Juhannusta juhlittiin kaveriporukalla Merimaskussa ja lauantai-iltana palattiin kotiin, koska sunnuntaina oli vuorossa paimennuksen ranch-kisat Somerolla. Kami oli lauantaina jo ihan puhki häsättyään kolme päivää pihalla millon minkäkin pallon perässä ja välillä Vilma-koiran kanssa leikkien...
Somerolle lähdettiin aamusella Kaisan kyydillä. Mukana olivat Kaisan Liina, Kuka ja Heili, Mia ja Ansa ja minä Kamin kanssa. Kohtalaisesti jännitti, kun ei ollut oikein mitään tietoa minkälaisesta kisasta on edes kysymys... Onneksi ensiksi kisasivat II-luokkalaiset, joten saatiin rauhassa katsoa miten homma toimii. I-luokan ja II-luokan rata oli muuten sama, mutta II-luokkalaiset aloittivat hakemalla lampaat tolppakoiralta, ykköset ottivat lampaat ulos ihan pyörötarhasta. Kakkosille toi ison haasteen myös varikko, josta lampaat pelipaikalle otettiin, veto takaisin sinne oli kova! Ykkösille lampaat tuli onneksi ihan toisesta suunnasta, eivätkä siis rynnistelleet samalla tavalla pisin peltoa tilaisuuden tullen...
Itse rata oli odotettua pidempi. Aluksi koira jätettiin tolpalle odottamaan, kunnes ohjaaja pääsee pyörötarhalle ja sitten otettiin lampaat ulos ja lähdettiin kuljettamaan. Kuviossa oli tolpan kierto, portti, paalin kierto, portti, paalin kierto, portti ja siirtyminen ulos tarhasta. Ulkopuolella sitten pujoteltiin taas paaleja ja sen jälkeen oli nurkkamerkeillä merkattu alue, johon koiran piti ajaa lampaat, mutta ohjaaja ei saanut mennä alueelle, eli poispäin ajona. Lampaiden piti jäädä alueelle ja rauhoittua hetkeksi syömään, jonka jälkeen sai tuomarilta luvan jatkaa matkaa. Seuraavaksi oli suppilo, joka kanssa piti tehdä poispäinajona ja vielä niin, että ohjaaja ei saanut ohittaa suppilon suuaukkoa ennenkuin kaikki lampaat on mennyt kokonaan läpi, aika tiukka sääntö. Sitten kuljettiin taas takaisin tarhalle, jossa vielä häkitys.
Kamia ei häirinnyt vieraat lampaat, paikka tahi yleisö ollenkaan vaan se oli oikein fiiliksissä. Ehkä jopa vähän turhankin innokkaana... Lampaat oli oikein kilttejä ja kuuliaisia, niistä ei tarvinnut huolta kantaa. Kami vaan tuppasi taas koko ajan kovin lähelle, joten sain käskytellä sitä koko ajan maahan. Rasittavaa. Mutta sentään se jatkoi paimennusfiiliksellä eikä mennyt "olen tottelevainen koira ja katson vaan ohjaajaa silmiin"-modeen. Tarhan esteiden kierrot ja portit mentiin kaikki kivasti ja ohjaajakin alkoi vähän rentoutua. Tarhasta poistuminenkin oli hallittu, mutta isommalla pellolla tehdyt pujottelut oli vähän jo säätämistä, kun koira häsäsi niin kovasti...
Saatiin lampaat jopa laidunnusalueellekin kohtalaisen helposti ja ne rauhoittui syömäänkin. Vilkuilin jo tuomaria, että koska antaa luvan jatkaa matkaa ja se oli juuri viheltämässä pilliin, kun lampaat päättikin lähteä lompsimaan kohti laiduntansa. Ei muuta kuin koira hakemaan lampaat takaisin ja taas säädetään ne oikeaan kohtaan ja odotellaan, että rauhoittuvat syömään... Onneksi nyt malttoivat olla sen aikaa rauhassa, että päästiin jatkamaan matkaa suppilolle. Se meni läpikuin vettä vaan! Mä olin asennoitunut hommaan niin, että autan koiraa liikkumalla itse eteenpäin ja otan siitä pistevähennykset, mutta eipäs mun tarvinnutkaan
Kuljetus tarhalle oli kanssa vähän sekava, kun Kami alkoi jo kuumua pitkästä työjaksosta ja pyöri vähän turhan paljon ympäri laumaa. Huomasi kyllä, ettei olla noin pitkää pätkää noin intensiivistä työtä koskaan tehty. Tarhaan takaisin siirtyminen oli vähän kankea, kun lampaat pakkautui portille, enkä meinnannut saada sitä auki, kun se aukesi ulospäin. No väistiväthän mokomat viimein. Häkitys meni oikein kivasti 
Kylläpä oli helpottunut olo homman jälkeen! Ihme kyllä, mutta kertaakaan radan aikana mulle ei tullut sitä normi-paniikkia, että mä olen ihan yksin ja hukassa näiden lampaiden kanssa eikä kukaan neuvo! No ne oli kyllä niin kilttejä lampaita, että se tietty autto. "Rauhoitusalueelta" kun ne karkasi, epäilin jo hetken, ettei Kami saa pysäytettyä niitä ennen laitumen aitaa, mutta onneksi tätä treenattiin Erjan lampaiden kanssa viimeksi ja nyt Kamilla oli rohkeus "Vusssh, hae lampaat"-komennolla oikeasti laittaa hanaa ja pysäyttää elikot!
Loppujen lopuksi saatiin pisteitä 73/100 ja tultiin kolmansiksi! Tuomarin kommentti oli, että koiralta voisi VAATIA vähän enempi... No joo, tässä täytyy nyt löytää se tasapaino, että totellaan kunnolla, mutta samalla paimennetaan. Nythän Kami on saanut vähän vapaammin toimia, ettei jää vaan tokoilemaan. Mia ja Ansa tulivat toisiksi pisteillä 75. Hauskanen kokemus tämäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti