Helteinen mejä-koe Virttaalla

Huh heijaa, viikonloppu vierähti helteisissä olosuhteissä Auran Nuuskujen mejä-kokeessa Virttaalla. Lauantaina tehtiin jäljet. Jälkien tekoparikseni osui oikein mukava ihminen, tekee päivästä huomattavasti kivemman, kun on hyvä pari! Tehtiin ensiksi hänen voi-luokan jälki ja sitten mun avo-jälki. Metsät oli rapisevan kuivia kangasmetsiä. Yhteensä hommaan meni viitisen tuntia, sitten vielä vähän ruokaa napaan ja nokka kohti kotia.

Sunnuntaina taas aamusti paikalle ja koe alkoi jälkien arvonnalla. Opastettava jälkeni oli tuomariryhmämme ensimmäinen jälki ja Kami jäljeksi osui neljäs jälki. Mukava asetelma: pääsee opastuksen jännityksestä heti eroon ja saa sitten keskittyä omaan suoritukseen. Eikä tarvitse ihan viimeiseksi iltapäivällä enää odottaa omaakaan vuoroaan.

Ennen jälkiä oli kuitenkin se "pahin" osuus: laukauksensieto. Kami oli jo autosta otettaessa aavistuksen epäluuloisen oloinen. Vähän sain sen innostumaan uudesta sorsalelusta (yritin nostaa kierroksia jollain "hienolla"). Olimme toisessa ammuntaryhmässä ja ekan ryhmän laukauksesta Kami vähän hätkähti ja rupesi haluamaan autolle päin... Mutta ei muuta kuin kentällä ja koira kiinni. Kami kävi maahan maate sen näköisenä, että kuolen muuten ihan just. Laukaus oli tällä kertaa vaimeampi kuin viime kokeessa, aika pieni tussahdus. Kami makasi laukauksen jälkeen jonkun aikaa, mutta sitten ilmeisesti muiden koirien mökä rupesi ahistamaan niin, että se hipsi narun pituuden verran poispäin seisoskelemaan. Kuulin tuomarien tässä kohdin toteavan keskenään, että vähän rajatapaus tuo, mutta koska mulle ei tultu mitään sanomaan, vein koiran autoon ja oletin, että läpi päästiin. Tuomari tuli kyydissäni ekalle jäljelle, jonka siis opastin, ja siellä vielä juteltiin tästä laukauksesta. Jos Kami olisi heti laukauksen jälkeen lähtenyt hipsimään, niin olisi luultavasi hylätty, mutta nyt päästettiin nippanappa läpi, kun makasi kuitenkin siinä ensiksi hetken. Kerroin tässä vaiheessa tuomarillekin laukauksen jälkeen tekemästäni päätöksestä, että tämä jää Kamin viimeiseksi kokeeksi, koska se laukaustilanne ahistaa sitä niin paljon. Ja joo, se on siis se tilanne, mikä Kamia ahistaa, ei niinkään ne laukaukset. Onhan se nyt äärimmäisen epäilyttävää joutua kytketyksi keskellä mökääviä mettäkoiria ja vailla mitään funktiota, että miksi siinä ollaan. Epäilen, että Kami olisi yrittänyt lähteä luikkimaan tilanteesta, vaikkei mitään laukausta olisi koskaan ammuttukaan...

Tekemäni avo-jäljen opastus meni ihan ok ja jälki todettiin hyväksi. Huokaus ja helpotus, sitä tehdessä nimittäin ahisti, että saanko ahtaaseen väliin tarpeeksi pitkän jäljen tehtyä ja onko kaato tarpeeksi kaukana lähdöstä. Opastuksen jälkeen juotin Kamille reilusti makuvettä ja käytiin Kamin ja turisti-Lepan kanssa vähän metsässä kävelemässä. Sitten visiitti majalle ja jonkun ajan kuluttua lähdin ajelemaan Kamin jäljen lähtöpaikalle. Sielläkin sain odotella vielä reilut 1,5 h... Vuoroin koiraa juottaen ja vuoroin pissattaen ;) Lämpöä oli reilut 25 astetta eikä tuulen henkäystäkään.

Lopulta saapui tuomari ja päästiin hommiin. Kami oli metsään siirryttäessäkin aavistuksen epäluuloisen oloinen ja sain melkein raahata sitä perässäni. Alkumakaukselta se puolestaan lähti eteenpäin kuin tykinsuusta, se oikeasti ruopi maata, kun mä yritin jarruttaa sitä ihan hiljaiseen vauhtiin ihan alussa, missä saa koiraa vielä opastaa. 10 m kohdalla siirryin liinan päähän ja jarruttelin koiraa funtsien, että yrittääkö se nyt vaan juosta tilannetta karkuun vai jäljestääkö se vaan niin kauhealla innolla. Aloin kuitenkin bongailemaan jälkimerkkejä reitiltämme, joten huokaisin hiljaa helpotuksesta ja jatkoin menoa jarrutellen. Meidän jälki oli aika reilusti avomerkattu, joten sitä tiesi kyllä koko ajan olevansa jäljellä ja mehän muutin mentiin sitä ihan just eikä melkein! Ekalla osuudella tuli tuomarilta kerran kommentti, että askelta voisi vähän lyhentää ja jarruteltiin siis vielä lisää, kämmen-parka huusi kuolemaa liinaan hirtettynä... Ekalla kulmalla Kami nuuhki vähän makausta ja jatkoi matkaa. Toinen osuus oli todella pitkä, mutta ihan jälkimerkkejä pitkin kuljettiin. Tokaa makausta nuuhkittiin vähän enempi ja haettiin kulman jatkoa pienellä lenkillä. Löytyi kuitenkin uusi suunta ihan hyvin ja matka jatkui, tässä vaiheessa alkoi vauhtikin olla jo vähän rauhallisempi. Jossain vaiheessa huomasin, että edessä alkaa jo näkyä kantatie 41 eli kaadolle pitäisi saapua hyvinkin pian. Ja siinä vaiheessa Kami lähtikin yhtäkkiä vasemmalle harhailemaan, argh! Kirosin jo hiljaa mielessäni, että löydä nyt koira-hyvä takaisin jäljelle, ei voida enää näin lopussa mokata! No aika nopeesti Kami kääntyikin takaisinpäin ja löysi taas jäljen, jes! Muutama kymmenen metriä vielä jälkeä ja se oli kaadolla! Siihen se pysähtyi ensiksi hetkeksi läähättämään ja sitten otti sorkan ja vei sen varjoon, johon lysähti huohottamaan. Oli se vaan poikki!

Autolle oli matkaa reilu 600 m eikä koira olisi millään jaksanut kulkea, yritti etsiä vettä ojista, mutta nekin oli rutikuivat.Oma fiilis oli huipussa, Kami veti jäljen ihan uskomattomalla tarmolla siinä helteessä ja ilman yhtäkään lisäkäskyä. Mun ei tarvinnut kuin jarrutella menoa ja ihastella vastaantulevia jälkimerkkejä :D Autolle palatessa oli seuraavalle jäljelle menijätkin vähän ihmeissään, että mites me niin nopeesti takaisin palattiin, no hei, sehän on nopeuslaji! ;) Autolla Kami lotkotti vettä minkä läähättämiseltään pystyi ja sitten palattiin majalle. Siellä vähän lisää vettä, koirien pissatus ja itselle ruokaa naamaan, kyllä maistui! Ruuan jälkeen lähdettiin yhden lapukkaihmisen kanssa läheiselle lammelle tappamaan aikaa ja koirat saivat puljata vedessä. Kami ja labbis uivat, Ledi ja me ihmiset kahlailtiin. Olipas hyvä fiilis!

Vaikka lammella oltiin aika kauan niin silti sai majallakin vielä odotella jokusen tunnin. Lopulta saapui viimeinenkin tuomari majalle ja viimeisen jäljen opas purettuaan jäljen ja päästiin palkintojen jakoon. Kami oli kymmenestä avo-luokan koirasta paras pistein 47/50. Tällä sai 1-tuloksen ja Suomen ensimmäisenä kelpinä oikeuden voi-luokkaan! Tuomarin kirjoittama arvostelu näytti tältä:
"Ohjattu lähtö, josta Kami lähtee itsenäiseen, innokkaaseen, pääasiassa maavainuiseen jäljestykseen. Koko jäljellä vain yksi tarkistuslenkki viimeisellä osuudella ja pari pientä tarkistuspistoa. Kulmat hyvin, jälkimmäisellä suunnan tarkistus, makaukset nuuhkaisten selvästi. Kaadolle tuli suoraan, nuoli ja nuuhki."

Tuomarikin tuli vielä lopussa toteamaan, että kannattaisi harkita vielä, että lopettaako sittenkään tähän :D No mutta oli se kyllä hieno jäljestyskin, mä olen siitä eri-ylpeä!

Kotimatkalla poikkesin hakemaan Kaisalta meille vähän karitsan lihoja ja samalla tehtiin nopea testi: Kami pääsi paimentamaan pässejä Kaisan ampuessa sille kolmasti. Vilkaisi kyllä laukauksesta Kaisaa, mutta jatkoi hommia. Ei se ole siis niinkään se ääni vaan se tilanne. Samalla ideoitiin Kamille hommaan missio ja treenisuunnitelma, vielä kun saisi jostain semmosen perhanan starttipistoolin!