28.11.2010

Askel oikeaan suuntaan

Palataas aiheeseen, josta kirjoitin jo aiemmin eli kelpien rotukirjojen mahdollinen avaaminen. Eilen oli rotuyhdistyksen (SBCAK) kokous Vantaalla ja kokouksessa äänestettiin asiasta. Paikalla oli yllättävän paljon kelpie-ihmisiä (myös minä) ja kuultiin hyviä puheenvuoroja asian puolesta. Oli siellä vastustajiakin, mutta perustelu ehdotuksen hylkäämiseksi kuului jotakuinkin niin, että rotuunotolle ei ole tarvetta, kelpejä voi tuoda Ruotsistakin... Ei kovin vakuuttavaa. Äänestyksen lopputulos olikin sitten 43 puolesta, 8 vastaan ja yksi tyhjä ääni. :D

Nyt hallitus perustaa toimikunnan, joka tekee asiasta esityksen Kennelliitolle. Kennelliitto tarvitsee asiaan hyväksynnän myös rodun kotimaasta Australiasta. Kokouksen puheenjohtaja tiesi jo kertoa, että Kennellittolta on odotettavissa myönteinen suhtautuminen asiaan, mutta tietenkään mikään ei vielä ole varmaa. Askel oikeaan suuntaan on kuitenkin tehty ja asia saatettu vireille. Hienoa!

26.11.2010

Paimen jumissa

Eilen oli näillä näkymin vuoden viimeinen paimennus. Teemana oli koiran liikuttaminen kaarella. Ajatuksena oli lähettää koira oikeelle kello kahteen ja pysähdyksen jälkeen edelleen kello kymmeneen. Ja vasemmalle päin vastoin. Mutta Kami ei kyennyt ylittämään tasapainopistettä vaan jäi sinne jumittamaan.

Yritettiin sitten ensiksi niin, että pyydetään koira tekemään koko ympyrä ja palaamaan ohjaajan luo. Ja taas oltiin jumissa tasapainopisteessä. Muutaman kerran tuli jo yli tasapainon, mutta puikahtikin sitten takaisin. On se vaikeata. Otettiin sitten vähän "kovemmat" keinot käyttöön ja Kaisa heitti pullokepin Kamia kohti kun jäi jumiin. Ei siis koiraa päin vaan siihen viereen, että saatiin koira taas liikkeelle. Näin muutama ympyrä molempiin suuntiin ja alkoi pikkasen koiralle herätä ajatus, että elämää on muuallakin tasapainopisteessä.

Loppuun saatiin sitten muutamat melkein sujuvat siirtelyt tasapainopisteen yli ja pikkasen poispäin ajoa.

25.11.2010

Aksattaa

Nyt treenataan prkle!

Tiistain ryhmätreeneissä oli tämän näköinen rata:

Mä yritin viljellä radalle persjättöjä, että oppisi niitä tekemään. Kohdissa 9-10, 16-17 ja 19-20 ne toimikin ihan ok, mutta väkisin survottuna väliin 4-5 ei oikein toiminut. Kami hyppeli iloisesti vitosta väärin tai rima tuli alas. Ehkä olisi pitänyt siitä kohtaa jättää suosiolla persjättö pois ja mennä nelosen oikealta puolelta, eikä jäädä tahkoamaan toimimatonta ohjausta ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi... Muuten rata sujui ihan kivasti.

Eilen puolestaan sai treenata kerrankin ajan kanssa ja Sonjan opeissa. Kyseessä oli hyppyrata. Muutamissa kohdissa piti muistaa jarruttaa koiraa kunnolla ennen hyppyä, että keskittyi hyppyyn ja käännökseen ja kun jarrutuskäsky tuli oikeassa kohtaan niin Kami kyllä reagoi siihen hyvin. Saksalaista tahkottiin yhteen kohtaan oikein antaumuksella, kun se ei edelleenkään multa oikein suju. Hyviä vinkkejä saatiin moneen kohtaan ja jäi taas lajista paljon parempi fiilis kuin tiistain kohellusten jälkeen. :D

21.11.2010

Kisaviikonloppu

Lauantaina käytiin kisailemassa Noormarkussa WECA:n kisoissa. Tuomarina oli Kari Jalonen. Radat oli suht simppeleitä, ihan kivoja ratoja. Ekalla radalla saatiin tulokseksi 0, mutta koska keinun ja puomin kontakteilla meni aikaa ja ennen puomia putkesta tullessa koira oli hetken menossa väärään suuntaan (ratahenkilön liikkeen takia kenties?) niin ajassa jäätiin 10. sijalle.







Toka rata oli suht samaa tasoa, mutta nyt yritin lähteä tekemään nopeaa rataa. Eikös sellaisesta yleensä tule tulokseksi HYL? Ekan putken jälkeen oli tarkoitus hypätä kaksi hyppyä, mutta toinen jäi välistä kun koira ampui jo putkeen. Samaan ansaan meni moni muukin... Muuten ihan jees rata.







Tänään kisattiin kaksi starttia TSAU:lla, tuomarina Jarmo Jämsä. Huomattavasti oli kinkkisemmät radat. Ekalla radalla rupesin hosumaan ja koira hosui ja sehä tarkoittaa, että rimat lentää... Saldoksi 15 rv. Jos jotain hyvää yrittää kaivaa, niin koira osui kepeille oikein, vaikka vähän kulmaa pelkäsin ja käännökset oli suht ok.







Toka rata menikin sitten ihan käteen. Puomin jälkeistä kohtaa arvoin pitkään rataantutustumisen jälkeen, että miten sen ohjaisi ja päädyin tekemään persjätön yhdellä hypyllä. No enhän mä sitten uskaltanutkaan sitä tehdä vaan jäädyin täysin ja koira ampui putkeen. Ja sen jälkeen ei saatu pakkaa enää kasaan. TSAU:lla tulee tehtyä näköjään näitä ääliöratoja. Viimeksi syyskuussa piirinmestiksissä ja nyt taas. :(

18.11.2010

Talvipaimennus, osat III ja IV


Viime viikolla jäi paimennus väliin, kun tein kuolemaa kurkkukipuni kanssa ja sitä edeltävä kerta on näköjään jäänyt kirjottamatta muistiin. :( Tehtiin ainakin poispäinajoa ja muistaakseni siinä oli hyviä pätkiä. Ja Kami väläytti hienoja vahvoja silmähetkiä jumivien lampaiden kanssa, ne lähtivät lopulta karkuun tuimaa tuijotusta vaikka kovasti ensiksi yrittivät jäkittää. Ja Kami tosiaan malttoi käyttää rauhallisesti silmää ja kroppaa, eikä pölläyttänyt niitä liikkeelle. Sillä on munaa!

Tänään treenattiin häkitystä ja hakukaaren laajuutta. Koiran piti oikeesti mennä seiniä pitkin tai ei mennyt ollenkaan. Vähän piti asiasta huomauttaa ennenkuin Kami tajusi, että puomi ja häkkikin pitää kiertää, niiden ja seinän välissä oli koiran mentävä tila. Häkitys oli suht helppo ja meni nappiin.

17.11.2010

Superhauskat aksatreenit

Lauantaina kävin lääkärissä, kun kurkkukipu oli yltynyt aivan sietämättömäksi ja paikallisen terveyskeskuksen lääkäri moneen kertaan kurkkuun kurkisteltuaan lähetti mut vielä TYKSiin kurkkupolille tsekattavaksi, kun epäili, että mulla olisi joku perätönsilliaskeesi. Pari tuntia piti odotella, että lääkäri tuli osastokierrokselta ja sitten oli vielä joku potilas ennen mua eli kivasti koko päivä vierähtikin siellä kökkiessä, mutta onneksi mitään paisetta ei nielusta löytynyt, ainoastaan paha tulehdus. Antibojootit alkoivat heti hyvin puremaan ja tiistaina olin jo ihan hyvin treenikunnossa. Ja pakkohan se oli treeneihin päästä, kun rata oli niin jänskä!

Suureksi yllätykseksi rata oli meille ihan helppo nakki! Kakkoshypyllä piti vaan vähän rintamasuuntaa kääntää, että koira lähti takaakiertoon, enkä itse jäänyt laskeutumislinjalle, muuten meni heti ihan nappiin. =D Kohtaan 6-8 kokeiltiin sitten toisenlaistakin ohjausta, että tuli jotain treenattavaa. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä niisto kutosella ja sitten kasiputkeen lähetys tuolta putkien välistä ja se toimi ihan hyvin. Kokeiltiin kuitenkin niinkin, että kutonen tehtiin pyörityksellä, jossa piti muistaa lähettää koira ajoissa hypylle ja itse samalla liikkua jo kohti 7-putken oikeaa puolta. Koira putkeen, itse jäädään putkien väliin ja otetaan koira sieltä välistä kasiputkelle ja itse siis mentiin kasin ulkokautta ysille. Hyvin toimi tämäkin, vaikken olisi uskonut, että Kami osaa seiskalta kääntyä oikealle, mutta niin se vaan nätisti kääntyi, kun itse oli koiran mennessä putkeen oikealla puolella ja reilusti ohi putken suuaukon. Hauskaa!

8.11.2010

Kelpien rotukirjan avaaminen

Suomen bordercolliet ja autraliankelpiet ry:n (SBCAK) syyskokouksessa parin viikon päästä on tarkoitus käsitellä esitystä australiankelpieiden rotukirjan avauksesta, joka mahdollistaisi, että paimenrekisterissä olevat kelpiet pääsisivät rotuunoton kautta SKL:n ylläpitämään rekisteriin. Bordercollieilla rotuunotto on mahdollista enkä ole mitään huonoa asiasta kuullut. Kelpien osalta tästä on yhdistyksen keskustelupalstalla käyty nyt vilkasta keskustelua (ja ”keskustelua”) ja kyllä ottaa pattiin joidenkin mielipiteet!

Perusteluina rotukirjan avaukselle ovat mm. se, että rotuun saataisiin uutta verta, kanta kun Suomessa on kohtuu pieni ja toisaalta saataisin takaisin ”menetettyjä” paimennusominaisuuksia. Tällä hetkellä niin sanotuilla näyttelylinjaisilla kelpeillähän ei paljoa paimenneta ja sitten taas melkein kaikki paimentavat kelpiet ovat Paimenkoirayhdistykseen rekattuja, joten Kennelliiton silmissä ne ovat sekarotuisia eikä niillä ole oikeutta esim. agilityn arvokisoihin, PK-kisoihin jne. Mutta varmasti on tilallisia, jotka haluaisivat sekä toimivan työkoiran, että harrastaa myös muita lajeja sen kanssa.

Tuolla keskustelupalstalla nämä asian vastustajat vetoavat mm. siihen, että working-linjaiset kelpiet eivät näytä kelpieltä, ovat ääniherkkiä, tuovat sairauksia rotuun, eivät kykene toimimaan sekoamatta harrastuskoirina vaan tarvitsevat täysipäiväisen työn paimennuksen parissa jne. Ja onpa siellä menty niinkin asiallisiin kommentteihin, että ”pelätään” että seuraavaksi joku haluaa jalostaa jodlaavan kelpien tai kelpien jolla on sarvet päässä. Ihan täysin toisiinsa verrattava asia tuo workkien tuominen (oikeastaan PALAUTTAMINEN) rotuun tai jodlaava kelpie…

Eeva on blogissaan kirjoittanut hienon artikkelin geneettisistä perusteluista miksi rotukirja pitäisi avata. Minulla ei ole mitään tieteellisiä perusteluja, minä kirjoitan vaan harrastajana ja working-linjaisen australiankelpien omistajana.

Koiran ulkonäkö mulle on kohtalaisen mitätön seikka, toki haluan koirani näyttävän kelpiltä, mutta mitään muotovaliota en tarvitse. Nämä rotukirjan avauksen vastustajat ovat sitä mieltä, että workkerit eivät edes näytä kelpieltä. No on niitä näyttelyissä kuitenkin palkittu, joten kai ne nyt kelpiä sitten muistuttaa. Mun mielestä taas osa näyttelymörssäreistä ei näytä kelpieltä, eihän ne fysiikkansa takia edes pystyisi paimentamaan ja kyseessä on kuitenkin paimenkoira. No joo, ulkomuotomielipiteet ovat jokaisen oma asia. Itse en ottaisi koiraa pentueesta, jonka vanhemmilla on tuloksia vain ja ainoastaan näyttelyistä, mutta sellaisiakin pentueita on. No näyttäväthän sitten ainakin australiankelpieltä vaikka muita rotuominaisuuksia puuttuisikin…

Luonteen puolesta en keksi workeistä mitään miinuksia. Tuntemani yksilöt ovat oikein tasapainoisia ja mukavia otuksia. Ääniherkkiä on, mutta näyttelylinjaisissa olen törmännyt suhteessa aivan yhtä moneen ääniherkkään. Väite, että ilman päivittäistä paimennustyötä workeistä tulee ongelmakoiria, on silkkaa paskaa. Yhtä lailla näyttelypuolella on yli-vilkkaita otuksia, jotka saattaisivat olla ongelmakoiria, elleivät olisi osuneet harrastaviin koteihin. Oma koirani ei erottele onko se työ paimennusta, agilitya tai tokoa, se tekee kaiken täysillä ja osaa rauhoittua kun mitään ei tapahdu. Ja on varmasti elämäänsä tyytyväinen vaikkei päivittäin pääsekkään paimentamaan. Ja on muuten aivan loistava harrastuskoira!

Terveyspuoli on mielestäni ainoa asiallinen peruste vastustajilla, mutta mielestäni liioiteltu. Kyllä niitä sairauksia siellä näteissä näyttelylinjaisissakin on ja varmasti enenevissä määrin, mikäli kantaan ei uutta verta saada.

Toki niitä rotuunottoja täytyy tehdä harkiten ja käyttää harkiten ja kenenkään ei ole pakko niitä käyttää. Jokainen voi valita käyttääkö koiria ulkomuodon vai käyttöominaisuuksien perusteella.  Itse toivon vielä saavani toisenkin working-linjaisen kelpien, sen asenne työntekoon on vaan niin hieno…

Ei muuta kuin kaikki yhdistykseen kuuluvat keskustelemaan ehdotuksesta syyskokoukseen 27.11.

Terv. Maija ja kelpo kelpie Kami

Kami_kepit5

kami

Pukkipalo 004

HYL-5-0

Lauantaina kisattiin ATT:llä kolmen startin verran. Tuomarina toimi Risto Ojanperä.

Ekalla radalla tuli toka rima heti alas. Tätä pelkäsin jo etukäteen ja silti hätäilin pakkovalssissa... Riman putoamisesta seurasi pieni fiiliksen lässähdys ja enkös päästänyt koiran heti neloshypyn jälkeen A:lle vaikka piti mennä keinulle. Sain koiran vielä hypyltä ihan kuulolle ja kääntymään, mutten sitten kertonut, että minne pitäisi jatkaa, joten koira valitsi A:n kun se kerran nenän edessä oli... No onneksi sitten hyllyn turvin uskallauduin kepeillä kokeilemaan vähän rohkeampaa ohjaustapaa ja jätin koiran pujottelemaan yksin ja siirryin muurin taakse vastaanottamaan. Hyvin toimi! Ihan hyvä fiilis radasta jäi, hylly oli oma moka, koira oli koko ajan kuulolla.






Tokalla radalla mentiin jo paremmin. A:n jälkeistä pituutta jotenkin panikoin etukäteen, olin ihan varma, että koira hyppää sen vinottain. Kai mä sitten kyseisessä kohdassa jotain hölmöä tein, kun koira juoksi kivasti pituuden yli... Radalta siis tulokseksi 5. Mutta taas oli koira kuulolla :)






Kolmannella radalla saatiin nolla, vaikka eka puolisko meni ihan arpomiseksi... Alun ohjasin huonosti ja koiralla ei ollut suunta selvillä kakkosen jälkeen. A:n jälkeen oli aika kauhen kolmen hypyn kuvio, josta en tainnut nähdä yhtään SUJUVAA suoritusta. Meilläkin oli hyvin kaukana sujuvasta, mutta virheittä selvittiin. Hyppyjen veivauksen jälkeen olin jo katsovinani, että koira menee väärään päähän putkea, mutta ajattelin, että menköön, tää peli on jo menetetty. Mutta se perhana päättikin mennä oikeaan päähän ja ohjaaja repesi nauramaan... Mutta tässä kohdin pääsin taas rytmiin mukaan ja loppurata menikin ihan fiksun oloisesti. Aika ei kummonen ollut, kun oli niin takkuista se alkurata, 10. sijalle jäätiin. Mutta nolla lämmittää silti mieltä :)





Uusia Kami-ihastelijoitakin oli taas kisoissa. Mm. eräs harrastaja pohjoisesta, jonka oma koira on puoliksi working-linjainen. Kovasti ihaili Kamia, että tuollainen kelpien kuuluisi olla. Ja totesi, että jos saisi "kamimaisen" kelpien, voisi vielä kelpin ottaa, mutta todennäköisesti joutuu rotua vaihtamaan.

3.11.2010

Der Kelp: hyvässä lihassa, mutta ulkokuori ränsistyy

Maanantaina Kami pääsi elämänsä ekaa kertaa fyssarille. Kuten oletinkin, oli aika jänskyttävää epäluuloisuus-miehelle, mutta antoi se fyssarin tehdä mitä tykkäsi. Välillä vaan piti nostaa pää maasta TUIJOTUKSEEN, jotta fyssari tiesi taas vähän ottaa takapakkia koiran päältä... Kivasti luki fyssari kelpiä ja kelpie fyssari. Varmasti jäi koiralle hyvä fiilis hommasta, vaikka jännitti. Pientä kireyttä löytyi lapojen seudulta ja oliko se nyt takapolvien ojentajin sidekalvoista vai mistä se oli... Mutta siis hyvin vähän. Lihaskunto sai kovasti kehuja.

Kamin niskahaava alkaa jo olla suht hyvässä kunnossa. Alareunassa vielä vähän töhnää, mutta yläreuna jo ihan hyvän näköistä uutta ihoa.

Mutta sitten uusi riesa: Kamin kirsu on muuttunut reunasta punaiseksi. Täysin hävinnyt musta pigmentti kyseisestä kohtaa. Viikonloppuna siinä näkyi pientä punoitusta, jonka oletin tulleen jostain luun jemmauksesta, mutta eilen se alue oli laajentunut eikä siinä ole mitään naarmuja, vain värin vaihdos. Perjantaina kävin hakemassa lahjakorteilla Royal Canin-ruokaa, jota heti miksasin normaaliin Joseraan, se ehkä on aiheuttanut tämän. RC joutui nyt hyllylle ja katsotaan miten tilanne kehittyy. Toivottavasti tämä on ruuasta johtuvaa eikä mitään vakavampaa!

1.11.2010

Raksakrapula

Nyt ollaan puolitoista viikkoa totuteltu asumaan korvessa ja vietetty huilia rakentamisen suhteen. Ei vaan jaksa. Ja toisaalta kun en enää ei ole kiire, niin kai sitä voi vähän relatakkin.

Viime viikonloppuna sentään sen verran ryhdistäydyttiin, että tiskikone saatiin paikalleen. On sekin homma, kun eihän se niin yksinkertaista ole, että koneen vaan tuuppaisi kohdalleen vaan pitää säätää, kääntää, porata ja ruuvata... Mutta siellä se nyt on ja ovikin on paikallaan. Naantalissa me ei koko viitenä vuotena muuten saatu aikaiseksi laittaa sitä tiskikonetta loppuun asti, vaan se oli sen verran matalana, että yläreunan ja tason väliin jäi viitisen senttiä tyhjää ja aina jos meni tiskikoneen ollessa täynnä, vetämään yläkorin ulos, kippasi kone sen muutaman sentin nenälleen, mitä siellä oli ilmavaraa... Ei siis mahtunut kaatumaan asti, mutta aina kellahtamaan... No täällä ollaan sentään edistytty jo pidemmälle ;)

Sokkelit oli kanssa ajatus laittaa keittiöön, mutta se jäi, kun sokkelit oli liian matalat... Saas nähdä kuinka taas homman selvittely sujuu ystävämme keittiökauppiaan kanssa, joka ei taida asiakaspalvelua. Valmiiksi jo ärsyttää ajatus ottaa yhteyttä sinne.

Tänään käväsi LVI-kaveri ja nyt saatiin pyykkikone ja tiskikone kytkettyä, vessan käsisuihkulle pidempi letku, että yltää pytylle asti ja kuraeteisen altaaseen viemäri. Vielä kun haen juoksuputken hanaan ja ruuvataan se sekä letku paikalleen, pääsee käyttämään kurasyöppöä. Voi Kami-parka....

Huomenna tai ke saadaan toivottavasti makuuhuoneen ja kuraeteisen Sovella-kokoonpanot noutaa niin saisi vähän jotain kamoja paikalleen. Ja sähkäri olisi kiva saada taas paikalle, että saisi mm. lisää pistorasioita käyttöön, terassin ulkovalot ja datayhteydet. Ulkovalot olisi kova sana, kun aamuisin ei näe missä on terassin rappuset ja datayhteydet, kun ADSL kytketään pian ja se olisi 8 megan nopeutena aika kova edistys mokkula-elämään, joka täällä korvessa tarjoaa huiman 100 KBit/s keskinopeuden...

Tehotreenit osa 2

Sunnuntaina jatkettiin treenausta Timo Liuhdon opeissa. Rata oli lauantaista vähän vaikeampi ja omissa jaloissa tuntui lauantain treenit aika hyvin.

Ensiksi oli tarkotus vetästä koko rata läpi. Alku meni ihan jees, mutta sitten jäin vähän jälkeen ja sehän lähtee aina vaan kertautumaan ja mm. välistävedossa Kami pääsi esittämään bravuurinsa "yritän kyllä viimeisen asti mennä mihin ohjataan, mutta kun ohjaus on myöhässä niin hypätään vaikka siivekkeen yli". Annettiin varmaan hyvä ensivaikutelma. Huuto

No lähdettiin veivaamaan rataa sitten kohta kohdalta läpi. Kivasti Timo osasi keksiä koirakoille eri tapoja suorittaa rata koirakosta riippuen eikä ehdottaa kaikille yhtä ja samaa. Paljon tuli uutta oppia ja paljon jäi vielä hiottavaa. Usemman kerran Kami ällistytti kouluttajaa, joka ei voinut kuin pyöritellä silmiään ja ihmetellä, että kyllä se vaan menee kovaa...