Kami on harrastustensa (agility, paimennus, toko) parissa hyvin Tosikko. Siellä ei ole aikaa seurustella tai hassutella, siellä tehdään Töitä. Agilityssa tärkeintä on vauhti, täysillä meno, ei suinkaan se, että tekeekö oikein. Kunhan mennään kovaa. Toki Kami on hyvin kuuliainen ja seuraa ohjausta hyvin, mutta niistä rimoista nyt ei niin tarvii välittää. Kunhan mennään kovaa.
Ledi puolestaan on vähän semmonen "pikku piipertäjä", menee vauhdilla joo, mutta haluaa tehdä oikein ja olla kiltti. Ihanan kevyt ja terapeuttinen ohjata tuon vouhon vastapainoksi.
Kamin "putkiaivoisuus" tuo lajeihin omat haasteensa. Kun se on oppinut jonkun asian, se tekee sen aina samalla tavalla. Jos se on opittu oikein, se tehdään kuta kuinkin aina oikein, jos se on oppinut sen "väärin" niin sitäkään kaavaa ei tahdo saada millään rikottua, se tehdään aina samalla tavalla väärin. Jos Kami on päättänyt, että tekee jonkun asian just näin niin se kanssa tekee.
Toisaalta esim. tokossa liikkeistä jäävät on ollut helppo opettaa, Kami pysähtyy asentoon mihin käsketään eikä sitä sen jälkeen haittaa mitä ohjaaja tekee, se jököttää asennossaan. Senkus menet sen taakse tai heität volttia, Kami pysyy sijoillaan. Ledin kanssa näihin kestoihin joutuu paneutumaan ihan eri tavalla. Toisaalta se on taas niin kiltti ja nöyrä, että tahtoo tässäkin tehdä oikein ja miellyttää, joten asioiden opettaminen ja viilaaminen on suht helppoa.
Vieraista ihmisistä Kami ei pahemmin välitä. Omat ihmiset on rakkaita, tutut ihan jees, vieraat on ihan turhia. Ledi puolestaan on onnellinen pikku pölhö, joka rakastaa kaikkia. Varsinkin iltaisin tai aamuisin olohuoneen lattialla istuessa, tahtoo Kami tulla ihan lähellä. Ihan ihan lähelle, mielellään ihon alle asti. Ledi puolestaan tahtoo häslätä. Yöt se kyllä nukkuisi vieressä hipi hiljaa, jos vaan saisi. Meillä tosin koirat ei pääse makuuhuoneeseen. Kami ei öisin taas välitä läheisyydestä, se haluaa nukkua omassa petissään ja tulla sitten aamulla halimaan.
Arkiaamuisin koirat ei edes silmiään taida avata, kun Lasse lähtee ensimmäisenä töihin, mun herätessä ne löntöstelee ulko-ovelle ja lähdetään lenkille. Viikonloppuisin on eri meininki. Kami änkeää syliin lähelle, Ledistä puolestaan kuuluu "är-rän-rän-rän-rää", kuin moottori starttaisi, ja se viuhtoo ja heiluu joka suuntaan korvat luimussa ja mekkaloi.
Nenän käytössä huomaa kanssa pojissa eron. Piilotettua keppiä Kami etsii kauhealla vouhotuksella ja tohinalla, häntä pyörien. Kyllä se sen aina löytää eikä anna periksi, mutta hetki menee, että se vaihtaa vouhotuksesta haistelemiseen. Ledi, pikku professori, puolestaan lähtee heti nenä maassa tarkasti tutkimaan mistä haju tulee.
Vieraiden koirien kanssa molemmat tulevat hyvin toimeen. Muutamien tuttujen kelpie-urosten kanssa Kami vähän jäykistelee, mutta pystyy lenkkeilemään vapaana ihan hyvin. Tutussa porukassa molemmat intoutuvat riehumaan, vieraammassa Ledi yleensä pysyttelee vähän kauempana, kun ei oikein tohdi ehkä tehdä tuttavuutta, Kami keskittyy omiin juttuihinsa. Vähän jänniä, mutta kivoja, tuttuja Ledi lähestyy kiemurrellen korvat luimussa nenä ja perse edellä samaan aikaan :D
Hyvää Syntymäpäivää pojat! Kaksi erilaista kelpiäni. Tosikko työmies Kami sekä aina iloinen pöljäke Ledi. Toivottavasti saadaan juhlia vielä monia synttäreitä tulevaisuudessa.
Onnea pojille! :)
VastaaPoistaOnnea pojat!
VastaaPoistaIhana kuvaus molemmista!