Ninja-pentunen on edelleen ollut oikein kiltti ja hauska pentu. Heili-mutsi puolestaan eilen illalla päätti, että hän on kotiutunut eikä tartte enää olla vieraskorea. Kamin kanssa illalla painivat ja yhtäkkiä me huomattiin, että leikki olikin vaihtunut kuvioksi, jossa Kami makasi selällään uskaltamatta liikahtaa ja Heili seisoi päällä tuijottaen ja irvistellen. Se leikki lopetettiin sitten sanallisesti, mitä lie pomotusta moinen... Ulkona leikkivät edelleen kyllä kivasti. Ja Kami ja Ninja puolestaan ovat intoutuneet sisällä painimaan.
Viime yökin oli vähän levoton. Eka yö oli ihan hiljainen, mutta viime yönä Heili totesi, että taloa pitää vahtia ja olemattomille äänille pöhistä. Ja yölliseen haukahdukseenhan herää aina koko lauma... Ja pari kertaa rähähdettiin Kamille, joka vissiin kulki liian läheltä nukkuvaa Heiliä. Ja Kami on vähän reppana, kun ei ole kotona tottunut moisiin komenteluihin.
On tämmönen lauman äkkimuutos yhdestä kolmeen vähän näköjään jänskää. Yksi hoitokoira on ihan ok, mutta kaksi kerralla taitaa yksineläjä-Kamille olla liikaa. Ainakin alkuun.
Mutta toi pennun helppous ihmetyttää. Ja ulkona kun koko kolmikko painaa menemään tuhatta ja sataa, niin on se vaan kivaa katsottavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti