Tänään oli viimein meidän ekat "viralliset" agitreenit Janitan johdolla. Kyllä tätä on odotettukin! Kami yllätti todella positiivisesti käytöksellään: se ei karkaillut minnekään vaan tökki kiltisti kuonollaan mun jalkaa, että tehtäiskö jotain... Miten se voi hallissa tai treenikentällä olla noin "enkeli" ja sitten normielämässä lenkeillä täysi minisika...
No joo, treeneihin: alkuun jutusteltiin mitä kukakin on tehnyt ja miten. Janitan mielipide kontakteista oli, että kosketusalusta ei olekkaan hyvä, koska häivyttäminen yleensä epäonnistuu (?) ja että nenäkosketus olisi hyvä homma. Mulle se on sinänsä ihan sama, kunhan ne kontaktit toimisi! Jäi vaan mietityttämään toi nenäkosketus: eikö sekin alkuun opeteta jollakin lätkällä, joka sitten joskus häivytetään? Vai miten se opetetaan? Enpä ole asiaan perehtynyt, nyt perehdytään. Kamilla kuitenkin toi kuonolla tökkiminen käy aika sujuvasti...
Ensimmäiseksi otettiin keinuharjoituksia: eka treeni niin että keinu on kiilattu yläasentoon eikä pääse liikkumaan ja Janita piti koirasta kiinni, itse mentiin keinun päähän "stopiksi" ja koira sai juosta kovaa sinne ja pysähtyä hengaileen, syötettiin namia ja käveltiin pois ja tultiin takasi syöttämään. Koira siis odottaa keinun päässä (Janitan pitäessä paikoillaan). Lopuksi nostettiin koira pois. Tämä pari kertaa ja sitten keinun "pamautteluharjoitus". Keinu oli kiilattu niin että alapää on muutaman sentin ylhäällä ja koira sai tulla siitä alhaalta kyytille pamauttamaan keinun alas. Ja pamauksesta isot kehut. No Kami tykkää kolinasta joten mikäs sen mukavampaa, kunhan se akka ohjaksissa (siis tässä tapauksessa minä), ei olisi niin kömpelö... Toi keinutyyli, että juostaan sata lasissa loppuun pamauttamaan keinu alas, kuulostaa musta varsin loistavalta!
Seuraavaksi otettiin hypyillä kääntymistä. Itse mentiin kyykkimään siivekkeen luo ja ohjattiin koira siitä vierestä hypyn yli toiselle puolen "käteen kiinni" eli tarkoitus on opettaa koira hyppäämään niin, että kääntyy hypyllä (heittää peppua) eikä hyppää vaan suoraan ja kauas... Tätä muutaman kerran edestakasin ja sitten niin, että koira laitettiin istumaan hypyn keskikohtaan suoraa ja itse toiselle puolelle blokkaamaan, ettei koira hyppää suoraan vaan kääntyy palkan suuntaan.
Sitten tehtiin vähän ohjausliikkeitä, ensiksi sylikäännöksellä putkeen. Kami muutaman kerran hyppäsi putken yli, kun olin liian lähellä putkea, mutta jos vaan osoitin oikeaan suuntaan niin kyllähän se sinne lähti. Toinen ohjausjutska oli poispäinkäännös. Mulle vähän vaikeempi kun eihän me Retun kanssa tommosia "hienouksia"... Mehän siis mentiin aina vieri vieressä, väliin ehkä valssi ja villinä päivinä takaaleikkaus ;-) Se oli aika hassu fiilis kutsua koiraa liikkelle, kun ei tiedä yhtään mihin suuntaan se lähtee, kun eihän me olla oikeestaan mitään ohajusjuttuja tehty... No Kami säntäsi putkeen näytin mä mitä vaan, että eipä sillä väliä ;-) Ja putken jälkeen vielä jatkettiin pussiin. Vitsit kun mä taas tunsin itseni kömpelöksi, olenkohan mä vielä murrosiässä vai mikä on? Aerobicin tapaisissa jumpissakin menee ihan hyvin niin kauan kun tehdään liikesarjaa vaan jaloilla tai vaan käsillä, mutta annas olla kun ne pitää yhdistää: ei tule mitään! Mä olen motorisesti alikehittynyt. No onneksi on koirakin kömpelö, voin syyttää aina sitä... Tai ainakin toistaiseksi.
Renkaalla otettiin muutama hyppy ja vielä lopuksi kujakepit verkoilla. Kepit oli tosi paljon auki ja koirat sai juosta vaan läpi sata lasissa. Ja Kamihan juoksi kun Janita oli patukan kanssa vastaanottamassa. Meidän pehmeä mokkapatukka on niiin se juttu. Eipä lähde Kamin ajatukset harhailemaan ollenkaan jos patukka on näkösällä. Hyvä homma!
Loppusanat oli, että ei haittaa vaikka koirat menis sinne tai tänne, kunhan ne menee sinne kovaa ja on hauskaa! Tähän tähdätään, vielä kun ohjaaja lakkaa jännittämästä ja toheloimasta. Fyysisestihän noi ei ollut ohjaajalle mitkään rankat treenit kun ei juosta rataa läpi uudestaan ja uudestaan, mutta jotenkin niitä jännitti niin paljon, että treenien jälkeen mä olin ihan loppu! No oli Kamikin sentään aika väsynyt.
Sitten palataan taaksepäin... Prahasta ei tullut nähtyä paljon muuta kuin muutama baari ja oluttuoppi... Kuten on jo aiemminkin porukan kanssa jutusteltu: se on ihan turha tota laumaa kuskata mihinkään ulkomaille. Saman asian ajaisi, että kierrettäisiin bussilla muutama tunti ja mentäis johonkin pirun Mynämotelliin kauhian kaljalastin kanssa, kukaan ei olisi sen enempää fiksumpi tai tyhmempi... Kyseessähän oli siis firman syysretki, viime vuonna oltiin Pietarissa ja sitä ennen Tallinnassa. Joka paikassa vaan baarissa... No hauskaa oli, ei siinä mitään jos joku haluaa kuskata meidät sinne asti juomaan.
Kami ei pahemmin meitä ehtinyt ikävöidä, kun piti keksiä niin paljon kaikkea jäynää "maahantuojalla"... No sitten se onkin taas ollut koko viikon kotona kuin "herranterttunen" ei ole päivisin tehty vissiin mitään muuta kuin nukuttu. No ensi viikolla taas varmaan uudet kujeet täälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti