13.3.2008

Vähän treeniä, paljon rutinaa...


Eilen oli taas treeni-ilta. Meitä oli vaan kolme treenaajaa, joten päästiin vaihteeksi tekemään kaksi rataa, yleensä jää ajanpuutteen vuoksi yhteen. Retulla oli hyvä vauhti päällä ja se yllätti taas mut positiivisesti parissa hankalaksi luulemassani kohdassa.

Illan ongelmat koski mun ohjausta (tietty) ja puomin kontaktia. Puomin kontaktin se teki mallikelpoisesti kun treenasin vain puomia, mutta annas olla kun mennään rataa, niin se alkaa himmaamaan jo ylhäällä. Kun joskus on päässyt radalla jatkamaan puomilta tulematta alas asti... GRRR. Ja se mun ohjaus... Koska mä opin että tiukoissa mutkissa se koira täytyy saada aloittamaan käännöstä jo ennen estettä, eikä vasta pari metriä esteen jälkeen, sillon se ei ole enää tiukka käännös? Mä aina keskityn vaan siihen että saan koiran sille oikealle esteelle ja sitten sen jälkeen vasta rupean miettimään eteenpäin sitä seuraavaa estettä...

Retulla alko jo tulla kyllästyminen yhdessä kohtaa kun mä koko ajan kämmäilin ja mentiin uudestaan ja uudestaan. Ei se enää meinannut mennä putkeenkaan kun sinne oli menty jo vaikka kuinka monta kertaa... Arjan vinkuvalla kumikanalla saatiin sitten taas motivaatio ja into takaisin. Voi taivas sitä saalistusta...

Ja A:n kontaktit oli melkein joka kerta todella hyvät, kerran tais karata jatkamaan ilman lupaa.

Sitten rutinaa (kannattaa lopettaa lukeminen, tää on pelkkää valitusta): mun auto kirskuu. Se on kirskunut jo pari kuukautta ja oli sen takia huollossakin, mutta se kirskuu edelleen. Tänä aamuna kun se taas Ohikulkutiellä kirskui niin että korvista otti, ajoin tohon huoltoon missä se oli, että nyt se kirskuu, tulkaa kuuntelemaan. Arvatkaa vaan kun asentaja ajeli sillä vartin verran Ohikulkutietä edestakas, kirskuiko? No ei kirsku ei. Eikä he ota sitä huoltoon, kun eivät tiedä mitä kun eihän se mitään ääntä pidä. Ja jarrut he tsekkas jo aiemmin. MUTTA KUN SE KIRSKUU! Ja mä saan sitten kuunnella viikonloppuna sitä kirskunaa Riihimäelle, Lahteen ja takasin. Ja ensi viikolla reilun tuhat kilometriä Sodankylään.

Töissä on tänään tökkinyt kaikki vastaan, koneet jumittaa ja on rikki. Enkä mä saa yhtään ongelmaa ratkaistuksi. Pää särkee kun yöllä nukuin huonosti etc.

Pitäisköhän munkin ottaa Retun taktiikka käyttöön ja iltatreenien jälkeen puolisen tuntia ravata ympäri kämppää siirrellen tavaroita paikasta toiseen ja kolistella sitä sun tätä ja sitten käpertyä rentona sänkyyn ja nukkua autuaana aamuun asti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti