31.1.2008

Halutaan ostaa ketteryys


Voi koiraparkaa kun sillä on kömpelö ohjaaja, joka yrittää musertaa koko koiran... Arvatkaa vaan kumpi voittaa, jos juostaan kilpaa koira suorassa putkessa ja ohjaaja putken ulkopuolella yrittäen ehtiä kepeille ennen koiraa? No kyllähän se koira sieltä putkesta syöksähtää jalkoihin ja sitten yritetään loikkia toiseen suuntaan, ettei tallota koiraa, joka yrittää pelastautua juuri samaan suuntaan. Kuvio päättyy siihen, että ohjaaja makaa selällään hallin hiekassa koiran hyppiessa innokkaana ohjaajan päällä.

Eli noin taitavia kuvioita treeneissä eilen. Meni se osittain kyllä ihan hyvinkin. Kontaktit (kiitos sen kosketusalustan) meni tosi kivasti ja muutenhan se on ohjaajan liikkeen treenaamista, kyllä koira osaa, kunhan sille vaan joku kertoo mitä tehdään.

Ja kotona sitten taas perinteiset treenien jälkeiset iltatouhotukset kolistuksineen jatkui pitkälle yli puolen yön...

24.1.2008

Treeniä taas


Eilen oli taas normaalit viikkotreenit. Meitä oli vaan 2 treenaajaa, harvinaista herkkua. Toi treeniaika kun on mikä on (klo 21->) niin sitä aina toivoo, että olis vähän porukkaa, että pääsisi joskus nukkumaankin...

Treenit meni ihan keskivertotasoisesti. Kontaktit menee suht ok (ainakin puomi) jos se kosketusläpyskä on alhaalla, muuten koira jää hidastelemaan. Keinulle on tähän asti riittänyt että koira pysähtyy odottamaan (en ole siis vaatinut 2on-2off) mutta täytynee senkin kanssa ruveta tsemppaamaan. Varsinkin kun lisäkiusaksi tullut pieni keinupelko koiralle, kun edellisistä kisoista teki ilmalennon keinulta ja nyt välillä hyppää sitten kesken pois jos tulee liian kovaa vauhtia keinulle.

Meille ihan uutena juttuna oli semmonen, että puomin jälkeen tulee 180 asteen käännös, koira hypylle joka on puomin toisella puolella kuin minä ja sitten vielä putkeenkin siellä toisella puolen. Eli jatketaan puomin vierustaa takasin päin mutta koira ja minä eripuolella puomia. Aluksi Retu säntäsi käännöksessä takasin puomille, mutta kun kohtaa vähän helpotettiin tuomalla hyppyä lähemmäksi, alkoi sekin sujua. Putkeenkin koira sulahti! Mä olin ihan hämmästynyt, kun Retu ei ole oikein tottunut kulkemaan kaukana musta. Mutta hyvä näin ja täytyy varmaan tommostakin ruveta treenaileen...

Tiistaina metsälenkillä Retu käväs pikaisesti avantouinnilla... Meinas oikasta ison ojan yli mun luokse, oja oli jäässä mutta eihän se parsonin loikkaa kestänyt vaan sinne mulahti koko koira uppeluksiin. Tuli se kyllä salamana ylöskin, kylmä taisi kylpy olla...

20.1.2008

Aurinko!


He-hei, tänään paistaa aurinko! Tässä juuri pari päivää sitten radiossa kerrottiin, että Turun seudulla on viimeisen kuukauden ajan paistanut 12 tuntia aurinko... Ja tänään se on paistanut jo ainakin 3 tuntia lisää!

Eilen käytiin Retun kanssa hallilla vetämässä pienet agilitytreenit ihan omaan tahtiin. Hyvä vauhti ja into jatkuu edelleen Retulla. Mulla on vaan noissa omatoimitreeneissä vähän se ongelma, etten keksi mitä treenais. Joten se on sellaista, että mennään nyt vaikka toi ja toi ja toi. Kontakteja treenailtiin vähän ja eteen irtoamista kun kepo oli mukana palkkaamassa suoran päässä Retua. Ja hyvinhän se alkaa irrota Eteen-käskyllä.

Tänään kävin aamupäivällä tekemässä tohon viereiseen metikköön Retulle verijäljen. Puolen päivän maissa käytiin kiertämässä Luolalanjärvi ja Retu sai kirmata tunnin verran metsän lumoissa. Vähän siellä paikka paikoin tulvi ja joutui etsimään uusia reittejä että pääsi kotiinkin. Lenkin jälkeen "ajettiin" vielä verijälki ja se meni tosi hyvin vaikka oli aika pitkä. Verijäljen ajo taitaa olla ainoa hetki millon Retun näkee täydellisen keskittyneenä johonkin, muuten se aina sählää, räyhää, hyppii ja pomppii... Mutta jäljellä se vaan nuhkii menemään vilkuilematta edes mua yhtään.

Nyt lasagne aluille, talon näyttöön Maskuun ja sitten tehdä lasagne valmiiksi asti ja herkutellaan!

18.1.2008

Iltatouhotus


Retu on usein arkisin sitä mieltä että me mennään liian aikaisin nukkumaan, sitä itseään ei väsytä vielä yhtään. Joten kun valot sammutetaan, alkaa Retun iltatouhotus joka kestää viidestä minuutista puoleentoista tuntiin.

Touhotukseen liittyy tärkeän ja kiireisen näköisenä ravaaminen paikasta toiseen ja puruluun piilottelu. Nyt on yöt niin pimeitä, ei touhotusta näe, mutta sen kyllä kuulee: ensiksi ravataan kovaa vauhtia olohuoneesta vierashuoneeseen (raps, raps, raps), puruluulle löydetään hyvä piilo ja se tiputetaan laminaattilattialle (kolin kolin) ja koira juoksee olohuoneeseen (raps, raps, raps) . Kahden sekunnin päästä muistetaan luu, juostaan vierashuoneeseen (raps, raps, raps), napataan luu suuhun ja juostaan piilottamaan se olohuoneeseen (raps, raps, raps ja kolin kolin). Välillä luu laitetaan tosissaan piiloon raapimalla vähän mattoa tai lattiaa (raaps, raaps, raaps) ja välillä saatetaan käydä korissakin kääntymässä (nitin natin) kunnes huomataan ettei väsytäkkään ja kipitetään taas kovaa vauhtia jonnekin (raps, raps, raps).

Tätä mä sitten kuuntelen sängystä, välillä se on huvittavaa, toisinaan taas rasittavaa jos haluaisi jo nukkua... Etenkin keskiviikkoisin kun kotiudutaan agitreeneistä siinä klo 22-23, on koiralla niin paljon vielä vissiin sykkeet katossa, että touhotusta kestää vaikka kuinka kauan...

Onko muilla koirilla vastaavanlaisia touhotuksia?

17.1.2008

Treenailua


Eilen oli sitten pitkästä aikaa agitreenit ja koira intoa täynnä. Mutta ohjaaja ihan hukassa L Ei vaan toiminut ajoitukset eikä ajatukset ollenkaan, en mä osaa ohjata tota koiraa enää kun se on tommonen vauhdikas!

Osaltaan ajatukset saatto olla sekasin senkin takia, kun matkalla hallille oli Raisiossa kauhiasti poliisiautoja vilkut päällä ja yksi poliisi juoksi pysäyttämään muakin. Avasin ikkunan hänelle ja jostain kuului laukaus! Poliisi ei mitään virkannut, pälyili vaan puskiin, joten mä sitten kysyin saanko tehdä u-käännöksen ja lähteä pois. Sain luvan ja kiertelin sitten toista kautta Orikedolla. Mitähän ihmettä siellä tapahtui kun lehdissä ei ole mitään mainintaa asiasta?!

No joka tapauksessa hallille vähän myöhässä päästiin, mikä oli kyllä sinänsä hyvä kun saatiin sitten toisten jälkeen rauhassa treenata. Yhtä kohtaa jouduttiin nimittäin tahkomaan lukemattomia kertoja ja mua olis stressannut vielä enemmän jos muu porukka olis mun takia sitten joutunut odottamaan tuhottomasti. Kuinka vaikeaa voi olla saada koira renkaan ja A:n väliseen putkeen?! Siis keskimmäiselle esteelle! Aina se osuu jompaankumpaan reunimmaisista… Toisaalta tää on ekoja kertoja kun Retu osoittaa tommosta intoa irrota esteelle että se on ihan hyvä, vielä kun osaisin ohjata sen irtoamaan sille oikealle esteelle!

Kontakteilla mulla oli tokaa kertaa kokeilussa kosketusalusta ja se on aika hyvä valinta. Jos mulla ei ole sitä, niin koira joko loikkii iloisesti suoraan esteeltä alas ja jatkaa matkaa tai sitten saan sen pysähtymään kunnolla komentamalla, mutta sitten se himmaa jo esteen päällä vauhdin ja tulee ihan hissunkissun alas. Kosketusalustalle se tulee ihan hyvällä vauhdilla ja pysähtyy. Sitä täytyy nyt sitten treenata paljon, että se hiffais joskus ilman alustaakin, että mitä mä haluan sen kontakteilla tekevän.

Jotenkin jäi vähän huono fiilis treenikerrasta. Vaikka koiralla oli tosi hyvä meno päällä niin mä sitten mokailin senkin edestä. Ärsyttävää!

14.1.2008

Ei agilitya, ei mitään?


Siltä ainakin vaikuttaa, kun ei ole keksinyt mitään kirjoittamista tänne, kun ei ole ollut niitä agilitytreenejä...

Sunnuntaina oltiin parsonlenkillä Kaarinan Ala-Lemussa ja kivaa oli. Ilmat nyt oli vähän mitä oli, mutta 6 terrieriä ainakin tuntui nauttivan metsästä.



Keskiviikkona onkin sitten taas agitreenit, saas nähdä mimmonen räyhä Retulla on päällä parin viikon tauon jälkeen...

6.1.2008

Niin siinä sitten kävi...


... että kisat jäi väliin kun koira vielä aamulla nilkutti koipeaan. Tilalle tuli Ikean reissu ;-)

Tänään koipi oli jo parempi ja käytiin kiertämässä Haijaisten luontopolku kaverini Soilin ja hänen venäjän vinttikoirien Aidan ja Neelan kanssa. Retu on vähän töppöjalka niiden rinnalla... Mutta kyllä juoksu maittoi pienen tauon jälkeen.

Tässä vanha kuva Aidasta ja Retusta

4.1.2008

Voi hemmetin hemmetti


Huomenna olis Riihimäellä kisat, joihin olen Retun kanssa kahteen luokkaan ilmottautunut, mutta taitaapi jäädä väliin, kun tänä aamuna koira konkkas sängystä kolmella jalalla ylös...

Edellispäivänä lenkillä se vissiin kaiveli jäisiä lumikokkareita rikki siihen malliin, että vasemmasta etutassusta on anturasta kulunut pala pois. Huomasin sen kotona, kun koira sai kotiintullessa kauhiat hepulit ja juoksi joka huoneen viiteen kertaa läpi ja sitten oli pieniä verijälkiä joka halavatun paikassa... Nyt sillä on lenkillä ollessa ollut sukka jalassa (ja sitten hypitään kolmella tassulla kunnes huomataan jotain mielenkiintosta ja sukka unohtuu), mutta eihän se sukka pysy kuin puoli lenkkiä ja sitten se on poissa... Onko kukaan keksinyt parsonin kestävää tossuviritelmää? Nyt Retu on vissiin yöllä lussutellut tassuansa niin että se oli aamulla sitten kipiä ja kulki ontuen. Tuskin tässä mitään ihmeparantumista enää ennen huomista tulee, joten kisat saa varmaan unohtaa.

Ja mä kun niin odotin näitä kisoja, kun Retulla on ainakin viisissä viime treeneissä ollut tosi hyvä "räyhä" päällä. Meillähän on ongelmana osittain se, että olen agilityssa kouluttanut Retusta "liian" kuuliaisen ja sen takia se on vähän hidas kun ei tykkää irrota mihinkään vaan aina täytyy saatella loppuun asti. Ja suurempana ongelmana kisoissa on mun jännitys. Treeneissä kun otan koiralta pannan pois, alkaa kauhia räksytys, mutta kisoissa se jää hiljaa istumaan paikalleen ja ihmettelee miksi mä oon taas niin outo... Kiva sitten lähteä semmosen haluttoman olosen koiran kanssa rataa suorittamaan... Eli jännityksestä tarttis päästä eroon että sais lisää vauhtia!

3.1.2008

Alkusanat


Juttelin tässä ystäväni kanssa, kuinka helmikuussa on menoa kahtena lauantaina ja juuri molempina olisi Turun seudulla agilitykisat. Ystäväni siihen vaan tokaisi, että "Ihme!" Vaikka  koetan olla kiusaamatta ei-koiraihmisiä agility- ym koiratarinoilla niin vissiin hän on silti niitä ihan tarpeeksi kuullut...

Siis miten tässä näin on käynyt? Eihän meillä edes vuosi sitten ollut koiraa. Ja nyt mä huomaan hytiseväni viikonloppuisin aamupimeässä jossain kuraisella agilitykentällä, vaikka voisi olla kotona peiton alla nukkumassa.

Vuosi sittenhän Retu asusteli kotonansa tossa vähän matkan päässä ja mä kävin sen kanssa lenkillä sillon kun mieli teki ja kerran viikossa agitreeneissä. Oliskos se nyt ollut viime helmikuuta kun otin Retun viikonlopuksi seurakseni kun isäntä oli Hollannissa työmatkalla ja Retulla alko kotonaan olla vähän pinna kireellä pienten lasten takia. Sitten Retu olikin mulla jo täällä viikollakin ja kun isäntä palasi niin Retu oli täällä siltikin...

Helmikuussa startattiin ekaa kertaa virallisissa agi-kisoissa ja taisi heti purasta vielä vähän isompi agikärpänen... Sitten mä huomasin surffailevani vähän väliä parsonien keskustelupalstalla, lueskelemassa muiden parsonien blogeja ja kyttäileväni kisakalenteria, josko lähiseudulla olis kisoja tarjolla...

Toukokuussa Retun nousi jo 2-luokkaan ja kisakuume vaan kasvaa... Isännästäkin on tullut kelpo kepo, joka suurempia mutisematta on kisoissa mukana kun vaan oma aikataulunsa antaa periksi. Elokuussa Retu nousi 3-luokkaan eikä tunnu enää ollenkaan hullulta nousta klo 6 sateisena aamuna ja lähteä agilityhallille palelemaan, koska on kisat.

Nyt tuo koira on täällä kuin kotonaan ja niinhän se onkin, kotonaan. Vaikkei mitään virallista omistajan vaihdosta olekkaan tehty niin täällähän se asuu, mutta toisinaan käy "koti-kotonaan" hoidossa. Ja hyvä näin, kaikille varmaankin.

Ja nyt mä ajattelin sitten ruveta pitämään jonkun näköistä "agilitypäiväkirjaa" että saisi vähän kirjauttua ylös näitä agility (ja varmaan muitakin) juttuja, jotta voipi myöhemmin seurata edistymistä (jota toivottavasti edelleen tapahtuu).

Eli tervetuloa seuraamaan meidän elämää, pääosassa siis koira/agilityjutut. Ja tassunjäljen jättäminen merkiksi vierailusta olisi kiva!