30.5.2013

Tokokurssi, osat 1 & 2. Ja vähän aksaa

Pirulainen, tokokurssin kaksi ekaa kertaa on kirjaamatta...

Aloitettiin siis kaksi viikkoa sitten Ledin kanssa Tuija Seren alo-avo -tokokurssilla ja koska meidän ryhmän jälkeen treenaavassa alo-evl -ryhmässä oli kanssa tilaa, niin Kami pääsi viime viikosta alkaen siihen mukaan.

Ekalla kerralla treenasi siis vain Ledi, teemana oli luoksepäästävyys ja perusasento & seuraaminen.

Luoksepäästävyydessä ei sen suurempaa ongelmaa, mutta täytyisi sitäkin muistaa treenailla aina välillä. Vähän tekisi koiran mieli pompata moikkaamaan tulijaa. Namittamalla pysyy kyllä ihan ok.

Perusasentoa olen tehnyt pääasiassa nami kädessä, nyt jätetään se valmiina kädessä oleva nami pois ja palkka kaivetaan vasta kun koira on perusasennossa. Toimii ihan kivasti.

Seuruuta olen tehnyt kanssa vain namilla imuttamalla. Palkka täytyy muistaa antaa enemmän edestä päin, Ledi kun tuppaa herkästi vähän jätättämään. Vasemmalle käännökset alkoivat onnistua vähän paremmin, kun sitä tehdään parin suoran askeleen jälkeen eikä paikallaan, kuten olen yrittänyt veivata.

Tokalla kerralla treenattiinkin ulkona. Ledin ryhmän teemana oli liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo.

Maahanmenossa tekniikka on hyvä. Ei muuta kuin pidentämään matkaa mitä etenen maahanmenon jälkeen ja vähän häiriöitä mukaan. Luoksetulossa täytyy muistaa palkkailla myös siitä pysymisestä vaikka Ledi tuntuukin ihan hyvin pysyvän. Nyt myös lähti säpäkästi ja tuli reippaasti, sivulletulo kovasta vauhdista on vielä vähän vaihtelevaa.

Kamin ryhmän teemana oli ruutu ja paikallamakuu.

Ruutua ei olla tehty taas aikoihin... Yritin ensiksi pitkällä matkalla näyttöruudulla. Kami lähti hyvin, mutta juuri ennen ruutua hukkasi ajatuksensa ja alkoi harhailla ja etsiä jotain. Kutsuin pois ja otettiin lähempää, onnistui ihan ok. Siitä sitten muutama toisto aina pikkasen matkaa lisäten.

Muiden tehdessä ruutua treenailin jääviä, istuminen on vähän taas välillä hukassa, sekä kaukoja. Seiso-maahan –vaihdossa edistää ihan kauhiasti. Tätä on nyt jonkun verran tahkottu takapalkalla ja pitäen koiran edessä jotain lautaa tai muuta, ettei pääsisi eteenpäin. Toivottavasti tekniikka joskus uppoaisi kalloon. Muut vaihdot on hyviä.

Paikallamakuu tehtiin 2 min, ohjaaja piilossa. Lonkalleenhan se aina kellahtaa, mutta muuten ok.

Tiistaina Ledi pääsi aksaamaan. Rata oli aika haastava ja vähän joutui tahkoamaan muutamaa kohtaa, kun koira ampui aina turhan kauas ja haki keppejä putken sijaan. Kepit meni muuten leijeröiden (putki välissä) tosi hyvin!

21.5.2013

Vihdin kisat

Sunnuntaina lähdettiin Ledin kanssa kisareissulle Vihtiin, matkaseuraksi saatiin Nina ja Riesa. Vihtiin luvattiin koko päiväksi ukkosta, mutta vielä mitä, kauhia helle siellä vaan oli! Oli kyllä jo aika kuuma ja raskas keli hiekkakuopan pohjalla, huh.

Ekalle radalle lähdettiin jotenkin puutteellisella fiiliksellä. Mä en tajunnut hetsata koiraa, kun Kamia ei ole koskaan tarvinnut hetsata. Mutta Ledi kaipaa näköjään pientä herättelyä, varsinkin vieraassa paikassa, kun niissä ollaan kerran tai kahdesti kisattu... Eka puolikas radasta meni ihan kivasti, mutta sitten tuli yksi rima alas ja omasta ohjauksesta taisi kadota paras terä, kun sen jälkeen töksäyteltiin enempikin. Lopputulos hyl.



Tokalle radalle sentään tajusin vähän hetsata koiraa ja lähti heti paljon terävämmin liikkeelle. Yksi rima täältäkin alas, muuten oikein kivaa menoa. Aika oli kisan paras :)



Kolmantena oli vielä hyppis. Koira ja ohjaaja kuumissaan ja väsyneitä. Alku mentiin tosi kivasti, mutta sitten kepeillä teinkin takaaleikkauksen vaikka piti tehdä valssi tai persjättö... Koiralla rytmi sekasin ja sitten tahkottiinkiin antaumuksella, että saatiin kepit tehtyä loppuun asti. Ja sen jälkeen olikin sitten ihan rytmi hukassa. Tästäkin siis hyl.




Aika kivasti Ledi jakso vaikka oli vieras paikka, kolme rataa ja tosi raskas keli. Täytyy vaan itse muistaa jeesata sitä pienellä lelun saalistuksella ennen rataa, että saa vireen kunnolla ylös.

Videoita tulossa myöhemmin.

Lauantaina pojat teki taas verijäljen. Ledille lyhyt ja helppo, että varmasti onnistuu ja onnistuihan se. Kamin kanssa keskityin siihen, että annan sen mennä pois jäljeltä jos on mennäkseen ja hyvinhän se pyörähdyksen jälkeen aina palasi jäljelle takasin. Paitsi sillä kerralla, kun nenän edestä sinkosi jänis matkaan, sillon kyllä estin koiran etenemisen haluamaansa suuntaan ja palautin jäljelle ;)

13.5.2013

Paimennusta ja uintia

Hupsan, vähän taas päivittämiset jäänyt...

Helatorstaina oli paimennuspäivä. Kami sai tehdä yhden treenin hakuja, sain jopa vähän ottamaan etäisyyttä lauman takanakin. Vähän. Lisäksi Kami sai hetken toimia apukoirana, siinähän sitä saikkulaiselle tarpeeksi.

Ledi pääsi tekemään rataa J Haussa menin toki ihan lauman lähelle, koira kauniilla kaarella taakse ja hieno rauhallinen nosto. Poispäinajoa tehtiin ekaa kertaa, mutta sehän meni ihan nappiin. Ledi reagoi niin herkästi käskyihin ja itse osaan jo katsoa sitä hommaa sillä silmällä, että onnistuu ajo ihan linjaa pitkin vaikkei koiralla kokemusta olekkaan :D Hassua. Tasapainokuljetus oli ihan helppo nakki ja saatiinpa ne häkitettyäkin oikein kivasti. Siis hä? Lepsutin, joka on pari kertaa käynyt paimentamassa, pystyy periaatteessa ajamaan radan läpi! Ja eikun kisoja tsiigaamaan... No joo, ei se varmaan hankalampia lampaita saa liikkeelle eikä uskalla pysäyttää laumaa, joka meinaa karata, mutta toisaalta se on niin rauhallinen, ettei ainakaan omalla toiminnaallaan saa laumaa haluamaan karkuun. Eri asia tietty jos laumalla vaan sattuuu olemaan tosi vahva veto johonkin päin. Mutta olin mä ylpeä pikkupojasta, sama lauma taisi kaikilta muilta poispäinajossa enempi tai vähempi karata, mutta kiltti pikku-insinööri hoiti homman kotiin J

Lauantaina pääsi Kami testaamaan koirauimala Sirifan Ansan kanssa. Ansa nyt jo on kokenut polskija ja sen myötä Kamikin totesi paikan heti hyväksi. Tutulla keskittyneisyydellään se ui rauhassa allasta ympäri niin kauan kun ohjattiin ja tuli pois kun ohjaus lopetettiin. Sai kyllä oikein hyvää kuntouintia tehtyä! Loppupäivän olikin sitten ylen väsynyt koira auringossa raatona. Illalla lenkkeiltiin vielä Jaanan ja saksanseisoja Dumlen kanssa, saipahan Ledikin juosta itsensä pitkäsäärineidon rinnalla ihan uuvuksiin :D

Tänään pojilla on fyssari ja huomenna pitäisi soitella lekurille, että miten Kamin kanssa jatketaan. En mä oikein tiedä onko nykyinen kipulääkitys mitään auttanut. Ehkä se joo seisoessa varaa vähän tasapainoisemmin molemmille jaloille, mutta on sen liikkuminen takapäästä jotenkin jäykkää edelleen.

Ledillä alkaa torstaina tokokurssi, koitetaan nyt siinäkin hommassa aktivoitua ja sunnuntaina se pääsee Vihtiin kisamaan :)

10.5.2013

Myynti-ilmoitus (vene)

Koirat eivät siis ole myynnissä, mutta jos jotakuta kiinnostaa niin vene olisi kaupan. Sopii koirallisellekin ihmiselle, reunat on tarpeeksi leveät ainakin kelpien kuljettaviksi. Ja veneessä tasapainoiluhan on hyvää jumppaa koiran syville lihaksillekin! Tämä on niin edullinen, että voi ostaa ihan koiran jumppalaitteeksikin ;)

Voi sitten vaikka lähteä katsomaan tukkalehmiä Jurmoon

8.5.2013

Parsa-mascarponepasta

Oh, laitanpa blogiin jo toisen kerran (!) reseptivinkin. Edellinenhän vinkkihän oli sienirisotto, nyt rupesi himoittamaan vihreät parsat. Niistä saa muuten kanssa hyvää risottoa, mutta nyt kokeilin pastaa:

Parsa-mascarponepasta

puntti vihreää parsaa
oliiviöljyä
2 rkl pinjansiemeniä
150 g mascarponejuustoa
raastettua parmesaania
suolaa
mustapippuria

spagettia tai linguinepastaa

Leikkaa parsojen varsista puiseva osa pois. Kuori ja leikkaa paloiksi/halkaise jos ovat paksuja.

Laita pastavesi kiehumaan. Kuumenna paistinpannulla keskilämmöllä öljy ja paista parsoja 5-10 minuuttia, kunnes ne ovat sopivan pehmeitä. Lisää pannulle pinjansiemenet ja paista vielä muutama minuutti, kunnes ne ovat kauniisti paahtuneet. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Jätä odottamaan pastan valmistumista.

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Kaada kattilasta keitinvesi pois (aivan pienen tilkan voit jättää pohjalle). Älä laita kattilaa enää levylle, sillä mascarpone ei pidä liian kuumasta. Lisää kattilaan pastan joukkoon parsat ja pinjansiemenet sekä mascarpone. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Lautasella päälle reilusti parmesaania ja eikun mussuttamaan!

3.5.2013

Mejää ja paimennusta

Keskiviikkona tein pojille verijäljet. Nyt lisäsin pituutta edellisiin nähden jonkun verran, edelliset kun on olleet niin läpihuutojuttuja. Oiskohan Ledin jälki ollut nyt nafti 200 m ja Kamin nafti 400 m. Aika lyhyitä siis edelleen. Mutta saatiinpa vähän haastetta mukaan.

Kamin jäljellä oli pieni pätkä peltoa ja siinä meni aika paljon jäljestä tuulen alapuolella. Tämän mä tiedän olevan normaalia, mutta kuinka paljon sen voi antaa ottaa etäisyyttä siihen jälkeen? Mitä jos se on niin sivussa, että oikaisee vaikka ohi kulman ja kaadon? Ja jos näen sen selkeästi poistuvan jäljeltä, niin pitäisikö sitä estää? Opetanko estämällä, että jäljellä on pysyttävä vai, että voi mennä vähän huolettomastikin, kyllä se akka sitten puuttuu jos mennään liian kauaksi? Äh, tars päästä tenttaamaan jotain oikeaa harrastajaa. Pelto-osuuden jälkeen, metsässä, Kami oli paremmin jäljen päällä ja eteni jopa vähän rauhallisemmin kuin aiemmin (ja alussa) eli tuntui oikein hyvältä.

Ledin kanssa jouduttiin vähän hukkaan, mun moka. Koirakin tuntui menevän hämilleen ja aikamme pyörittiin, mutta sentään löydettiin loppupalkalle. Ledille seuraavaksi helpompi jälki ja itse oltava skarpimpana, että missä mennään!!

Eilen pojat pääsi paimentamaan. Ensiksi verkkotarhassa Ledille vaistonvaraista kuljetusta ja Kamin kanssa poispäinajoa. Sitten pellolla ensiksi Ledin kanssa häkissä reunaan ”tunkeutumista”, alkuun oli vähän hurjaa, mutta uskalsipa se lopulta jo kerran naksauttaa ilmaa lampaan takana, kun ei suma auennut, aika rohkeaa ;)

Kami pääsi tekemään kuljetusta ja häkitystä. Ihan nappiin J Sitten eroteltiin laumasta isommat uuhet pois ja jatkettiin vilkkaampien karitsojen kanssa. Näiden kanssa myös kuljetus ja häkitys. Häkityksessä jäi pari ensiksi ulos, mutta saatiin lopulta kaikki sisään, että yksikään karkasi verkkotarhalle isompien luo, mihin niillä oli hinku. Hyvä suoritus Kamilta pitkän tauon jälkeen!

Ledikin pääsi vielä kuljettamaan karitsoja. Alkumatkan oli mukana vähän puoliajatuksella, mutta saatuaan tehdä vähän ”töitä” eli laittaa jumittavan lauman liikkeelle ja estää karkureita poistumasta, alkoi into ja keskittyminen nousta. Näköjään jos on liian helppoa, se tipahtelee vielä pois vietistä. Mutta ihanan nöyrä ja rauhallinen se on.