Operaatio tömps-tömps

Kamiahan on pennusta asti ahdistanut tömps-tömps-ääni, joka kuuluu kun auto menee junanradan yli tahi sillalle. Ääniarkahan se ei yleisesti ottaen ole, naulapyssyn pauke, ukkonen, ilotulitteet tai laukaukset ei hetkauta ollenkaan. Mutta tömps-tömps saa sen ihan lukkoon. Voiskohan tämä olla peruja pitkästä lentomatkasta Suomeen?

Kesällä käytiin muutamaan otteeseen Särkänsaaressa uimassa ja sinne kuuluu hyvin yläpuolella kulkevalta sillalta se tömps-tömps, kun autot ajaa sen metallilistan yli sillalle. Ja koira meni aivan lukkoon. :( Se yritti vaan koko ajan valua pois paikalta. Jos sitä oikein tsemppas ja hetsas, se kykeni esim. juoksemaan kepin perään, mutta heti kun toiminta loppui, se valui kaislikkoon ahdistelemaan. Mä uskon, että jos saareen olisi saanut lampaita tai aksa-esteet, se olisi kyennyt pääsemään äänistä yli, mutta mikään muu ei saa sitä tarpeeksi kiihkoisaksi.

Tänään aloitin vielä viimeisen yrityksen äänelle siedätykseen. Nami ja naksu taskuun ja kohti junanrataa. Ajatuksena oli jäädä ensiksi sinne rajamaille, missä se ei vielä ahdistu, mutta SE ääni kuuluu jotenkuten. Harmi vaan, että tuuli radalle päin ja lisäksi radan vieressä porattiin kalliota, niin ääni hukkui muuhun meluun, enkä päässyt naksuttelemaan ääntä. Naksuttelin sitten katsekontaktia ja sitä, että koira oli suht rentona. Pikkuhiljaa siirryttiin jo sille etäisyydelle, että mäkin kuulin sen äänen ja pääsin naksuttelemaan jokaisesta tömpsähdyksestä. Uutta aikaisempiin kokeiluihin (edellinen varmaan vuosi sitten) oli se, että Kami kykeni syömään! On se siis vähän henkisesti ehkä kasvanut. Mitään mullistavaa ei tämä yksi kerta vielä tietenkään aiheuttanut, mutta ehkä hyvä alku. Ensi kerta täytyy ajoittaa illansuuhun, että liikennettä olisi vähän vähemmän, jolloin pystyy paremmin naksauttamaan joka kerta kun auto menee ja toisaalta äänet ei huku muuhun meluun.

Saas nähdä onko operaatiosta mitään apua vai käykö niin, että koiraa rupeaa ahdistamaan vaan enemmän... No onneksi kohta muutetaan pois junanradan läheltä ;p

Ahdistavan treenin vastapainoksi Kami pääsi aksaamaan. Se meni ekan radan niin sikahienosti nollana läpi, että mä olin ihan äimistynyt! Radalla oli kaksi kunnon irtoamissuoraa ja Kami irtosi hienosti yhtään mua katselematta ja kykeni vielä suoran jälkeen kääntymäänkin. Ja kepeiltä oli 180 asteen poispäinkäännös ja hyppy ohjaajan jäädessä keppien toiselle puolen, sekin meni joka kerta oikein. Lopuksi muisteltiin pikkasen keinun ylösmenokontaktia. Hyvä treeni ja nyt eilinen äärimmäisen-tylsistynyt-raksa-kelpie on taas tyytyväinen-kelpie.