26.8.2013

ATT:n Seuranmestaruuskisat 2013

Sunnuntaina kisattiin ATT:n seuranmestaruuksista kinkkisillä radoilla!

Hyppärille eli karsintaradalle Kami lähti heti ekana koirana ja itsellä oli jalat jo ihan poikki rataantutustumisesta :D Kamilla puolestaan oli kovasti intoa ja hulvaton fiilis! :D Virheitä ropisi sieltä sun täältä, pituudelta kielto ja sitten yli palikoita pitkin ropeltaen, yksi rima "kilpajuoksukohdassa" sekä kepeiltä kielto. Tulokseksi siis 20, mutta päästiin sentään finaalin, sinne kun riitti, että saa tuloksen ;)
Tässä Kamin karsintarata:


Ledin kanssa oli karsintaradalla tosi hyvää menoa, kunnes ennen keppejä oleva putki jäi välistä. Mutta meillä oli tosi kivaa ja kerrankin kisaradalla tehtiin yhdessä ja hyvin! Mulla kun on ollut sen kanssa kisoissa yleensä pallo ihan hukassa niin tää oli tosi erikoisen hyvän tuntunen veto. Mä taisin unohtaa tipahtaa siihen moodiin, että ei tästä tule Ledin kanssa mitään ja ei se osaa...
Tässä Ledin karsintarata:

Finaalissa olin siis vain Kamin kanssa. Rata tuntui vielä ehkä hankalammalta, osa esteistä kun oli aika kinkkisissä kulmissa, videolta se ei kyllä näytä yhtään niin pahalta. Mutta tämä oli kyllä aika Kamin rata <3
Yksi rima tuli alas, mutta muuten oikein kivaa menoa:

Finaaliradalta ei tullut maxeissa kuin yksi nolla tulos, Mialle ja Ansalla, ja koska heillä oli hyppäriltäkin nolla niin tämän tuplanollan myötä Seuranmestaruus meni heille jo toistamiseen! Onnittelut vielä, teidän finaalirata oli kyllä huikea :)

Ledin MH-luonnekuvaus

Lauantaina suunnattiin Forssan suuntaan, tarkemmin sanottuna Tammelaan Rottishoviin, jossa oli SBCAK:n järjestämä MH-luonnekuvaus ja Ledille sain sinne paikan.

Oli tosi yllättävää miten Ledi tilanteessa käyttäytyi. Mä luulin, että aina iloinen hömelö olisi sielläkin leikkisä iloinen hömelö, joka leikkisi testaajan kanssa ja saalistaisi viehettä. Eipä se ollutkaan, ei Leps osaa tehdä mitään, jos ei sille erikseen kerrota, että tee näin tai anneta lupaa, että saat tehdä mitä haluat. Ja kun MH:ssa ei saa ohjaaja koiralle jutella...

Alun leikityksessä Ledi ei siis ryhtynyt leikkimään testaajan kanssa. Ei se edes tajunnut, että se kauhean patukkajöötin heittely tai testaajan gorillahyppelyt oli leikkiä... Ja kun mä en saanut sanoa, että vapaa tai testaaja sanallisesti kutsua koiraa leikkiin, niin siinähän se vaan seisoi mun vieressä.

Viehettä se ei ekalla vedolla edes nähnyt, se oli vähän huonosti toteutettu nurtsille... Tokalla kerralla hokasi vähän liikettä ja sentään lähti katsomaan, että mikä se oli, mutta ei millään saalistusvietillä, kun ei tälläkään kertaa nähnyt kuin vilauksen vieheestä.

Aktiviteettitason testissä eli ohjaajan seisoessa 3 min ihan hiljaa paikallaan, istuskeli Ledin paikoillaan ja piipitti.

Etäleikissä katseli sitä kaukana heiluvaa tyyppiä, muttei kiinnostunut niin, että olisi sen luo lähtenyt.

Haalarilla pelästyi ja loikkasi vaimean kiljahduksen kera. Tuli näköjään mun taakse hetkeksi, mutta kun mä seisoin vain hiljaa niin siirtyi seisoskelemaan testaajan jalkoihin. Ja seisoi siellä niin kauan, kunnes mulla oli lupa kutsua luo, jolloin tuli oikein iloisesti, kun joku vihdoin kertoi hänelle mitä pitää tehdä :) Ei siis sen suuremmin haalaria pelännyt, ei vaan tiennyt, että mitä kuuluu tehdä, joten odotteli lisäohjeita. Haalarien ohituksissa ei reagoinnut niihin sen kummemmin.

Räminälaitteella oli aika sama homma: pelästyi ja hypähti, sitten jäi seisoskelemaan ja odottelemaan lisäohjeita. Tuli kutsuttaessa katsomaan, ei jäljellejäävää pelkoa.

Aaveita katseli pitkään, lopulta vetäytyi vähän mun taakse ja sulki ne mielestään katselemalla muualle. Niitäkin tuli kutsuttaessa taas katsomaan ja totesi, että kivoja ovat.

Loppuleikissä ei edelleenkään leikkinyt testaajan kanssa.

Ampumisessa mua jäi harmittamaan, etten ehtinyt saada koiraa kunnolla leikkiin ja kiinni patukkaan ennen laukausta. Ja jos olisin tiennyt, että siinä saa olla oma lelu, niin sekin olisi auttanut asiaan. Nyt Leps oli kaikesta tapahtuneesta vissiin sen verran hämillään, että otti laukauksestakin tosi ison reaktion eikä jatkanut enää leikkiä, joten enempää sille ei ammuttu. Normaalistihan tuo ei ole laukauksiin reagoinut.

Kaiken kaikkiaan Ledi meni testiin seisoskelemaan. Ei se paljoa muuta tehnyt ;) Jälkikäteen ajateltuna en enää ihmettele tota "toimettomuutta" niin paljoa: kotonahan kun tehdään/leikitään jotain niin Kamin kanssa tehdään pääsääntöisesti ensin ja Ledi hengailee jossain taustalla, kunnes se erikseen kutsutaan leikkiin. Eli jos sille ei erikseen kerro, että NYT on sun vuoro, niin näköjään se vaan odottelee taustalla.
Omatoimisuutta siltä ei siis pahemmin löydy, se menee tilanteisiin aina joko Kamin tai jonkun ihmisen (ei tarvitse olla minä) mukana ja toimii sen mukaan mitä muut tekee.

Videolta löytyy myös tuomarien arviot, itse testiosioita on lyhennelty aika paljon, kun oli niin tylsää katsottavaa...
http://youtu.be/WA95rw83trU

21.8.2013

Aksaa ja mejää

Edelleen ollaan käyty 1-2 kertaa viikossa aksaamassa ja pojat tuntuu voivan hyvin :) Treenit on pyritty pitämään kyllä lyhyenä. Lauantaina kävin itekseni hallilla tekemässä Ledille vaikeita juttuja, lähinnä viskileikkausta ja vinoja hyppyjä sekä keppejä kovasta vauhdista. Kami teki samoja treenejä ja molemmat veti kivasti.

Lauantai-iltana vedin molemmille verijäljet lähimetsään, pituus varmaan 600 metrin kieppeillä. Sunnuntaina aamupäivällä sitten ajettiin jäljet. Ledi meni tavoilleen uskollisena hyvin hyvin tarkasti ja sopivaa kävelyvauhtia. Oikein hyvä! :) Kami puolestaan, huoh. Mä en tajua, miten se kokeessa meni niin hienosti, kun treenit ennen ja jälkeen koetta on kaikki olleet kauheeta vouhkaamista ja pyörimistä. Nytkin vedettiin kauheella idiotismilla vaan kauheeta vauhtia sinne tänne... Kyllähän se koko jäljen lopulta ajaa, mutta ympyröitä siihen lisätään aika reilusti. Ohjaaja oli jäljen jälkeen kirkkaan punainen ja läpimärkä hiestä ja sateen kastelemien ryteikköjen läpäisyistä. Mä melkein luulen, että Kami vetää läpi jokaisen ryteikön (jotka ei siis kuulu jälkeen) ihan vaan kettuillakseen mulle...

Ja eilen taas aksaa. Kami teki saman radan kuin mun treeniryhmä. Päällejuoksussa taas vähän neuvoteltiin, että saako siivekettä töniä vai ei... Ei taidettu kyllä lopultakaan ihan yhteisymmärrykseen päästä. Kuten ei tässä asiassa koskaan ennenkään Kamin uran aikana... Ledi veti Tiinan tekemää kimuranttia rataa:
Ja aika näppärästi muuten vetikin! Ohjaaja vaan alko olla aika puhki ja muisti pätki, joten vähän tuli kaarratusta jossain kohdin... Kohta 4-7 oli mun suosikki, kun uskalsin tehdä vitosella päällejuoksun ja kutosen poispäinkäännöksellä! Poispäinkäännökset ei ole mulle sitä peruskauraa, mutta näytti toimivan, kivaa! :) Kepeille tultiin vauhdilla ja otin itse etäisyyttä liikkumalla suoraan hypyn 16 taakse pakkovalssiin, muttei tullut yhtään keppivirheitäkään. Hyvä Leps!

14.8.2013

Aksailuja

Nyt on taas aksattu :)

Viime viikolla tiistaitreeneissä sekä Ledi, että varsinaisten treenien jälkeen Kami, pääsivät tekemään lyhyesti rataa ihan maxi-rimoilla. Ja hyvin vetivät. :) Kamin kepit oli älyttömän, mä en meinannut ehtiä sen ohi kepeillä, kun jätkä veti ihan pikkasen kovaa :D

Lauantaina kisattiin TSAUkkilassa, siellä kun oli meille oikein sopivasti kakkosten ja kolmosten kisoja samana päivänä. Ledi aloitti agiradalla, joka meni multa ihan söhellykseksi.... Ainakin kolmeen kohtaan tuli lennosta vaihdettua ohjauskuvio ja eihän siitä hyvä seuraa... Kepit sentään oli kivat.

Hyppärillä Ledi teki "Smart Working"-kepit eli juoksi ensiksi ohi vain... Sen lisäksi ei uponnut putkeen ja jätettiin me toiseksi viimenen hyppykin välistä... Tässä Ledin radat:



Sitten Kami. Olipas kiva päästä sen kanssa radalle ekaa kertaa sitten helmikuun. Ihana kun tietää, että jos teen näin niin koira tekee noin ja jos taas lähetän tonne niin se menee sinne... Ledistä kun ei tiedä miten ohjauksiin millonkin reagoi... Alku oli hankalan tuntuinen. Kaikki tuntuivat tekevän neloshypylle päällejuoksun, mutta se ei olisi tullut meille kuuloonkaan. Ei olisi onnistunut. Lopulta päädyin valssiin siinä ahtaassa välissä ja sehän toimi :) Radan alkuosa, se vaikea osuus, vedettiin puhtaasti, mutta sitten A:n jälkeen Kami kävikin nappaamassa yhden hypyn putken sijaan. Ja hyllyn jälkeen menikin vähän söheltämiseksi. Mutta oli meil vaan kivaa!



Eilen Kami pääsi tekemään nopeasti saman radan, kuin mitä olin ryhmäläisilleni tehnyt. Veti hyvin, onnistuttiin jopa persjätössä! Ledi pääsi Tiinan vaikeahkolle radalle ja veti ihan yllättävän hyvin! Enpä olisi uskonut, että oltaisiin siitä radasta niin kivuttomasti selvitty.

5.8.2013

Metsästyskoira Kami

No niin, nyt on Kamilla taas yksi titteli lisää: mejä AVO1!

Viikonloppu meni siis Muurlassa, Salon Seudun Noutajien järjestämässä metsästyskoirien jäljestämiskokeessa. Lämmin ja rankka viikonloppu olikin. Mutta antoisa :)

Lauantaina paikalla piti olla jo aamulla klo 9 kuuntelemassa yleisinfoa. Sitten kerrottiin jälkiparit ja lähdettiin jälkien tekoon. Ensiksi teimme parini kanssa voittajaluokan jäljen ja sitten avo-jäljen, jossa minä toimin sunnuntaina oppaana. Jälkien teon jälkeen oli ruokailua, saunaa ja illanistujaista kera muurikkalettujen, nam. Yön vietin paikan päällä telttaillen Kamin ja Ledin kanssa.

Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi taas aamulla kuuden aikaan hommat. Aamupalan jälkeen arvottiin jäljet ja sitten se pelottava osuus: laukauksensieto. Kokeessa oli 37 koirakkoa (siis paljon), joten ampumiset tehtiin useammassa erässä. Tässä kohtaa suosi arpa ja päästiin ekaan erään, Kamin kannalta hyvä homma, kun ei joutunut kuuntelemaan ampumisia ennen omaa vuoroa. Koirat siis puihin kiinni odottamaan laukausta. Ampuja oli haulikkonsa kanssa siinä noin 10 m päässä koirista, ihan hurjan lähellä. Kami odotetusti loikkasi ylöspäin metrin, peruutti pari metriä ja palasi puun viereen seisomaan ahdistuneen näköisenä. Suoritus oli kuitenkin ihan hyväksytty. Sitten koira äkkiä autoon ja luukut kiinni, ettei seuraavat laukaukset kuuluisi ihan kauhean paljoa. Kyllä Kami ampumisten jälkeen vähän stressaantuneen oloinen oli :(

Ampumisten jälkeen siirryttiin kuitenkin metsään. Ensiksi toimin oppaana tuomarin kolmannella jäljellä ja sitten Kami jäljesti ryhmän viidennen jäljen. Aikamoista odotteluahan se päivä oli. Ensiksi odoteltiin sorkkaa edelliseltä jäljeltä ja sitten tuomareita, mukana kulki siis tuomarin lisäksi tuomariharjoittelija. Lopulta päästiin kuitenkin sille jäljelle, jossa toimin oppaana. Alussa kyseisellä jäljellä oli aika tiheää nuorta männikköä. Semmosta, mistä ei saa kunnon kiintopistettä ja oli vaikea pysyä kärryillä missä jälki menee... Ensi kerralla tiedän ja uskallan laittaa kyllä muutaman tukimerkin vastaavaan kohtaan. Nyt olin laittanut niitä vain aukean reunoihin... No alun epävarmuuden jälkeen mulla oli niin hyvät muistikuvat kaikista seuraavista kohdepisteistä, että ei tarvinnut jännätä, voin luvata, että tiesin aivan täsmälleen missä jälki kulkee. Opastus saatiin kunnialla päätökseen ja sitten lähdin köröttelemään kauheaa pikkupikkutietä kohti Kamin jäljen aloituspaikkaa. Ja siellä sitten taas odoteltiin....

Lopulta tuli opas paikalle ja hetken päästä tuomaritkin ja päästiin hommiin. Lämpötila kyseiseen aikaan iltapäivästä oli jotain 27 astetta auringossa... Kamin jäljen alku kulki tosi tiheässä pusikossa. Koiralla ei ollut paljon muuta mahdollisuutta kuin pysyä jäljellä, koska siinä oli tietenkin hyvin tallattu polku ja muualla ihan umpipuskaa. Vauhdilla siis edettiin vaikka mä jarruttelin koko ajan. Puskaosuuden jälkeen tultiin avonaisempaan metsään ja hetken päästä edessä oli pari marjastajaa. Ihan jäljellä. Kami suhasi toisen vierestä ohi, mutta meni vähän hämilleen tyypeistä ja kääntyi kuusikkoon. Ja sinne se jäi seisomaan läähättäen. Sitten seistiin ja odoteltiin. Mä jo kirosin mielessäni, että tähänkö tämä hyvin alkanut homma nyt tyssäsi. Koira vaan seisoo ja läähättää. Lopulta kysyin tuomarilta, että kuuluisko mun käskyttää koiraa ja myöntävän vastauksen jälkeen annoin pari kertaa jälki-käskyn ja Kami jatkoi hommia, helpotus! Hetken päästä tultiinkin ekalle kulmalle ja vastoin tapojaan Kami merkkasi makauksen oikein raapimalla :D

Kulmalta lähdettiin pienellä lenkityksellä, mutta oletettavasti oikeaan suuntaan. Ainakin välillä bongailin tipahtaneita piilomerkkejä maasta. Tokalla kulmalla Kami nuuhkaisi kulmamakausta ja jatkoi suoraan eteenpäin, äh. Veti ison ympyrän ja palasi makaukselle kaivamaan sitä. Hetken jo näytti, että se kaivaa itselleen viileää kuoppaa ja meinaa käydä maate! Tuntui, että oltiin siinä kulmalla ikuisuus, kunnes Kami taas jatkoit matkaa. Viimeisellä osuudella ei tainnut olla mitään erikoista, ainakin se tuntui menevän tosi sujuvasti ja yhtäkkiä oltiinkin kaadolla ja Kamilla sorkka suussa. Voi kuinka mä olin ylpeä paimenestani, joka siinä helteessä suoriutui koitoksesta!

Jäljeltä täyttämään omaa vatsaa, purkamaan jälki ja Kamin uitto metsälammessa. Ja sitten takaisin koepaikalle odottamaan tuloksia. Yhtä odottelua... ;) Lopulta niitä alettiin lukea, paljon oli avoimessa luokassa nollatuloksia, jokunen kolmos-tulos ja sitten kaksi (vai kolme?) ykköstulosta. Kami sai ykköstuloksen toiseksi suurimmilla pisteillä, ekalla taisi olla yksi piste enemmän :D Mutta siis ykköstulos! Minun paimenelle, joka on treenaillut mejää vähän "puolihuolimattomasti". Aika mahtia!

Tuomarien kommentitkin oli kovin positiivisia:


"Hyvin ohjattu lähtö. Koira käyttää pääasiassa maavainua, mutta ajoittain myös ilmavainua. Koirakon vauhti on sopivaa. Ensimmäisen osuuden alku hyvin jälkiuralla, mutta kun maasto muuttuu avoimmaksi niin vieressä olevat marjastajat aiheuttavat päänvaivaa. Ohjaajan oikea-aikainen kehoitus ja matka jatkuu. Ensimmäinen makaus merkataan ja kulma laajahkolla lenkillä. Toisella osuudella kuljetaan välillä tuulen alla, kuitenkin koko ajan jäljen suuntaisesti. Toinen makaus merkataan. Laaja lenkki kulmalla ja palaa vielä kuopimaan makausta. Kolmas osuus taas hyvin. Kaadolle suoraan, se kiinnosti. Hieno suoritus koirakolta."
AVO1, pisteet 46/50.

On se vaan monitoimikelpie! Tuloksia löytyy aksasta, tokosta, paimennuksesta ja nyt mejästä.Kyllä Kami osaa! Jos se vaan haluu... ;)

Iso kiitos neuvoja ja treeniapua tarjonneille, etenkin Saijalle! :)

1.8.2013

Ne kuuluisat kenraalit...

Siis ne kuuluisat ketuilleen menneet kenraalit...

Eilen käytiin Paimiossa Saijan luona ottamassa vielä mejä-treeni ennen viikonlopun koetta. Alkuun otettiin ampuminenkin, ihan haulikolla. Kamille laukaus tuli vissiin vähän yllätyksenä, kun teki semmosen puolentoista metrin loikan. Jäi kyllä sen jälkeen ihan paikoilleen möllöttämään, ehkä aavistuksen epäilevän näköisenä. Saas nähdä mitä tuomarit tykkää moisesta paimenkoiramaisesta ylireagoinnista. Jostain löytyi laukauksensietoon tämmönen määritelmä: "Koirat kyllä saavat reagoida ääneen, mutta ratkaisevaa on se, että ne pystyvät palautumaan laukauksen jälkeen." Toivottavasti siis, että päästäisivät meidät edes jäljelle asti...

Ja sitten se itse jälki. Pyörittiin, pyörittiin, pyörittiin. Vasta viimeinen pätkä oli kunnon jäljestystä, sitä ennen keskeytettiin peli hetkeksi ja otettiin uusi alku kunnon asenteella. En sitten tiedä johtuiko huonosta valmistautumisesta (koira vaan äkkiä autosta ja menoksi), raskaasta viikosta teinin paimenena vai mistä. Selityksiä on helppo keksiä, jos haluaa... Jälki oli myös noin 30 h vanha ja sateen pieksemä, vaikka toisaalta sanotaan, että sade auttaa jälkeä "painumaan" ja on parempi. En tiedä, se on herran haltuun tämä koe. Kunhan nyt päästäisiin edes yrittämään sitä jälkeä eli suoriuduttaisiin laukauksesta...