Paimen ylivireessä

Eilen oltiin pitkästä aikaa paimentamassa. Sen kyllä huomasi. Kuin myös sen, että koiralla on ollut äärettömän tylsä elämä.

Aluksi otettiin hakuja tolppakoiralta lyhyellä matkalla (noin 20 m). Kami makasi lähtölupaa odotellessa täristen into pinkeenä ja yritti varastaakin muutaman kerran! Se ei ole koskaan ollut tollanen. Kyllähän se aina on rauhassa lupaa malttanut odottaa. Hakukaaret oli ahtaat ja puski liian lähelle lampaita. Vauhtiakin oli liikaa.

Toinen treeni tehtiin pyörötarhassa. Tarkoitus treenata lampaiden irrotusta aidasta rauhallisesti. Kami aloitti heti hyökkimällä ja naksuttelemalla vaan lampaille. Mun oli pakko napata sitä poskesta kiinni ja sanoa muutama valikoitu sana, että se vähän rauhoittui ja keskittyi lampaiden kiertämiseen eikä hyökkimiseen... Ja sitten puolestaan innostui yksi isompi lampaanmöhkäle ja hyökkäsi puolestaan Kamin kimppuun puskien koiran tekemään hienon kuperkeikan. Lammas ei saanut multa poskipuhuttelua, mutta Kami vähän naksutteli sille takaisin.

Eipä jäänyt kauhian kummonen fiilis treeneistä. Koira kävi niin ylikierroksilla, kun oli liikaa energiaa eikä ollut nähnyt lampaita kuukauteen. Aikakin oli kovin kortilla, kun päästiin aloittamaan reilusti myöhässä ja pimeä tuli ajoissa. Nakertamaan jäi.