3 viikkoa ja risat leikkauksesta

Reilut kolme viikkoa kulunut ja kepeillä könkkääminen alkaa tylsistyttämään... Kun voisi edes vessassa piipahtaa ilman keppien kanssa könyämistä. Tai kantaa ruokalautasen pöytään...

Toipuminen on sujunut vissiin oikein hyvin. Viime viikolla oli 2-viikkoiskontrolli ortopedin luona. Oli kovin tyytyväinen polven ojennukseen ja muutenkin toipumiseen. Mulle tuli vähän yllärinä tieto, että "kriittisin" paikka tällä hetkellä on se takareisi, mistä jänne otettiin. Jos tässä vaiheessa onnistuu vaikka liukastumaan venäyttäen sen takareiden, voi sen saada kipeytettyä pysyvästi. Mä luulin, että polvi on se mitä pitää varoa... Yhden kerran tässä olen horjahtanut niin, että vasemmalle jalalle tuli varattua painoa, mutta se ei ainakaan takareidessä tuntunut, toivottavasti ei kierukan paranemisellekaan tehnyt hallaa...

Ensi viikolla tulee neljä viikkoa leikkuksesta ja on eka kerta fyssarin pakeilla. Fyssarille saan sitten ajaa ekaa kertaa taas itse autollakin, kun sillon olisi lupa polkea kytkintä, jei. Vesijuoksukin varmaan palaa taas ensi viikolla kuvioihin.

Leikkaus ja ekat toipumispäivät

Tiistaina oli sitten viimein polven leikkaus. Etukäteen vähän jännitti esim. selkäydinpuudutus, mutta se olikin ihan nopea ja huomaamaton kokemus. Leikkaussalihenkilökunta oli oikein mukavan oloinen ja siinä heidän tehdessä alkuvalmisteluja ja jutustellessamme selvisi, että leikkaus tehdään mun ollessa ihan "täysissä järjissä", mä jotenkin oletin, että sitä olisi edes vähän lääkepöllyissä... No lupasivat kylläkin, että jos alkaa siltä tuntua, niin anestesiahoitaja antaa lääkettä kyllä.


Eka tunti leikkausta oli ihan ok. Katselin jopa näytöltä mitä tekevät, eikä se poikkeuksellisesti tehnyt pahaa. Kierukan ankkurointi vähän tuntui ikävältä. Sitten ottivat takareidestä sen varaosajänteen, se tuntui kammottavalta! Ihan kuin jonkun nyrkki olisi ollut puolessa välissä mun reittä sisällä repimässä sitä jännettä... Ja sen jälkeen sitten mua rupesi ahdistamaan vähän kaikki. Oikeaan jalkaan alko palautua sen verran liike, että huomasin pystyväni liikuttamaan varpaitani. Iski paniikki, että mitä jos puudutus loppuu vasemmasta eli operoitavasta jalasta kokonaan! Lupasivat kyllä ettei lopu. Mutta ahisti silti. Oli kuuma, hiki valui ja puristus jalassa tuntui pahalle. Tikkien laiton jälkeen, ennenkuin saivat vapautettua mun jalan siitä purituksesta niin tuntui jo ihan hirveelle. Mutta sitten onneksi helppasi, kun jalasta otettiin se puristus pois. Ja sitten alkoikin kauhea horkka. Mä tärisin niin, että koko sänky heilui ja sainkin lämpöpeiton helpottamaan tilannetta. Ja jahka horkka oli häipynyt, sain viimein aamupalaakin kera konjakin ja alko taas elämä voittamaan.


Kotio pääsin lähtemään joskus kuuden maissa. Jalka ei ollut kauhean kipeä, puudutus taisi vielä vaikuttaa. Mutta täysin holtiton se sitten olikin... Paikallaan ollessa jalka oli yllättävän kivuton, mutta heti kun yrittin nousta ylös ja päästä esim. vessaan, niin se tuska takareidessä oli ihan hirvee.


Toka päivä meni aika hyvin lääkepöllyissä ja mahdollisimman vähillä liikkumisilla. Kolmantena alko jo vähän se takareiden kipu rauhottumaan, mutta tilalle tuli liikkuessa hirveä kiristys polvessa. Tuntu, että räjähtää koko polvi. Onneksi oli myös siteiden poistopäivä eli jalkaa pääsi näyttämään ammattilaisille ja se rauhoitti mielen: jalka ei ollut mitenkään poikkeavasti turvoksissa ja haavat oli ihan siistit. Siellä vaan on tehty iso leikkaus ja se tuntuu.


Tänään neljäntenä päivänä on taas jo pärjännyt vähemmällä lääkityksellä, päässyt käymään suihkussa ja jalannostojumppaakin on tehty. Eilen jalka ei vielä suostunut nousemaan, tänään nousee. :)


Yhtään painoa jalalle ei kärsi varata, eikä neljään viikkoon saakaan varata. Eturistisiteen lisäksihän sieltä korjattiin kierukkaa ja se tuo paranemisaikoihin viikon-kaksi lisää. Mutta eiköhän se tästä vielä...

Kontrollikäynti

Ei pääse vielä ensi viikolla leikkaukseen :( Veritulpan jälkeen ei voi vielä leikata. Pääsiäisen jälkeen eli kolmen viikon päästä leikataan, nyt ootellaan jonkun leikkauskoordinaattorin soittoa ja ajan vahvistusta.

Leikkausta ennen tarttis saada polven ojennus vielä kunnolliseksi. Nythän sen kanssa kävelen koko ajan vähän polvi koukussa, lääkärin mukaan pitäisi vielä vähän keventää kepeillä pidemmät kävelyt, ettei könkkäisi koukkukävelyä. Siispä ojennusvenyttelyä polvelle ahkeraan, kai se siitä alkaa oikaistua. Jonkun verran siellä nyt on alkanut tuntua erilaisia lyhyitä vihlasuja, kun jalkaa on enempi käyttänyt ja ojenteluilla kiusannut, muttei mitään kovin pahaa.

3 viikkoa tapaturmasta

Reilu kolme viikkoa kulunut polven rusahduksesta. Nyt sille pystyy jo varaamaan painoa ja kävelemään hissukseen ontuen. Ulkona kävellessä ja autoa ajaessa pidän polvessa tukea, muuten mennään ilman. Viime viikolla sai aloittaa kuntopyöräilyn ilman vastusta, noin 15 min kerrallaan, tarkoitus saada vaan polveen liikettä. Neljästi pääsin viime viikolla polkemaan ja nyt melkein rajattomasti, kun sain kaverilta kuntopyörän kotilainaan :) Alkuun polvi on aina kovin jäykkä ja kirraa vastaan, mutta muutaman minuutin jälkeen alkaa helpata. Hyvää polkeminen ainakin tekee. Tänään on kotrollikäynti Neossa ja selviää voidaanko polvi operoida jo ensi viikolla.

Lauantaina kävin Lepan kanssa paimentamassa :) Itse oli turvallisesti aitauksen ulkopuolella ja Ledi sai treenata itsenäistä ajoa. Sehän veti aika itsevarmasti, taitaakin tehdä hyvää tämmönen pakotettu etätreenaus!

Itku pitkästä ilosta...

Salon huipusti menneen rally-tokokilpailu jälkeen nautiskeltiin kehdeksan päivää lämmöstä Kap Verdessä Salin saarella. Sen jälkeen ei olekaan enää ollut niin kivaa ja blogi muuttuu nyt hetkeksi polvivammasta toipumisblogiksi.


Viime lauantaina oltiin kaveriporukalla pelaamassa kuplafutista ja yhden viattoman törmäyksen johdosta mun polvesta kuului hyvin ikävä rusahdus ja mä jäin kanveesiin. Hetken istuskelun ja polven kylmäämisen jälkeen päätettiin lähteä Sairaala Neon kautta kotiin. Lauantaista huolimatta Neossa oli onneksi ortopedi paikalla eli pääsin heti asiantuntevaan hoitoon. Alkudiagnoosi oli vamma ulommassa sivuristisiteessä, koska polvi oli löysä sivusuuntaan. Ohjeeksi annettiin jalan tukeminen siteellä ja kaikki paino pois jalalta eli kävelykepeillä eteenpäin ja maanantaina magneettikuvaan.


Maanantaina oli sitten ensiksi magneettikuva ja parin tunnin päästä lääkärin aika. Polvi olikin sitten aika paljon pahemmin rikki kuin vain ulompi sivuside: sekä ulompi että sisempi sivuristiside on rikki ja lisäksi eturistiside poikki. Lisäksi jalka oli kovasti turvoksissa ja pohkeessa semmonen "tunne", joten lääkäri määräsi vielä ultraäänitutkimukseen ja sieltä löytyi laskimotukoskin! Onneksi tuli ultrattua.


Nyt sitten otetaan verenohennuslääkettä laskimotukokseen ja kuntoutetaan sivuristareita kuukausi. Niiden pitäisi siis toipua itsekseen. Kuukaudessa tarttis saada myös laskimotukos ja turvotus pois ja jalka mahdollisimman liikkuvaksi, koska kuukauden päästä sitten leikataan eturistiside ja saikutetaan lisää. Voi perkele sanon minä. Tässähän tämä kevät sitten meneekin...


Mutta jos hetkeksi palaisi vielä aurinkoon...

Ei ainakaan rimaa hipoen...

Eilen käytiin Salossa rally-tokokisoissa. Kolmas ja viimeinen kerta alokasluokassa. Eipä tullut kummalekaan koulutustunnus ainakaan rimaa hipoen, molemmat kun pisteli menemään saaden täydet 100 pistettä! :D

Ledin suoritus: https://youtu.be/7maYogM7sWQ
Kamin suoritus: https://youtu.be/9urD9r-tY2U

Kuukauden päästä korkataan avoin luokka Loimaalla!

Mihin se tammikuu vilahti?

Oho, se on jo helmikuu! Mihin se tammikuu katosi?


Muutamalla viime rally-tokokerralla Kami on taas ollut jo pikkasen maltillisempi, ehkä se siitä taas löytää optimivireensä. Lauantaina ainakin testataan kisavirettä Salossa molempien kanssa. Toivon mukaan viimeistä kertaa alo-luokassa.


Avoimen luokan jutuista työn alla tällä hetkellä mm. sivulla seisomaan nousun suoruus (Ledi) ja sivulla seisomasta maahanmenon suoruus (molemmat). Hypyn jälkeinen elämä on kanssa mietinnässä, että miten saada koira fiksuinta takaisin seuruuseen rintamasuunnan välissä kääntymättä. Tätä ei vaan nyt kotona treenata, kun piha on yhtä jäätikköä...


Muuten ei mitään ihmeellistä. Välillä lenkkeilty eri maastoissa eri seurueilla ja kerran käytiin uimassa: http://atturku.blogspot.fi/2017/01/turun-koirauimahalli.html
Kohta edessä hartaasti odotettu loma ja sittenhän se onkin jo melkein maaliskuu!