Hoitokelp

Sunnuntaina meille tuli juoksuevakkoon nafti vuoden ikäinen kelpiepoju Remi. Ja aika metakalla tulikin... Vaikka mua oli varotettu, että sitä alkuun vähän jännittää ja saattaa mökätä, niin silti se murinamölinän määrä oli semmonen, että hetken jo mietein, että pakkaanko sen takaisin autoon ja palautan sinne mistä tulikin... No lähdettiin siitä kuitenkin metsään murisemaan ja pikkasen alko mölinä rauhottua. Aina tosin jos joutu Kamin tai Ledin lähelle tai ne katto kohti tai jotain, niin karvat pystyyn ja mölinäksi.

Lenkin jälkeen pihalla sitten luottopakki-Kami hoito homman ja sai Remin rauhottumaan. Päättäväisesti, mutta häntä heiluen, Kami meni monta kertaa Remin luo ja laittoi sen väistämään. Ja aikansa kun Remiä oli "väistätetty", aloitettiin leikin tapailu. :D Ledin kanssa Remillä oli vähän hankalampaa, kun molemmat nuorisopojat on vähän epävarmoja ja menevät jäykiksi, eikä kumpikaan tiedä kumman kuuluisi väistää. Mutta Kamin ystävällinen itsevarmuus on Remillekin ihan selvä pala.

Pari ekaa yötä Rem nukkuin portin takana, mutta viime yönä sai jo vapauden olla muiden joukossa. Ja hyvin on mennyt. Ekan päivän jälkeen ei ole oikeastaan kenenkään tarvinnut jäykistellä.

Esimmäisiä leikin tapailuja:

Hengailua idolin seurassa:

Ja kaikki mahtuvat samalla matolle koisimaan:

Eilen kävivät vielä Mia, Ansa ja Kasku tuomassa lisävauhtia lenkkiin: