Kröh ja kröh. Kamilla on sitten kennelyskä. Pahasti se ei yski, sillon vaan kun meinaa innostua niin kröhii limavaahtoa pihalle. Ja vetelee ne sitten naamaansa, jam... Kipiän oloinen se ei ole, ruoka maistuu ja virtaa riittää, toivottavasti menisi tauti nopeasti ohi.
Kennelyskän hoito-ohjeenahan on lepo. Voisko joku kertoa, miten tommosen nuoren koiran saa pidettyä levossa, kun se tuntee olevansa täydessä iskussa (paitsi sillon kun yskii)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti