14.12.2013

Synkkä ja myrskyinen yö...

Torstain ja perjantain välinen yö oli todella myrskyisä. Koko yön kuuntelin, kuinka tuuli puhisi, takkaluukku kolisi, talo natisi ja lopulta jopa kattotiilet kolisivat. Kyllä vähän hirvitti... Sähköt katkesivat puolen yön jälkeen. Aamulla kävin koirien kanssa lenkillä vain tossa naapurin pellolla, metsään ei uskaltanut mennä, kun myrsky oli vielä melkein vahvimmillaan ja tie puolestaan menee tuolla tuulen puolella, joten sinnekään ei viitsinyt lähteä (enkä mä koskaan siellä päin kyllä lenkkeilekään). Aamupalaa puputin kynttilänvalossa ja töihin. Pihalla tuli huomattua myös yksi kaatunut puu. Isohko puu oli kaatunut juuri siihen, missä meillä yleensä on autot parkissa. Nyt ne oli onneksi molemmat sattumalta talon päädyssä eikä kyseisellä paikalla. Eivätkä olleet edes kattotiilen alastulolinjalla, se oli tippunut parin metrin päähän.
Parkkipaikka
Kotitien alkupäässä oli jäljistä päätellen jo korjattu jokunen puu pois kulkuväylältä, kiitos siitä aamun aikaisille kulkijoille.

Työpäivän jälkeen oli edelleen sähköt pois. Lenkin jälkeen sytytin talon täyteen kynttilöitä ja tulen takkaan. Iltapalaksi olin hakenut kotimatkalla pizzan (ja punaviiniä). Mikäs siinä tunnelmoidessa. Lopulta myöhään illalla tuli sähkötkin.

Lauantaiaamuna sängyssä silmät avatessani huomasin heti, että talo on taas sähkötön. Ei nimittäin kuulunut pientä IV-koneen hurinaa tai ollut vihreää valoa palovaroittimessa. Siispä taas aamupalaa kynttilänvalossa. Aamun vähän valjettua laitoin repun selkään, sinne kattotiilen ja jäisiä tikkaita pitkin huurteiselle talon katolla. Kyllä sai varovaisesti könytä menemään... Harjalla oli muutama tiili pystyssä ja yksi karannut kokonaan, homma tuli fiksattua kuntoon. Tämän jälkeen tuli huomattua, että etuoven edestä on pari mäntyäkin kaatunut naapurin pihalle. Miten olikin kulunut jo yli vuorokausi ennenkuin tämmöstäkään huomasi?
Seijan järjestämät kattotiilet
Männyt änkeää naapuriin


Kotihommien jälkeen lähdin kohti Maariaa ja kelpielenkille :) 10 kelpiä omistajineen painoi menemään pikkupakkasessa, olipas taas mukavaa. Koska Kamin suosikkivahdittava Armas ei ollut mukana, tuli porukan seuraavaksi vanhimmista (Lediä lukuunottamatta) uroksesta Noasta Kamin silmätikku. Onneksi Noallakin riitti hermot Kamin pysäyttelyleikkiin, joskin jossain vaiheessa mulla meni hermot mokomaan ja muutaman pärähdykseni jälkeen Kami malttoi lopettaa pikkupojan kiusaamisen.
Kami, Ansa ja Kasku

Koko kööri: paikalta karkaamassa Penne, vasemmalla takana Kasku ja Ansa, kivellä Ledi ja Noa, kiven edessä rivissä Kami, Lyyti, Helmi, Maus ja Kiista

Lenkin jälkeen otettiin vielä pienet tokot (sekä glögiä ja joulutorttuja). Ledin kanssa sain muutamia vinkkejä seuruuseen, Kami teki ruutua piiiiitkästä aikaa. Viimeksi tehnyt kesällä eikä koskaan ole hommaa niin paljon tehnyt, että se hallussa olisi. Mutta yllättävän hyvinhän se aina lähti ruutuun ja haki paikkaa keskellä ruutua. Me suprised! Kotiin päästyä huomasin taas sähköjenkin palanneen, hyvä hyvä. Tosin edelleen tossa tien alkupäässä retkottaa puu linjoilla eli jossain vaiheessa joku katko ainakin odotettavissa.
Puu linjalla
Viime viikonloppuna Ledi muuten kisasikin taas. Kotikisat ja taas ihan hyvä meno. Ekalla radalla oli hankalia linjoja. Mulla tosin homma lässähti jo alun puomin ylösmenovirheeseen. Sitä alkuun jo ennakoinkin, koska alussa oli hyppy, pituus ja puomi. Tommosen suoran jälkeen jää pituudelta helposti se pitkä laukka päälle ja tulee ylösmenovirhe. Puomin jälkeisessä päällejuoksussa kaahotti esteestä ohi ja seuraavan suoran jälkeen väärään päähän putkea.



Tokalla radalla päästiin virheettä loppusuoran alkuun asti ja siellä ohi yhdestä hypystä. Koska virhe oli alla, maltoin puomilla palauttaa koiran takaisin alastulolle kun lähti sieltä ilman lupia. Tämä oli hyvä, koska kisoissa on tullut lipsuttua tuon kontaktien vapautuksen kanssa. Hyvä mieli kisoista jäi joka tapauksessa.

7.12.2013

Lumista paimennusta

Viime yönä saatiin viimein ohut lumikerroa, ihanaa. Harmi vaan, että ensi viikolla se sulaa jo pois... Tänään päästiin kuitenkin paimentamaan lumiselle pellolle, karitsatkin oli innoissaan ensilumesta :D

Ledi teki ekan kierroksen verkkotarhalla poispäinajoa. Ihan ok. Kami teki samaa harjoitusta kuin viimeksi eli lauman jako ja sitten porukoiden ajoa vuorotellen. Nyt hokasi paljon nopeammin sen, että vaihdellaan laumaa, täytyy pystyä irrottamaan silmä yksistä ja etsiä toisia. Karitsat oli tosi helposti jaettavissakin eli erittäin onnistunut harjoitus.

Tokalla kierroksella Ledi sai siirtää lauman verkkotarhasta pellolle ja häkittää. Häkitys meni (vahingossa) ihan kertarykäsyllä nappiin. Sitten otettiin laumasta puolet ulos, puolet jäi häkkiin. Ledi sai tosi hienosti irrotettua ulos otetut häkiltä ja pidettyä lauman hallinnassa häkkiä kierrettäessä, lampailla oli kuitenkin tosi kova veto häkille kavereiden luo. Lopuksi vielä vietiin tämä puolikas lauma verkkotarhalle. Lediltä aivan superhieno suoritus, nyt ei tullut "jännästä" tilanteesta huolimatta yhtään epävarmuushetkeäkään, jolloin jää yleensä juoksemaan kaukaisuuteen. Se alkaa olla tosissaan syttynyt töihin.

Kamin kanssa tehtiin pitkiä hakuja. Menin puoleen väliin sivuun kutsumaan ensiksi luokse ja siitä hakuun. Eka haku oli Kamin varmaan paras ikinä, tosi hieno kaari. Toka kerta tehtiin toiselta puolen, tässä tuli mun ohituksen jälkeen pieni epävarmuus ja kaari jäi vähän suppemmaksi, mutta suht riittävä kuitenkin. Toinen kerta vielä samalta puolelta, ilman väli-ihmettelyä, muttei taaskaan ihan niin hieno suoritus kuin eka veto, mutta parempi kuin Kamilla yleensä. Hyvät oli pojat!

Ensilumi innostaa hepuloimaan:



Eilen käytiin kelpieporukalla lenkillä Ruskon maastoissa. Mukana yhdeksän kelpiä, viisi urosta ja neljä narttua, ikäjakauma taisi olla viidestä kuukaudesta seitsemään vuoteen. Hyvin tuli porukka juttuun ja juoksua riitti :)

4.12.2013

"Pakollinen" päivitys

Ohhoh, onpas taas aika hurahtanut eikä mitään ole päivitetty vaikka jotain ollaan jopa tehty ;)

Pari viikkoa sitten oli paimennuspäivä Kemiössä. Sekä Kami että Ledin saivat tehdä kaksi kierrosta naudoilla. Ekassa erässä Kamilla oli laitumella vähän isommat hiehot (3 kpl). Tehtiin ensiksi poispäinajoa ja sitten Kaisan ja Popin kanssa hakuja toisiltamme. Kamin suurin ongelma oli taas se, että joku elukoista jäi sen selän taaksen ja se liikutti vaan osaa porukasta. Murrrr. Eikä tahdo saada silmää irti niistä mitä tuijottaa ja huomattua, että joku jäi joukosta.

Ledi sai pyöritellä pienemmässä aitauksessa kolmea vasikkaa. Kovasti se taas oli totisena ja tarkkana, hassumainen otus :) Tässä pieni pätkä Ledin menosta:


Iltapäivällä Kamikin sai kolme vasikkaa, niitä se piti vähän paremmin kimpassa kuin isompia nautoja. Ei tainnut kertaakaan unohtaa ketään. Ledin teki samoilla otuksilla ja sekin pääsi ton pienemmän aitauksen jälkeen tekemään kierroksen isolla laitumella. Se oli aavistuksen jännempää vissiin, koska tuli taas pari niitä "aivot narikkaan ja juoksen kaukaisuuteen" -hetkiä. Mutta hoiti se hommansakin. Ja sai vasikat hyvin painostettua pellon laidasta jumittamasta taas liikkeelle.

Viime viikolla käytiin paimentamassa Kaisalla. Kami teki lampailla "pujottelurataa" niin, että itse käskytin kauempaa. Ihan ok. Toisella kierroksella Kami sai tehdä jaon, viedä osan porukasta aitauksen toiseen laitaan ja sitten vaihto-käskyllä siirryttiin kuljettamaan toista porukkaa. Ja taas "vaihto" ja siirto toiseen jne, kunnes alkoi mennä tajuntaan, että pystyy irrottamaan katseensa porukasta ja etsimään toista porukkaa. Hyvä hyvä!

Led teki pujottelurataa ihan tasapainokuljetuksena sekä käskyjen nimeämistä. Se on kyllä niin kovin tarkka ja kuuliainen otus, kovasti kiinnostaisi ensi kesänä päästä sen kanssa kisaamaan...

Aksaa ollaan treenattu Ledin kanssa tiistaisin, viime viikolla oli meille ihan älyttömän hankala rata, ei tahtonut tulla mitään. Eilen sentään oli taas helpompi rata ja tosi hyvää sujuvaa menoa, tältä pohjalta sunnuntaina kisoihin.

Tokoakin ollaan vähän väännetty. Kami kykenee jo aksahallilla tekemään kaikkea muuta tokoon liittyvää, muttei seuraamista. Siinä on ylivire niin kauhia, etten edes yritä, kun en vaan pysty kävelemään kun toinen "ihan vähän" painaa... Kaukoja on jumpattu paljon niin, että edessä on joku rima tai vastaava, että jäisi se seiso-maahan-vaihdon edistäminen ja näyttää ihan hyvältä. Luoksetulon stoppeja on tehty putkiavuilla ja sekin näyttää toimivan. Lisäksi ollaan tehty metallia ja hyppynoutoa, nousee aksahallilla muuten metallikin aika hätäseen :D

Ledin tokoilussa edelleen ollaan jumissa seuruun kanssa, muuten liikkeet olis aika hyvällä mallilla. Vielä kun ton "pikku" ongelman saisi kuntoon.

13.11.2013

Kisaonnistumisia!

Sunnuntaina kisasin Ledin kanssa kaksi starttia kotikisoissa. Ennen kisoja laskeskelin, että 2-luokassa ei olla taidettu tehdä oikein yhtäkään onnistunutta rataa. Liki kaikissa kyseessä on ollut jonkun esteen ohi kaahottaminen. Eli puoli vuotta vaan sählätty kisoissa.

Mutta nytpä Lepsu oli pakannut aivonsa mukaan kisareppuunkin eikä kummallakaan radalla tullut YHTÄÄN ohikaahotusta! Tämä on meille tällä hetkellä kova juttu.

Ekalla radalla jännitin kovasti alkua eli kaahaako muurista ulkokautta ohi, siihen olis ollut oikein oiva tilaisuus.... Mutta Ledipä yllätti ja veti aika hienosti koko radan! No kontaktit näköjään kisoissa tällä hetkellä vähän "kusee", täytyypä palata niiden vahvistamiseen treeneissä. Keinulta saikin vitosen. Loppusuoran kaksi peräkkäistä takaaleikkausta oli kanssa vähän tökkivät, mutta onnistuivat sentään. Ja puomin/keinun ylösmenot oli hyvät!



Tokalla radalla kontaktit oli vähän siistimmät, tosin ei treenitasoa sielläkään. Yhdeltä putkelta tuli kielto, mutta sekään ei ollut mikään "aivot narikkaan ja ohi" -kielto vaan itse vissiin inan hätäilin. Mutta muuten oikein mallikas rata!



Toivottavasti nyt saataisiin lisää tällaisia järjellisiä kisaratoja!

Eilen treeneissä kontakteista vain keinu oli radalla. Ekalla kerralla roiskasi rumasti sivusta pois, mutta kun totesin, että ohhoh, nyt mokasit, niin tuli kauhea hätä päästä takasin kontaktille, mutta keinun pää oli jo noussut niin, ettei päässytkään! Panik! Kaikki loput toistot oli ihan täydellisiä. Eiköhän ne kontaktit siis saada taas nopeesti kuntoon, kun vähän muistutellaan. :)

Kamikin pääsi halliin vähän hömppäämään tokoa eli kaukoja muurin palikan takana ja luoksetulon pysäytyksiä takana olevaan putkeen vapauttaen. Kovin vaikeaa sille on kyllä hallissa keskittyä tämmösiin ajatusta vaativiin asioihin kun haluis vaan aksata!

9.11.2013

You can run, but you can't escape

Meidän hiljaiseen arkeen tuli vähän piristystä ja vaihtelua, kun Mian Kasku tuli hoitoon vuorokaudeksi. Voi jösses, kuinka vilkkaalta pikkukelpi mun poikien rinnalla vaikutti :D Ja niin hauskanen hän on.

Ledin kanssa Kasku paini ihan poskettomasti. Mutta tasaisin väliajoin Kasku muisti aina Kaminkin, joka oli piiloutunut kevythäkkiin, ja painui häntä vipattaen häkkiin pussailemaan Kamia. Ja kun oli tarpeeksi painittu, sammui pikku-tornado lattialle, mutta sillonkin piti aina välillä nousta ja käydä Kamia lipsuttelemassa :D Hömelö.

Mutta yhtään ei palannut kellään päreet vaikka välillä väsyttikin tai joku puri jotakuta liian kovaa. Ja yöllä nukuttiin kaikessa hiljaisuudessa eli kaiken kaikkiaan Kasku oli oikein mukava ilopilleri, tervetuloa toistekin. Jahka ollaan levätty ;)

5.11.2013

Pakkopäivitys

Huoh, pitäisköhän tää blogi vallan hylätä kun
a) ei tule päivitettyä
b) päivitykset on joka kerta aivan edellisten kaltaiset...

Eli reilu viikko sitten la kisattiin Lempäälässä. Ekana oli hyppyrata, aika kinkkinen. Ledi kääntyi kuta kuinkin joka hypyltä väärään suuntaan :D Kaikesta sähellyksestä huolimatta hylkäys tuli vasta viimeisen hypyn ohituksesta.
Tokalla radalla mentiin jo vähän paremmin, mutta keinulla himmasi ihmeesti ja kun piti jäädä houkuttelemaan niin olin jatkosta myöhässä ja tuli kielto. Toinen kielto tuli putken jälkeiseltä renkaalta, jota en ohjannut kunnolla vaan rynnin eteenpäin.



Kolmas rata oli ehkä tällä kertaa paras, mutta sieltäkin tulokseksi hyl, koska koira hyppäsi yhden ohittamansa hypyn takaisinpäin. Tunsin radalla jopa hetkellisesti hilpeyttä, kun tutustumisen jälkeen vaihtamani ohjaussuunnitelma toimi ja Ledi painu takaaleikkauksella hypyn jälkeen putken oikeaan päähän niin että soi. :)
Mutta noin pääsääntöisesti siis taas kaikki virheet esteiden ohitteluita. Niitä mitä se ei treeneissä tee...

Sunnuntaina oli ATT:llä "lihastenhuoltopäivä". Kami pääsi vähän balance-temppuilemaan, muuten anti vähän heikko.

Viime viikonloppu oli ulkoilupainotteinen: lauantaina reilu 11 km Kullaanpolulla, sunnuntaina sienestystä ja illalla vielä lenkkeilyä Naantalissa.

Tänään jäi myräkän takia treenit väliin, ei viitsinyt ajaa hallille, koska siellä suunnalla pätki sähköt.

Tokoa ollaan yritetty pihalla treenailla. Ledin seuruu ehkä vähän edistyy, kun tein itse ajatustyötä ja muutin kriteereitäni. Kami treenannut pääasiassa kaukokäskyjä. Pitkällä etäisyydellä palkkoja ekasta noususta ja toisaalta paljon seiso-maahan-vaihtoja edessä olevan "esteen" kanssa, että saisi karsittua kyseisessä vaihdossa eteenpäin liikkumista.

23.10.2013

Aksailuja, retkeilyä, syksyä

Pari viikkoa sitten Ledin kanssa kaksi starttia kotikisoissa.

Ekalla radalla iski ohjaajalle juuri ennen rataa ihan kauhia paniikki... Jännitin, että meneekö koira kakkosesta ohi ja niinhän se sitten sinkaisikin... Ja vitosesta ohi... Ja ja ja... Eli läskiksi meni. No kepit ja kontaktit nyt oli ehkä ihan ok, jos jotain hyvää yrittää kaivamalla kaivaa...



Tokalla radalla en itse koomannut yhtä pahasti, joten se oli vähän järjellisempi. Vaikka hyllyhän sekin toki oli. Ja kepeillä häiriköin koiran lopettamaan liian aikaisin...


Mä vissiin kisoissa jännitän niin paljon, että Lepsu katsoo parhaimmaksi ottaa vähän etäisyyttä ja syöksyä vaan eteenpäin kauempana musta... Yritetään siis jostain kaivella jotain kisarutiinia, seuraava yritys onkin tällä viikolla Lempäälässä.

Treeneissä Ledi veti viime viikolla samanlaista idioottirallia kun kisoissa, tällä viikolla se olikin sitten taas aivan loistava, ihme pösilö... :) Onnistuttiin jopa tekemään persjättö ja tuplasylkkäri, wow... ;)

Viime viikonloppuna nautittiin Eevan lauman kanssa hienosta syyssäästä Kuhankuonolla Pukkipalon reitillä. Oli kyllä kiva päivä!


7.10.2013

Syyskuulumiset

Niin se vaan taas on täällä. Syksy.


Pari viikkoa sitten käytiin vielä viimeisellä veneretkellä, oltiin yksi yö Nauvossa kymmenien muiden veneiden kanssa. Siellähän oli oikein kuhinaa. Lauantaina oli tosi lämmin ja hieno keli, sunnuntaina tultiinkin "vähän" pomppuisemmin takaisin, taisi olla koirilla jo vähän tukala olo...

Lauantaina oli tyyntä

Viikko sitten vene nostettiin ylös ja laitettiin talvehtimiskuntoon. Kotosalla laitettiin terassin alle hiekkaa, finnfoamia ja lisää hiekkaa. Eipä luulisi routivan enää.

Ledin kanssa ollaan käyty tiistaisin aksaamassa ja se menee niin kivasti. Niin kivasti, että joka kerran jälkeen vähän harmittaa, kun sen kanssa ei saa aksata niin paljoa kuin meitä molempia huvittaisi... Mutta nyt sunnuntaina päästäänkin taas kisaamaan kahden radan verran!

Kami ei ole aksannut ollenkaan, kun sillä selkä taas vähän kiusaa. Kai se tars vaan uskoa, että ei sen kanssa enää aksata. Onneksi se muuten voi hyvin, kirmaa ja muiluttaa Lediä kuten ennenkin.

Viime viikonloppuna paiskittiin hommia hiki hatussa, kun ladottiin 30-kiloisia betonilaattoja terassien eteen. Kyllä siinä selän/kädet/jalat sai kipiäksi ja iltaisin palju tuntui oikein hyvältä!

Laattoja paikallaan

Lasse lentää tänään työkomennukselle Kuala Lumpuriin ja koittaa senkin osalta taas uudenlainen arki. Nautimme siis syksystä kelposten kanssa keskenämme, toivottavasti jatkuisi tämä kaunis aurinkoinen syksy...


16.9.2013

Working kelpejen paimennuspäivä

Lauantaina olikin taas aikainen herätys ja auton nokka kohti Siikaisia jo ennen kello kuutta. Siikaisissa oli working kelpieiden paimennuspäivät. Etukäteen mua vähän epäilytti lähteä sinne, kun muut koirat pitkälti oli oikeita tilatyökoiria ja mun otukset paimentaa kuitenkin vain harrastuksekseen. Vaan eipä niitä tarvinnut hävetä, päinvastoin tunsin suurta ylpeyttä siitä, kuinka hyvin niillä on tottelevaisuus hallussa. Monen koiran kanssa kun treenit näytti menevän väännösiksi ihan perusasioista kuten paikallaan odottaminen tai luoksetulo. Sen mitä nämä pojat kenties vietissä menettävät, niin ainakin kuuliaisuudessa voittavat.

Kami aloitti aamupäivällä lampailla. Jumpattiin taas hakuja/kaaria siten, että itse menin lauman viereen (klo 3 tai 9) kutsumaan, jolloin koiran pitää kiertää mut päästääkseen lauman taa ja samalla se pakostakin joutuu irrottamaan katseen laumasta. Tällä taktiikalla näyttäisi Kamin haut nyt pikku hiljaa hieman paranevan. Pelkällä paineella kun sille ei sitä etäisyyttä hauissa saa, se tulee vaan epävarmaksi ja alkaa tahmaamaan.

Ledi aloitti vaistonvaraisella kuljetuksella, sehän ei ole koskaan edes paimentanut muualla kuin Kaisalla. Toimi oikein kivasti. Ledin kanssa tehtiin sitten kanssa samanlaista "pätkittyä" hakuharjoitusta kuin Kamin kanssa ja ah kuinka kivasti Ledillä aukeaa kaaret. Se lähtee niihin niin luonnostaan. Oikein hyvä treenipätkä.

Iltapäivällä päästiinkin nautojen pariin! Ledi pääsi tutustumaan niiden liikutteluun pikkutarhassa kahdella vasikalla. Mä olin todella yllättynyt kuinka rohkeasti Ledi ryhtyi heti hommiin! Ei siltä ole ennen niin tiukkaa tuijotusta tullutkaan :D Led sai ihan vapaasti liikutella vasikoita ja tutustua, että miten ne liikkuu, ei siis sen suurempaa treeniä tässä vaiheessa.
Pätkiä Ledin paimennuksesta:


Kami on vasikoita paimentanut jopa kerran aikaisemmin ;) joten se pääsi isolle laitumelle viiden vasikan lauman pariin. Hyvin ja rohkeasti lähti heti kuljettamaan porukkaa. On se iso ero lampailla ja vasikoilla, lampaat kun on suht helppo pitää koossa, kun haluavat pysyä kimpassa, mutta vasikoilla nyt ei niin nuukaa ollut, että mihin muut on menossa, joten koira sai tehdä vähän enempi hommia porukan kasassa pidon kanssa. Ja sehän on Kamista just hupaa... :) Koska kuljetus meni niin hyvin, niin yritettiin vielä häkitystä, mutta ei saatu onnistumaan. Mä olin niin lammas-modessa, että käänsin itse sijoittumisellani vasikat useamman kerran häkin suulta pois. Toisin kuin lampaat, niin nämä väisti ihmistä kunnolla, ja kun mä tönötin vanhasta muistista häkin ovella niin eihän ne sinne sisään mennyt... Ei vaan ehtinyt noin nopeesti sisäistää, että täytyy tehdä eri taktiikalla kuin aina ennen. Ja lisäksi tosiaan vaikeutti se, että pari vasikkaa oli aina lähdössä oikeelle ja pari vasemmalle ja pitää äkkiä tehdä päätös kumpia lähtee pysäyttämään ja sillä aikaa kuitenkin ne toiset ehtii livahtamaan suuntaansa... Mutta kiva kokeilu oli joka tapauksessa!

11.9.2013

Kesäkuvahaaste

Marika laittoi meille haasteen ladata 7 kesäkuvaa ja kommentoida niitä yhdellä sanalla.

Mä kun en ole kameraihmisiä, on kaikki kuvat ihan kännyräpsyjä...

Kelpievaanintaa
Nurmilöhöilyä
Meritunnelmaa
Kotipuhteita
Lomailua

Saaristoa
Ongintaa

10.9.2013

Syysveneilyä

Viikonloppuna oltiin taas veneilemässä ja kylläpäs säät suosi! Vene oli tässä about kuukauden maissa huoltotöiden takia ja kun säät näytti olevan hyviä, päätettiin se vielä laskea takaisin. Mikäs tuolla on veneillessä syyskuussa, kun aurinko paistaa ja lämpöä parikymmentä astetta...

Reissussa mukana olivat kelposten lisäksi myös veljeni Mikko ja pojilla oli reissuohjelmana sukellusta. Eka yö vietettiin Iniön Norrbyssä, sieltä mentiin lauantaina Kihdin laidalle sukeltamaan ja sitten Houtskäriin yöksi. Sunnuntaina taas Kihdin laidan kautta kotio.

Pojat menossa sukeltamaan

 Sillä välin minä pidin kelpojen kanssa vahtia veneessä

Kami hoiti myös viinipöntön vahtimisen

Iniössä oli vimpan päälle traktori!

Sukellusmöröille pitää vähän pöhistä

6.9.2013

Paimennusta

Eilen käytiin taas paimentamassa. Kami sai alkuun hakea lauman laitumelta ja viedä sänkkärille. Otti taas kerran vain ekan osan laumasta mukaan, kunhan eihän sitä voi sitten enää taakseen katsoa, että olisko niitä enempikin, jos on jo jotain lampaita hallussa...

Sänkkärillä teki Ledi ensiksi ison kierroksen poispäinajoa (liinassa) ja toinen kierros kiemura-uraa vaistonvaraisena kuljetuksena. Poispäinajossa, varsinkin ekalla suoralla, oli vähän "remmikävelyfiiliksissä", kun oli liinassa vaikka yritinkin siitä olla ohjailematta, ainoastaan estin mahdolliset eteen asti pyörimiset. Toka osio oli jo vähän parempi.

Vaistonvaraisessa katottiin etäisyyden pitämistä juoksutuspiiskan avulla, tämä hyvin.

Kamin kanssa tehtiin kimppatreeni Kaisan & Popon kanssa. Lauma jaettiin kahtia ja kumpikin otti haltuun osionsa ja kuljetti kauemmas. Sitten kuljetettiin laumat toistensa ohi ja koirat piti huolen, ettei laumat yhdisty. Lopuksi koira sai hakea toiselta lampaat ja yhdistää "omaan" laumaansa. Hyvin pojat hokasi jaon eli kumpikaan ei sännännyt niputtamaan laumaa yhdeksi vaan ottivat oman osionsa vaan haltuun. Kamia oli vähän vaikea saada "jättämään" oma lauma ja hakemaan toiset siihen liitettäväksi, näitä treenejä tars saada lisää.

Lopuksi Kami teki vielä ihan perus kaarien avaustreeniä.

2.9.2013

Hei me treenattiin!

Ja me treenattiin jopa tokoa pitkästä aikaa! Eilen treffattiin Raisiossa Hanna-Mari ja Noa-kelpi tokoilun ja lenkkeilyn merkeissä.

Ledin tokoihin sisältyi paikallamakuu, vähän seuruuta, luoksetuloa ja vasemmalle käännöksiä. Paikallamakuu ok ja samoin seuruut ekassa sessiossa. Luoksetuloon otettiin liikkurin häiriökäskytystä ja palkkailin pääosassa odottamisesta, itse luoksetuloa vaan pari. Vasemmalle käännökset edelleen vaikeita, ilman namikättä ei onnistu ollenkaan. Voisko joku opettaa nämä Ledille? Mä en jaksais, kun tuntuu, ettei ne vaan edisty (treenaamatta).

Kami teki liikkeestä jääviä sekaisin, kaikki oikein. Kaukokäskyjä Hanna-Marin hiutoessa taustalla, näissä kuunteli turhan paljon takaa kaukaisuudesta kuuluvaa pauketta ja oli jähmeä. Hieman lähempää ohjaten oli parempi. Lopuksi vasemmalle käännöksiä, lähinnä että saatiin vertailukuvaa, että miten se (ja minä) tekee eri tavalla kuin Ledi.

Treenien jälkeen hipsuteltiin puolitoista tuntia Kerttulan mettässä, pojilla oli vauhtia ja hauskaa. Mä koeajoin samassa uusia barefoot-kenkiäni. Ostin kokeilumielessä Merrelin Bare Access -kengät, jotka on ns. paljasjalkakengät, mutta niissä on vähän iskunvaimennusta eli ei kaikkein olemattomin pohja. Aloitellaan niillä ja katotaan auttaako vai meneekö jalkakivut pahemmiksi. Ainakin jalat tuntui niiden kanssa ihan eri tavalla lenkillä väsyvän, aika jännältä tuntui.

Torstaina oli paimennus, päästiin sänkipellolle. Kami teki ensiksi poispäinajoa. Lampaat oli vähän hankalia, kun olivat sänkkärillä ekaa kertaa, mutta Kami veti hyvin. Käännöset poispäinajossa vaan on hankalia, kun niiden jälkene en tahdo saada kerrottua koiralle, että mikä nyt on se suunta mihin halutaan. Pitkällä suoralla koira kyllä hokaa, että minne halutaan, mutta käännöksen jälkeen on aina vähän takkuamista. Tokassa sessiossa tehtiin vähän hakuja, nämä aavistuksen parempia kuin mihin Kamin kanssa on tottunut.

Ledi teki ihan tasapainokuljetusta, hyvin, ja kanssa hakuja avustettuna. Ihan kivasti sekin veti.

1.9.2013

HAU:n kisat

Eilen kävin Kamin ja Ledin kanssa kisaamassa Hesassa Purinalla. Siis oikein kisamatkallapitkästä aikaa! :D Kivaa oli, mutta aikarankka päivä, kun molemmilla oli kaksi starttia eli paikalla tuli oltua viisi tuntia ja siellä ei oikein ole mitään kunnon istumapaikkoja missään niin koko viisi tuntia tuli seistyä/käveltyä. Enkä mä kyllä ole neljään starttiinkaan tottunut.

 Ledi aloitti Luomalan radalla. Kivan oloinen rata oli ja olisi ollut kiva yrittää se kokonaan, mutta Ledi singahti heti vitosputkesta suoraan edessä olevaan putkeen vaikka piti kääntyä 90 astetta vasemmalle A:lle. Yritettiin vielä jatkaa, mutta seuraavaksi se singahti puomin sijaan A:lle ja sitten en keksinyt enää, että mistä jatkaa... Tässä siis tämä pikainen pätkä:



Herralan radalla oltiin sentään jo osittain ihan samalla radalla :D Mitä nyt renkaasta tuli ohi ja kun sitä piti korjata, oli ohjaaja myöhässä ja meinasi ruopasta A:lle keppien sijaan. Kunnon rääkäisy pelasti ja päästiin kuin päästiinkin vitos-tuloksella maaliin. Koska nollia ei radalla tullut yhtään, tuli tällä tuloksella vielä voittokin.



Kami aloitti kanssa ulkona Luomalan radalla. Ai kuinka mä nautin, kun on koira joka etenee täysiä ja just sinne minne ohjataan :) Ihan huisia, Kami teki jopa niin hienoja jarrutuksia ja käännöksiä hypyillä, ettei ikinä <3 Keinun ylösmenolta tuli vitonen, mutta muuten rata oli just eikä melkein.

Sisällä Herralan radalla oli sama loistava Kami hyppysissä. Yksi takaaleikkaus meni vähän pitkäksi, mutta muuten koira meni just minne ohjattiin. Puomilla jäin kyttäämään ylösmenoa (johon ei tainnut koskea, muttei tuomarikaan nähnyt), enkä sitten jaksanut kunnolla spurtata puomin jälkeistä takaakiertoa ohjaamaan ja siitä napsahti kielto. Vitonen siis tältäkin radalta. Ja hurjan hyvä fiilis :D

Harmittavasti Kamin radat jäi videoimatta, niitä olisi ollut kiva fiilistellä jälkikäteenkin. Kuvaaja mulla kyllä oli, mutta teknisten ongelmien takia jäi molemmat radat lopulta ikuistamatta...

26.8.2013

ATT:n Seuranmestaruuskisat 2013

Sunnuntaina kisattiin ATT:n seuranmestaruuksista kinkkisillä radoilla!

Hyppärille eli karsintaradalle Kami lähti heti ekana koirana ja itsellä oli jalat jo ihan poikki rataantutustumisesta :D Kamilla puolestaan oli kovasti intoa ja hulvaton fiilis! :D Virheitä ropisi sieltä sun täältä, pituudelta kielto ja sitten yli palikoita pitkin ropeltaen, yksi rima "kilpajuoksukohdassa" sekä kepeiltä kielto. Tulokseksi siis 20, mutta päästiin sentään finaalin, sinne kun riitti, että saa tuloksen ;)
Tässä Kamin karsintarata:


Ledin kanssa oli karsintaradalla tosi hyvää menoa, kunnes ennen keppejä oleva putki jäi välistä. Mutta meillä oli tosi kivaa ja kerrankin kisaradalla tehtiin yhdessä ja hyvin! Mulla kun on ollut sen kanssa kisoissa yleensä pallo ihan hukassa niin tää oli tosi erikoisen hyvän tuntunen veto. Mä taisin unohtaa tipahtaa siihen moodiin, että ei tästä tule Ledin kanssa mitään ja ei se osaa...
Tässä Ledin karsintarata:

Finaalissa olin siis vain Kamin kanssa. Rata tuntui vielä ehkä hankalammalta, osa esteistä kun oli aika kinkkisissä kulmissa, videolta se ei kyllä näytä yhtään niin pahalta. Mutta tämä oli kyllä aika Kamin rata <3
Yksi rima tuli alas, mutta muuten oikein kivaa menoa:

Finaaliradalta ei tullut maxeissa kuin yksi nolla tulos, Mialle ja Ansalla, ja koska heillä oli hyppäriltäkin nolla niin tämän tuplanollan myötä Seuranmestaruus meni heille jo toistamiseen! Onnittelut vielä, teidän finaalirata oli kyllä huikea :)

Ledin MH-luonnekuvaus

Lauantaina suunnattiin Forssan suuntaan, tarkemmin sanottuna Tammelaan Rottishoviin, jossa oli SBCAK:n järjestämä MH-luonnekuvaus ja Ledille sain sinne paikan.

Oli tosi yllättävää miten Ledi tilanteessa käyttäytyi. Mä luulin, että aina iloinen hömelö olisi sielläkin leikkisä iloinen hömelö, joka leikkisi testaajan kanssa ja saalistaisi viehettä. Eipä se ollutkaan, ei Leps osaa tehdä mitään, jos ei sille erikseen kerrota, että tee näin tai anneta lupaa, että saat tehdä mitä haluat. Ja kun MH:ssa ei saa ohjaaja koiralle jutella...

Alun leikityksessä Ledi ei siis ryhtynyt leikkimään testaajan kanssa. Ei se edes tajunnut, että se kauhean patukkajöötin heittely tai testaajan gorillahyppelyt oli leikkiä... Ja kun mä en saanut sanoa, että vapaa tai testaaja sanallisesti kutsua koiraa leikkiin, niin siinähän se vaan seisoi mun vieressä.

Viehettä se ei ekalla vedolla edes nähnyt, se oli vähän huonosti toteutettu nurtsille... Tokalla kerralla hokasi vähän liikettä ja sentään lähti katsomaan, että mikä se oli, mutta ei millään saalistusvietillä, kun ei tälläkään kertaa nähnyt kuin vilauksen vieheestä.

Aktiviteettitason testissä eli ohjaajan seisoessa 3 min ihan hiljaa paikallaan, istuskeli Ledin paikoillaan ja piipitti.

Etäleikissä katseli sitä kaukana heiluvaa tyyppiä, muttei kiinnostunut niin, että olisi sen luo lähtenyt.

Haalarilla pelästyi ja loikkasi vaimean kiljahduksen kera. Tuli näköjään mun taakse hetkeksi, mutta kun mä seisoin vain hiljaa niin siirtyi seisoskelemaan testaajan jalkoihin. Ja seisoi siellä niin kauan, kunnes mulla oli lupa kutsua luo, jolloin tuli oikein iloisesti, kun joku vihdoin kertoi hänelle mitä pitää tehdä :) Ei siis sen suuremmin haalaria pelännyt, ei vaan tiennyt, että mitä kuuluu tehdä, joten odotteli lisäohjeita. Haalarien ohituksissa ei reagoinnut niihin sen kummemmin.

Räminälaitteella oli aika sama homma: pelästyi ja hypähti, sitten jäi seisoskelemaan ja odottelemaan lisäohjeita. Tuli kutsuttaessa katsomaan, ei jäljellejäävää pelkoa.

Aaveita katseli pitkään, lopulta vetäytyi vähän mun taakse ja sulki ne mielestään katselemalla muualle. Niitäkin tuli kutsuttaessa taas katsomaan ja totesi, että kivoja ovat.

Loppuleikissä ei edelleenkään leikkinyt testaajan kanssa.

Ampumisessa mua jäi harmittamaan, etten ehtinyt saada koiraa kunnolla leikkiin ja kiinni patukkaan ennen laukausta. Ja jos olisin tiennyt, että siinä saa olla oma lelu, niin sekin olisi auttanut asiaan. Nyt Leps oli kaikesta tapahtuneesta vissiin sen verran hämillään, että otti laukauksestakin tosi ison reaktion eikä jatkanut enää leikkiä, joten enempää sille ei ammuttu. Normaalistihan tuo ei ole laukauksiin reagoinut.

Kaiken kaikkiaan Ledi meni testiin seisoskelemaan. Ei se paljoa muuta tehnyt ;) Jälkikäteen ajateltuna en enää ihmettele tota "toimettomuutta" niin paljoa: kotonahan kun tehdään/leikitään jotain niin Kamin kanssa tehdään pääsääntöisesti ensin ja Ledi hengailee jossain taustalla, kunnes se erikseen kutsutaan leikkiin. Eli jos sille ei erikseen kerro, että NYT on sun vuoro, niin näköjään se vaan odottelee taustalla.
Omatoimisuutta siltä ei siis pahemmin löydy, se menee tilanteisiin aina joko Kamin tai jonkun ihmisen (ei tarvitse olla minä) mukana ja toimii sen mukaan mitä muut tekee.

Videolta löytyy myös tuomarien arviot, itse testiosioita on lyhennelty aika paljon, kun oli niin tylsää katsottavaa...
http://youtu.be/WA95rw83trU

21.8.2013

Aksaa ja mejää

Edelleen ollaan käyty 1-2 kertaa viikossa aksaamassa ja pojat tuntuu voivan hyvin :) Treenit on pyritty pitämään kyllä lyhyenä. Lauantaina kävin itekseni hallilla tekemässä Ledille vaikeita juttuja, lähinnä viskileikkausta ja vinoja hyppyjä sekä keppejä kovasta vauhdista. Kami teki samoja treenejä ja molemmat veti kivasti.

Lauantai-iltana vedin molemmille verijäljet lähimetsään, pituus varmaan 600 metrin kieppeillä. Sunnuntaina aamupäivällä sitten ajettiin jäljet. Ledi meni tavoilleen uskollisena hyvin hyvin tarkasti ja sopivaa kävelyvauhtia. Oikein hyvä! :) Kami puolestaan, huoh. Mä en tajua, miten se kokeessa meni niin hienosti, kun treenit ennen ja jälkeen koetta on kaikki olleet kauheeta vouhkaamista ja pyörimistä. Nytkin vedettiin kauheella idiotismilla vaan kauheeta vauhtia sinne tänne... Kyllähän se koko jäljen lopulta ajaa, mutta ympyröitä siihen lisätään aika reilusti. Ohjaaja oli jäljen jälkeen kirkkaan punainen ja läpimärkä hiestä ja sateen kastelemien ryteikköjen läpäisyistä. Mä melkein luulen, että Kami vetää läpi jokaisen ryteikön (jotka ei siis kuulu jälkeen) ihan vaan kettuillakseen mulle...

Ja eilen taas aksaa. Kami teki saman radan kuin mun treeniryhmä. Päällejuoksussa taas vähän neuvoteltiin, että saako siivekettä töniä vai ei... Ei taidettu kyllä lopultakaan ihan yhteisymmärrykseen päästä. Kuten ei tässä asiassa koskaan ennenkään Kamin uran aikana... Ledi veti Tiinan tekemää kimuranttia rataa:
Ja aika näppärästi muuten vetikin! Ohjaaja vaan alko olla aika puhki ja muisti pätki, joten vähän tuli kaarratusta jossain kohdin... Kohta 4-7 oli mun suosikki, kun uskalsin tehdä vitosella päällejuoksun ja kutosen poispäinkäännöksellä! Poispäinkäännökset ei ole mulle sitä peruskauraa, mutta näytti toimivan, kivaa! :) Kepeille tultiin vauhdilla ja otin itse etäisyyttä liikkumalla suoraan hypyn 16 taakse pakkovalssiin, muttei tullut yhtään keppivirheitäkään. Hyvä Leps!

14.8.2013

Aksailuja

Nyt on taas aksattu :)

Viime viikolla tiistaitreeneissä sekä Ledi, että varsinaisten treenien jälkeen Kami, pääsivät tekemään lyhyesti rataa ihan maxi-rimoilla. Ja hyvin vetivät. :) Kamin kepit oli älyttömän, mä en meinannut ehtiä sen ohi kepeillä, kun jätkä veti ihan pikkasen kovaa :D

Lauantaina kisattiin TSAUkkilassa, siellä kun oli meille oikein sopivasti kakkosten ja kolmosten kisoja samana päivänä. Ledi aloitti agiradalla, joka meni multa ihan söhellykseksi.... Ainakin kolmeen kohtaan tuli lennosta vaihdettua ohjauskuvio ja eihän siitä hyvä seuraa... Kepit sentään oli kivat.

Hyppärillä Ledi teki "Smart Working"-kepit eli juoksi ensiksi ohi vain... Sen lisäksi ei uponnut putkeen ja jätettiin me toiseksi viimenen hyppykin välistä... Tässä Ledin radat:



Sitten Kami. Olipas kiva päästä sen kanssa radalle ekaa kertaa sitten helmikuun. Ihana kun tietää, että jos teen näin niin koira tekee noin ja jos taas lähetän tonne niin se menee sinne... Ledistä kun ei tiedä miten ohjauksiin millonkin reagoi... Alku oli hankalan tuntuinen. Kaikki tuntuivat tekevän neloshypylle päällejuoksun, mutta se ei olisi tullut meille kuuloonkaan. Ei olisi onnistunut. Lopulta päädyin valssiin siinä ahtaassa välissä ja sehän toimi :) Radan alkuosa, se vaikea osuus, vedettiin puhtaasti, mutta sitten A:n jälkeen Kami kävikin nappaamassa yhden hypyn putken sijaan. Ja hyllyn jälkeen menikin vähän söheltämiseksi. Mutta oli meil vaan kivaa!



Eilen Kami pääsi tekemään nopeasti saman radan, kuin mitä olin ryhmäläisilleni tehnyt. Veti hyvin, onnistuttiin jopa persjätössä! Ledi pääsi Tiinan vaikeahkolle radalle ja veti ihan yllättävän hyvin! Enpä olisi uskonut, että oltaisiin siitä radasta niin kivuttomasti selvitty.

5.8.2013

Metsästyskoira Kami

No niin, nyt on Kamilla taas yksi titteli lisää: mejä AVO1!

Viikonloppu meni siis Muurlassa, Salon Seudun Noutajien järjestämässä metsästyskoirien jäljestämiskokeessa. Lämmin ja rankka viikonloppu olikin. Mutta antoisa :)

Lauantaina paikalla piti olla jo aamulla klo 9 kuuntelemassa yleisinfoa. Sitten kerrottiin jälkiparit ja lähdettiin jälkien tekoon. Ensiksi teimme parini kanssa voittajaluokan jäljen ja sitten avo-jäljen, jossa minä toimin sunnuntaina oppaana. Jälkien teon jälkeen oli ruokailua, saunaa ja illanistujaista kera muurikkalettujen, nam. Yön vietin paikan päällä telttaillen Kamin ja Ledin kanssa.

Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi taas aamulla kuuden aikaan hommat. Aamupalan jälkeen arvottiin jäljet ja sitten se pelottava osuus: laukauksensieto. Kokeessa oli 37 koirakkoa (siis paljon), joten ampumiset tehtiin useammassa erässä. Tässä kohtaa suosi arpa ja päästiin ekaan erään, Kamin kannalta hyvä homma, kun ei joutunut kuuntelemaan ampumisia ennen omaa vuoroa. Koirat siis puihin kiinni odottamaan laukausta. Ampuja oli haulikkonsa kanssa siinä noin 10 m päässä koirista, ihan hurjan lähellä. Kami odotetusti loikkasi ylöspäin metrin, peruutti pari metriä ja palasi puun viereen seisomaan ahdistuneen näköisenä. Suoritus oli kuitenkin ihan hyväksytty. Sitten koira äkkiä autoon ja luukut kiinni, ettei seuraavat laukaukset kuuluisi ihan kauhean paljoa. Kyllä Kami ampumisten jälkeen vähän stressaantuneen oloinen oli :(

Ampumisten jälkeen siirryttiin kuitenkin metsään. Ensiksi toimin oppaana tuomarin kolmannella jäljellä ja sitten Kami jäljesti ryhmän viidennen jäljen. Aikamoista odotteluahan se päivä oli. Ensiksi odoteltiin sorkkaa edelliseltä jäljeltä ja sitten tuomareita, mukana kulki siis tuomarin lisäksi tuomariharjoittelija. Lopulta päästiin kuitenkin sille jäljelle, jossa toimin oppaana. Alussa kyseisellä jäljellä oli aika tiheää nuorta männikköä. Semmosta, mistä ei saa kunnon kiintopistettä ja oli vaikea pysyä kärryillä missä jälki menee... Ensi kerralla tiedän ja uskallan laittaa kyllä muutaman tukimerkin vastaavaan kohtaan. Nyt olin laittanut niitä vain aukean reunoihin... No alun epävarmuuden jälkeen mulla oli niin hyvät muistikuvat kaikista seuraavista kohdepisteistä, että ei tarvinnut jännätä, voin luvata, että tiesin aivan täsmälleen missä jälki kulkee. Opastus saatiin kunnialla päätökseen ja sitten lähdin köröttelemään kauheaa pikkupikkutietä kohti Kamin jäljen aloituspaikkaa. Ja siellä sitten taas odoteltiin....

Lopulta tuli opas paikalle ja hetken päästä tuomaritkin ja päästiin hommiin. Lämpötila kyseiseen aikaan iltapäivästä oli jotain 27 astetta auringossa... Kamin jäljen alku kulki tosi tiheässä pusikossa. Koiralla ei ollut paljon muuta mahdollisuutta kuin pysyä jäljellä, koska siinä oli tietenkin hyvin tallattu polku ja muualla ihan umpipuskaa. Vauhdilla siis edettiin vaikka mä jarruttelin koko ajan. Puskaosuuden jälkeen tultiin avonaisempaan metsään ja hetken päästä edessä oli pari marjastajaa. Ihan jäljellä. Kami suhasi toisen vierestä ohi, mutta meni vähän hämilleen tyypeistä ja kääntyi kuusikkoon. Ja sinne se jäi seisomaan läähättäen. Sitten seistiin ja odoteltiin. Mä jo kirosin mielessäni, että tähänkö tämä hyvin alkanut homma nyt tyssäsi. Koira vaan seisoo ja läähättää. Lopulta kysyin tuomarilta, että kuuluisko mun käskyttää koiraa ja myöntävän vastauksen jälkeen annoin pari kertaa jälki-käskyn ja Kami jatkoi hommia, helpotus! Hetken päästä tultiinkin ekalle kulmalle ja vastoin tapojaan Kami merkkasi makauksen oikein raapimalla :D

Kulmalta lähdettiin pienellä lenkityksellä, mutta oletettavasti oikeaan suuntaan. Ainakin välillä bongailin tipahtaneita piilomerkkejä maasta. Tokalla kulmalla Kami nuuhkaisi kulmamakausta ja jatkoi suoraan eteenpäin, äh. Veti ison ympyrän ja palasi makaukselle kaivamaan sitä. Hetken jo näytti, että se kaivaa itselleen viileää kuoppaa ja meinaa käydä maate! Tuntui, että oltiin siinä kulmalla ikuisuus, kunnes Kami taas jatkoit matkaa. Viimeisellä osuudella ei tainnut olla mitään erikoista, ainakin se tuntui menevän tosi sujuvasti ja yhtäkkiä oltiinkin kaadolla ja Kamilla sorkka suussa. Voi kuinka mä olin ylpeä paimenestani, joka siinä helteessä suoriutui koitoksesta!

Jäljeltä täyttämään omaa vatsaa, purkamaan jälki ja Kamin uitto metsälammessa. Ja sitten takaisin koepaikalle odottamaan tuloksia. Yhtä odottelua... ;) Lopulta niitä alettiin lukea, paljon oli avoimessa luokassa nollatuloksia, jokunen kolmos-tulos ja sitten kaksi (vai kolme?) ykköstulosta. Kami sai ykköstuloksen toiseksi suurimmilla pisteillä, ekalla taisi olla yksi piste enemmän :D Mutta siis ykköstulos! Minun paimenelle, joka on treenaillut mejää vähän "puolihuolimattomasti". Aika mahtia!

Tuomarien kommentitkin oli kovin positiivisia:


"Hyvin ohjattu lähtö. Koira käyttää pääasiassa maavainua, mutta ajoittain myös ilmavainua. Koirakon vauhti on sopivaa. Ensimmäisen osuuden alku hyvin jälkiuralla, mutta kun maasto muuttuu avoimmaksi niin vieressä olevat marjastajat aiheuttavat päänvaivaa. Ohjaajan oikea-aikainen kehoitus ja matka jatkuu. Ensimmäinen makaus merkataan ja kulma laajahkolla lenkillä. Toisella osuudella kuljetaan välillä tuulen alla, kuitenkin koko ajan jäljen suuntaisesti. Toinen makaus merkataan. Laaja lenkki kulmalla ja palaa vielä kuopimaan makausta. Kolmas osuus taas hyvin. Kaadolle suoraan, se kiinnosti. Hieno suoritus koirakolta."
AVO1, pisteet 46/50.

On se vaan monitoimikelpie! Tuloksia löytyy aksasta, tokosta, paimennuksesta ja nyt mejästä.Kyllä Kami osaa! Jos se vaan haluu... ;)

Iso kiitos neuvoja ja treeniapua tarjonneille, etenkin Saijalle! :)

1.8.2013

Ne kuuluisat kenraalit...

Siis ne kuuluisat ketuilleen menneet kenraalit...

Eilen käytiin Paimiossa Saijan luona ottamassa vielä mejä-treeni ennen viikonlopun koetta. Alkuun otettiin ampuminenkin, ihan haulikolla. Kamille laukaus tuli vissiin vähän yllätyksenä, kun teki semmosen puolentoista metrin loikan. Jäi kyllä sen jälkeen ihan paikoilleen möllöttämään, ehkä aavistuksen epäilevän näköisenä. Saas nähdä mitä tuomarit tykkää moisesta paimenkoiramaisesta ylireagoinnista. Jostain löytyi laukauksensietoon tämmönen määritelmä: "Koirat kyllä saavat reagoida ääneen, mutta ratkaisevaa on se, että ne pystyvät palautumaan laukauksen jälkeen." Toivottavasti siis, että päästäisivät meidät edes jäljelle asti...

Ja sitten se itse jälki. Pyörittiin, pyörittiin, pyörittiin. Vasta viimeinen pätkä oli kunnon jäljestystä, sitä ennen keskeytettiin peli hetkeksi ja otettiin uusi alku kunnon asenteella. En sitten tiedä johtuiko huonosta valmistautumisesta (koira vaan äkkiä autosta ja menoksi), raskaasta viikosta teinin paimenena vai mistä. Selityksiä on helppo keksiä, jos haluaa... Jälki oli myös noin 30 h vanha ja sateen pieksemä, vaikka toisaalta sanotaan, että sade auttaa jälkeä "painumaan" ja on parempi. En tiedä, se on herran haltuun tämä koe. Kunhan nyt päästäisiin edes yrittämään sitä jälkeä eli suoriuduttaisiin laukauksesta... 

31.7.2013

Hoitokelp

Sunnuntaina meille tuli juoksuevakkoon nafti vuoden ikäinen kelpiepoju Remi. Ja aika metakalla tulikin... Vaikka mua oli varotettu, että sitä alkuun vähän jännittää ja saattaa mökätä, niin silti se murinamölinän määrä oli semmonen, että hetken jo mietein, että pakkaanko sen takaisin autoon ja palautan sinne mistä tulikin... No lähdettiin siitä kuitenkin metsään murisemaan ja pikkasen alko mölinä rauhottua. Aina tosin jos joutu Kamin tai Ledin lähelle tai ne katto kohti tai jotain, niin karvat pystyyn ja mölinäksi.

Lenkin jälkeen pihalla sitten luottopakki-Kami hoito homman ja sai Remin rauhottumaan. Päättäväisesti, mutta häntä heiluen, Kami meni monta kertaa Remin luo ja laittoi sen väistämään. Ja aikansa kun Remiä oli "väistätetty", aloitettiin leikin tapailu. :D Ledin kanssa Remillä oli vähän hankalampaa, kun molemmat nuorisopojat on vähän epävarmoja ja menevät jäykiksi, eikä kumpikaan tiedä kumman kuuluisi väistää. Mutta Kamin ystävällinen itsevarmuus on Remillekin ihan selvä pala.

Pari ekaa yötä Rem nukkuin portin takana, mutta viime yönä sai jo vapauden olla muiden joukossa. Ja hyvin on mennyt. Ekan päivän jälkeen ei ole oikeastaan kenenkään tarvinnut jäykistellä.

Esimmäisiä leikin tapailuja:

Hengailua idolin seurassa:

Ja kaikki mahtuvat samalla matolle koisimaan:

Eilen kävivät vielä Mia, Ansa ja Kasku tuomassa lisävauhtia lenkkiin:

22.7.2013

Fyssarikäynti ja aksaa!

Torstaina oli molemmilla pojilla fyssarikäsittely. Ledillä oli varsinkin kyljessä jumia ja alkuun yritti kovasti kiemurrella pois käsittelystä, mutta lopulta helpotti ja sitten makasikin hyvin raatona loppukäsittelyn ajan. Fyssari epäili, että oisko kovasti juossut pallon tai jonkun perässä... No joo-o...

Kamilla oli kanssa kyljissä vähän jumia, mutta hyvin vähän. Koira oli itse asiassa paremmassa kunnossa kuin mitä on koko tämän vuoden aikana kertaakaan ollut :)

Tästä innostuneena ja lepopäivän jälkeen, käytiin la hallilla lyhyesti aksaamassa. Molemmat sai tehdä kaksi pientä rataa, eka 50 cm hypyillä, toka jopa 60 cm.





Ja hui stana, Kami sai mejä-koepaikan! Heti ekaan kokeeseen mitä yritettiin, eihän niihin näin helpolla pitänyt päästä! Eihän koira tai ohjaaja ole edes koevalmis!

17.7.2013

Pässipaimennusta

Eilen käytiin taas paimentamassa. Nyt oli kyllä oikein hyvät treenit molemmille!

Ekalla kierroksella otettiin pässit häkistä, kuljetettiin pitkä "pujottelurata" ja loppuun häkitys. Laumana oli kolme pässiä, joilla oli vahva veto verkkotarhalle, jossa oli loput pässit sekä uuhien luo varikolle.

Kami aloitti ja teki hyvää työtä. Se oli ihan fiiliksissä, kun pässejä sai kunnolla työstää kropalla... Häkityksessä tuli pikku stiplu eli tulivat ensiksi oven ohi, mutta eivät päässeet häkin taakse asti vaan saatiin siitä vielä aika sujuva häkitys.

Ledin kanssa arvellutti saako se lauman pidettyä hanskassa, mutta hyvinhän se veti! Tämmöset hommat on sille hyviä, kun joutuu ja saa oikeesti tehdä töitä koko ajan niin ei ajatuskaan ehdi katketa välillä. Häkityksessä pässit pääsi vähän valumaan mun perään ja ovella Ledi joutui aika paljon niitä painostamaan, kun jumittivat, mutta sehän painostikin! Tiukkana tuijotti pässien naamoja tippaakaan perääntymättä tahi hötkyilemättä ja lopulta antoivat pässyt periksi ja kääntyivät häkkiin, hienoa Leps!

Tokalla kierroksella otettiin toinen osa pässilaumasta "käsittelyyn" ja niiden kanssa tehtiin kiemurauraa häkissä olevien pässien ympärillä. Veto häkille oli siis todella kova. Kami kerran missasi porukan kun menin uhkarohkeasti turhan lähelle häkkiä, mutta hyvinpä se osasi lauman irrottaakin häkin reunasta vaikka helppo homma se ei ollut. Ja sen jälkeen olikin Kamin jalkatyöskentely sen verran vikkelää, että toista kertaa ei pässejä yrityksistään huolimatta karkuun päässyt. Kyllä loisti Kamin silmät, kun sai kunnolla tehdä töitä ja pelata kropallaan. Puskee, puskee, pässit kulkee kulkee...

Ledi yllätti tällä kierroksella totaalisesti saamalla karanneet pässit häkin reunasta irti! Enpä olisi uskonut, että sillä on voimaa, uskallusta ja ymmärrystä siihen hommaan. Ja hyvin sekin piti lauman hallussa, kun ei mennyt liian lähelle häkkiä. Oli jopa niin fiiliksissä, että unohti jänskätä paimennussauvaa vaan otti siitä paineen nöyrästi vastaan ja korjasi tarpeen tullen etäisyyttä.

Hjuva fiilis jäi sekä ohjaajalle että koirille!

15.7.2013

Harrasteluja


Tiistaina käytiin paimentamassa, teemana sisäflankit. Molemmat teki aika kivasti, Ledillä nyt ajatus välillä saattaa vähän harhautua, mutta ihan hyvin kuitenkin ottaen huomioon, että treeni oli aika tekniikkapitoinen noin kevyesti syttyneelle.

Perjantaina käytiin Saijan kanssa tekemässä verijälkiä heidän metsiinsä ja taas sai uutta tietoa kokeita ajatellen. Mullahan on Kamille yksi ilmo vetämässä, saas nähdä päästäänkö kokeisiin...

Lauantaina sitten puolen päivän aikoihin ajettiin jäljet. Ledin jälki oli noin 250 m ja sisälsi yhden kulman. Lopussa oli ekaa kertaa oikein peuran sorkka. Kulmasta meinasi oikaista ohi, mutta pysäytin siihen. Tästä vissiin hämääntyi vähän, eikä kulmalta lähtenyt suoraan oikeaan suuntaan vaan teki pienen rengastuksen ja pääsi taas jäljelle ja jatkoi tasaisen tarkkaa työtä loppuun asti. Sorkkaa vähän hamusi suuhun, muttei oikein uskaltanut kunnolla ottaa.

Kamin jälki oli noin 500 m sisältäen kaksi kulmaa. Ilma oli aika kuuma ja koira toohotti jo ennen jäljelle pääsyä itsensä läähättämään. Lähti jäljelle suht ok, mutta kauhealla tohinalla. Vajaan sadan metrin päässä lähti vikasuuntaan ja pyörittiin ympyrää jonkun aikaa... Lopulta vein takaisin jäljelle, kun ei siitä kohelluksesta tullut mitään. Toisenkin kerran taisi vähän eksyä, mutta sitten mentiinkin loppuun asti ihan priimaa työskentelyä. Tiheät kuusikkorisukot mentiin just eikä melkein jäljen päällä. Itse yritin vain suojata naamaa risuilta ja roikkua liinan perässä... Ja se sorkkahan on Kamille ihan hitti, oikein polleena kantoi sen koko matkan autolle :D

8.7.2013

Kesälomailua

Toukokuun puolella Lasse osti Oman Veneen.
Ja oikein kiva matkavenehän se onkin. Juhannuksena oltiin pari yötä ihan vaan tossa lähellä kaverin kotisaaressa. Mä innostuin onkimaan ekaa kertaa varmaan viiteentoista vuoteen ja Kamihan seurasi sitä hommaa herkeämättä.

Sain jopa yhden ahvenen. Innostuin siitä niin kovin ja toisaalta olin hädissäni kalan kärsimyksen takia, että "napautin" siltä ihan heti äkkiä kivellä niskaan, jotta lähtee henki. Paha vaan, että napautus oli ehkä vähän ylimitoitettu, syötiksi suunnittelemani silmät räjähti molemmat mun housuille. Ja kun tämä kala saatiin Saaren Ainoalla Madolla, jäi saalis sitten siihen yhteen kalaan...

Juhannuksen jälkeisellä viikolla saatiin Lassen äiti meille koiravahdiksi ja päästiin reissuun ihan kahdestaan. Eipä tarvinnut murehtia keinuuko vene liikaa tai muuten onko koirilla kaikki hyvin. Ekalla reissulla käytiin Kumlingessa (Remmarhamn), Kökarissa (Hellsö) ja Korppoströmissä.

Välillä oltiin pari yötä kotosalla ja sitten jatkettiin Houtskärin ja Utön valloituksella. 


 Oli kyllä hienoja reissuja molemmat. Kyllä mieli lepäsi...

Koirien osalta pari viime viikkoa on siis sujunut hyvin rauhallisesti. Muutamat kotitokot, mutta myös kaksi käyntiä aksaamassa! Molemmat ovat päässet tekemään vähän rataa 45-senttisillä rimoilla. Varsinkin Kamin riemu on ollut aivan suunnaton, kun on päässyt aksaamaan...