Viikonloppu Alpeilla

Torstaina luovutin koirat jälleen kerran Millan ja Mikan huomaan ja lensin Saksaan Lassea moikkaamaan. Perjantaina Lasse oli aamupäivän töissä, joten mun oli ajatus mennä tsekkailemaan Augsburgin joulumarkkinoita ja muuta menoa. Lähtöä hieman hankaloitti se, että Lasse oli lukinnut aamulla töihin lähtiessään asunnon oven ja sitä ei saa sisäpuoleltakaan auki muuta kuin avaimella... Hetken ikkunalla roikuttuani sattui vuokraisäntä pihalle ja sain hänet avaamaan mulle oven :)

Iltapäivällä kun Lasse oli päässyt töistä, suunnattiin Mondeon nokka kohti Garmisch-Partenkircheniä. Semmonen puolitoista tuntia sinne taisi ajella. Majatalomme Alpenkranz löytyi ongelmitta, ei muuta kuin kamat huoneeseen (jonka parvekkeelta oli muuten kivat vuorinäkymät) ja kaupunkia tsekkailemaan. Ja olihan siinä katseltavaa: kauniita alppitaloja ja joka puolella kaupungin ympärillä kohosivat jylhät vuoret.

Kaupungin liikkeet tuntuivat kaikki olevan muotivaatekauppoja/lasketteluvarustekauppoja. Shoppailtua ei siis pahemmin tullut kuin Glühweinia. Ja syömässä toki piti käydä. Ähkyyn asti.

Lauantai valkeni sateisena ja sumuisena. Lähdettiin heti aamupalan jälkeen ajelemaan kohti "Ruususen linnaa" eli Schloss Neuschwansteinia. Muiden turistien mukana tallusteltiin pari kilometriä tietä ylös linnalle. Hetkittäin linnaa ei tahtonut näkyä ollenkaan sumun takia, välillä se taas oli ihan kirkkaasti nähtävillä.

Paremmin linnan olisi tainnut nähdä joltain viereiseltä vuorelta, linnan juurelta katsoessa ei tullut sen koko oikein esiin. Paremman kuvan linnasta saa esim. täältä. Linnalta jatkettiin matkaan Oberstdorfiin ja majatalo Birkenhofiin. Kamat taas sisälle ja kaupungille ruokaa metsästämään. Oberissa oli jonkun sortin pyhä, joten kaupat oli harmittavasti kaikki kiinni. Muutamaa turistipuotia lukuunottamatta. Vesisadekin vähän vei hohtoa kylältä. Loistava ravintola kuitenkin löytyi ja sain elämäni parhaan wwienerschnitzelin!

Sunnuntai valkeni taas kirkkaampana ja ajeltiin takaisin Garmischiin. Tai oikeastaan sen ohi Eibseelle, josta pääsee gondolihissillä Saksan korkeimmalle huipulle Zugspitzelle (2 962 m). Ajomatkalla Garmischiin oli paikka paikoin kauhiat sumut, mutta Eibseellä onneksi se oli jo aika hyvin hajonnut ja vuoren laella näkyvyyttä olikin jo 200 km. Huikaisevat maisemat! Vuoria vuorten perään. Ja laaksoja, joista osa sumua täynnä ja osassa taas näkyi kylät kauniisti.

Matkalla huipulle, huimaa...

Ja huipulla!

Kalbschnitzelit vedettiin naamaan kera weissbierin, ai jai kun oli hyvää :)

Vuorivisiitin jälkeen olikin taas aika palata Friedbergiin ja maanantai-aamuna koneeseen ja takaisin mustaan Suomeen. Lassekin oli ystävällisesti jättänyt oven lukitsematta, helpotti paluumatkalle pääsyä...