas pikkupojalle tuli...  

"Tottistreeneissä" olen siirtynyt eteentulon harjoittelussa jalkojeni takaa palkkaamisesta nenäkosketukseen, toisin sanoen opetin Kamin tökkäämään kuonollaan pahvinpalaa ja sen laitoin sitten pyykkipojalla housun sepalukseen kiinni. Ja Kamihan tökkii haruksiin jo ilman pahviakin niin että tuntuu... Lassen lempisanonta onkin, että tokoilu on yksinäisten naisten laji...

Kami hammaslääkärissä

Nyt on Kamilta kulmurit poissa. Viimeinen yläkulmahammas lähti eilen eläin(hammas)lääkärin toimesta. Tosi helposti loppujen lopuksi lähti. Pieni viilto ikeneen, ei tarvinnut edes tikkejä ja vain jokunen minuutti nukuksissa.
Kotona Kami muutaman tunnin nukkui fleecen alla ja itki sekavaa oloaan. Lassen sylissä oli hiljaa, mutta omassa sängyssä itketti ;-) Illemmalla oli päässyt yli krapulastaan ja maistui taas jo leikki ja luutkin. Ja yöllä kolisteltiin sitten olan takaa, kun kerran koko päivä oli nukuttu...
Alaleuka oli lekurin mielestä vähän liian kapea, joten sitä nyt yritetään alakulmureista ulospäin työntäen venyttää 10 min päivässä, parin viikon ajan. Alaleuka kun koostuu kahdesta osasta (vasen ja oikea) ja keskeltä vaan kudoksella kiinni niin sitä pystyy kuulemma näin muokkaamaan. Saas nähdä kuinka käy. Toisaalta se vasen alakulma joka vähän ylös ottaa kiinni, on vasta alkamassa suoristua kun siitä se maitohammas lähti vasta edellispäivänä pois. Joten ei syytä huoleen.

Pentukurssi kaupungilla

Eilen oli Koirataidon pentukurssin kaupunkikävelyosuus Naantalissa. Kamilla oli alkuun todellisia keskittymisvaikeuksia, kun parkkipaikalla piti tehdä istumisia ja maahanmenoja. Ne muut koirat oli niin lähellä ja maa niin märkä, ettei pientä kelpien pyllyä voi maahan laittaa. Sitkeän tahkoamisen jälkeen sain muutaman kerran istumaan ja sitten se alkoikin sujua. Ja jossain vaiheessa kun tajusi, ettei muiden kanssa tänään pääsekkään leikkimään, niin alkoi myös jonkun näköistä kontaktiakin löytyä. Täytyypä muistaa nyt aina sateella asvaltilla treenata istumisia ja makuita!

Ensi viikolla on viimeinen kerta tätä pentukurssia, sitten tarttis taas keksiä millä kurssilla tai missä porukassa jatketaan tottistelua.

Toinenkin alahammas oli muuten eilen tipahtanut, joten tänään onkin sitten vaan yksi ylähammas lekurilla poistettavana. 

Hakumies!

Ha-haa, pikku-ukolla on toi hakujuttu kolahtanut kalloon ja kunnolla.

Eilen treeneissä Vantolla se ei meinnanut malttaa edes neljällä tassulla odottaa lähetystä vaan tähyili takajaloillaan metikköön :D Otettiin viisi hakua, kaksi haamuina ja kolme hajumielikuvana. Kaikki maalimiehet oli sen verran kaukana, että mulle aina ehti iskeä epäluulo, että meneekö koira itsenäisesti niin kauas, mutta sinnehän se singahti niin että ryteikkö ryskyi. Ekalla maalimiehellä se ensiksi tosin pysähtyi puolimatkaan, mutta hetken mietittyä jatkoi loppuun asti. Muut menikin sitten kohtalaisen suoraan ja vauhdilla maalimiehelle. Voi että mä olin super-tyytyväinen pikku mieheen!

Huomenna sitten klo 16 on oikean yläkulmurin ja vasemman alakulmurin poisto. Ellei ne nyt ehdi sitä ennen tipahtaa, tuskin, kun eivät edes heilu.

Sitä sun tätä

Kamilla on nyt vähän probleemana kulmahampaat. Kaksi lähti torstaina, mutta yksi ylä- ja yksi alakulmuri vielä jäkittää paikoillaan vaikka uudetkin hampaat on jo isot kuin mitkä. Täytyypi varmaan tänään varata lekurilta aika hampaiden poistoon ja toivoa, että ne kuitenkin ehtisi vielä tipahtaa ennen operaatiota.

Ja vatsakin taas vaivaa pientä, huoh.

Viikonloppu sentään oli kiva. Lauantaina humputeltiin sienimetsässä, Jorma keräsi pussillisen haperoita, Lasse tatteja ja mulle jäi kanttarellit ja muutama suppilovahverokin oli jo herännyt. Kami viiletti pisin mättähiä pitäen laumaa koossa ;-)

Sunnuntaina kävin Kamin kanssa Naantalin Aurinkomarkkinoilla. Hyvin kulki ihmisvilinässä nokka kiinni mun kädessä kun oli oikeat namit mukana ;-) Ohikulkevista ihmisistä jos joku sattuu vilkasemaan Kamia niin sitten alkaa kiemurtelu ihmisen luo "sä huomasit mut, SILITÄ jooko?! Minä tulen ja kiepsahdan selälleni jalkoihisi..."

Ja kirjataas vielä ylös muutamia Kamin "omituisuuksia":
- Kamilla on semmonen muovinen lelulaatikko, about 40cm korkea. Leluja ja luita pitää mussuttaa etujalat siellä laatikossa. Välillä änkee takajalkojakin mukaan, mutta ainakin etukoivet on usein laatikossa ja siinä sitten möllötetään luu suussa...
- Lassen kanssa "painiessa" Kami yrittää nykyään aika usein kirputtaa hampaillaan Lassen kaulaa. Aika terve harrastus Lassella maata selällään lattialla, koira päällä ja hampaat kurkulla... Mun kanssa kirputusta ei tapahdu, tosin mä en kyllä koiran kanssa painikkaan...
- Ja Kamin tervehenkinen harrastus perjantai-illalla: ihmeteltiin mitä ääntä olohuoneen seinän vierestä kuuluu ja Kamihan siellä into piukassa nuolee pistorasiaa! Tuli aikamoinen huuto kahdesta suusta kun huomattiin tämä hobby...

Patologian laitokselle asioimaan?

Tänään mä päätin, että Kamin autojen paimennusyrityksille junan radan luona on tehtävä loppu. Siinähän kuuluu autoista semmonen tu-tump tu-tump ääni kun ajavat junanradan yli ja se laukaisee Kamissa paimennusreaktion, vahvan sellaisen. Siinä sitten hyökitään ja kiskotaan. Muutenhan tuo ei autoista tuon taivaallista välitä.

Huuhtelin hyvin shampoo-pullon ja täytin vedellä, lisäksi treenitakin taskuihin upposi naksu ja nameja. Eikun matkaan. Ei ollut muuten helppo koulutustilanne: yhdessä kädessä on koiran remmi (ja siitä saa pitää kunnolla kiinni tai koira syöksyy auton alle), toisessa vesipullo valmiina hyökkäykseen, kolmannessa naksu osoittamaan heti hyvän käytöksen ja neljännessä namit valmiina palkitsemaan hyvästä käytöksestä. Saiskohan patologian laitokselta lisäraajoja, kun omieni lukumäärä tuntuu vähän puutteelliselta? Lisäksi koira vielä pyörähtelee koko ajan jalkojen takaa väärälle puolelle ja kädet on ihan rasvaiset ja liukkaat namipaloista...

No saatiinpa Kamille vettä korvaan ja jonkunlainen alkuopetus mitä EI ainakaan kuuluisi tehdä. Katsotaas parin päivän päästä uudelleen samalla varustuksella... Ja taas uudelleen ja taas uudelleen...

Pentukurssi ja kelmi-kaveri

Tiistaina pentukurssilla harjoiteltiin eteentuloa edelleen sillä tyylillä, että koira tulee jalkojen väliin istumaan. Mun täytyy vaihtaa namikäsi tässä hommassa vasemmaksi kädeksi kun muuten Kami istahtaa kankulleen. Ja voi taivas kun onkin yhtäkkiä vaikea saada väännettyä sitä vasenta kättä takakautta oikeeseen kohtaan jalkojen väliin. Kami ei alkuun tullut lähellekään kun yritin vääntää vasenta kättä kohdallaan, oikeella tulee ihan hyvin... Oli vissiin vähän epäilyttävän näköistä ähellystä.

Lisäksi harjoteltiin vapaamuotoista luoksetuloa pitkällä matkalla ja lyhyemmällä matkalla koirakujan läpi. Hyvin meni. Kolmantena aiheena oli asennossa pysyminen eli koira maahan tai istumaan ja itse vähän liikutaan ympärillä, välillä palkataan ja koiran pitää pysyä paikallaan. Kamille toi on piece of cake, kun paikallaan rötköttäminen on laiskalle ihan jees hommaa ;-)

Remmissä kulkemista ja toisten koirien ohittelua harjoteltiin myös. Kyllähän Kami vieraassa paikassa ihan suht nätisti sen hoitaa, mutta kotiseudulla...

Kami oli kovasti nenä maassa koko treenien ajan. Tai siis taukojen ajan, eikä sen huomiota meinannut saada kuin tunkemalla namin ihan nenään kiinni. Sitten taas tehtiinkin hommia ihan ok ja kun hommat loppuun niin nenä maahan ja muihin maailmoihin taas. Ärsyttävää...

Tänä aamuna kauhiassa vesisateessa tuli huomattua, että on tuo vähän kyöni kaveri. Sateessa ei ole näköjään kiva kulkea, joten Kami teki kaikkensa, että pääsis äkkiä kotiin, jopa feikkipissas. Usein illallahan käytän sen ulkona sen verran että se pissaa ja mennään nukkumaan. Nyt kun tultiin "pissapaikalle" kaveri nosti oikein miehekkäästi koipea (!) ja katseli mua silmiin ilmeellä "Kato nyt, mä pissaan" ja sitten kauhea neliveto kotia kohti. Eikä sieltä kyllä mitään pissaa edes tullut... Lassen kanssa tekee kuulemma välillä samaa töitten jälkeen kun käyvät ensiksi vessapaikalla tarpeilla ja sitten menevät niitylle pallon heittoon. Kami pyllistelee, muttei oikeesti kakkaa, että pääsis äkkiä palloleikkiin... On se vaan kelmi.

Ahaa, nyt haetaan!

Eilen hakutreeneissä Isosuon maastossa hirvikärpästen seassa Kamilla tuntui vihdoin loksahtavan palat paikalleen ja kaveri hokas mistä hommassa oikeesti on kysymys :-) Mä vähän veikkasinkin, että kun on saanut 1,5kk pitää taukoa hommasta ja itsenäisyyttä ja rohkeutta tullut lisää niin voisi olla ahaa-elämyksen aika.

Kami sai löytää viisi maalimiestä. Ensimmäinen haamuna suht lähellä, katsoi silmä kovana kun maalimies meni piiloon ja vauhdilla perään. Vähän ennen maalimiestä hetkeksi pysähtyi empimään, mutta luikerteli maalin luo kuitenkin. Toinen otettiin hajumielikuvana eli käytiin lähellä maalimiestä remmissä nuuhkimassa, että jotain siellä on, sitten paluu keskilinjalle ja lähetys. Sinne upposi. Sitten taas haamu ja neljäntenä haju. Viides maalimieskin oli haamu, näyttäytymisen jälkeen vein Kamin ensiksi vähän syrjempään ja katsomaan muualle ja sitten vasta lähetys ja hyvin ampui perään. Nyt se tosissaan hinkui etsimään ukkoja ja uskalsi edetä rohkeasti vähän kauempanakin olevan ukon luo. Hieno homma!

Lopuksi Kami pääsi hoffi-pentujen ja niiden emän kanssa vielä vapaana viipottamaan samalla kun kerättiin merkit pois metsästä. Vauhtia riitti :D

Koirataidon pentukurssilla II

Eilen oli taas Kaisan pentukurssi, päivän teemana oli asennosta toiseen siirtymiset. Näitä harjoiteltiin ja pitäisi sitten kotona treeneilla lisää noin 5-10 (nopean) toiston sarjoina
- Istu-maahan-istu, niin että koiran pylly pysyisi koko ajan maassa. Sopii Kamille kun ei tarvi edes pyllyä nostaa namin saadakseen ;-)
- Maahan-seiso-maahan, koiran tassujen PITÄISI pysyä (joskus tulevaisuudessa) paikkallaan kun se vaan "hissinä" liikkuu maahan ja ylös
- Liikkeestä pysähtyminen. Kami tuntui hokaavan aika nopeesti, että naksu tulee siitä pysähtymisestä. Täytyy vaan muistaa itse steppailla samalla ettei pysähdy mun liikkeestä

Lisäksi pitää harjoitella eteenistumisen alkeina koiran "rohkeaa tunkeutumista jalkoväliin" eli syötellään namia jalkoväliin änkevälle koiralle oman jalan takaa. Tästä toivon mukaan saadaan sitten joskus jalostettua tiivis eteentulo.

Lopuksi mentiin taas pellolle leikkimään neljän pennun voimin. Pennut eivät tainneet olla viittä sekuntia kauempaa vapaina kun kuului kauhea pamaus. Sisarukset Taku ja Yty olivat juosseet toisiaan päin, Taku-paralta katkesi hammas :-( Hetkeen sitä ei oikein huvittanut leikkiä, mutta lähti sentään jossain vaiheessa Kamin kanssa painimaan. Kami taisi väsyä leikistä aika nopeesti kun alko kuulua turhan paljon murrausta leikin ohessa ja kun muutkin pennut olivat jo höyrynsä päästelleet niin otettiin koirat kiinni ja alkoi ihmisten seurustelutuokio. Kiva juoruta noinkin samanhenkisten ihmisten kanssa, kun kaikilla on suht samanikäinen kelpien pentu ja suunnitelmissa tavoitteellinen harrastaminen.

Ai niin, Kami täyttää muuten tänään jo 5 kk!

Kuulumiset

Nyt alkaa taas jo Kamin vatsa olemaan kunnossa ja yletön pissailukin loppunut. Eiköhän tästä tällä erää selvitty. Viikonlopun ajan Kami on jo syönyt nappulaakin riisin seassa.

Toi riisipaasto oli kyllä erinomainen motiivation kohotuskeino ;-) Pikku tottistreenit oli haluttua hupia ja lenkillä löyty katsekontaktia uskomattomissakin tilanteissa :-)

La-su yön Nelli ja Kami nukkuivat kuin pikku possut, taisi päivän riehunnoilla olla osuutta asiaan. Aamulla Nelliä sitten pyöritettiinkin kahta kauhiammin. Koiraparka lenteli käännöksissä kylki edellä seinään, mutta lelusta ei irroteta!

Päivällä kävin Kamin kanssa lenkkeilemässä Parmaharjun metsissä Tainan, Kiista-kelpien ja Doris-russelin kanssa. Kamilla oli kova tarve paimentaa pientä valkoista eli Dorista, joka ei taas kauheasti digannut hommasta. No juoksivat kelpiekakarat sentään keskenäänkin ja kaiken kaikkiaan tosi kiva lenkki. Ajoituskin oli mitä parhain, vähän ennen autoille pääsyä alkoi jyrisemään ukkonen ja pari sataa metriä kotiinpäin ajettua alkoi sataa vettä, ja kovin.

Kami ja Nelli

Tältä meillä näyttää:

 

 

Kami huvittelee vetämällä Nelliä perässään ympäri taloa. Video on vähän söherö kun sitä on pienennetty, mutta kannattaa katsoa, se on esimerkki kelpien huumorintajusta...

 

 

Jäniskevennys

Nyt alkaa Kamin vatsa jo osoittaa jotain rauhoittumisen merkkejä. Toivotaan, ettei enää tule käännöstä tässä asiassa. Torstaina ja perjantaina ei tarvinnut lattioitakaan pestä kotiin tultua vaan oli jaksanut taas pidättää.

Meille tuli nyt viikonlopuksi Nelli-parson (muumikoira!) hoitoon. Kami oli ensiksi ihan ihmeissään että mikäs pirun lammas toi on?!

Nelli oli varmaan ollut meillä jo kymmenisen minuttia, kun meinasin hukata molemmat koirat. Menin koirien kanssa tonne takanurmelle heittämään palloa heittokepin kanssa, Nelli muuten juoksee pallon perässä ihan halvatun kovaa, tanner vaan tömisee. Hetken heiteltyä siirryin koirien kanssa metsän puolelle ja otin pallon jemmaan, että Nelli kävisi tarpeillaan. No eikös yksi aivokuollut jänis hyppää suoraan Nellin eteen ja jo lähti ajojahti käyntiin. Kami tietty Nellin perässä menossa mukana. Kyllä hyppäs sydän kurkkuun, että mitä mä teen kun huudot kaiku Nellin kuuroille korville. Onneksi muistin, että taskussa on miljoonan muun tavaran joukossa pieni vinkulelun pilli, joten ei muuta kuin koko maallinen omaisuus mättäälle ja vinkua vinguttamaan ja sehän jopa toimi! Thank God! Nelli lopetti ajon ja juoksi iloisesti luokse, Kami tietty perässä. Nelli sai himoitsemansa tennispallon suuhun palkaksi ja koirat kiinni. Siihen loppu juoksentelu siltä erää. Mutta kyllä oli hetken kusi sukassa, kun mietti että mihin asti Nelli mahtaakaan juosta...

Sisällä Kami yritti kovasti häiriköidä Nellin rauhaa, mutta yksi vesisuihku naamalle sai pennun järkiinsä ja se painui nukkumaan. Nyt on hiljasta ;-)

Kyllä muuten osaa olla luupää tommonen parsonin sintti. Sisälle tullessa käytiin Nellin kanssa keskustelua, että saako läpimäräksi lussutetun pallon tuoda sisälle vai ei. Ja Nellin naamasta näki, että "perkele, minähän en tästä pallosta luovu". Eikä auta kovistelut tai pehmistelyt, parson jököttää pallo suussa. Meinasi mennä hermot. Menin Kamin kanssa sisälle ja jätin luupään lyhyen narun jatkoksi pihalle pallonsa kanssa. Laitoin pyykit kuivumaan ja kävin uudestaan kysymässä vesisateessa, että maittaisko tulla sisälle ILMAN palloa. Vastahakoisesti Nelli luopui pallosta ja tuli sisälle ;-)

Kamin vaivat ja talo

Kamilla menee nyt vähän heikosti. Tai siis kyllä sillä ihan hyvin menee, ruoka ja maistuu on energinen, mutta vatsa kiusaa. Maanantaina ja tiistaina se oli ripuloinut työpäivän aikana sisälle. Eilen aamulla näytti jo vähän paremmalta, mutta uutena ongelmana yletön pissailu, sillä on koko ajan hätä. Päivälläkin oli tullut yksi pissa sisälle, mitä ei todellakaan ole ennen tehnyt eikä se ollut kuin nelisen tuntia yksin. Viime yönä se kahden aikaan ravasi ympäri kämppää, joten lähdin sen kanssa käymään nurtsitarpeilla ja kyllä se siellä ainakin kyykisteli, muuta en pilkkopimeässä nähnyt. Viideltä sama juttu, sillon jo vähän näkikin ja koira pyllisti, pyllisti ja pyllisti, muttei mitään näkynyt tulevan :-( Aamulenkeilläkin (2 kpl) kävi vaan pissalla. Saapi nähdä mitä tänään kotona odottaa. Toivottavasti se ei tässä sivussa opi, että sisällekin voi tehdä tarpeensa tahi että öisin pääsee ulos jos huvittaa... Nyt on tietty eri asia kun on pakko, mutta ettei tulisi tavaksi...
Käytiin eilen katsomassa yhtä taloa. Se oli oikeestaan aika kiinnostava. Tontti olisi iso, mutta siitä on about puolet vajan takaista rytömaata, mitä on aika vaikea saada hyötykäyttöön. Talon alakerta oli tosi jees, suihku, sauna ja vessa upouudet. Mutta yläkerta, siitä tuli mulle jotenkin creepy feeling. Eikä yläkerrassa ollut muuta kuin makuuhuoneet, vessa ainoastaan alhaalla, se  risoo mua. Mutta kokonaisuutena se oli kyllä kiinnostavin mitä ollaan käyty katsomassa. Siis sen Askaisten talon jälkeen, josta silloin tarjouksenkin annoin. Mietiskellään.

Koirataidon pentukurssilla

Eilen saatiin Kamin kanssa ensituntumaan tottikseen. Aloitettiin Koirataidon pentukurssi, johon on räätälöity oma ryhmä kelpie-pennuille, joiden kanssa aiotaan harrastaa tottista. Eli ihan tottiksen perusliikkeitä käydään läpi. Kami oli vallan loistava pikkumies. Kaisan kentällä kiinnosti sekä mun lelut, namit, huomio ja työskentely mun kanssa :-D
Ensiksi harjoteltiin katsekontaktia sivulla kävellessä eli tehtiin kahdeksikkoa tötsiä kiertäen ja palkattiin katsekontaktista. Tässä vaiheessa Kami ei ollut vielä ihan täysillä keskittynyt, kun maassa välillä oli mielenkiintoisia hajuja. Mutta ihan ok suoritus kuitenkin.
Seuraavaksi harjoiteltiin perusasentoon tuloa eli pentu sivulle istumaan. Tämä ollaan jo kotona saatukin vähän toimimaan ja samalla tavalla toimi myös kentällä. Mun oma käsi vaan tuppaa olemaan liian alhaalla kun en ole huomannut, että pentu onkin jo kasvanut vähän korkeemmaksi. Tähän hommaan Kami jo keskittyikin hyvin ja saatiin paljon onnistuneita suorituksia.
Välillä harjoiteltiin ei-käskyä kulkemalla ruokakipon ja linnun siiven ohi, joihin koira ei saanut koskea. Kamille tämä oli vähän helpompi kun ei ole niin ahne kuin toiset kelpie-kakarat kurssilla, mutta kyllähän sekin vähän yritti...
Viimeisenä harjoiteltiin imutusta eli sitä, että koira kulkisi ihan lähellä, lapa ja pään takaosa ohjaajan jalassa kiinni. Kamille ainakin hyvä harjoitus, koska se tykkää aina pitää vähän sitä välimatkaa ohjaajaan. Alkaa se kyllä jo selvästi paremmin viihtymään lähelläkin.
Kotiläksyiksi tuli sivulle tulon harjoitus eri suunnista, se katsekontakti kuljettaessa ja meille etenkin toi imutus ja mielellään seinän viertä kulkien, että koira pysyy ihan siinä lähellä ja vielä suoranakin. Luikero...
Nyt täytyy kyllä perua kaikki pahat puheeni koirani vetelyydestä, sehän oli ihan loistomies! Ehkä siitä tokostakin sitten tulee meidän laji...
Treenien jälkeen Kami pääsi vielä pellolle kirmaamaan kelpie-sisarusten Kiistan ja Ytyn kanssa ja kyllä oli pennuilla hauskaa! Kotona koira meni iltalenkin jälkeen suoraan sänkyynsä ja nukkui yön hipihiljaa. Taisi sopivasti väsyttää treenit ;-)