Viikkotreeneissä oli oikein hauskanen rata!
Alun hypyt saatiin tosi pienillä näteillä reiteillä vedettyä. A:n jälkeen tuli se meille ehkä vaikein kohta. Tällanen on ollut ennenkin ja pelkäsin sitä jo etukäteen: koira hyppää 9/14-hypyn vaikka väkisin... ARGH. Lopulta tein kohdan niin, että jätin koiran suosiolla kontaktille odottamaan, että pääsin itse keppien aloitukseen ja vedin sen suoraan ekaan väliin ihan käsiavustuksella. Keppien jälkeen tehtiin poispäinkäännös renkaalle, itse jäin keppien vasemmalle puolen ja voi kuinka meni hienosti! Eikä siinä radassa muuta kummallista oikeastaan ollutkaan. Kami veti hienosti ja mulle tuli tunne, että sehän osaa vaikka mitä!
Raksalla olen muutaman kerran tehnyt Kamille jälkeä. Yleensä ne on kosahtanut siihen, että murkut on vallannut namit. Koira on joka kerta mennyt jäljen loppuun asti, mutta saatuaan ekalta namilta murkut naamaansa, on seuraavien kohdalla vaan jatkanut kiireesti matkaa... Hienoa... No eilen ryhdistäydyin ja laitoin namit tiiviisiin purkkeihin (3 kpl) ja talloin noin 70 metrin jäljen kohtalaisen ryteikköiseen maastoon. Pari tuntia se jopa ehti vanhetakin ennen kuin lähdettiin hommiin. Kami veti sen läpi semmosta pikamarssia, että mulla oli pikkasen vaikeuksia pysyä perässä. Vieläpä lyhyen remmin päässä... Ja kaikki namipurkit löytyivät oikein hienosti. Siis mullahan olisi käsissä loistava jälkikoiran alku, kun vaan opiskelisi itse lajista jotain!
Seuraavaksi voisi tehdä vieläkin reilusti pidemmän jäljen ja tallauksen voisi varmaan tehdä ihan normaaliaskelein, kun tuolla "tipuaskelluksella" se vetää menemään niin perkeleen kovin... Ja liina mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti