14.12.2013

Synkkä ja myrskyinen yö...

Torstain ja perjantain välinen yö oli todella myrskyisä. Koko yön kuuntelin, kuinka tuuli puhisi, takkaluukku kolisi, talo natisi ja lopulta jopa kattotiilet kolisivat. Kyllä vähän hirvitti... Sähköt katkesivat puolen yön jälkeen. Aamulla kävin koirien kanssa lenkillä vain tossa naapurin pellolla, metsään ei uskaltanut mennä, kun myrsky oli vielä melkein vahvimmillaan ja tie puolestaan menee tuolla tuulen puolella, joten sinnekään ei viitsinyt lähteä (enkä mä koskaan siellä päin kyllä lenkkeilekään). Aamupalaa puputin kynttilänvalossa ja töihin. Pihalla tuli huomattua myös yksi kaatunut puu. Isohko puu oli kaatunut juuri siihen, missä meillä yleensä on autot parkissa. Nyt ne oli onneksi molemmat sattumalta talon päädyssä eikä kyseisellä paikalla. Eivätkä olleet edes kattotiilen alastulolinjalla, se oli tippunut parin metrin päähän.
Parkkipaikka
Kotitien alkupäässä oli jäljistä päätellen jo korjattu jokunen puu pois kulkuväylältä, kiitos siitä aamun aikaisille kulkijoille.

Työpäivän jälkeen oli edelleen sähköt pois. Lenkin jälkeen sytytin talon täyteen kynttilöitä ja tulen takkaan. Iltapalaksi olin hakenut kotimatkalla pizzan (ja punaviiniä). Mikäs siinä tunnelmoidessa. Lopulta myöhään illalla tuli sähkötkin.

Lauantaiaamuna sängyssä silmät avatessani huomasin heti, että talo on taas sähkötön. Ei nimittäin kuulunut pientä IV-koneen hurinaa tai ollut vihreää valoa palovaroittimessa. Siispä taas aamupalaa kynttilänvalossa. Aamun vähän valjettua laitoin repun selkään, sinne kattotiilen ja jäisiä tikkaita pitkin huurteiselle talon katolla. Kyllä sai varovaisesti könytä menemään... Harjalla oli muutama tiili pystyssä ja yksi karannut kokonaan, homma tuli fiksattua kuntoon. Tämän jälkeen tuli huomattua, että etuoven edestä on pari mäntyäkin kaatunut naapurin pihalle. Miten olikin kulunut jo yli vuorokausi ennenkuin tämmöstäkään huomasi?
Seijan järjestämät kattotiilet
Männyt änkeää naapuriin


Kotihommien jälkeen lähdin kohti Maariaa ja kelpielenkille :) 10 kelpiä omistajineen painoi menemään pikkupakkasessa, olipas taas mukavaa. Koska Kamin suosikkivahdittava Armas ei ollut mukana, tuli porukan seuraavaksi vanhimmista (Lediä lukuunottamatta) uroksesta Noasta Kamin silmätikku. Onneksi Noallakin riitti hermot Kamin pysäyttelyleikkiin, joskin jossain vaiheessa mulla meni hermot mokomaan ja muutaman pärähdykseni jälkeen Kami malttoi lopettaa pikkupojan kiusaamisen.
Kami, Ansa ja Kasku

Koko kööri: paikalta karkaamassa Penne, vasemmalla takana Kasku ja Ansa, kivellä Ledi ja Noa, kiven edessä rivissä Kami, Lyyti, Helmi, Maus ja Kiista

Lenkin jälkeen otettiin vielä pienet tokot (sekä glögiä ja joulutorttuja). Ledin kanssa sain muutamia vinkkejä seuruuseen, Kami teki ruutua piiiiitkästä aikaa. Viimeksi tehnyt kesällä eikä koskaan ole hommaa niin paljon tehnyt, että se hallussa olisi. Mutta yllättävän hyvinhän se aina lähti ruutuun ja haki paikkaa keskellä ruutua. Me suprised! Kotiin päästyä huomasin taas sähköjenkin palanneen, hyvä hyvä. Tosin edelleen tossa tien alkupäässä retkottaa puu linjoilla eli jossain vaiheessa joku katko ainakin odotettavissa.
Puu linjalla
Viime viikonloppuna Ledi muuten kisasikin taas. Kotikisat ja taas ihan hyvä meno. Ekalla radalla oli hankalia linjoja. Mulla tosin homma lässähti jo alun puomin ylösmenovirheeseen. Sitä alkuun jo ennakoinkin, koska alussa oli hyppy, pituus ja puomi. Tommosen suoran jälkeen jää pituudelta helposti se pitkä laukka päälle ja tulee ylösmenovirhe. Puomin jälkeisessä päällejuoksussa kaahotti esteestä ohi ja seuraavan suoran jälkeen väärään päähän putkea.



Tokalla radalla päästiin virheettä loppusuoran alkuun asti ja siellä ohi yhdestä hypystä. Koska virhe oli alla, maltoin puomilla palauttaa koiran takaisin alastulolle kun lähti sieltä ilman lupia. Tämä oli hyvä, koska kisoissa on tullut lipsuttua tuon kontaktien vapautuksen kanssa. Hyvä mieli kisoista jäi joka tapauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti