Raksalla ollaan edellee näperretty ulkoverhoilun nikkaroinnin ja maalauksen sekä räystäiden harvalautojen parissa. Tuli siinä kikertäessä mieleen, että jos meillä olisi perus-suorakaiteen mallinen talo, olisi meillä 6 lapetta, joihin pitää räystäslauteet nikkaroida, mutta meilläpäs onkin meidän mallinen talo ja niitä lappeita on 15! Onneksi 10 on jo laudoitettu ja siinä taisi olla jo ne haastavimmat kikkailut mukana.
Kylppäri ja sauna ovat saanut jo lattialaatoituksenkin. Niin myös kodinhoitohuone, tosin väärän värisellä saumalla... Tässä kuitenkin vilaus kylppäristä.
Takka sai kanssa luukkunsa ja on valmis! Edelliset kaksi yötä oltiinkin raksalla yötä ja takkatuli loimusi illalla...
Lauantainakin oli meillä vuorossa aksaa (aamuraksauksen jälkeen). Radan kimurantit kohdat meille oli keppejä edeltävä hyppy, jota Kami ei tahtonut nähdä, kun oli niin kova kiire kepeille. Näitä toistoja tuli x kappaletta:
Ohjaustyyliä vaihtamalla alkoi se hyppykin löytyä ja seuraavaksi sitten pähkäiltiin miten putken jälkeisen pituus-muuri-hyppy suoran (pitkillä väleillä!) saa suoritettua:
Mutta löytyhän sekin sieltä!
Koska aikaa oli, mentiin vielä nopea toinen kierros, jossa putki vaihdettiin A:ksi ja Tapsa ja minä vaihdettiin koiria huvittelumielessä. Kamin mielestä oli paljon helpompi kääntyä Tapsasta poispäin kuin tulla pyörityksiin mukaan, joten Tapsa sulavasti vaihtoi ohjauksen "peilikuvaksi" ja ohjaili käännökset poispäin kääntäen ja takaaleikkauksilla :D Ihan normiraivolla ja vauhdilla Kami ei rataa vieraan ohjaajan kanssa tehnyt, mutta ihan kivasti kuitenkin. Ja kepit sekä A:n kontakti oli hienot vieraankin kanssa.
Minä puolestani menin sitten Pinkon kanssa. Pinko oli vissiin sopivasti väsynyt, koska pysyi hyvin hyppysissä. Sain senkin ekalla kerralla missaamaan keppejä edeltävän hypyn ja seuraavaksi keskusteltiin A:n alastulolle pysähtymisestä, mutta muuten meni ihan kivasti!
Lopuksi Kami pääsi vielä Lassenkin kanssa radalle, aksata kun ei voi koskaan liikaa...
Aksakentältä siirryttiin sitten Kaisan luo "leiriolympialaisiin". Kami osallistui Nallikallion joukkueen edustajana esine-etsintään, jossa ohjaajalla ja koiralla oli 2 min aikaa etsiä esineitä tarhasta. Yhteensä esineitä oli 12 ja me ehdittiin kerätä 11, Kami oli oikein hyvä apulainen! Kahtatoista esinettä ei ehtinyt kukaan löytää. Viestiradallekin Kami pääsi, parinamme oli Karoliina ja Kaapo ja senkin tiimimme voitti parhaalla ajalla. Viehejuoksuun pääsi osallistumaan joukkueen kaikki koirat. Kami juoksi ihan kivasti, lopussa tosin aavistuksen hidasti. Entti-poika paineli menemään ihan raivolla, ihana ♥. Viimeisenä lajina oli pantomiimi, jossa Mia pääsi puolestaan loistamaan. Olympialaisten jälkeen mentiin vielä saunaa ja uimaan ja kotio taidettiin tulla joskus puolen yön jälkeen. Oli kohtalaisen väsynyt koira mukana...
Sunnuntaina oli vuorossa taas paimennusta. Aamupäivän treeneissä tehtiin perusradan häkkiä sekä poispäin ajoa. Ihan kohtuu suoritus.
Iltapäivällä tehtiin pitkät kuljetukset, menomatka poispäin ajoa, paluu tasapainossa kunnon etäisyydestä huolehtien! Poispäin ajoa ei tahdottu saada alkuun ollenkaan, mä olin koko ajan sitä mieltä, että kun lampaat hiukankin liikkuu ripeämmin varikon suuntaan niin ne on karkausaikeissa ja laitoin Kamin pysäyttämään ne. Kaisa tosin totesi treenin jälkeen, ettei ne ollut vielä mihinkään lähdössä, olisi pitänyt jatkaa vaan... No jonkun matkaa takkuiltiin eteenpäin ja sitten laitettiin "ankkuri" kulkemaan lampaitten edessä, jotta ne liikkuivat vähän tasaisemmin ja alkoi sujua. Ehkä me joskus vielä toikin taiteenlaji opitaan... Poispäin ajossa muistutin Kamia pari kertaa kunnon raipalla maahanlätkäsyllä, että etäisyys olisi kiva juttu ja johan alkoi koira keskittymään kauempana pysymiseen!
Olipas kiva (ja rankka) neljä päivää. Ihana turista kelpie-ihmisten kanssa oikein urakalla ja koirakin sai viimein kaipaamiaan aktiivi-päiviä... Kiitos kaikille!
Kamin vuoden parhaat päivät on nyt: 4 päivää treenausta!
Eilen paimennettiin. Aamupäivällä haettiin kaariin etäisyyttä Uotilan Jennin opastuksella. Vahvaa painetta käyttäen Kami teki oikein kivat kaaret.
Iltapäivällä tehtiin Paimenkoirayhdistyksen 1-luokan rataa. Lampailla oli KOVA veto varikolle ja karkauksia sattui itse kullekin. Kamille tuli vähän tahmea alku, kun lampaat ei tahtonut pysyä aloillaan, joten jouduin vähän pikasesti lähettämään hakuun. Kaari oli ihan jees, mutta ei tahtonut saada lampaita Miasta irti. Mia ja Ansa olivat siis tolppakoirakkona. No saatiin ne lampaat liikkeelle, poispäin ajo ei onnistunut, joten hetken vekslaamisen jälkeen vaihdettiin tasapainossa kuljetukseen. Nurkassa lähimpänä varikkoa Kami sitten teki taas mokansa ja puski liian lähelle laumaa, jolloin yksi lambi jäi jälkeen ja lähti kohti varikkoa ja siinä häsellyksessä sitten menetettiin koko lauma. Se siitä radasta.
Oman radan jälkeen siirryttiin Mian ja Ansan kaveriksi varikko/tolppakoiriksi ja se osoittautuikin ehkä opettavaisimmaksi kokemukseksi ikinä. Lampaita karkasi varikolle vähän väliä ja niitä oli tosi vaikea saada irti varikon edessä olevan pikkuhäkin reunoista. Muutaman kerran jälkeen hokattiin taktiikka ja alkoi homma sujua. Mutta rankkaa se oli!
Tänään oli vuorossa aksaa (puolen päivän raksauksen jälkeen). Koutsina oli Anttilan Miia ja kenttä oli sopivasti rannassa, jossa pystyi koiria uittamaan eli ennen rataa uimaan, radan jälkeen uimaan, hetken päästä taas uimaan... Nastaa! Rata oli aika kiva, muutama kinkkisempi kohta, mutta ei mitään mahdottomia. Ja sitten mentiin rataa toisinpäin ja se oli vielä helpompi.
Paimennuksessa kokeiltiin ekaa kertaa jakoa. Kaisa jeesasi meitä ekakertalaisia pitämällä yhä lammasta aina kiinni ja mä yritin tehdä viiden pässin laumaan rakoa, että jäisi kaksi toiselle ja kolme toiselle puolelle ja sitten piti saada koira siihen rakoon ja poispäin ajona saada osa laumasta irti ja hallintaan. Vaikiaa oli! Kamilla oli viime kertaisesta kaislikkopaimennuksesta iskostunut idea, että kannattaa aina aloittaa homma tekemällä kunnon loikka kohti laumaa ja se vähän hankaloitti hommaa, kun tarkoitus olisi saada koira hitaasti ja rauhallisesti luokse keskelle laumaa... Huoh. No taidettiin me kaksi onnistumista saada aikaan. Ja yrityksiä oli lukemattomia...
Lisäksi tehtiin pari hakua tolpalta, tolpan kierto ja lauman kuljetus takaisin poispäinajona. Kami teki molempiin suuntiin yllättävän hyvät hakukaaret, mutta se poispäinajo olikin sitten vähän takkuista...
Aksassa tehtiin rataa, jossa kohta 7-20 oli Agirodun Open SM-finaaliradalta:
Kami teki yllättävän hyvät kontaktit puomilla vaikka itse jättäydyin jälkeen. Kerran jopa todella hyvän! Suoralla 8-11 ei auttanut muuta kuin juosta kovin ja toivoa, että koira hyppää ysin, jos yritin räpeltää jotain, mentiin ysin sijaan putkeen... 8 ja 9 oli tosin vähän käännetty, ei siis ihan suorassa linjassa kuten kuvassa. Pituuden ohjasin taas ulkopuolelta, jolloin koiran oli helpompi löytää keppien aloitus. Aika jees menoa!
Nyt ollaan "rauhoitettu" talo laatoittajan työmaaksi ja siirrytty ulkohommiin. Toisin sanoen laitettu seinään panelia, maalattu sitä ja ammuskeltu räsytäslautoja paikalleen. Kyllä muuttuu talon ulkonäkö! Kauhean hauskaa hommaa ei ole killua korkealla telineillä, pinnistää räystäslautaa paikalleen ja samalla pitää huoli, ettei vaan horjahda... Mutta julkisivuista ehkä se hankalin on nyt kokonaan verhoiltu, maalattu ja räystäslaudoitettu, jes!
Äitee oli meillä kolme päivää raksaorjana ja maalasi aimo kasan räystäslautoja, joten nyt meillä riittää niitä pitkäksi aikaa paikalleen laitettaviksi.
Eilen oli lennokas päivä... Puoli kahdeksan maissa töihin, sieltä puolen päivän aikaan raksalle, sieltä paimentamaan ja paimennuksesta suoraan aksa-treeneihin. Kylläpäs illalla kotiin päästyä ramaisi.
Paimentamassa oli meidän lisäksi vain Mia ja Ansa. Lampaat oli juuri siirretty rantaruovikkolaitsalle ja päivän treenien "oheistuotteena" tallottiin lampaille kulkureittejä maastoon. Oli muuten kohtalaisen haastava ympäristö! Kuljetuksissa tiheän kaislikon läpi, saivat koirat tehdä tosissaan töitä, että lampaat suostuivat liikkumaan. Kamistakin alkoi kuulua jo haukahduksia, kun se niin kovasti yritti saada lampaita liikkeelle. Tehtiin siis kuljetuksia isolla laumalla hankalassa maastossa ja hakuja pöpeliköstä. Erilaista ja työlästä, mutta hauskaa!
Agilityssa meillä oli nyt ekaa kertaa uusi kouluttaja ja hyvältä vaikutti. :) Rata näytti tältä:
Puomille saakka oli ihan helppo nakki, mutta puomin jälkeinen hyppy oli meille vaikea. Aivan kuten ennakoinkin. Takaakierrot, jossa olen itse vastaanottamassa koiraa hypyllä, tipauttaa aina riman. Mä olen itse aina edessä... Sitä tahkottiin muutamaan kertaan, että saatiin jotenkuten toimimaan ja toinen hankala kohta oli sitten 17-22. Etenkin sylkkäri hypyllä 21. Mutta tulipahan sekin lopulta klaarattua ja hyvä mieli jäi treeneistä.
