Varsinkaan kun Entti-poika tuli käymään. Saivat vähän riehua ulkona pehmeässä lumessa (jota on tullut muuten aika paljon...), jalka suojattuna tottakai. Kai hyvä mieli on osa paranemista? Yhtään Kami ei kyllä onnu. Ja sisällä ne painit vasta jatkuikin. Kuinka voikaan olla isä ja poika niin saman oloisia?! Koko ajan sai oikein kunnolla kattoa, että kumpi on kumpi, kun liikkeet ja eleetkin oli niin samat. Ja voi pojat kyllä oli kaverilla hauskaa. Ja omistajilla sitä katsoessa...
Tötteröä en ole Kamilla pitänyt kuin yöllä ja lähinnä totuttelumielessä. Ei sillä ole ollut tarvetta sidetää nyhtää. Yksin ollessa se tietty täytyy varmuudeksi laittaa ja yöksi varmaankin. Viime yö nukuttiin ihan rauhassa vierekkäin olkkarin lattialla. Muutaman kerran koira itkeskeli, mutta rauhottui rapsutuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti