Perusteluina rotukirjan avaukselle ovat mm. se, että rotuun saataisiin uutta verta, kanta kun Suomessa on kohtuu pieni ja toisaalta saataisin takaisin ”menetettyjä” paimennusominaisuuksia. Tällä hetkellä niin sanotuilla näyttelylinjaisilla kelpeillähän ei paljoa paimenneta ja sitten taas melkein kaikki paimentavat kelpiet ovat Paimenkoirayhdistykseen rekattuja, joten Kennelliiton silmissä ne ovat sekarotuisia eikä niillä ole oikeutta esim. agilityn arvokisoihin, PK-kisoihin jne. Mutta varmasti on tilallisia, jotka haluaisivat sekä toimivan työkoiran, että harrastaa myös muita lajeja sen kanssa.
Tuolla keskustelupalstalla nämä asian vastustajat vetoavat mm. siihen, että working-linjaiset kelpiet eivät näytä kelpieltä, ovat ääniherkkiä, tuovat sairauksia rotuun, eivät kykene toimimaan sekoamatta harrastuskoirina vaan tarvitsevat täysipäiväisen työn paimennuksen parissa jne. Ja onpa siellä menty niinkin asiallisiin kommentteihin, että ”pelätään” että seuraavaksi joku haluaa jalostaa jodlaavan kelpien tai kelpien jolla on sarvet päässä. Ihan täysin toisiinsa verrattava asia tuo workkien tuominen (oikeastaan PALAUTTAMINEN) rotuun tai jodlaava kelpie…
Eeva on blogissaan kirjoittanut hienon artikkelin geneettisistä perusteluista miksi rotukirja pitäisi avata. Minulla ei ole mitään tieteellisiä perusteluja, minä kirjoitan vaan harrastajana ja working-linjaisen australiankelpien omistajana.
Koiran ulkonäkö mulle on kohtalaisen mitätön seikka, toki haluan koirani näyttävän kelpiltä, mutta mitään muotovaliota en tarvitse. Nämä rotukirjan avauksen vastustajat ovat sitä mieltä, että workkerit eivät edes näytä kelpieltä. No on niitä näyttelyissä kuitenkin palkittu, joten kai ne nyt kelpiä sitten muistuttaa. Mun mielestä taas osa näyttelymörssäreistä ei näytä kelpieltä, eihän ne fysiikkansa takia edes pystyisi paimentamaan ja kyseessä on kuitenkin paimenkoira. No joo, ulkomuotomielipiteet ovat jokaisen oma asia. Itse en ottaisi koiraa pentueesta, jonka vanhemmilla on tuloksia vain ja ainoastaan näyttelyistä, mutta sellaisiakin pentueita on. No näyttäväthän sitten ainakin australiankelpieltä vaikka muita rotuominaisuuksia puuttuisikin…
Luonteen puolesta en keksi workeistä mitään miinuksia. Tuntemani yksilöt ovat oikein tasapainoisia ja mukavia otuksia. Ääniherkkiä on, mutta näyttelylinjaisissa olen törmännyt suhteessa aivan yhtä moneen ääniherkkään. Väite, että ilman päivittäistä paimennustyötä workeistä tulee ongelmakoiria, on silkkaa paskaa. Yhtä lailla näyttelypuolella on yli-vilkkaita otuksia, jotka saattaisivat olla ongelmakoiria, elleivät olisi osuneet harrastaviin koteihin. Oma koirani ei erottele onko se työ paimennusta, agilitya tai tokoa, se tekee kaiken täysillä ja osaa rauhoittua kun mitään ei tapahdu. Ja on varmasti elämäänsä tyytyväinen vaikkei päivittäin pääsekkään paimentamaan. Ja on muuten aivan loistava harrastuskoira!
Terveyspuoli on mielestäni ainoa asiallinen peruste vastustajilla, mutta mielestäni liioiteltu. Kyllä niitä sairauksia siellä näteissä näyttelylinjaisissakin on ja varmasti enenevissä määrin, mikäli kantaan ei uutta verta saada.
Toki niitä rotuunottoja täytyy tehdä harkiten ja käyttää harkiten ja kenenkään ei ole pakko niitä käyttää. Jokainen voi valita käyttääkö koiria ulkomuodon vai käyttöominaisuuksien perusteella. Itse toivon vielä saavani toisenkin working-linjaisen kelpien, sen asenne työntekoon on vaan niin hieno…
Ei muuta kuin kaikki yhdistykseen kuuluvat keskustelemaan ehdotuksesta syyskokoukseen 27.11.
Terv. Maija ja kelpo kelpie Kami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti