27.9.2010

Tuleekohan hoppu?

Eilen kävi yksi pariskunta katsomassa meidän rivariasuntoa. Myynnissä se ei vielä ole, mutta tutun kautta olivat kuulleet. Kovasti tuntuivat tykkäävän ja kauhea tinkaus oli, että miksi ei muka saataisi uutta taloa neljässä viikossa muuttokuntoon. Heidänhän täytyy siis nykyinen asuntonsa tyhjätä neljän viikon päästä. Käyvät tänään vielä toista kämppää katsomassa, jossa on kuulemma sijainti parempi, mutta meillä parempi pohjaratkaisu. Tai jotain.

Mutta jos siis meidän kämppään päätyvät niin sitten tosiaan tarttis saada talo neljässä viikossa asuttavaksi. Argh, kuulostaa kiireiseltä. Toisaalta toivoo, että ostaisivat meidän kämpän, toisaalta sitä toivoisi vähän enemmän lisäaikaa rakentamiselle... Katsotaan.

Karmeat Kisat TSAU:lla

Huoh. Lauantaina sitten kisattiin. Ja siihen loppu kyllä kaikki usko meidän osaamiseen.

Ekana oli vuorossa Piirinmestaruusjoukkuekisa. Rata oli suht helppo, mutta maxeille sinne lisättiin yksi ansaputki, jonka takia päädyin ohjaamaan kolmosesteen, joka oli siis putki A:n alla, toiselta puolen kuin ensiksi ajattelin ja A:llehan koira syöksyi. Hylky siis heti alkuunsa. Muuten rata nyt meni suht ok, mitä nyt koiralla oli aika oma-aloitteista etenemistä, mutta suunta oli oikea. Ja puomin jälkeisen hypyn siivekkeen se taklasi...






Toka rata oli sitten hyppyrata. Tuntui, etten saanut koiraa missään vaiheessa kunnolla hyppysiin vaan se meni ihan omia menojaan. Oikeille esteille se kyllä päätyi, mutta siinä sähellyksessä lenteli rimoja neljä kappaletta, kiva kiva...






Ja se viimeinen rata. Itku meinasi tulla. Keppien jälkeinen kimurantti hyppykuvio meni ihan oikein, mutta koira valui joka mutkassa varmaan kymmenisen metriä ylimääräistä... Siitä meni vähän hermot ja kun koira vielä loikkasi komeasti keinun ylösmenokontaktin yli ja lähti alasmenoltakin vähän ennen lupaa väärille hypyille niin jätin radan siihen. Jos ei kerran kuunnella, niin ei sitten.




22.9.2010

Hyvää menoa aksassa


Tiistaitreenien rata:



Oikein hauskaa vääntöä. Varsinkin tuo kohta 8-10 oli sika hauska, kun Kami tykitti niin kivasti suorasta putkesta hypyn kautta toiseen putkeen. Siinä oli rallia kerrakseen!

14-16 oli meille se viilaamisen paikka. Väli 14-15 oli vähän pidempi ja kun itse olin vielä 15 takana vastaanottamassa, kiihdytti Kami tuossa välissä niin perkeleesti ja jatko levisi käsiin tai ainakin tuli rima alas. Oikein ajotetulla jarrutuksella saatiin homma kuitenkin toimimaan. Pitäisi vaan noita jarrutuksia muistaa viljellä, kun koira niihin tuntuu kivasti reagoivan ja skarppaavan.

Viime viikolla Kami pääsi kahdesti aksaamaan. Keskiviikkona Sonja teki meille hyppiksen, jossa sai tosissaan olla skarppina, että suunta oli hyppyviidakossa oikea ja perjantaina käytiin omatoimisesti treenailemassa. Oikein mukavaa menoa molemmilla kerroilla.

Lauantaina onkin sitten Piirinmestaruuskisat. Ensiksi joukkuerata, johon osallistumme ATT:n maxien 2-joukkueessa ja sitten kaksi virallista starttia, joilla samalla ratkotaan yksilömestaruus.

15.9.2010

Paimen ylivireessä


Eilen oltiin pitkästä aikaa paimentamassa. Sen kyllä huomasi. Kuin myös sen, että koiralla on ollut äärettömän tylsä elämä.

Aluksi otettiin hakuja tolppakoiralta lyhyellä matkalla (noin 20 m). Kami makasi lähtölupaa odotellessa täristen into pinkeenä ja yritti varastaakin muutaman kerran! Se ei ole koskaan ollut tollanen. Kyllähän se aina on rauhassa lupaa malttanut odottaa. Hakukaaret oli ahtaat ja puski liian lähelle lampaita. Vauhtiakin oli liikaa.

Toinen treeni tehtiin pyörötarhassa. Tarkoitus treenata lampaiden irrotusta aidasta rauhallisesti. Kami aloitti heti hyökkimällä ja naksuttelemalla vaan lampaille. Mun oli pakko napata sitä poskesta kiinni ja sanoa muutama valikoitu sana, että se vähän rauhoittui ja keskittyi lampaiden kiertämiseen eikä hyökkimiseen... Ja sitten puolestaan innostui yksi isompi lampaanmöhkäle ja hyökkäsi puolestaan Kamin kimppuun puskien koiran tekemään hienon kuperkeikan. Lammas ei saanut multa poskipuhuttelua, mutta Kami vähän naksutteli sille takaisin.

Eipä jäänyt kauhian kummonen fiilis treeneistä. Koira kävi niin ylikierroksilla, kun oli liikaa energiaa eikä ollut nähnyt lampaita kuukauteen. Aikakin oli kovin kortilla, kun päästiin aloittamaan reilusti myöhässä ja pimeä tuli ajoissa. Nakertamaan jäi.

12.9.2010

SM-nolla -tili avattu!


Öri öri öri...

Tänään korkattiin kotikisoissa kolmosluokka ja samalla otettiin haltuun eka sm-nolla!

Ekalla radalla tuli siis tulokseksi nolla ja sijoitus neljäs. Voiton vei Janita ja Hitti, mutta ei me heidän ajasta jääty kuin vajaa 4 sekunttia ja se nyt menee jo jännäämisestä johtuvien pitkien kaarroksien, plus kontaktien varmisteluiden piikkiin. Ei ollenkaan paskempi aloitus! Kakkosputken jälkeen hetken luulin jo koiran olevan mun oikealla puolen ja ohi hypyn, mutta saatiinhan se pelastettua! Toisen pelastuksen teki koira keppejä edeltävällä hypyllä, jossa jo katsoin sen olevan pahasti ohi hypyn, mutta sieltähän se vaan pelasti tilanteen...



Tokalla radalla päänvaivaa aiheutti keppien jälkeinen tilanne, putki kun oli niin kovin kovin lähellä... No ohjaajan hetkellinen paniikkijäätyminen aiheutti riman tiputuksen, muuten meni ihan ok. Paitsi lopussa putken jälkeen koira empi hyppyä sen verran, että jo pysähtyi, mutta hyppäsi sitten ihan rimaa pudottamatta... Taas pieni pelastus koiralta... Tokalta radalta siis vitonen ja sijoitus 11.



Rimat oli molemmilla radoilla 65 cm ja se vähän arvellutti, kun treeneissä tulee aina tehtyä vaan 55 cm, mutta hyvinhän se meni.

Tästä se lähtee!

9.9.2010

Aksatreenit ja vähän jälkeä!


Viikkotreeneissä oli oikein hauskanen rata!



Alun hypyt saatiin tosi pienillä näteillä reiteillä vedettyä. A:n jälkeen tuli se meille ehkä vaikein kohta. Tällanen on ollut ennenkin ja pelkäsin sitä jo etukäteen: koira hyppää 9/14-hypyn vaikka väkisin... ARGH. Lopulta tein kohdan niin, että jätin koiran suosiolla kontaktille odottamaan, että pääsin itse keppien aloitukseen ja vedin sen suoraan ekaan väliin ihan käsiavustuksella. Keppien jälkeen tehtiin poispäinkäännös renkaalle, itse jäin keppien vasemmalle puolen ja voi kuinka meni hienosti! Eikä siinä radassa muuta kummallista oikeastaan ollutkaan. Kami veti hienosti ja mulle tuli tunne, että sehän osaa vaikka mitä!

Raksalla olen muutaman kerran tehnyt Kamille jälkeä. Yleensä ne on kosahtanut siihen, että murkut on vallannut namit. Koira on joka kerta mennyt jäljen loppuun asti, mutta saatuaan ekalta namilta murkut naamaansa, on seuraavien kohdalla vaan jatkanut kiireesti matkaa... Hienoa... No eilen ryhdistäydyin ja laitoin namit tiiviisiin purkkeihin (3 kpl) ja talloin noin 70 metrin jäljen kohtalaisen ryteikköiseen maastoon. Pari tuntia se jopa ehti vanhetakin ennen kuin lähdettiin hommiin. Kami veti sen läpi semmosta pikamarssia, että mulla oli pikkasen vaikeuksia pysyä perässä. Vieläpä lyhyen remmin päässä... Ja kaikki namipurkit löytyivät oikein hienosti. Siis mullahan olisi käsissä loistava jälkikoiran alku, kun vaan opiskelisi itse lajista jotain!

Seuraavaksi voisi tehdä vieläkin reilusti pidemmän jäljen ja tallauksen voisi varmaan tehdä ihan normaaliaskelein, kun tuolla "tipuaskelluksella" se vetää menemään niin perkeleen kovin... Ja liina mukaan!

3.9.2010

Kikkaksailua


Tiistaina aksailtiin ja jo oli kikkailurata!



Mun onneksi muut samaan aikaan treenaavista oli pois, joten sai rauhassa vääntää! Ongelmakohdiksi muodostui (odotetusti) tuo takaakierto esteelle 10 ja päällejuoksu esteellä 17.

Takaakiertoa varten piti päästä hyvissä ajoin etenemään esteeltä 7. Ensiksi tehtiin seiska niisto-persjätöllä, joka koira osalta sujui hyvin, mutta itse en saanut tarpeeksi etumatkaa. Pyörittämällä seiskan, sai pidettyä oman liikkeen yllä ja pääsi paremmin edelle koiraa, joten sillä homma saatiin lopulta toimimaan.

16-17 kohdan ajattelin tehdä viskileikkauksella (17), mutta koutsin ehdotuksesta kokeiltiin päällejuoksua. Kamille päällejuoksu on hyvin vaikea, rima lentää aina! Toisaalta mäkin tuppaan olemaan liian lähellä estettä, joten osittain munkin vika. Yritettiin miljoona miljoona kertaa ja lopuksi alko onnistua jo suht nätisti, mutta rima vaan ei pysynyt ylhäällä... Viimeiseksi kokeilin vielä viskileikkauksella, kuten olin itse suunnitellut, ja se sentään onnistui. Mutta tulipahan taas kokeiltua uusia ohjauksia! 20-21 väli tehtiin back-lapilla, joka on toinen mun harvemmin viljelemä tyyli, mutta se sujui ihan kivasti.

Operaatio tömps-tömps, osa kaksi, suoritettiin kanssa yksi ilta. Olosuhteet oli hyvät, kun oli sopivan rauhallinen liikenne, koira nälkäinen ja keitettyä possun kieltä nameina. Ei merkittävää muutosta koiran käytöksessä edelliseen keissiin verrattuna.