30.6.2010

100 asiaa meistä


Vastauksena Katjan haasteeseen, tässä sata asiaa meistä:


1. Muksuna olin varmaan koko ajan kinuamassa omaa koiraa, mutta ei vaan auttanut.
2. Marsun sain kun menin ykköselle
3. Marsun nimi oli Nakke Marseliino Huliveivari Potpotiitto
4. Nakke oli hauska iso potpottaja
5. Se pääsi kerran mukaan kun mentiin Vesilahteen mummulaan. Pahkapirtin pihassa se pääsi karkuun ja viipotti ympäri rakennusta. Sain sen onneksi kiinni.
6. Hoitokoiria nurkissa luuhasi vähän väliä. Välillä oli kaverin kolme kultsua, kerran pinseri, toisinaan neljäs kultsu. Naapurin koirien (4 kpl) vakiohoitamisista puhumattakaan.
7. Tuli siinä samalla hoidettua naapurin hevosetkin. Ja papukaija sekä pari pupua. Ja kilpparit. Eläinhoitola Maija palvelee ;)
8. Lisäksi mulla oli mielikuvituskoiria
9. Kyseiset kaksi schäferiä juoksivat aina mun pyörän vieressä koulumatkoilla
10. Koti-kotoa poismuuton jälkeen hoidossa on pyörinyt belgi, pari sakemannia, kaksi venakkoa, muutama parson.
11. Tuntuman oman koiraan sain Retu-parsonin myötä, joka asusteli meillä 1,5 vuotta
12. Retu sai kunnian toimia mun agility-koekaniinina ja ihan hyvähän siitä tuli noviisin kouluttamaksi. Retu nousi nopeasti kolmosiin, mutta siellä ei vauhti enää oikein riittänyt, kun irtoamista ja itsenäistä suorittamista en sille ollut opettanut.
13. Saimme ekan hyl-radan kolmosissa ja se oli ihan järkyttävää
14. Retu myös opetti millainen on äänekäs koira ja että sellaista en toiste halua
15. Retun paluu takaisin omistajilleen, oli mulle ja Lasselle kova pala
16. Mutta onneksi Retun ”huoltajuuskiista-aikoihin” sattui Tapsa kerran treeneissä kysymään, että kiinnostaisko kelpie?
17. Seuraavat viikot sitten veivattiin edestakas, että otetaanko kelpie vai ei?
18. Monesti ajattelin Tapsan ja Erjan jo hermostuvan täysin mun meileihin, joissa jo saman päivän aikana taisi lukea, että ei oteta ja seuraavassa taas, että otetaan…
19. Onneksi päätettiin ottaa ”sika säkissä”
20. Ekana yönä meillä Kami muutaman tunnin vinkui/hakkui/murisi/mölisi
21. Esitimme sitkeästi nukkuvaa ja Kami on sen jälkeen ollut hiljainen koira
22. Odotin säpäkkää ja kontaktin haluista pentua
23. Sain löysän koiran, joka tykkäsi yksinänsä tsiigailla lintuja ja kutsusta välillä ryömi luokse, kun ei jaksanut nousta seisomaan vaan huvitti makoilla ja möngerrellä
24. Tällä hetkellä olen onnellinen, etten saanut säpäkkää ja vilkasta kelpiä
25. Ekan vuoden ajan tosin kateellisena seurasin saman ikäisiä kelpie-pentuja, jotka olivat niin vilkkaita, yritteliäitä ja miellyttämisen haluisia.
26. Varsinkin toko-treeneissä, joissa oma koirani vaan loikoili vierellä, katseli maisemia ja nuuskutteli maata.
27. Nykyään minulla on koira, joka tahtoo tehdä töitä kanssani ja on juuri sopivan energinen höseltämättä omiaan
28. Pentuna Kami oli kovin kovin itsenäinen, nykyään se on jo vähän liiankin kanssa ”mamman poika”
29. Paimentamassa käytiin ekana ja tokana kesänä ihan vaan sen takia, että koira tykkäsi hommasta.
30. Minä en tykännyt, koska koira keskittyi täysin lampaisiin eikä välittänyt mun käskyistä pätkääkään.
31. Viime talvena Kami alkoi vihdoin ”tulla kuulolle” ja tänä kesänä paimentaminen onkin ollut kivaa!
32. Paimentamisen piti olla se harrastus, jossa ei koskaan kisata.
33. Nyt on ekat ”epikset” takana
34. ja pienenä ajatuksena aivojen perukoilla viralliset kisat sitten joskus
35. Tokoa oli aluksi tarkoitus kisata ALO1-tuloksen verran ja ihan vaan kokeillakseen opinko kouluttamaan koiralle toko-liikkeitä
36. AVO1-tulosta lähdettiin hakemaan sen takia, että saan näyttää epäilijöille, että kyllä wörkki pystyy tekemään muutakin kuin paimennusta ja ehkä aksaa
37. VOI-luokkaan osallistumiselle en ole vielä keksinyt syytä, mutta ehkä se ensi talven aikana tulee ja ruvetaan taas treenaamaan
38. Joidenkin mielestä working kelpiä ei voi pitää harrastuskoirana vaan niitä voi pitää ainoastaan tilalliset, joilla koira on täysin työkäytössä
39. Mun mielestä kyseiset ihmiset voivat tunkea päänsä vaikka ahteriinsa.
40. Wörkki on vallan mainio harrastuskoira, mutta tekemistä sille tietenkin täytyy tarpeeksi olla. Vaikka toisaalta Kami saattaa muutaman päivän olla vailla mitään tekemistä ja vain loikoilla eikä ole moksiskaan. Senkin jälkeenkin sille riittää, että saa tehdä edes jotain pientä kotitokoa tai nappulan etsimistä
41. Kamin rotu taitaakin olla Naantalian Lazy-Ass Kelpie eikä Australian Working Kelpie
42. Kami tietää vallan hyvin koska ollaan lähdössä treenaamaan
43. Jos pakkaan treenireppua, siirtyy Kami eteiseen makoilemaan ja vahtimaan ovea
44. Silti sitä saa muutaman kerran käskeä lähtemään mukaan
45. Vaikka ulko-ovi on auki, auto odottaa luukku auki ja koiraa tietää, että lähdetään treenaamaan ja tykkää siitä, niin silti se ei liiku ennen kuin tokalla tai kolmannella käskyllä
46. No se nyt vaan on Kami
47. Toisinaan Kamia ei tahdo saada autosta ulos
48. Ei kesken unien voi nousta
49. Ja autossa kun nukutaan aina
50. Raksallakin Kami tykkää koisia autossa, joten jos ei sateesta ole vaaraa, meillä on yleensä auton takaluukku auki
51. Jos koiraa ei näy pihalla eikä se kutsuttaessa tule, kannattaa mennä tsekkaamaan auto, siellä todennäköisesti vedetään unta palloon
52. Kohelosta menostaan huolimatta Kami ei ole vielä koskaan loukannut itseään
53. Ei edes raksalla vaikka siellä on ties mitä naulaisia lautoja, työkaluja jne.
54. Talvella Kami viihtyi raksalla pihalla haistelemassa metsän eläimien jälkiä
55. Välillä se ajautui jälkiä seuratessa pihasta metsän puolelle ja tuli pian kovaa vauhtia hepuloiden takaisin, kun oli vissiin huomannut, että olikin joutunut kauas ja oli jänniä hajuja ja hui kamalaa…
56. Agility on Kamin mielestä sikasiistii
57. Hurja vauhti ei vaan kostautuu rumina hyppyinä
58. ”Tärkeintä on vauhti, ei liikkeen jalous”, tuumii Kami
59. ”Lisää hyppytekniikkatreeniä”, tuumii Maija
60. Tällä hetkellä Kami tarttis vielä yhden nollan sijoittuen joukkoon x ja siitä tulisi kolmos-luokkalainen
61. Saas nähdä kauanko se nollan saaminen kestää
62. Epäilen kyllä, että Kami tahi ohjaajansa ei ole vielä ihan valmis kolmosiin
63. Koiraharrastusten myötä ole saanut paljon uusia tuttuja, kavereita ja ystäviä
64. Varsinkin kelpien myötä
65. Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että saatan viikonloppuaamuna laittaa kellon soimaan ja lähteä treenaamaan vaikka tokoa vesisateeseen
66. Hyvien treenikaverien kanssa se ei ole mikään ongelma
67. Kamin häntä ja takaosa selän päältä näyttävät auringossa ihan punaisilta
68. Kamin pentujen ajatteleminen saa mut aina surulliseksi
69. Niistä piti kaikista tulla hienoja harrastuskoiria
70. Mutta näppinsä peliin laittoi yksi typerä geeni
71. Se yksi typerä geeni tuottaa nyt suurta surua parin pennun omistajalle
72. Minäkin toivoin saavani joskus tulevaisuudessa Kamin pennun
73. Tiedossa oli jo narttukin, joka ajateltiin Kamilla astuttaa
74. Kyseistä yhdistelmää ei nyt sitten toteuteta
75. Ja mä olisin niin halunnut siitä parista pennun
76. Nyt mä en enää tiedä, mistä löytyisi mua miellyttävä yhdistelmä
77. Toisaalta Kaminkaan vanhemmista en tiennyt mitään ja hyvän sain
78. Mutta seuraavalla kerralla haluan valkata pennun vanhempien perusteella
79. Jos CA:n paljastava geenitesti saataisiin kelpeille tehtyä, voisin ehkä saada Kamin pojanpojan
80. Ehkä kuitenkin ennemmin löytyy miellyttävä yhdistelmä muualta
81. Yksi mahdollisuus kyllä on jo mielessäkin
82. Muutamat ihmiset, jotka eivät ole tavanneet muita kelpejä kuin Kamin, ovat sanoneet haluavansa kelpien
83. Minä yleensä vastaan, että jos haluat kamimaisen koiran, älä ota kelpiä
84. Siksi varmaan muakin mietityttää niin paljon se seuraava koira
85. Mutta kyllä se kelpie tulee olemaan
86. Ihan vielä en kyllä ”tarvitse” toista koiraa
87. Mutta joskus. Ihan vaan Kamia varten.
88. Kami niin tykkäisi kun olisi kotona nelijalkainen painikaveri
89. Tällä hetkellä Kami saa painia Lassen kanssa
90. Mutta Lassea ei saa kirputtaa liian kovaa, siitä tulee sanominen
91. Tai jos huitoo tassuilla naarmuja
92. Lassessa on nykyään paljon naarmuja
93. Kami on huono syömään
94. Nykyään se tosin syö jo paljon paremmin kuin vielä vuosi sitten
95. Usein jopa kupin tyhjäksi
96. Lammas on Kamin herkkua
97. Lampaan luut syödään aina ja heti
98. Poron luut syödään joskus myöhemmin. Jos sillonkaan
99. Maksan/sydämen/kielen keittely makupaloiksi saa Kamin nykyään jopa kerjäämään
100. Kamilla on isot korvat 

Paimennuksen jatkoryhmä (3/7)


Eilen taas vaihteeksi paimennettiin ;)


Alkuun otettiin kuljetusta toisessa päässä peltoa. Kisan palauttavana ei otettu pelkkää vaistonvaraista kuljetusta vaan tarkoitus oli huolehtia, että myös etäisyys pysyy. No pysyihän se ajoittain. Ja sitten oltiinkin taas jo hiivitty lampaisiin kiinni asti...


Toisessa päässä laidunta tehtiin sitten häkityksiä pyöröhäkkiin ja pieneen neliöhäkkiin. Häkit oli suht lähellä toisiaan ja molemmissa oma lauma, joten veto häkiltä toiselle oli KOVA! Nyt Kamille on alkanut muodostua jo joku ajatus häkityksestä ja se alkaa vähän hokata mistä siinä on kyse. Pyörötarhahäkityksessä meiltä pääsi yksi lammas karkaamaan toiselle häkille, mutta muuten ihan jees suoritus. Neliöllä saatiin kaikki kivasti häkkiin.


Perjantaina suunnataankin sitten Agirotuun! Ilmottauduttu on viiteen starttiin, saas nähdä tuleekin niitä sittenkin neljä tai kuusi. Jos ollaan optimistisia, niin päästään lauantaina Open SM -finaaliin ja vedetään siis kuusi starttia. Jos ollaan pessimistisiä niin sunnuntaina Open Class -rata ja joukkuekisan rataantutustuminen menevät juuri päällekkäin ja jää Open Class suorittamatta. Saas nähdä kuinka käy. Joka tapauksessa hyvin aksa-painotteinen viikonloppu tulossa ja paljon kelpie-tovereiden tapaamista luvassa!


Tänään varmaan ilmestyy ASB-lehti, joten tänään tai huomenna illalla pitäisi kävästä hallilla treenaamassa Open Class -rataakin...

28.6.2010

Paimennuksen ranch-kisat!


Juhannusta juhlittiin kaveriporukalla Merimaskussa ja lauantai-iltana palattiin kotiin, koska sunnuntaina oli vuorossa paimennuksen ranch-kisat Somerolla. Kami oli lauantaina jo ihan puhki häsättyään kolme päivää pihalla millon minkäkin pallon perässä ja välillä Vilma-koiran kanssa leikkien...


Somerolle lähdettiin aamusella Kaisan kyydillä. Mukana olivat Kaisan Liina, Kuka ja Heili, Mia ja Ansa ja minä Kamin kanssa. Kohtalaisesti jännitti, kun ei ollut oikein mitään tietoa minkälaisesta kisasta on edes kysymys... Onneksi ensiksi kisasivat II-luokkalaiset, joten saatiin rauhassa katsoa miten homma toimii. I-luokan ja II-luokan rata oli muuten sama, mutta II-luokkalaiset aloittivat hakemalla lampaat tolppakoiralta, ykköset ottivat lampaat ulos ihan pyörötarhasta. Kakkosille toi ison haasteen myös varikko, josta lampaat pelipaikalle otettiin, veto takaisin sinne oli kova! Ykkösille lampaat tuli onneksi ihan toisesta suunnasta, eivätkä siis rynnistelleet samalla tavalla pisin peltoa tilaisuuden tullen...


Itse rata oli odotettua pidempi. Aluksi koira jätettiin tolpalle odottamaan, kunnes ohjaaja pääsee pyörötarhalle ja sitten otettiin lampaat ulos ja lähdettiin kuljettamaan. Kuviossa oli tolpan kierto, portti, paalin kierto, portti, paalin kierto, portti ja siirtyminen ulos tarhasta. Ulkopuolella sitten pujoteltiin taas paaleja ja sen jälkeen oli nurkkamerkeillä merkattu alue, johon koiran piti ajaa lampaat, mutta ohjaaja ei saanut mennä alueelle, eli poispäin ajona. Lampaiden piti jäädä alueelle ja rauhoittua hetkeksi syömään, jonka jälkeen sai tuomarilta luvan jatkaa matkaa. Seuraavaksi oli suppilo, joka kanssa piti tehdä poispäinajona ja vielä niin, että ohjaaja ei saanut ohittaa suppilon suuaukkoa ennenkuin kaikki lampaat on mennyt kokonaan läpi, aika tiukka sääntö. Sitten kuljettiin taas takaisin tarhalle, jossa vielä häkitys.


Kamia ei häirinnyt vieraat lampaat, paikka tahi yleisö ollenkaan vaan se oli oikein fiiliksissä. Ehkä jopa vähän turhankin innokkaana... Lampaat oli oikein kilttejä ja kuuliaisia, niistä ei tarvinnut huolta kantaa. Kami vaan tuppasi taas koko ajan kovin lähelle, joten sain käskytellä sitä koko ajan maahan. Rasittavaa. Mutta sentään se jatkoi paimennusfiiliksellä eikä mennyt "olen tottelevainen koira ja katson vaan ohjaajaa silmiin"-modeen. Tarhan esteiden kierrot ja portit mentiin kaikki kivasti ja ohjaajakin alkoi vähän rentoutua. Tarhasta poistuminenkin oli hallittu, mutta isommalla pellolla tehdyt pujottelut oli vähän jo säätämistä, kun koira häsäsi niin kovasti...


Saatiin lampaat jopa laidunnusalueellekin kohtalaisen helposti ja ne rauhoittui syömäänkin. Vilkuilin jo tuomaria, että koska antaa luvan jatkaa matkaa ja se oli juuri viheltämässä pilliin, kun lampaat päättikin lähteä lompsimaan kohti laiduntansa. Ei muuta kuin koira hakemaan lampaat takaisin ja taas säädetään ne oikeaan kohtaan ja odotellaan, että rauhoittuvat syömään... Onneksi nyt malttoivat olla sen aikaa rauhassa, että päästiin jatkamaan matkaa suppilolle. Se meni läpikuin vettä vaan! Mä olin asennoitunut hommaan niin, että autan koiraa liikkumalla itse eteenpäin ja otan siitä pistevähennykset, mutta eipäs mun tarvinnutkaan Nauru


Kuljetus tarhalle oli kanssa vähän sekava, kun Kami alkoi jo kuumua pitkästä työjaksosta ja pyöri vähän turhan paljon ympäri laumaa. Huomasi kyllä, ettei olla noin pitkää pätkää noin intensiivistä työtä koskaan tehty. Tarhaan takaisin siirtyminen oli vähän kankea, kun lampaat pakkautui portille, enkä meinnannut saada sitä auki, kun se aukesi ulospäin. No väistiväthän mokomat viimein. Häkitys meni oikein kivasti Nauru, sain kerrankin Kamin tekemään tarpeeksi pieniä liikkeitä, ettei se päässyt pöläyttämään laumaa missään vaiheessa portilta/häkistä takaisin ulospäin.


Kylläpä oli helpottunut olo homman jälkeen! Ihme kyllä, mutta kertaakaan radan aikana mulle ei tullut sitä normi-paniikkia, että mä olen ihan yksin ja hukassa näiden lampaiden kanssa eikä kukaan neuvo! No ne oli kyllä niin kilttejä lampaita, että se tietty autto. "Rauhoitusalueelta" kun ne karkasi, epäilin jo hetken, ettei Kami saa pysäytettyä niitä ennen laitumen aitaa, mutta onneksi tätä treenattiin Erjan lampaiden kanssa viimeksi ja nyt Kamilla oli rohkeus "Vusssh, hae lampaat"-komennolla oikeasti laittaa hanaa ja pysäyttää elikot!


Loppujen lopuksi saatiin pisteitä 73/100 ja tultiin kolmansiksi! Tuomarin kommentti oli, että koiralta voisi VAATIA vähän enempi... No joo, tässä täytyy nyt löytää se tasapaino, että totellaan kunnolla, mutta samalla paimennetaan. Nythän Kami on saanut vähän vapaammin toimia, ettei jää vaan tokoilemaan. Mia ja Ansa tulivat toisiksi pisteillä 75. Hauskanen kokemus tämäkin!









 

24.6.2010

Nyt paimennetaan!


Tiistaina oli paimennuksen viikkotreenit. Ensiksi tehtiin vaistonvaraista kuljetusta ja sitten ohjattuna treeninä pieni lauma "suppilon" läpi ja häkitys. Yllättävän helposti sujuivat molemmat tehtävät!


Keskiviikkoaamuna paimennettiin lisää, kun otettiin Mian kanssa Kaisalta yksityistunti. Alkuun saatiin Kamin kanssa kuskata lampaat laitumelta muovitarhalle ja poimia sitten päivän treenilampaat ulos tarhasta ja Mia & Ansa kuljetti ne takaisin laitumelle. Sitten tehtiin taas suppilo ja häkitys. Suppilo oli tarkoitus tehdä poispäinajona ja se sujui kohtalaisen hyvin toiseen suuntaan (jonne lampailla veto), mitä nyt yksi lammas meni ulkokautta. Yritettiin vielä takaisinpäinkin, mutta se piti tehdä tasapaino kuljetuksen kautta, kun lampaat ei poispäinajona vaan suostuneet liikkumaan pois päin vetosuunnasta. Tasapainon kautta saatiin kuitenkin kaikki suppilosta läpi ja häkityskin oli aika hyvä.


Sitten otettiin pari hakua toisen toimiessa tolppakoirana. Kaaret jäi taas vähän vajaiksi :( Lopuksi vielä muovitarhalla yhden lampaan korvamerkin tarkastus koiran pitäessä laumaa kasassa ja sitten kuljetus ulos tarhasta, pöydän ympäri ja takaisin tarhaan. Kami tuppasi kuljetuksessa taas kovin lähelle lampaita ja aiheutti pari kertaa lauman jakautumisen kahtia, kun osa lampaista jättäytyi sen taakse, tylsää tuo änkeminen liian lähelle... Käskytyksellä pysyy kyllä kaukana, mutta sitten menee taas tottelevaiseksi eikä paimenna vaiston mukaan.



(Kuva: P. Rantala)

22.6.2010

Elinan treenit


Eilen oltiin Jänesniemen Elinan aksatreeneissä Saijan ja Nipin kanssa. Kylläpäs teki hyvää vaihteeksi oikein tommonen tehotreeni!



Ja Kami kulki niin kivasti! Käännökset oli nättejä ja tuli kehuja, että on yksi parhaiten kääntyviä kelpejä :) ja rimat pysyi ratapätkässä ylhäällä, josta myös kehuja. Viimeksihän ollaan Elinan treeneissä oltu joskus talvella, jolloin Kamilla oli vielä "läpi kaikista rimoista"-vaihe. Ja niistä treeneistähän mä sainkin sysäyksen, että asialle täytyy tehdä jotain, joten oli kiva "esitellä", että homma alkaa olla kunnossa :D Radanpätkä (19 estettä) ei ollut mikään supervaikea, mutta töitä sai nättien käännöksien eteen tehdä. Muutama kohta tehtiin niistolla (2 ja 10), joita ei olekkaan kauheesti muistettu tehdä, mutta nätisti meni. Putkijarrutuskin toimi (!)


Koska itse rata saatiin muutamalla viilauksella kohtalaisen hyvään kuntoon, yritti Elina opettaa mulle yhteen kohtaan (este 4) saksalaista ja voi taivas, kun tuli taas ohjaajan kömpelyys esiin. Ei vaan täysin uusi ohjauskuvio tahtonut taipua mun liikemalliin, ei varsinkaan ajoitus... Noh, tätä voisi joskus rauhassa yksinään yrittää vielä kokeilla.


Mutta tehokkaat, hikiset, opettavaiset ja hauskat treenit oli! Tätä lisää!!

21.6.2010

Kontrollifriikki paimentaa...


Lauantai-illalla kevyessä vesisateessa käytiin treenaamassa paimennusta maahantuojan eli Erjan ja Tapsan lampailla. Olipahan rankka ja opettavainen kokemus.


Alku oli hieman haastava... Taisin lähteä vähän turhan rehvakkaasti hommiin ja asenteella, että kyllähän ne lampaat kulkee kuten Kaisallakin... No joo, lampaat eivät olleet oikein vieraisiin koiriin tottuneita ja yhdistelmä vieras koira, joka tuppaa lähelle ja vieras ohjaaja sormi suussa aiheutti kohtalaista häslinkiä... Muutaman kerran kun lampaat oli karannut lampolan taakse, laitumen taakse, loikkineet takasin laitumelle ja taas lampolan taa, alkoi ohjaajakin uskoa, että ei tää homma toimi niin kuin ennakkoon luuli.


No asennemuutoksen jälkeen saatiin muodostelma kuriin ja päästiin metsätielle ja suunta metsään. Tiukalla käskytyksellä pysyi koira tarpeeksi etäällä ja lampaat rauhallisina. Kerran ne tosin vielä pääsivät kirmaamaan takaisin pihaan, kun lauma jakaantui kahtia eikä Kami osannut/uskaltanut kaahata porukan eteen pysäyttämään, kun osa oli toisessa suunnassa.


Ja taas uusi marssi metsään. Pikku hiljaa alkoi homma luonnistua ja sitten menikin jo Erjalta hermot mun taukoamattoman käskytyksen kanssa… Kieli ulkona Siispä mä sain käskyn pitää nokkani kiinni ja nenä menosuuntaan ja antaa Kamin hoitaa hommat. Ja niinhän se Kami ryhtykin omatoimiseen työhön, eikä vain tuijotellut koko ajan mua käskyjä odotellen.


Metsässä pysähdyttiin hengailemaan vähän avoimemmalle paikalle ja lampaat saivat napsia ruohoja ja köpötellä sinne tänne ja Kami piti huolen, että lauma pysyi lähellä. Käskyttämättä! Muutaman kerran lampaat meinasivat lähteä kirmailemaan kotiin päin, mutta nyt Kami oli jo kekannut, että pitää vaan rohkeesti painaa niistä ohi niin kyllä ne kääntymään saa! Oli kyllä hauska katella, kuinka Kami rupesi oikein pohtimaan, että mistä suunnasta kannattaa yksittäistä laumasta erkaantunutta lammasta lähestyä ja kuinka lähelle mennä, se hoiti hommansa niin hienosti ♥ Tehtiin myös vähän puiden välistä kuljettelua metsän puolella, edelleen käskyttämättä ja hyvin meni.


Paluumatkalla saikin taas pitää oikein roimaa etäisyyttä lampaisiin, kun veto kotiinpäin oli kova. Alkumatka mentiin Erja edellä ja me perässä poispäinkuljettaen ja ihan loppu taas tasapainokuljetuksena, tosin lampaat muutaman kerran rynni mun ohi, mutta Kami sai ne hienosti palautettua ruotuun.


Olipas hauskanen harjoitus loppujen lopuksi, alku vaan oli vähän… Nyt vaan tarttis saada ohjaajan käskytystä vähän vähennettyä, kun taukoamattomalla papatuksella, koira jää vaan kuuntelemaan ja katselemaan mua, eikä keskity kunnolla lampaisiin. Suu kiinni ja koiralle työrauha!


Kiitos Erja!

20.6.2010

Raksailut


Mitäs sitä taas on raksalla puuhailtu...


Ulkoverhoilua on jatkettu, mm. saunasiiven päätykolmio tehtiin ylös asti, olohuoneen edusta loppuun ja terassin sivu.



Päätykolmiot on edelleen isosti vaiheessa, kun ovat niin perhanan korkeat...



Takka on saanut päälleen oikaisukerroksen ja ensi viikolla toivon mukaan graniittipintansa.



Lisäksi vessan seinät on pohjamaalattu ja vedetty kerros primeria. Toinen vierashuone on tasoitettu ja pohjamaalattu sekä kodinhoitohuoneen tasoitus on vaiheessa.

16.6.2010

Paimennuksen jatkoryhmä


Eilen aloitettiin treenit paimennuksen jatkoryhmässä. Mukana olivat Mia & Ansa ja Kirsi & Viima. Hyvä kelpie-porukka siis!


Ekana harjoiteltiin Kirsin ja Viiman kanssa vuorotellen hakuja tolppakoiralta. Oltiin siis noin 20 metrin päässä toisistamme ja vuorotellen haettiin lauma toiselta itsellemme. Ekalla kerralla Kamia vähän hämäsi tolppakoirakko ja meinasi lähteä ajamaan lampaita Kirsille. Toka kerta (oikeelta) oli parempi, mutta kolmannelle, joka oli tarkoitus tehdä vasemmalta, puikkasikin lauman oikeelle puolen. Uusi yritys ja taas sama homma. Seuraavalla kerralla menin ihan lähelle laumaa ja saatiin onnistumaan vasenkin.


Tokana harjoituksena oli vaistonvarainen kuljetus eli koiralle ei annettu suuntakäskyjä, ainoastaan murahdus, jos tuppasi liian lähelle laumaa. Kuljettiin siksakkia pisin peltoa, ohjaaja etuperin. Pari kertaa huomasin, että lampaat rupeaa änkeemään liian lähelle, mutta pieni murahdus sai Kamin taas ottamaan vähän etäisyyttä. Nättiä työtä Kamilta!


Kolmantena otettiin neljän lampaan häkitys. Nyt lampaat oli melko itsestään häkittyviä ja saatiin aika hieno suoritus aikaiseksi. Kami tosin meinasi livahtaa häkin puolelle juuri kun lampaat oli portilla ja ajaa ne takaisin ulos, mutta sain pelastettua, jes!


Tahtoo vaan lisää paimentamaan... Mä olen nyt tästä lajista jopa enemmän innoissani kuin aksasta, outoa.

15.6.2010

Pokoilua


Eilen tokoiltiin Raisiossa Mian, Milla ja Taijan kanssa. Kunnollinen treenisuunnitelma oli jäänyt tekemättä, joten oli taas vähän sitäsuntätä-treeni...


Alkuun otettiin lyhyt paikallaistuminen neljän koiran voimin. Kami ei ole sitä aiemmin tehnytkään. Istui ihan kivasti, mitä nyt lopussa lähti tsekkailemaan viereisen koiran palkkausta. Eli vielä ei ole ihan selvä, että tässäkin asennossa kuuluu olla paikallaan vaikka mitä tapahtuisi... Parin minuutin paikallamakuu otettiin kanssa. Huolimattoman perusasennon seurauksena vino makuuasento, mutta kun mä en vaan jaksais niuhottaa tommosista...


Tunnaria otin Mian lautaa hyväksikäyttäen kolme toistoa (ja joo, samalla kapulalla...). Eka nuuskittiin hyvin, etsittiin vähän laudan vierestäkin ja varma nosto. Tokalla näytti ettei koira edes nuuskinut vaan suoraan vaan nappasi oman, mutta kai se vaan sai hajun niin nopeasti. Kolmannella halusin vielä varmistaa, että koira käyttää nenää ja kapula laitettiin laudan viereen ja peitettiin huolella voikukan lehdillä ja ruoholla. Ja kyllä se piru nenää käyttää! Kovasti nuuskittiin menemään ja oma löytyi piilosta. Seuraavaksi tarttis vissiin treenata kapulan tuontia, kun nyt koira nostaa kapulan ja toisinaan lähtee vähän tuomaan, toisinaan vaan jää seistä toljottamaan kapula suussaan. Mä olen tainnut vaan olettaa, että se tietää, että kapula tarttee tuoda mulle, mutta enhän mä ole sitä koskaan koiralle kertonut...


Seuraavaksi otin hypyn ja seuruupätkän hillityillä kehuilla ja sitten metalli hetsaten. Hyppy ok, lopun perusasento tosin vähän vino. Seuruu suht ok. Sitten metallikapulalle ja nopeat virittelyt, pannasta kiinni heiton ajaksi ja vapautus perään. Hyvin nousi kapula ja lähti reippaasti tuomaankin ja siitä kunnon revittelyt palkaksi. Tämähän vaikuttaa ihan hyvältä. Metallia on nyt kahdesti tehty aksan yhteydessä, ekalla kerralla se oli ehto, että pääsi kentälle, tokalla kerralla tein kentällä ja nostosta suoraan palkkaus A-esteen muodossa. Kylläpäs alkaa nousta metalli vikkelään!


Lopuksi otin vielä vähän seuruuta ja vapaamuotoisesta liikkeestä istumista, sitä kun ei ole pahemmin tehty.


Tokomotivaatio tuntuu olevan taas kadonnut johonkin. Ei oikein osaa keksiä mitä treenais ja sen takia treeneistä tulee laimeat. Taidanpa suosiolla jättää tämän lajin taas vähän vähemmälle huomiolle...

12.6.2010

Riihimäen kisat


Tänään käytiin Riihimäellä kisaamassa Saija & Nipin kanssa. Ja oli toki Lassekin mukana, tällä kertaa tosin vain kepon roolissa, kun kemi-palkka ei tullut kyseeseen ;)


Eka rata oli hyppis ja tulokseksi hylsy. Katselin Vinka-kelpien rataa vähän ennen meitä ja Vinkahan painui pussista vauhdilla putkeen, vaikka hypylle oli tarkoitus mennä. Vähän rupesin miettimään, että mahtaako Kamille tulla samanlainen mieleen, se kun ei yleisesti ottaen mikään putkihullu ole. No samassa kohdassa sitten jäädyin täysin ja ilmeisesti se pieni veto vasemmalle, jotta takaaleikkaus hypylle onnistuisi, vinkkasi Kamin putkeen... Loppurata menikin sitten suht mukavasti.









Tokalle radalle lähdin aavistuksen epävarmalla tunteella, mutta sitten alkoikin se ohjaus sujumaan ja tuntui tosi hyvältä. Puolessa välissä vaan alkoi vissiin se jännitys viedä voimat, kun tuntui yhtäkkiä, ettei jaksa enää! Puomin ylösmenolla otinkin sitten kunnon pysähdyksen, että sain vetästyä henkeä loppua varten ja nollalla puskettiin maaliin! Harmittavasti yksi bortsu kiilasi kärkeen sekunnin kymmenesosan paremmalla ajalla eli toiseksi tultiin, mutta nousunolla mikä nousunolla!









Oli kyllä kiva reissu, kun oli hyvää matkaseuraa ja paikan päälläkin paljon tuttuja! Kamin Naatti-poikakin tuli käymään ja pääsivät isi-poika-painiin. Naatti-karvaturri luuli, olevansa isokin jätkä kun "sai" Kamin koko ajan selätettyä, vaikka Kamihan itse aina heittää selälleen toisten kanssa leikkiessä. Kieli ulkona









Ja Kami ja Nipi matkustivat niin nätisti, vaikka ennakkoon vähän epäilin, että Kami yrittää flirtata koko matkan ja Nipi paukuttaa häkkiä hännällä minkä kerkeää... Silmänisku

11.6.2010

Paimennus, osa 7/7


Eilen oli viimeinen kerta paimennuksen perusteet-kurssia ja ensi viikolla jatketaan tiistaisin eli paimennuksen jatkoryhmässä. Teemana viimeisellä kerralla oli häkitys.

Tehtävän alussa lampaat oli häkissä. Koiran kanssa mentiin häkkiin, koira lampaiden taa ja nosto häkin "eteiseen". Sitten lampaat ulos, kuljetus parinkymmenen metrin päähän, ohjaaja takaisin portille ja sitten lamaiden ajo häkkiin. Kuulostaapa helpolta!

Meidän osuus alkoi vähän jähmeästi, kun lampaat ei digannut tulla häkistä ulos... Siinä aikansa tahkottiin, että ne tuli eteiseen, yksi livahti jo pihallekin ja heti perään saatiin sitten kaikki ulos. Kuljetus meni ihan hyvin ja koira jäi lauman kanssa odottelemaan, että mä siirryin häkille. Vähän siinä häkityksessä meinasi tulla hikka, kun lampaat tuppaa siihen ohjaajan kylkeen ja koira tekee liian isoja liikkeitä, mutta kyllä ne nyt suht nopeesti sisään saatiin. Yksi tosin livahti ulkopuolelle, mutta saatiin sekin nätisti muiden joukkoon. Lopuksi vielä koira häkkiin ohjaajan jäädessä ulkopuolelle ja lampaiden nosto eteiseen, nyt tulivat kaikki nätisti sinne!

Alla videopätkä treenistä. Tuota ennen oltiin jo jonkun aikaan häkissä seilattu, mutta se oli lampaiden paikalla jököttämistä, joten pätkäisin pois... Ja häkitys-kohdassa sitten kuvaaja nukahtaa, eikä näy kunnolla mitä siellä tapahtuu, huoh...


 








7.6.2010

Korrien koulutus


Eilen olin Kamin kanssa Korrien tokopäivässä, meitä koulutti Pekka Korri.


Ekassa sessiossa keskityttiin luoksetulon pysäytyksiin. Nyt täytyisi saada ne stopit kunnollisiksi muissa yhteyksissä ja sitten vasta liittää luoksetuloliikkeeseen. Ja toisaalta ottaa luoksetuloja käskytettynä, mutta läpijuoksuina, jotta siihen "viralliseen" tilanteeseen koira yhdistäisi aina reippaan etenemisen. Stoppeja meinattiin ensiksi treenata puunkierroilla, mutta koska ei ollut sopivaa puuta kentän laidalla, kokeiltiin retkituolin kiertoa. Lyhyeltä matkalta Kami kiersi hyvin, mutta kauempaa taas rupesi loikkimaan mun lähettävään käteen kiinni tai tuolin yli jne. Seisomaan pysäytystä pitäisi kuitenkin Pekan mukaan tehdä aina pitkältä matkalta ja maahanmenoa lyhyemmältä, jotta vastaisivat paremmin oikeaa liikettä. Siispä tehtiin niin, että Pekka vei Kamin kauemmas ja itse kuljin samalla kanssa poispäin ja sitten vapaamuotoisella Tule-käskyllä kutsuin koiraa ja sitten pysäytys ja Pekka heitti lelun koiran taa. Tätä tarttis tosiaan tehdä avustajan kanssa, että saisi sen lelun heitettynä koira taakse, jotta siitä kuulu se tömäys. Ja vielä parempi olisi, jos leluun laittaa kiinni narun, ja heiton jälkeen avustaja vielä vetäisi lelua pois päin, jotta se olisi mahdollisimman kiinnostava.


Maahanmenoja otettiin niin, että heitin koiralle namin vasemmalle, kun se on syönyt sen niin seuraava oikealle ja taas vasemmalle ja sitten vauhdista maahanmeno ja taas lentää nami. Kami oli tämän ekan session ajan ihmeen löysä, joten kovin vauhdikasta menoa ei saatu aikaan... Mutta onpahan nyt ainakin mielessä miten hommaa treenata!


Tokassa sessiossa otettiin ruutua ja metallia. Ruutua otettiin muutama kerta niin, että jätin koiran lähetyspaikkaan, vihjesana "missä ruutu" ja kävin itse ruudussa näyttämässä paikan. Ja sitten lähetys, Kami juoksi hyvin ruutuun ja heti kun on ylittänyt reunanauhan niin kehusana ja lelu lentää koiralle. Otettiin sama toisesta suunnasta, nyt tuli ruutuun sivulta sisään, mutta muuten hyvä. Ruutuun siis opetettava vihjesana, jolla koira rupeaisi etsimään silmillään ruutua ja alussa siis käydän näyttämässä se ruutu. Kaarrattaen ruutuun juokseminen saattaa olla vähän paimennuksesta johtuvaa, kun siellä ollaan nyt tehty niin paljon flankkeja ja toisaalta en ole ottanut Kamin kanssa missään lajissa aikoihin mitään suoraan eteen juoksemista.


Metallia otettiin kaksi kertaa niin, että hetsasin koiraa ja pidin pannasta kiinni heittäessäni kapulan ja ennenkuin kapula on edes pysähtynyt niin koira hakemaan. Ekalla kerralla sai palkan heti nostosta ja tokalla tuotuaan inan verran. Ja palkkana siis kunnon lelurevittelyt. Sitten otettiin kokeenomaisesti luoksetulo ja pätkä seuruuta, joista hillityt kehut ja sitten taas hetsaus-metalli-palkka. Metallista täytyy siis tehdä se superhauska juttu! Yksi idea oli myös se, että esim. aksahallin parkkipaikalla kun koiralla on hyvä vire, yksi nosto metallia ja palkaksi radalle. Täytyypä kokeilla!


Aamupäivän ajan ehdin seurata muidenkin suorituksia ja kiinnostavaa olisi ollut jäädä koko päiväksi, mutta raksa kutsui :( Mieleen Korrien puheista jäi ainakin, että pitäisi tehdä kokeenomaisia suorituksia, jossa tekee siis kaikki liikkeet läpi ja puuttumatta virheisiin. Ihan vaan, että se koerutiini tulisi tutuksi ja toisaalta siinä tulee parhaiten tsekattua myös liikkeiden todellinen tila. Puhuivat jopa viikottaisista kokeenomaisista suorituksista ja sitten välissä taas hiotaan niitä yksittäisiä liikkeitä, joissa näkyi virheitä. Häiriötä pitäisi myös ottaa mukaan pennuilla jo heti pieninä ja vanhemmillakin uusien liikkeiden (esim. kaukot) kohdalla heti alusta alkaen. Mielenkiintoista oli myös yksi koira, jolle oli vaikeaa lelupalkkautuminen namien jälkeen, joten sille opetettiin suhina, joka tarkoitti lelupalkkaa ja kun se suhina on tarpeeksi vahva, osaa koira vaihtaa sen kuulleessaan saalisvietille. Samalla suhinalla saa sitten muutenkin koiran viretilan tarpeen tullen oikeanlaiseksi.

4.6.2010

Paimennuskurssi, osa VI


Eilen pyrin paimennuksessa antamaan koiralle vähän enemmään vapauksia ja käskyttämään vähemmän. No koira oli heti juonessa mukana, meinasipa jäädä ne muutamatkin käskyt kuuntelematta...


Alkuun jaettiin lauma kahtia ja Kaisa vei Heilin kanssa toisen puolikkaan pyörötarhalle, me saatiin Kamin kanssa kuljettaa laitumelle jäävä osio keskemmälle laidunta ja pitää hetken siellä, etteivät tunge portista/langoista läpi toisten perään. Meidän lauma ei pahemmin toisten perään haikaillut vaan kulkivat ihan nätisti pois portilta. Jo tässä kohtaa odota- ja maahan-käskyt vaati välillä pari toistoa ennenkuin meni perille.


Ekana harjoituksena tehtiin laitumella poispäinajoa kohtalaisen pitkä reitti. Reitillä oli yksi paha suora, jossa lampaat yritti koko ajan joko portille tai keskelle laidunta, eikä metsikköön mihin oli tarkoitus mennä. Ja koiran olisi pitänyt osata risteillä lauman perässä saadakseen ne kulkemaan oikein, muttei se tahtonut oikein onnistua. Oikee/vase-käskyillä meinasi koira aina lähteä flankkaamaan eli ne meni liian pitkiksi ja lauma kääntyi liikaa. Ja sitten ne jo rynnistikin suuntaan x... Huh, kuinka vaikeaa. Poispäinajoa pitäisi treenata lisää ja paljon!


Toinen harjoitus oli hakukaariharjoitus, joka tehtiin pyörötarhalla tai oikeastaan sen ulkopuolella. Jätettiin koira kaaauas, itse mentiin about puoleen väliin ja sitten koira flankkaamaan lauman taakse. Vähän epäilin kiinnostaako Kamia flankata lampaille, jotka on lautatarhassa ja eka kaari jäikin vähän vajaaksi, tarvi siis lisäkäskytystä, että meni tasapainoon asti. Toinen oli jo parempi.


Lopuksi saatiin taas siirtää pyörötarhan lampaat laitumelle. Katselin lampaita jo ennen tehtävää, että taitavat lähteä vauhdilla, kun kirmailivat niin levottomina pitkin tarhaa. Hallitussa tasapainokuljetuksessa lauma olisi ehkä saatu pidettyä kasassa, mutta Kaisan ehdotuksesta annettiin Kamin toimia suht itsenäisesti ja katottiin vaan miten se hoitaa homman. Alku meni hyvin, mutta sitten osa porukasta jäi laiduntamaan ihanaa pitkää ruohoa, toisten kiirehtiessä laidunta kohti. Mitäs siinä sitten teet? Jos lähettää koiran hakemaan laumasta jääneitä, on toinen osa jo kohta sähkölangoista läpi. Tässä kohtaa Kaisa lähetti Heilin avuksi ja Heilin pitäessä päälaumaa paikallaan, lähetin Kamin hakemaan karkulaiset. Saatiinkin lauma taas kokoon ja matka jatkui. Aika sekavalta sinkoilulta kyllä tuntui... Ja joka kerta kun käskytin koiralle vasen, se flankkaamaan oikeelle... Eikä sitä voinut siinä tilanteessa takaisinkaan käskeä ja uudestaan laittaa hommiin, koska sitten lampaat olisivat jo säkölangoista läpi.


Laitumelle meno sentään saatiin suoritettua hienosti: hyvissä ajoin ennen laidunta pysäytin lauman, Kami jäi vahtiin lauman ja portin väliin ja mä sain rauhassa mennä ottamaan sähköt pois, portti auki ja sitten Kami käskyllä toi lampaat mulle ja ajoi laitumelle :D Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olipas taas koiralla onnellinen olo, kun pääsi oikein hommiin!

2.6.2010

ATT:n epikset


Eilen rikoin taas lupaukseni ja starttasin Kamin kanssa epiksissä kun kerran sinne olin töihin joka tapauksessa menossa... Mutta nyt onnistuin pitämään koiran hyppysissä ja meno tuntui todella hyvältä!


Rata ei sinänsä ollut vaikea, mutta kohtalaisen lyhyillä esteväleillä. Kami malttoi kisafiiliksestä huolimatta pysähtyä hyvin kontaktien ylösmenoille ja otti käännökset nätisti. Nollahan sieltä tuli. Ja voittokin. Mutta ennen kaikkea sikahyvä fiilis radasta!