Tiistaina paimennuksessa otettiin pientä "kurinpalautusta" ja juoksutusraipan avulla huolehdittiin, että etäisyys pidetään. Prkle. Ja tiedoksi, sillä raipalla ei suinkaan koiraa ruomita, vaan pelkkä ilman/maan pamauttelu sai kyllä koiran ottamaan etäisyyttä.
Oikein hyvä treeni meille tähän hetkeen, viime aikoina kun Kami on ruvennut tuppaamaan niin pirun lähelle. Työstettiin kaarta ohjaajasta vasemmalla noin "klo yhdeksään" ja oikealle "klo kolmeen". Ja kyseisissä pisteissä maahan. Yhtään ei saanut liikkua lähemmäs laumaan vaan etäisyys piti pysyä ja aika hyvin pysyikin, kun olin muutaman raipan läiskäytyksen antanut kuulua.
Eilen ja tänään Kami on säikäytellyt meitä koipiensa kanssa... Eilen raksalla tulivat kaverit käymään ja Kami paini Kamu-kultsun kanssa pihalla. Onnistui sitten kaatumaan kyljelleen päin kiveä niin, että tömäys kuului ja seuraavaksi kuului viuviuviu ja koira konkkasi kolmella jalalla roikottaen vasenta etukoipea todella oudon näköisesti. Mä olin jo ihan varma, että siltä on koko jalka sijoiltaan, mutta vissiin se kivi vaan oli ikävästi osunut lapaan, kun hetken kuluttua alkoi jo varaamaan jalalle ja vähän ajan päästä kulki ihan normaalisti, huh.
Tänä aamuna oli vuorossa oikea etukoipi: aamulenkillä heinikosta tullessa rupesi nuolemaan etutassua ja ontumaan pikkasen. Kotona alkoi tassun hysteerinen nuoleminen ja sätkiminen. Kun tassua yritti tutkia, yritti koira samaan aikaa kiivetä seinälle, hypätä syliin ja ryömiä pöydän alle. Ja tassu sätki ihan ihmeellisesti. Varpaiden välistä aristi kovasti, mutta mitään siellä ei näkynyt. Lopulta laitoin kylmäkääreen tassun ympärille ja istuskeltiin lattialla varmaan puolituntia-kolme varttia ja alkoi koira rauhoittua. Oiskohan se sitten ollut ampiaisen pistos varpaan väliin? Ja kenties jäänyt vielä piikkikin sinne kiusaamaan, kun tuntui, että siellä jotain kamalaa on. Toivottavasti tämä nyt oli tällä kertaa kuitenkin tässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti