Lauantai-illalla kevyessä vesisateessa käytiin treenaamassa paimennusta maahantuojan eli Erjan ja Tapsan lampailla. Olipahan rankka ja opettavainen kokemus.
Alku oli hieman haastava... Taisin lähteä vähän turhan rehvakkaasti hommiin ja asenteella, että kyllähän ne lampaat kulkee kuten Kaisallakin... No joo, lampaat eivät olleet oikein vieraisiin koiriin tottuneita ja yhdistelmä vieras koira, joka tuppaa lähelle ja vieras ohjaaja sormi suussa aiheutti kohtalaista häslinkiä... Muutaman kerran kun lampaat oli karannut lampolan taakse, laitumen taakse, loikkineet takasin laitumelle ja taas lampolan taa, alkoi ohjaajakin uskoa, että ei tää homma toimi niin kuin ennakkoon luuli.
No asennemuutoksen jälkeen saatiin muodostelma kuriin ja päästiin metsätielle ja suunta metsään. Tiukalla käskytyksellä pysyi koira tarpeeksi etäällä ja lampaat rauhallisina. Kerran ne tosin vielä pääsivät kirmaamaan takaisin pihaan, kun lauma jakaantui kahtia eikä Kami osannut/uskaltanut kaahata porukan eteen pysäyttämään, kun osa oli toisessa suunnassa.
Ja taas uusi marssi metsään. Pikku hiljaa alkoi homma luonnistua ja sitten menikin jo Erjalta hermot mun taukoamattoman käskytyksen kanssa… 
Metsässä pysähdyttiin hengailemaan vähän avoimemmalle paikalle ja lampaat saivat napsia ruohoja ja köpötellä sinne tänne ja Kami piti huolen, että lauma pysyi lähellä. Käskyttämättä! Muutaman kerran lampaat meinasivat lähteä kirmailemaan kotiin päin, mutta nyt Kami oli jo kekannut, että pitää vaan rohkeesti painaa niistä ohi niin kyllä ne kääntymään saa! Oli kyllä hauska katella, kuinka Kami rupesi oikein pohtimaan, että mistä suunnasta kannattaa yksittäistä laumasta erkaantunutta lammasta lähestyä ja kuinka lähelle mennä, se hoiti hommansa niin hienosti ♥ Tehtiin myös vähän puiden välistä kuljettelua metsän puolella, edelleen käskyttämättä ja hyvin meni.
Paluumatkalla saikin taas pitää oikein roimaa etäisyyttä lampaisiin, kun veto kotiinpäin oli kova. Alkumatka mentiin Erja edellä ja me perässä poispäinkuljettaen ja ihan loppu taas tasapainokuljetuksena, tosin lampaat muutaman kerran rynni mun ohi, mutta Kami sai ne hienosti palautettua ruotuun.
Olipas hauskanen harjoitus loppujen lopuksi, alku vaan oli vähän… Nyt vaan tarttis saada ohjaajan käskytystä vähän vähennettyä, kun taukoamattomalla papatuksella, koira jää vaan kuuntelemaan ja katselemaan mua, eikä keskity kunnolla lampaisiin. Suu kiinni ja koiralle työrauha!
Kiitos Erja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti