100 asiaa meistä

Vastauksena Katjan haasteeseen, tässä sata asiaa meistä:

1. Muksuna olin varmaan koko ajan kinuamassa omaa koiraa, mutta ei vaan auttanut.
2. Marsun sain kun menin ykköselle
3. Marsun nimi oli Nakke Marseliino Huliveivari Potpotiitto
4. Nakke oli hauska iso potpottaja
5. Se pääsi kerran mukaan kun mentiin Vesilahteen mummulaan. Pahkapirtin pihassa se pääsi karkuun ja viipotti ympäri rakennusta. Sain sen onneksi kiinni.
6. Hoitokoiria nurkissa luuhasi vähän väliä. Välillä oli kaverin kolme kultsua, kerran pinseri, toisinaan neljäs kultsu. Naapurin koirien (4 kpl) vakiohoitamisista puhumattakaan.
7. Tuli siinä samalla hoidettua naapurin hevosetkin. Ja papukaija sekä pari pupua. Ja kilpparit. Eläinhoitola Maija palvelee ;)
8. Lisäksi mulla oli mielikuvituskoiria
9. Kyseiset kaksi schäferiä juoksivat aina mun pyörän vieressä koulumatkoilla
10. Koti-kotoa poismuuton jälkeen hoidossa on pyörinyt belgi, pari sakemannia, kaksi venakkoa, muutama parson.
11. Tuntuman oman koiraan sain Retu-parsonin myötä, joka asusteli meillä 1,5 vuotta
12. Retu sai kunnian toimia mun agility-koekaniinina ja ihan hyvähän siitä tuli noviisin kouluttamaksi. Retu nousi nopeasti kolmosiin, mutta siellä ei vauhti enää oikein riittänyt, kun irtoamista ja itsenäistä suorittamista en sille ollut opettanut.
13. Saimme ekan hyl-radan kolmosissa ja se oli ihan järkyttävää
14. Retu myös opetti millainen on äänekäs koira ja että sellaista en toiste halua
15. Retun paluu takaisin omistajilleen, oli mulle ja Lasselle kova pala
16. Mutta onneksi Retun ”huoltajuuskiista-aikoihin” sattui Tapsa kerran treeneissä kysymään, että kiinnostaisko kelpie?
17. Seuraavat viikot sitten veivattiin edestakas, että otetaanko kelpie vai ei?
18. Monesti ajattelin Tapsan ja Erjan jo hermostuvan täysin mun meileihin, joissa jo saman päivän aikana taisi lukea, että ei oteta ja seuraavassa taas, että otetaan…
19. Onneksi päätettiin ottaa ”sika säkissä”
20. Ekana yönä meillä Kami muutaman tunnin vinkui/hakkui/murisi/mölisi
21. Esitimme sitkeästi nukkuvaa ja Kami on sen jälkeen ollut hiljainen koira
22. Odotin säpäkkää ja kontaktin haluista pentua
23. Sain löysän koiran, joka tykkäsi yksinänsä tsiigailla lintuja ja kutsusta välillä ryömi luokse, kun ei jaksanut nousta seisomaan vaan huvitti makoilla ja möngerrellä
24. Tällä hetkellä olen onnellinen, etten saanut säpäkkää ja vilkasta kelpiä
25. Ekan vuoden ajan tosin kateellisena seurasin saman ikäisiä kelpie-pentuja, jotka olivat niin vilkkaita, yritteliäitä ja miellyttämisen haluisia.
26. Varsinkin toko-treeneissä, joissa oma koirani vaan loikoili vierellä, katseli maisemia ja nuuskutteli maata.
27. Nykyään minulla on koira, joka tahtoo tehdä töitä kanssani ja on juuri sopivan energinen höseltämättä omiaan
28. Pentuna Kami oli kovin kovin itsenäinen, nykyään se on jo vähän liiankin kanssa ”mamman poika”
29. Paimentamassa käytiin ekana ja tokana kesänä ihan vaan sen takia, että koira tykkäsi hommasta.
30. Minä en tykännyt, koska koira keskittyi täysin lampaisiin eikä välittänyt mun käskyistä pätkääkään.
31. Viime talvena Kami alkoi vihdoin ”tulla kuulolle” ja tänä kesänä paimentaminen onkin ollut kivaa!
32. Paimentamisen piti olla se harrastus, jossa ei koskaan kisata.
33. Nyt on ekat ”epikset” takana
34. ja pienenä ajatuksena aivojen perukoilla viralliset kisat sitten joskus
35. Tokoa oli aluksi tarkoitus kisata ALO1-tuloksen verran ja ihan vaan kokeillakseen opinko kouluttamaan koiralle toko-liikkeitä
36. AVO1-tulosta lähdettiin hakemaan sen takia, että saan näyttää epäilijöille, että kyllä wörkki pystyy tekemään muutakin kuin paimennusta ja ehkä aksaa
37. VOI-luokkaan osallistumiselle en ole vielä keksinyt syytä, mutta ehkä se ensi talven aikana tulee ja ruvetaan taas treenaamaan
38. Joidenkin mielestä working kelpiä ei voi pitää harrastuskoirana vaan niitä voi pitää ainoastaan tilalliset, joilla koira on täysin työkäytössä
39. Mun mielestä kyseiset ihmiset voivat tunkea päänsä vaikka ahteriinsa.
40. Wörkki on vallan mainio harrastuskoira, mutta tekemistä sille tietenkin täytyy tarpeeksi olla. Vaikka toisaalta Kami saattaa muutaman päivän olla vailla mitään tekemistä ja vain loikoilla eikä ole moksiskaan. Senkin jälkeenkin sille riittää, että saa tehdä edes jotain pientä kotitokoa tai nappulan etsimistä
41. Kamin rotu taitaakin olla Naantalian Lazy-Ass Kelpie eikä Australian Working Kelpie
42. Kami tietää vallan hyvin koska ollaan lähdössä treenaamaan
43. Jos pakkaan treenireppua, siirtyy Kami eteiseen makoilemaan ja vahtimaan ovea
44. Silti sitä saa muutaman kerran käskeä lähtemään mukaan
45. Vaikka ulko-ovi on auki, auto odottaa luukku auki ja koiraa tietää, että lähdetään treenaamaan ja tykkää siitä, niin silti se ei liiku ennen kuin tokalla tai kolmannella käskyllä
46. No se nyt vaan on Kami
47. Toisinaan Kamia ei tahdo saada autosta ulos
48. Ei kesken unien voi nousta
49. Ja autossa kun nukutaan aina
50. Raksallakin Kami tykkää koisia autossa, joten jos ei sateesta ole vaaraa, meillä on yleensä auton takaluukku auki
51. Jos koiraa ei näy pihalla eikä se kutsuttaessa tule, kannattaa mennä tsekkaamaan auto, siellä todennäköisesti vedetään unta palloon
52. Kohelosta menostaan huolimatta Kami ei ole vielä koskaan loukannut itseään
53. Ei edes raksalla vaikka siellä on ties mitä naulaisia lautoja, työkaluja jne.
54. Talvella Kami viihtyi raksalla pihalla haistelemassa metsän eläimien jälkiä
55. Välillä se ajautui jälkiä seuratessa pihasta metsän puolelle ja tuli pian kovaa vauhtia hepuloiden takaisin, kun oli vissiin huomannut, että olikin joutunut kauas ja oli jänniä hajuja ja hui kamalaa…
56. Agility on Kamin mielestä sikasiistii
57. Hurja vauhti ei vaan kostautuu rumina hyppyinä
58. ”Tärkeintä on vauhti, ei liikkeen jalous”, tuumii Kami
59. ”Lisää hyppytekniikkatreeniä”, tuumii Maija
60. Tällä hetkellä Kami tarttis vielä yhden nollan sijoittuen joukkoon x ja siitä tulisi kolmos-luokkalainen
61. Saas nähdä kauanko se nollan saaminen kestää
62. Epäilen kyllä, että Kami tahi ohjaajansa ei ole vielä ihan valmis kolmosiin
63. Koiraharrastusten myötä ole saanut paljon uusia tuttuja, kavereita ja ystäviä
64. Varsinkin kelpien myötä
65. Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että saatan viikonloppuaamuna laittaa kellon soimaan ja lähteä treenaamaan vaikka tokoa vesisateeseen
66. Hyvien treenikaverien kanssa se ei ole mikään ongelma
67. Kamin häntä ja takaosa selän päältä näyttävät auringossa ihan punaisilta
68. Kamin pentujen ajatteleminen saa mut aina surulliseksi
69. Niistä piti kaikista tulla hienoja harrastuskoiria
70. Mutta näppinsä peliin laittoi yksi typerä geeni
71. Se yksi typerä geeni tuottaa nyt suurta surua parin pennun omistajalle
72. Minäkin toivoin saavani joskus tulevaisuudessa Kamin pennun
73. Tiedossa oli jo narttukin, joka ajateltiin Kamilla astuttaa
74. Kyseistä yhdistelmää ei nyt sitten toteuteta
75. Ja mä olisin niin halunnut siitä parista pennun
76. Nyt mä en enää tiedä, mistä löytyisi mua miellyttävä yhdistelmä
77. Toisaalta Kaminkaan vanhemmista en tiennyt mitään ja hyvän sain
78. Mutta seuraavalla kerralla haluan valkata pennun vanhempien perusteella
79. Jos CA:n paljastava geenitesti saataisiin kelpeille tehtyä, voisin ehkä saada Kamin pojanpojan
80. Ehkä kuitenkin ennemmin löytyy miellyttävä yhdistelmä muualta
81. Yksi mahdollisuus kyllä on jo mielessäkin
82. Muutamat ihmiset, jotka eivät ole tavanneet muita kelpejä kuin Kamin, ovat sanoneet haluavansa kelpien
83. Minä yleensä vastaan, että jos haluat kamimaisen koiran, älä ota kelpiä
84. Siksi varmaan muakin mietityttää niin paljon se seuraava koira
85. Mutta kyllä se kelpie tulee olemaan
86. Ihan vielä en kyllä ”tarvitse” toista koiraa
87. Mutta joskus. Ihan vaan Kamia varten.
88. Kami niin tykkäisi kun olisi kotona nelijalkainen painikaveri
89. Tällä hetkellä Kami saa painia Lassen kanssa
90. Mutta Lassea ei saa kirputtaa liian kovaa, siitä tulee sanominen
91. Tai jos huitoo tassuilla naarmuja
92. Lassessa on nykyään paljon naarmuja
93. Kami on huono syömään
94. Nykyään se tosin syö jo paljon paremmin kuin vielä vuosi sitten
95. Usein jopa kupin tyhjäksi
96. Lammas on Kamin herkkua
97. Lampaan luut syödään aina ja heti
98. Poron luut syödään joskus myöhemmin. Jos sillonkaan
99. Maksan/sydämen/kielen keittely makupaloiksi saa Kamin nykyään jopa kerjäämään
100. Kamilla on isot korvat 

Paimennuksen jatkoryhmä (3/7)

Eilen taas vaihteeksi paimennettiin ;)

Alkuun otettiin kuljetusta toisessa päässä peltoa. Kisan palauttavana ei otettu pelkkää vaistonvaraista kuljetusta vaan tarkoitus oli huolehtia, että myös etäisyys pysyy. No pysyihän se ajoittain. Ja sitten oltiinkin taas jo hiivitty lampaisiin kiinni asti...

Toisessa päässä laidunta tehtiin sitten häkityksiä pyöröhäkkiin ja pieneen neliöhäkkiin. Häkit oli suht lähellä toisiaan ja molemmissa oma lauma, joten veto häkiltä toiselle oli KOVA! Nyt Kamille on alkanut muodostua jo joku ajatus häkityksestä ja se alkaa vähän hokata mistä siinä on kyse. Pyörötarhahäkityksessä meiltä pääsi yksi lammas karkaamaan toiselle häkille, mutta muuten ihan jees suoritus. Neliöllä saatiin kaikki kivasti häkkiin.

Perjantaina suunnataankin sitten Agirotuun! Ilmottauduttu on viiteen starttiin, saas nähdä tuleekin niitä sittenkin neljä tai kuusi. Jos ollaan optimistisia, niin päästään lauantaina Open SM -finaaliin ja vedetään siis kuusi starttia. Jos ollaan pessimistisiä niin sunnuntaina Open Class -rata ja joukkuekisan rataantutustuminen menevät juuri päällekkäin ja jää Open Class suorittamatta. Saas nähdä kuinka käy. Joka tapauksessa hyvin aksa-painotteinen viikonloppu tulossa ja paljon kelpie-tovereiden tapaamista luvassa!

Tänään varmaan ilmestyy ASB-lehti, joten tänään tai huomenna illalla pitäisi kävästä hallilla treenaamassa Open Class -rataakin...

Paimennuksen ranch-kisat!

Juhannusta juhlittiin kaveriporukalla Merimaskussa ja lauantai-iltana palattiin kotiin, koska sunnuntaina oli vuorossa paimennuksen ranch-kisat Somerolla. Kami oli lauantaina jo ihan puhki häsättyään kolme päivää pihalla millon minkäkin pallon perässä ja välillä Vilma-koiran kanssa leikkien...

Somerolle lähdettiin aamusella Kaisan kyydillä. Mukana olivat Kaisan Liina, Kuka ja Heili, Mia ja Ansa ja minä Kamin kanssa. Kohtalaisesti jännitti, kun ei ollut oikein mitään tietoa minkälaisesta kisasta on edes kysymys... Onneksi ensiksi kisasivat II-luokkalaiset, joten saatiin rauhassa katsoa miten homma toimii. I-luokan ja II-luokan rata oli muuten sama, mutta II-luokkalaiset aloittivat hakemalla lampaat tolppakoiralta, ykköset ottivat lampaat ulos ihan pyörötarhasta. Kakkosille toi ison haasteen myös varikko, josta lampaat pelipaikalle otettiin, veto takaisin sinne oli kova! Ykkösille lampaat tuli onneksi ihan toisesta suunnasta, eivätkä siis rynnistelleet samalla tavalla pisin peltoa tilaisuuden tullen...

Itse rata oli odotettua pidempi. Aluksi koira jätettiin tolpalle odottamaan, kunnes ohjaaja pääsee pyörötarhalle ja sitten otettiin lampaat ulos ja lähdettiin kuljettamaan. Kuviossa oli tolpan kierto, portti, paalin kierto, portti, paalin kierto, portti ja siirtyminen ulos tarhasta. Ulkopuolella sitten pujoteltiin taas paaleja ja sen jälkeen oli nurkkamerkeillä merkattu alue, johon koiran piti ajaa lampaat, mutta ohjaaja ei saanut mennä alueelle, eli poispäin ajona. Lampaiden piti jäädä alueelle ja rauhoittua hetkeksi syömään, jonka jälkeen sai tuomarilta luvan jatkaa matkaa. Seuraavaksi oli suppilo, joka kanssa piti tehdä poispäinajona ja vielä niin, että ohjaaja ei saanut ohittaa suppilon suuaukkoa ennenkuin kaikki lampaat on mennyt kokonaan läpi, aika tiukka sääntö. Sitten kuljettiin taas takaisin tarhalle, jossa vielä häkitys.

Kamia ei häirinnyt vieraat lampaat, paikka tahi yleisö ollenkaan vaan se oli oikein fiiliksissä. Ehkä jopa vähän turhankin innokkaana... Lampaat oli oikein kilttejä ja kuuliaisia, niistä ei tarvinnut huolta kantaa. Kami vaan tuppasi taas koko ajan kovin lähelle, joten sain käskytellä sitä koko ajan maahan. Rasittavaa. Mutta sentään se jatkoi paimennusfiiliksellä eikä mennyt "olen tottelevainen koira ja katson vaan ohjaajaa silmiin"-modeen. Tarhan esteiden kierrot ja portit mentiin kaikki kivasti ja ohjaajakin alkoi vähän rentoutua. Tarhasta poistuminenkin oli hallittu, mutta isommalla pellolla tehdyt pujottelut oli vähän jo säätämistä, kun koira häsäsi niin kovasti...

Saatiin lampaat jopa laidunnusalueellekin kohtalaisen helposti ja ne rauhoittui syömäänkin. Vilkuilin jo tuomaria, että koska antaa luvan jatkaa matkaa ja se oli juuri viheltämässä pilliin, kun lampaat päättikin lähteä lompsimaan kohti laiduntansa. Ei muuta kuin koira hakemaan lampaat takaisin ja taas säädetään ne oikeaan kohtaan ja odotellaan, että rauhoittuvat syömään... Onneksi nyt malttoivat olla sen aikaa rauhassa, että päästiin jatkamaan matkaa suppilolle. Se meni läpikuin vettä vaan! Mä olin asennoitunut hommaan niin, että autan koiraa liikkumalla itse eteenpäin ja otan siitä pistevähennykset, mutta eipäs mun tarvinnutkaan 

Kuljetus tarhalle oli kanssa vähän sekava, kun Kami alkoi jo kuumua pitkästä työjaksosta ja pyöri vähän turhan paljon ympäri laumaa. Huomasi kyllä, ettei olla noin pitkää pätkää noin intensiivistä työtä koskaan tehty. Tarhaan takaisin siirtyminen oli vähän kankea, kun lampaat pakkautui portille, enkä meinnannut saada sitä auki, kun se aukesi ulospäin. No väistiväthän mokomat viimein. Häkitys meni oikein kivasti , sain kerrankin Kamin tekemään tarpeeksi pieniä liikkeitä, ettei se päässyt pöläyttämään laumaa missään vaiheessa portilta/häkistä takaisin ulospäin.

Kylläpä oli helpottunut olo homman jälkeen! Ihme kyllä, mutta kertaakaan radan aikana mulle ei tullut sitä normi-paniikkia, että mä olen ihan yksin ja hukassa näiden lampaiden kanssa eikä kukaan neuvo! No ne oli kyllä niin kilttejä lampaita, että se tietty autto. "Rauhoitusalueelta" kun ne karkasi, epäilin jo hetken, ettei Kami saa pysäytettyä niitä ennen laitumen aitaa, mutta onneksi tätä treenattiin Erjan lampaiden kanssa viimeksi ja nyt Kamilla oli rohkeus "Vusssh, hae lampaat"-komennolla oikeasti laittaa hanaa ja pysäyttää elikot!

Loppujen lopuksi saatiin pisteitä 73/100 ja tultiin kolmansiksi! Tuomarin kommentti oli, että koiralta voisi VAATIA vähän enempi... No joo, tässä täytyy nyt löytää se tasapaino, että totellaan kunnolla, mutta samalla paimennetaan. Nythän Kami on saanut vähän vapaammin toimia, ettei jää vaan tokoilemaan. Mia ja Ansa tulivat toisiksi pisteillä 75. Hauskanen kokemus tämäkin!

 

Nyt paimennetaan!

Tiistaina oli paimennuksen viikkotreenit. Ensiksi tehtiin vaistonvaraista kuljetusta ja sitten ohjattuna treeninä pieni lauma "suppilon" läpi ja häkitys. Yllättävän helposti sujuivat molemmat tehtävät!

Keskiviikkoaamuna paimennettiin lisää, kun otettiin Mian kanssa Kaisalta yksityistunti. Alkuun saatiin Kamin kanssa kuskata lampaat laitumelta muovitarhalle ja poimia sitten päivän treenilampaat ulos tarhasta ja Mia & Ansa kuljetti ne takaisin laitumelle. Sitten tehtiin taas suppilo ja häkitys. Suppilo oli tarkoitus tehdä poispäinajona ja se sujui kohtalaisen hyvin toiseen suuntaan (jonne lampailla veto), mitä nyt yksi lammas meni ulkokautta. Yritettiin vielä takaisinpäinkin, mutta se piti tehdä tasapaino kuljetuksen kautta, kun lampaat ei poispäinajona vaan suostuneet liikkumaan pois päin vetosuunnasta. Tasapainon kautta saatiin kuitenkin kaikki suppilosta läpi ja häkityskin oli aika hyvä.

Sitten otettiin pari hakua toisen toimiessa tolppakoirana. Kaaret jäi taas vähän vajaiksi :( Lopuksi vielä muovitarhalla yhden lampaan korvamerkin tarkastus koiran pitäessä laumaa kasassa ja sitten kuljetus ulos tarhasta, pöydän ympäri ja takaisin tarhaan. Kami tuppasi kuljetuksessa taas kovin lähelle lampaita ja aiheutti pari kertaa lauman jakautumisen kahtia, kun osa lampaista jättäytyi sen taakse, tylsää tuo änkeminen liian lähelle... Käskytyksellä pysyy kyllä kaukana, mutta sitten menee taas tottelevaiseksi eikä paimenna vaiston mukaan.

(Kuva: P. Rantala)

Elinan treenit

Eilen oltiin Jänesniemen Elinan aksatreeneissä Saijan ja Nipin kanssa. Kylläpäs teki hyvää vaihteeksi oikein tommonen tehotreeni!

Ja Kami kulki niin kivasti! Käännökset oli nättejä ja tuli kehuja, että on yksi parhaiten kääntyviä kelpejä :) ja rimat pysyi ratapätkässä ylhäällä, josta myös kehuja. Viimeksihän ollaan Elinan treeneissä oltu joskus talvella, jolloin Kamilla oli vielä "läpi kaikista rimoista"-vaihe. Ja niistä treeneistähän mä sainkin sysäyksen, että asialle täytyy tehdä jotain, joten oli kiva "esitellä", että homma alkaa olla kunnossa :D Radanpätkä (19 estettä) ei ollut mikään supervaikea, mutta töitä sai nättien käännöksien eteen tehdä. Muutama kohta tehtiin niistolla (2 ja 10), joita ei olekkaan kauheesti muistettu tehdä, mutta nätisti meni. Putkijarrutuskin toimi (!)

Koska itse rata saatiin muutamalla viilauksella kohtalaisen hyvään kuntoon, yritti Elina opettaa mulle yhteen kohtaan (este 4) saksalaista ja voi taivas, kun tuli taas ohjaajan kömpelyys esiin. Ei vaan täysin uusi ohjauskuvio tahtonut taipua mun liikemalliin, ei varsinkaan ajoitus... Noh, tätä voisi joskus rauhassa yksinään yrittää vielä kokeilla.

Mutta tehokkaat, hikiset, opettavaiset ja hauskat treenit oli! Tätä lisää!!

Kontrollifriikki paimentaa...

Lauantai-illalla kevyessä vesisateessa käytiin treenaamassa paimennusta maahantuojan eli Erjan ja Tapsan lampailla. Olipahan rankka ja opettavainen kokemus.

Alku oli hieman haastava... Taisin lähteä vähän turhan rehvakkaasti hommiin ja asenteella, että kyllähän ne lampaat kulkee kuten Kaisallakin... No joo, lampaat eivät olleet oikein vieraisiin koiriin tottuneita ja yhdistelmä vieras koira, joka tuppaa lähelle ja vieras ohjaaja sormi suussa aiheutti kohtalaista häslinkiä... Muutaman kerran kun lampaat oli karannut lampolan taakse, laitumen taakse, loikkineet takasin laitumelle ja taas lampolan taa, alkoi ohjaajakin uskoa, että ei tää homma toimi niin kuin ennakkoon luuli.

No asennemuutoksen jälkeen saatiin muodostelma kuriin ja päästiin metsätielle ja suunta metsään. Tiukalla käskytyksellä pysyi koira tarpeeksi etäällä ja lampaat rauhallisina. Kerran ne tosin vielä pääsivät kirmaamaan takaisin pihaan, kun lauma jakaantui kahtia eikä Kami osannut/uskaltanut kaahata porukan eteen pysäyttämään, kun osa oli toisessa suunnassa.

Ja taas uusi marssi metsään. Pikku hiljaa alkoi homma luonnistua ja sitten menikin jo Erjalta hermot mun taukoamattoman käskytyksen kanssa…  Siispä mä sain käskyn pitää nokkani kiinni ja nenä menosuuntaan ja antaa Kamin hoitaa hommat. Ja niinhän se Kami ryhtykin omatoimiseen työhön, eikä vain tuijotellut koko ajan mua käskyjä odotellen.

Metsässä pysähdyttiin hengailemaan vähän avoimemmalle paikalle ja lampaat saivat napsia ruohoja ja köpötellä sinne tänne ja Kami piti huolen, että lauma pysyi lähellä. Käskyttämättä! Muutaman kerran lampaat meinasivat lähteä kirmailemaan kotiin päin, mutta nyt Kami oli jo kekannut, että pitää vaan rohkeesti painaa niistä ohi niin kyllä ne kääntymään saa! Oli kyllä hauska katella, kuinka Kami rupesi oikein pohtimaan, että mistä suunnasta kannattaa yksittäistä laumasta erkaantunutta lammasta lähestyä ja kuinka lähelle mennä, se hoiti hommansa niin hienosti ♥ Tehtiin myös vähän puiden välistä kuljettelua metsän puolella, edelleen käskyttämättä ja hyvin meni.

Paluumatkalla saikin taas pitää oikein roimaa etäisyyttä lampaisiin, kun veto kotiinpäin oli kova. Alkumatka mentiin Erja edellä ja me perässä poispäinkuljettaen ja ihan loppu taas tasapainokuljetuksena, tosin lampaat muutaman kerran rynni mun ohi, mutta Kami sai ne hienosti palautettua ruotuun.

Olipas hauskanen harjoitus loppujen lopuksi, alku vaan oli vähän… Nyt vaan tarttis saada ohjaajan käskytystä vähän vähennettyä, kun taukoamattomalla papatuksella, koira jää vaan kuuntelemaan ja katselemaan mua, eikä keskity kunnolla lampaisiin. Suu kiinni ja koiralle työrauha!

Kiitos Erja!

Raksailut

Mitäs sitä taas on raksalla puuhailtu...

Ulkoverhoilua on jatkettu, mm. saunasiiven päätykolmio tehtiin ylös asti, olohuoneen edusta loppuun ja terassin sivu.

Päätykolmiot on edelleen isosti vaiheessa, kun ovat niin perhanan korkeat...

Takka on saanut päälleen oikaisukerroksen ja ensi viikolla toivon mukaan graniittipintansa.

Lisäksi vessan seinät on pohjamaalattu ja vedetty kerros primeria. Toinen vierashuone on tasoitettu ja pohjamaalattu sekä kodinhoitohuoneen tasoitus on vaiheessa.