Agirotu 2010

Agirotu 2010 takana. Viikonloppu täynnä aksaa, aurinkoa, aksaa aurinkoa, lisää aksaa ja liikaa aurinkoa...

Perjantaina lähdettiin puoliltapäivin matkaan. Volvo oli tupaten täynnä, kun siellä oli meidän iso teltta päiväteltaksi, koiralle häkki, ATT:n ajanottolaitteiden näyttötaulu ja tolpat kisalainaan. Ja tajuton määrä muuta roinaa... Mahtui sinne juuri koirakin mukaan, bongaa vaikka kuvasta:

 ATT:n laitteet lupauduin ottamaan kyytiin, koska laskeskelin, että sillä varjolla päästään ajamaan kisapaikalla kentälle asti ja säästytään teltan, häkkien yms. raijaamiselta. Ja täydellinen rikos onnistui! Sinne vaan kentälle asti ja ah, kuinka kätsysti oli kamat kisapaikalla... Teltta pystyyn eturiviin Mian teltan viereen ja alettiin oottelemaan starttivuoroja. Mian, Katjan ja Karoliinan startit maxi3-luokassa kateltiin ja ehdittiin käydä majapaikassamme veljeni luona Tesomassa syömässäkin. Meidän rataantutustuminen oli vasta klo 20:27 tai jotain. Radalla eka rima tuli alas, mutta muuten ihan jees suoritus. Ehdinpä jopa kuuntelemaan selostajan kommentteja vauhdikkaasta koirasta ja loppukaneettina tuli, että siinäpä terävän oloinen kaveri. :D Mahtokohan se tarkoittaa älyllisesti terävää vai fyysisesti? Pöhelö ja löysähän se on ;)

Kami otti illalla ilon irti Tesomassa vallitsevasta laista, jonka mukaan koirat saavat tulla sohvalle. Kotona kun ei raukka pääse.

Lauantaina saavuttiin kisapaikalle joskus ennen yhdeksään, eka rataantutustuminen oli joskus vähän jälkeen yhdeksän. Pari rimaa tuli taas alas, niistä 10 rv. Lisäksi pituutta vähän ropisteltiin tassuilla ja A:lle taisi hypätä aika korkeelle, mutta niistä ei annettu virheitä. Lopputuloksissa olimme sijalla 10 (ja nopein suoritusaika) ja koska tältä radalta 15 parasta päästi avoimen SM-kisan finaaliin, oli meillekin siis finaalipaikka selvä.

Ennen finaalia oli kuitenkin iltapäivällä vielä toinen virallinen kisa ja siitä otettiinkin sitten nollavoitto ja menolippu 3-luokkaan! Kylläpäs tuntui makoisalta tommosessa tapahtumassa ottaa ykkössija!

Sitten taas odoteltiin teltan varjossa finaalia. Minejä ja medejä ei jaksanut mennä katsomaan, kun halusi vaan istua varjossa... Rataantutustumisessa mua alkoi hymyilyttää, kun huomasinhan, että hei mähän huidon täällä menemään kaikkien Suomen huippujen joukossa... Helle oli ehkä vähän pehmittänyt jo päätä... Kohtalaisen haastavalta finaalirata tuntui, mutta pahemmin ei jännittänyt kuitenkaan vaikka oli iso yleisökin paikalla, kun samaan aikaan ei muilla radoilla kisattu.

Alku meni tosi kivasti, mutta sitten puomin jälkeen karkasi koira hyppysistä ja sitten menikin ihan läskiksi. Mutta ihan kivasti Kami hyppäsi 65 cm hyppyjä vaikka päivä oli varmasti jo verottanut senkin energiaa kohtalaisesti... Ohjaaja ainakin oli ihan puhki. Kisasuoritus löytyy Royal Caninin sivuilta: http://www.royalcanin.fi/agilityn-agirotu-2-47-yloejaervi Valkkaa sarjaksi maxi ja lähdöksi 12 Kami.

Kyllä maistui suihku päivän jälkeen ja sopivasti tulinen meksikolais-ruoka kera kylmän Coronan Tesoman Pesossa. Ainoastaan koko päivän haaveilemani mansikkamargarita jäi uupumaan, kun ei ravintolassa ollut mansikoita! Kami harrasta iltajumppaa vielä varjonyrkkeilyn merkeissä:

Sunnuntaina oli sitten vuorossa vielä kaksi epävirallista starttia: open class-tasoituskisa ja joukkuekisa. Me aloitimme open class -radalla, joka on siis etukäteen julkaistu rata ja kisoissa rataantutustumisaika on vain 1 minuutti. Kaikki luokat kisaavat samalla radalla, 1- ja 2-luokkalaiset saavat aikatasoitusta. Alussa oli niin innoissani siitä, että sain koiran hyvin ekaan putkeen, että lähdin itse jo liikkumaan kohti puomia, meinaten unohtaa pari hyppyä välistä. Kuningaspelastuksella sain Kamin kuitenkin suorittamaan ne. Muuten tehtiin hyvää rataa, mutta toisessa päässä jäin hetkeksi varmistamaan, että koira hyppää renkaan oikein ja samassa livahtikin koira jo väärään päähän putkea. Se siitä.

Onneksi Mia ja Ansa tekivät hienon nollan ja sijoittuivat neljänsiksi!

Joukkuekisaan otimme osaa Nallikallion Rallitalli-joukkueessa johon kuuluivat Mia & Ansa, Karoliina & Kaapo, me sekä Tapsa ja Pinko. Mä kämmäsin lähdön ihan totaalisesti, kun Kaapo tulikin pari viimeistä estettä odotettua nopeammin ja yritin saada Kamia istumaan liikkuen itse jo radalle päin ja toinen meinasi tulla mukaan ja meinasi ettei tulekkaan ja aikaa paloi... Lisäksi alussa häsäsin yhden takaakierron läskiksi. Sen jälkeen päästiin oikeasti vauhtiin ja loppurata meni ihan kivasti. Joukkuekisan aloitus on kyllä haastava, kun ohjaajakaan ei saa mennä radalle ennenkuin edellinen ohjaaja on poistunut, mutta kuitenkin aika tikittää koko ajan... Video joukkueradasta tullee myöhemmin.

Kertakaikkiaan mahtava viikonloppu hyvässä seurassa ja paahtavassa auringossa. Vaan kyllä oli mukava palata kotiinkin ja päästä suihkuun! Polvitaipeet on törkeän palaneet, koira onnellisen väsynyt ja oma mieli hyvä kolmosiin nousun johdosta!