Paluu arkeen

Ohoh, kylläpäs se kesä mennä suhahti nopeesti. Loma meni pääasiassa mökillä, kolmen viikon aikana käytiin yksi yö yöpymässä kotona, muuten möksällä :D Säät oli mitä oli, mutta kivaa siellä silti oli. Mökkinaapurit ovat kovasti tykästyneet meidän koiriin ja nehän innolla hoitaa naapurien viihdyttämisen. Oppineet vallan uusia ja hulvattomia tapoja saaren ympyröissä.


Alkukesästä Kamilla tuli yhtäkkiä oikea takajalka kovin kipeeksi. Ei voinut käydä maate oikeelle kyljelle ja vingahteli maahan mennessä/noustessa. Koska Kami ei vingu ikinä, varasin heti ajan ortopedille. Kipukohtaa oli taas kovin vaikea paikantaa, kun lääkärille Kami ei suostunut kipujaan näyttämään. Oikeaan reiteen se kuitenkin eniten kohdistui. Röntgen-kuvat otettiin kanssa. Spondyloosi ei näyttänyt kauheesti edenneen vuosien mittaan, mutta lonkkien nivelrikko oli vähän edennyt. Nivelrikko ja kenties joku reiden venäytys oli vahvimmat veikkaukset kivun aiheuttajaksi ja Kami sai kipulääkekuurin. Sen jälkeen ollut parempi, mutta seistessä kyllä edelleen huomaa, että ei se oikeelle takajalalle kunnolla varaa. Ja makuulla kyseinen jalka aina välillä tekee tahattomia "potkuja" eli jotain pientä kiusaa siellä on, mutta näillä mennään. Kami kuitenkin kulkee ja juoksee ihan tyytyväisenä.


Ledilläkin oli taas pitkästä aikaa lyhyt kipujakso ja käytiin osteopaatillakin. Mitään selkeää nikamalukkoa ei tällä kertaa löytynyt, mutta jäykkiä paikkoja kyllä ja niitä saatiin avattua. Sen jälkeen ollut taas ihan fine.


Oma polvi on nyt siinä kunnossa, että sillä kävelee ihan kivasti ja nyt saa varovasti hölkkäilläkin. Kesällä tuli jonkun verran fillaroitua, kun ostettiin uudet pyörätkin, ja fillarointi on polvelle oikein hyvää liikuntaa. Saaresta mentiin kerta viikkoon veneellä mantereelle, pyörät mukana, ja sitten fillarilla kauppaan. Siitä tuli aika passeli 16 km lenkki. Jäykkä polvi vielä on ja rappusten alasmeno on hankalaa. Ja lihaskuntotreenien kanssa tarttis taas ahkeroitua.


Rally-toko ja toko on ollut aika vähällä treenaamisella, mutta nyt aloitin Kamin kanssa Nose Work-kurssin. Ledin kanssa kyseinen laji tuntuu niin helpolta, että sen saan varmaan koulittua itsekin, mutta Kamin intovouhkaus vaatii vähän enempi neuvoja kokeneilta. Kurssia on käyty nyt teoriakerta ja kaksi treenikertaa. Viime kerralla Kami paikansi lasipurkeista eukalyptuksen oikein mainiosti ja siirryttiin pahvilaatikkoihinkin. Siellä helposti tulee esiin laatikoiden pahoinpitelyä... Pari kertaa malttaa tehdä rauhassa, sitten lähtee kierroksille ja tallotaan laatikot mennessä... Oikea laatikko silti kyllä löytyy yleensä ihan kivasti, täytyy siis vaan pitää treenit tarpeeksi lyhyinä. Mielenkiintoinen laji kyllä!

Sitä aletaan kävellä...

7 viikkoa taitaa olla nyt leikkauksesta. Fyssarikäyntejä takana 4 kappaletta ja niihin olen tosi tyytyväinen. Nyt on vähän taukoa ennen seuraava fyssarikertaa, mutta mulla on saliohjelmaa ja eri liikkeitä tehtäväksi. Vesijuoksussa kävin muutaman kerran, mutta jätin sen hetkeksi pois, kun tuntui, ettei siellä saanut jalkaan tarpeeksi liikettä. Nyt viikossa on taas tapahtunut iso muutos, joten kai sitä ensi viikolla voisi vesijuoksuakin taas kokeilla. Kuntopyörä on kotona kovassa käytössä, pääasiassa poljen noin 20 min päivässä ja sitten perään lihaskuntoliikkeet.


Edellellispäivänä fyssari totesi, että kävely alkaa olla sen verran normaalin näköistä, että kepin voi jättää pois. Kannan pidemmille matkoilla kuitenkin toistaiseksi keppiä vielä mukana, kun ei ole ihan täyttä luottoa siihen, että polvi ei väsähdä. Ja metsässä koirien kanssa keppi on tarpeen, kun on epätasainen maasto.

3 viikkoa ja risat leikkauksesta

Reilut kolme viikkoa kulunut ja kepeillä könkkääminen alkaa tylsistyttämään... Kun voisi edes vessassa piipahtaa ilman keppien kanssa könyämistä. Tai kantaa ruokalautasen pöytään...

Toipuminen on sujunut vissiin oikein hyvin. Viime viikolla oli 2-viikkoiskontrolli ortopedin luona. Oli kovin tyytyväinen polven ojennukseen ja muutenkin toipumiseen. Mulle tuli vähän yllärinä tieto, että "kriittisin" paikka tällä hetkellä on se takareisi, mistä jänne otettiin. Jos tässä vaiheessa onnistuu vaikka liukastumaan venäyttäen sen takareiden, voi sen saada kipeytettyä pysyvästi. Mä luulin, että polvi on se mitä pitää varoa... Yhden kerran tässä olen horjahtanut niin, että vasemmalle jalalle tuli varattua painoa, mutta se ei ainakaan takareidessä tuntunut, toivottavasti ei kierukan paranemisellekaan tehnyt hallaa...

Ensi viikolla tulee neljä viikkoa leikkuksesta ja on eka kerta fyssarin pakeilla. Fyssarille saan sitten ajaa ekaa kertaa taas itse autollakin, kun sillon olisi lupa polkea kytkintä, jei. Vesijuoksukin varmaan palaa taas ensi viikolla kuvioihin.

Leikkaus ja ekat toipumispäivät

Tiistaina oli sitten viimein polven leikkaus. Etukäteen vähän jännitti esim. selkäydinpuudutus, mutta se olikin ihan nopea ja huomaamaton kokemus. Leikkaussalihenkilökunta oli oikein mukavan oloinen ja siinä heidän tehdessä alkuvalmisteluja ja jutustellessamme selvisi, että leikkaus tehdään mun ollessa ihan "täysissä järjissä", mä jotenkin oletin, että sitä olisi edes vähän lääkepöllyissä... No lupasivat kylläkin, että jos alkaa siltä tuntua, niin anestesiahoitaja antaa lääkettä kyllä.


Eka tunti leikkausta oli ihan ok. Katselin jopa näytöltä mitä tekevät, eikä se poikkeuksellisesti tehnyt pahaa. Kierukan ankkurointi vähän tuntui ikävältä. Sitten ottivat takareidestä sen varaosajänteen, se tuntui kammottavalta! Ihan kuin jonkun nyrkki olisi ollut puolessa välissä mun reittä sisällä repimässä sitä jännettä... Ja sen jälkeen sitten mua rupesi ahdistamaan vähän kaikki. Oikeaan jalkaan alko palautua sen verran liike, että huomasin pystyväni liikuttamaan varpaitani. Iski paniikki, että mitä jos puudutus loppuu vasemmasta eli operoitavasta jalasta kokonaan! Lupasivat kyllä ettei lopu. Mutta ahisti silti. Oli kuuma, hiki valui ja puristus jalassa tuntui pahalle. Tikkien laiton jälkeen, ennenkuin saivat vapautettua mun jalan siitä purituksesta niin tuntui jo ihan hirveelle. Mutta sitten onneksi helppasi, kun jalasta otettiin se puristus pois. Ja sitten alkoikin kauhea horkka. Mä tärisin niin, että koko sänky heilui ja sainkin lämpöpeiton helpottamaan tilannetta. Ja jahka horkka oli häipynyt, sain viimein aamupalaakin kera konjakin ja alko taas elämä voittamaan.


Kotio pääsin lähtemään joskus kuuden maissa. Jalka ei ollut kauhean kipeä, puudutus taisi vielä vaikuttaa. Mutta täysin holtiton se sitten olikin... Paikallaan ollessa jalka oli yllättävän kivuton, mutta heti kun yrittin nousta ylös ja päästä esim. vessaan, niin se tuska takareidessä oli ihan hirvee.


Toka päivä meni aika hyvin lääkepöllyissä ja mahdollisimman vähillä liikkumisilla. Kolmantena alko jo vähän se takareiden kipu rauhottumaan, mutta tilalle tuli liikkuessa hirveä kiristys polvessa. Tuntu, että räjähtää koko polvi. Onneksi oli myös siteiden poistopäivä eli jalkaa pääsi näyttämään ammattilaisille ja se rauhoitti mielen: jalka ei ollut mitenkään poikkeavasti turvoksissa ja haavat oli ihan siistit. Siellä vaan on tehty iso leikkaus ja se tuntuu.


Tänään neljäntenä päivänä on taas jo pärjännyt vähemmällä lääkityksellä, päässyt käymään suihkussa ja jalannostojumppaakin on tehty. Eilen jalka ei vielä suostunut nousemaan, tänään nousee. :)


Yhtään painoa jalalle ei kärsi varata, eikä neljään viikkoon saakaan varata. Eturistisiteen lisäksihän sieltä korjattiin kierukkaa ja se tuo paranemisaikoihin viikon-kaksi lisää. Mutta eiköhän se tästä vielä...

Kontrollikäynti

Ei pääse vielä ensi viikolla leikkaukseen :( Veritulpan jälkeen ei voi vielä leikata. Pääsiäisen jälkeen eli kolmen viikon päästä leikataan, nyt ootellaan jonkun leikkauskoordinaattorin soittoa ja ajan vahvistusta.

Leikkausta ennen tarttis saada polven ojennus vielä kunnolliseksi. Nythän sen kanssa kävelen koko ajan vähän polvi koukussa, lääkärin mukaan pitäisi vielä vähän keventää kepeillä pidemmät kävelyt, ettei könkkäisi koukkukävelyä. Siispä ojennusvenyttelyä polvelle ahkeraan, kai se siitä alkaa oikaistua. Jonkun verran siellä nyt on alkanut tuntua erilaisia lyhyitä vihlasuja, kun jalkaa on enempi käyttänyt ja ojenteluilla kiusannut, muttei mitään kovin pahaa.

3 viikkoa tapaturmasta

Reilu kolme viikkoa kulunut polven rusahduksesta. Nyt sille pystyy jo varaamaan painoa ja kävelemään hissukseen ontuen. Ulkona kävellessä ja autoa ajaessa pidän polvessa tukea, muuten mennään ilman. Viime viikolla sai aloittaa kuntopyöräilyn ilman vastusta, noin 15 min kerrallaan, tarkoitus saada vaan polveen liikettä. Neljästi pääsin viime viikolla polkemaan ja nyt melkein rajattomasti, kun sain kaverilta kuntopyörän kotilainaan :) Alkuun polvi on aina kovin jäykkä ja kirraa vastaan, mutta muutaman minuutin jälkeen alkaa helpata. Hyvää polkeminen ainakin tekee. Tänään on kotrollikäynti Neossa ja selviää voidaanko polvi operoida jo ensi viikolla.

Lauantaina kävin Lepan kanssa paimentamassa :) Itse oli turvallisesti aitauksen ulkopuolella ja Ledi sai treenata itsenäistä ajoa. Sehän veti aika itsevarmasti, taitaakin tehdä hyvää tämmönen pakotettu etätreenaus!

Itku pitkästä ilosta...

Salon huipusti menneen rally-tokokilpailu jälkeen nautiskeltiin kehdeksan päivää lämmöstä Kap Verdessä Salin saarella. Sen jälkeen ei olekaan enää ollut niin kivaa ja blogi muuttuu nyt hetkeksi polvivammasta toipumisblogiksi.


Viime lauantaina oltiin kaveriporukalla pelaamassa kuplafutista ja yhden viattoman törmäyksen johdosta mun polvesta kuului hyvin ikävä rusahdus ja mä jäin kanveesiin. Hetken istuskelun ja polven kylmäämisen jälkeen päätettiin lähteä Sairaala Neon kautta kotiin. Lauantaista huolimatta Neossa oli onneksi ortopedi paikalla eli pääsin heti asiantuntevaan hoitoon. Alkudiagnoosi oli vamma ulommassa sivuristisiteessä, koska polvi oli löysä sivusuuntaan. Ohjeeksi annettiin jalan tukeminen siteellä ja kaikki paino pois jalalta eli kävelykepeillä eteenpäin ja maanantaina magneettikuvaan.


Maanantaina oli sitten ensiksi magneettikuva ja parin tunnin päästä lääkärin aika. Polvi olikin sitten aika paljon pahemmin rikki kuin vain ulompi sivuside: sekä ulompi että sisempi sivuristiside on rikki ja lisäksi eturistiside poikki. Lisäksi jalka oli kovasti turvoksissa ja pohkeessa semmonen "tunne", joten lääkäri määräsi vielä ultraäänitutkimukseen ja sieltä löytyi laskimotukoskin! Onneksi tuli ultrattua.


Nyt sitten otetaan verenohennuslääkettä laskimotukokseen ja kuntoutetaan sivuristareita kuukausi. Niiden pitäisi siis toipua itsekseen. Kuukaudessa tarttis saada myös laskimotukos ja turvotus pois ja jalka mahdollisimman liikkuvaksi, koska kuukauden päästä sitten leikataan eturistiside ja saikutetaan lisää. Voi perkele sanon minä. Tässähän tämä kevät sitten meneekin...


Mutta jos hetkeksi palaisi vielä aurinkoon...