Voitto kottiin!!

Wecan kisat Noormarkussa oli taas jännitystä täynnä... Mun pahin pelko on aina ollut, että olen koiran kanssa just lenkillä tai jossain ja missaan rataan tutustumisen. Nyt vähän niinkuin niin kävi... Aikatauluun oli merkitty ihan omat rataantutustumiset mineille ja medeille. Minien rataantutustumista me odoteltiin kentän vieressä kun kateltiin mimmonen rata sieltä muodostuu, mutta Lasse tai minä ei kumpikaan kuultu kuulutuksesta, että rataan tutusminen onkin vaihdettu niin että minit ja medit tutustuu yhdessä rataan. Mä hokasin sen vasta siinä vaiheessa kun olin minien jälkeen menossa kovasti tutustumaan rataan, mutta eka medi kuulutettiinkin radalle. Mitä hel**ttiä?!? Homma saatiin ratkaistua niin, että mä starttasin viimesenä ja sain kerran juosta radan ensiksi läpi ilman koiraa. Onneksi olin seurannut sen verran muiden koirakoiden menoa, että ohjauskuviot oli omassa päässä jo päätetty. Mutta voi sitä paniikkia...

Rata meni ihan ok, Retu-perhana pudotti okserin vaikka se oli ihan suoraan hypättävä... Vauhti taas oli vähän mitä oli, yliaikaa tuli puoli sekunttia ja tuloseksi 5,53 ja 4. sija. Ihanneaika oli kyllä määritetty vähän turhan tiukaksi, vain yksi koirakko pääsi alle ihanneajan...





Toisella radalla olin mukana rataantutustumisessakin. Rata vaikutti ekaa huomattavasti haastavammalta, varsinkin kepeille tulo ja niiltä jatkaminen. Mutta hyvinhän Retu sen suoritti, ei kompuroinut okserillakaan, joten nollahan siitä tuli ja YKKÖSSIJALLE! Mä viimeseen asti katoin tuloksista, että saatiinn toiseksi nopein nolla, kun katoin vahingossa yhtä minien aikaa, kun olivat listassa niin peräkanaa. Joten kun viralliset tulokset tuli ja oltiinkin ykkösenä, oli yllätys suuri! Nyt lähti sitten Retun valiokello käyntiin, tik tak tik tak...





Tokalla radallakin Retun vauhti näyttää aika hittaalta. Milläköhän sen sais juoksemaan kunnolla? Varmaan suurin syy on kyllä edelleen mun jännittämisessä kisoissa, kyllä se treeneissä mun mielestä vauhdikkaammin liikkuu.

Tokan radan jälkeen Retu oli jo aika väsynyt, seistä tollotteli vaan kun odoteltiin palkintojen jakoa. Ja sillon kun se on väsynyt, se on kärttynen. Kaikille lähelle tuleville koirille piti rähistä...

Illalla lähdettiin vielä kavereiden kanssa keilaamaan ja Börssiin hillumaan. Koskakohan sitä onkaan viimeksi tullut käytyä oikein yökerhossa? Ei pysty muistamaan... Nyt on sitten kauhia päänsärky, taitaa jäädä bodypump väliin...

Loikitaan

Toi yhtäkkinen lumentuprutus saa Retun aivan sekaisin... Eilen se ei ulkona voinut tehdä mitään muuta kuin loikkia joka ikiseen kinokseen.

Sama juttu myös hallilla ennen treenejä, eikä se sitten itse treeneissä enää niin kauheasti jaksanutkaan loikkia... No oli se ihan suht reippaana menossa mukana, mutta tehtiin Jaakko Suoknuutin B-maajoukkueleirin harjoitusrataa ja siinä oli muutama kohta, jossa mä aina kämmäilin ja niitä mentiin moneen kertaan niin Retua alko selvästi kyllästyttämään se saman kohdan toisto. Ihmekö tuo, kun koira menee ihan niinkuin mä käsken ja aina vaan joutuu uudestaan tekemään saman kohdan. Tarttis saada joku robottikoira, jonka kanssa saisi harjotella omaa ohjausta... Mutta ihan tyytyväinen olen treeniin niiltä osin millon Retuakin vielä kiinnosti täysillä. Kontaktitkin oli suht ok, kun A:lle tulin aina "pakkopysäyttämään" sen.

Viime viikolla oli keskiviikkona Henkka Luomalan vetämät SM-treenit ja sieltä mentiin monta kivaa kilpailunomaista rataa. Niissä ei ollut mitään yliteknisiä osioita vaan semmosta suht sujuvaa radan juoksemista ja mä ainakin tykkäsin, että välillä sai edetä vähän rennommin ja vauhdikkaammin eikä aina tahkota vaan jotain tosi kinkkisiä kohtia. Retukin oli ihan vauhdikkaalla päällä, A:t tosin jätti kunnolla pysähtymättä ja mäkin lepsuilin niiltä osin... Harvinaisen epäloogista koiralle kun välillä vaaditaan kontakteilla kunnon pysähdys ja välillä ei...

Kyllä loma on aina lomaa...

Tervehdys taas. Eilen palattiin kotiin 13 tunnin ajomatkan jälkeen ja tänään olenkin taas jo töissä.

Sodankylässä oli kelit kohdillaan: aurinko paistoi ja jokunen aste oli pakkasta. Hiihtelemässä käytiin, samoin laskettelemassa (Lasse lautailemassa), pilkille päästiin ja moottorikelkka-ajelullekin! Kyllä kelpasi.

Nyt näyttää olevan aika myräkkä tuolla ulkona, onneksi ei tarvi olla siellä...

Lomalomaloma

Hip-hei, huomenna alkaa loma ja kaahataan Kelujärvelle Sodankylän kupeeseen. Hiihtelemässä olisi tarkoitus käydä Luostolla, ehkä vähän laskettelemassa ja tietenkin Savukoskella kuivalihamarkkinoilla, ne ne vasta villit on ;) Viime vuonna Lasse odotti innolla mainostettua vuoden kuivalihatytön julkistusta, kunnes kuivaliha"tytöksi" paljastuikin Hannele Pokka, voi sitä pettymystä...

Blogi siis vaikenee ainakin ensi viikon keskiviikkoon asti, joten tämän illan sm-treeneistäkin tulee raporttia vasta myöhemmin (jos sillonkaan).

Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Sauna

Jäipä viime kirjoituksessa kertomatta tapauksesta sauna. Retuhan on täysin saunahullu. Meillä Retu ei ole koskaan päässyt saunaan, mutta silti sillä on kausia, jolloin vahditaan saunan ovea aina kun joku ottaa askeleen kyseiseen suuntaan, josko vaikka sinne pääsis...

Äitini lauantaina mainitsi käyneensä aiemmin päivällä saunassa. VIRHE, Retun kuullen ei saa edes sanoa kyseistä sanaa. Samantien singahti koira äitini kylpyhuoneen ovelle odottamaan saunavuoroa. Hauskinta on, ettei äitini asunnossa edes ole saunaa. Retu pääsi useaan otteeseen tarkastamaan kylppärin ja toteamaan, ettei siellä ole saunaa, mutta silti se koko illan aina kesken uniaan säntäsi kylppärin ovelle kytikselle, kun äitini vaan sattui liikahtamaankin sinne päin. Ja jos ovi oli auki, livahti koira pimeään kylppäriin kököttämään ja odottamaan sitä hetkeä, jolloin se sauna sinne syntyy...

Riihimäen kisat

Tervehdys lumisesta Lahdesta.

Eilen oltiin Retun kanssa kisaamassa Riihimäellä kolme starttia. Ekana oli hyppyrata, josta saatiin taas yksi nolla-tulos kerättyä. Nollia tuli yhteensä 21 kpl alle ihanneajan, joten palkintosijoille meidän just alle ihanneajan nollalla ei ollut toivoakaan päästä. Mä en pysty kuolemaksenikaan tällä hetkellä muistamaan mimmonen rata se oli, toivotaan, että ratapiirros tulisi nettiin. Taisin taas vähän jännittää...

Toinen rata oli sitten normi agirata. Alkuun oli kaksi hyppyä, joista toinen oli okseri ja sen jälkeen melkein 180 asteen käännös kepeille. Retu helposti pudottaa okserin jos ei saa hypätä sitä ihan suoraan (kun ei sitä ole pahemmin treenattu), joten mä annoin sen hypätä ihan rauhassa ja vasta sitten rupesin kääntämään kepeille. No tottakai mä kyttäsin niin paljon sitä hyppyä, että tiputtaako se riman vai en, etten keskittynyt kääntämään sitä kepeille oikein vaan sisääntulo sössittiin. Ja sitten minä en taaskaan virheen jälkeen saanut enää tsemppiä päälle, joten loppurata meni ihan hutiloinniksi, hylkyhän sieltä tuli.

Kolmannella radalla oli muutama tosi kinkkinen kohta ja ne meni meiltä tosi hyvin, mutta sitten mä hutiloin helpossa kohdassa ja putkelta tuli kielto ja tulokseksi siis vitonen. Mutta siihen rataan olen ihan tyytyväinen kun vaikeat kohdat meni kuitenkin hyvin.

A:lta Retu molemmilla radoilla vähän hyppäs (tuli alas kuitenkin muttei jäänyt odottamaan lupaa jatkaa), mutta puomi meni suht hyvin. Saas nähdä saadaanko me vieraassa kisapaikassa koskaan mentyä kontakteja täydellisesti, kun niitä on treenattu vain kotihallissa ja muualla mennään miten mennään... Laiska ohjaaja.

Kolmen radan jälkeen oli kyllä niin kuitti olo (kiitos edellispäivien sulkapallon ja bodypumpin), että onneksi ei tarvinnut ajaa takaisin Naantaliin vaan tulin tänne Lahteen äiteen luo. Ja täällä on lunta ja sekös on Retusta kivaa ;-)

Vähän treeniä, paljon rutinaa...

Eilen oli taas treeni-ilta. Meitä oli vaan kolme treenaajaa, joten päästiin vaihteeksi tekemään kaksi rataa, yleensä jää ajanpuutteen vuoksi yhteen. Retulla oli hyvä vauhti päällä ja se yllätti taas mut positiivisesti parissa hankalaksi luulemassani kohdassa.

Illan ongelmat koski mun ohjausta (tietty) ja puomin kontaktia. Puomin kontaktin se teki mallikelpoisesti kun treenasin vain puomia, mutta annas olla kun mennään rataa, niin se alkaa himmaamaan jo ylhäällä. Kun joskus on päässyt radalla jatkamaan puomilta tulematta alas asti... GRRR. Ja se mun ohjaus... Koska mä opin että tiukoissa mutkissa se koira täytyy saada aloittamaan käännöstä jo ennen estettä, eikä vasta pari metriä esteen jälkeen, sillon se ei ole enää tiukka käännös? Mä aina keskityn vaan siihen että saan koiran sille oikealle esteelle ja sitten sen jälkeen vasta rupean miettimään eteenpäin sitä seuraavaa estettä...

Retulla alko jo tulla kyllästyminen yhdessä kohtaa kun mä koko ajan kämmäilin ja mentiin uudestaan ja uudestaan. Ei se enää meinannut mennä putkeenkaan kun sinne oli menty jo vaikka kuinka monta kertaa... Arjan vinkuvalla kumikanalla saatiin sitten taas motivaatio ja into takaisin. Voi taivas sitä saalistusta...

Ja A:n kontaktit oli melkein joka kerta todella hyvät, kerran tais karata jatkamaan ilman lupaa.

Sitten rutinaa (kannattaa lopettaa lukeminen, tää on pelkkää valitusta): mun auto kirskuu. Se on kirskunut jo pari kuukautta ja oli sen takia huollossakin, mutta se kirskuu edelleen. Tänä aamuna kun se taas Ohikulkutiellä kirskui niin että korvista otti, ajoin tohon huoltoon missä se oli, että nyt se kirskuu, tulkaa kuuntelemaan. Arvatkaa vaan kun asentaja ajeli sillä vartin verran Ohikulkutietä edestakas, kirskuiko? No ei kirsku ei. Eikä he ota sitä huoltoon, kun eivät tiedä mitä kun eihän se mitään ääntä pidä. Ja jarrut he tsekkas jo aiemmin. MUTTA KUN SE KIRSKUU! Ja mä saan sitten kuunnella viikonloppuna sitä kirskunaa Riihimäelle, Lahteen ja takasin. Ja ensi viikolla reilun tuhat kilometriä Sodankylään.

Töissä on tänään tökkinyt kaikki vastaan, koneet jumittaa ja on rikki. Enkä mä saa yhtään ongelmaa ratkaistuksi. Pää särkee kun yöllä nukuin huonosti etc.

Pitäisköhän munkin ottaa Retun taktiikka käyttöön ja iltatreenien jälkeen puolisen tuntia ravata ympäri kämppää siirrellen tavaroita paikasta toiseen ja kolistella sitä sun tätä ja sitten käpertyä rentona sänkyyn ja nukkua autuaana aamuun asti?