Kami rokotuksilla

Tänään käytiin Naantalin Pieneläinklinikalla rokotettavana. Kamista se oli aivan IIIIHANAA, kun odotushuoneessa oli monta hoitsutyttöä lirkuttelemassa ja palluttelemassa. Pöydälläkin se oli ihan nätisti kun kerran oli rapsuttelijoita ympärillä. Painoa puntari näytti 8,9 kg (Kami on kasvanut!), rokotukset ja passi saatiin. Sitten vielä vähän kierreltiin kaupungin katuja ja hyvin meni. Yksi kovaääninen moottoripyörä vähän peläytti Kamia kun se käynnistettiin ihan sen selän takana, muuta ei peljätty.

Tänään tuli ASB-lehti ja siellä oli agirodun Open Class-kisan rata. Siitä vasta tuli mieleen, että täytyyhän sen Retun kanssa ehtiä tällä viikolla joku päivä treenaamaan, että opitaan (tai edes mä oppisin) sen radan!

Ekat hakutreenit

Kamilla oli tänään ekat hakutreenit Raisiossa Vantontiellä. Parin tunnin autossa odottelun jälkeen Kami pääsi ensiksi moikkaamaan toiset treenaajat, syömään niiltä nameja ja ottamaan vastaan rapsutukset ja ihailut. Sitten heittäytyi kolme ihmistä vähän matkan päähän toisistaan erilleen makoilemaan ja mä lähdin Kami vapaana sinne päin käyskentelemään. Ekan tapauksen kohdalla se ihmisen bongattua vähän ihmetteli, että mitäs nyt, mutta kun maalimies rupesi lirkuttelemaan niin johan luikerreltiin matalana kovasti luo syömään nameja ja kiipeilemään syliin. Toisen kohdalla oli sama juttu, Kami sai jopa hajun kohteesta ja kulki nokka pystyssä nuuhkien kohti kohdetta. Kun maalimies rupesi lirkuttelemaan Kamin huomattua sen, Kami pelästy moista kovasti, se maassa hiljaa makaava rupeaakin ilakoimaan! No mä yhdyin ilakointiin ja taas ryömittiin innolla syömään namit.

Kolmas olikin vähän paha, kun se oli kokonaan reikäpeitteen alla. Kami hoksasi kyllä että toi on se juttu, mutta sille piti vaan pöhistä vähän matkan päästä. Lopulta mä kävin "avaamassa käärön" ja ilakoimassa kuinka hienon ihmisen Kami oli löytänyt ja sitten taas tultiin hakemaan namit.

Loppuun otettiin vielä neljäs hahmo, kun toi kolmas oli vähän hankala näin alkuun ja se meni kanssa ihan hyvin.

Ensi kerralla varmaan käytetään nenää jo hyvin, kun nythän Kami vasta oli opettelemassa, että noilta metsässä makaavilta ihmisiltä saa namia!

Loppuun Kami pääsi vielä riekkumaan Kiistan kanssa, joka on Kamia kuukauden nuorempi kelpielapsi. Söpö tapaus, ihan karhunpennun näköinen pullero. Mutta topakka!

Eilinen meillä meni Kamin kanssa ihan kotosalla, ettei ihan joka päivä jossain ravata. Käytiin lenkkeilemässä ja se alkaa jo sujua. Mitä nyt välillä laitetaan vähän hanttiin... Junanradan yli mentiin Luolalanjärvelle ja se oli edelleen vähän ahistavaa kun autot sanoo siinä tömps-tömps. Mennessä otin koiran syliin kun en jaksanut sitä siitä repiä, tullessa kulki itse (koti houkuttimena), mutta hyvin varuillaan oli. Eiköhän se siitä kun pari kertaa vaan mennään kohdasta ohi...  

Kauhia kun monet ihmiset alkaa paheksumaan, kun sanon meneväni Kamin kanssa hakutreeneihin tai että se on ollut agilitykentällä riekkumassa. Siis eihän ne treenit ole sitä, että mä käskisin tota koiraa "etsi ihminen p****le tai saat selkääsi" tai "nyt menet putken ja hypyn ja hypyn ja VAUHTIA" vaan hakutreeneissä käytiin syömässä namia vierailta ja agilitykentällä lähinnä riepoteltiin lelua. Ei vaan ihmiset, joilla ei ole koiraharrastuksia, ymmärrä. Toisilla on jopa koira, muttei silti ymmärrä että pennun kanssa voi "treenata". 

Ylämäki, alamäki...

Ylämäki alamäki, ylämäki alamäki yhdessä kulkien...

Eilen päivällä mulla oli taas hieno pikkukoira. Puolenpäivän maissa käytiin Turussa Kohmossa pieni kävelylenkki Hennan ja Vilma-koiran kanssa ja Kami pääsi tutustumaan myös hississä kulkemiseen.

Myöhemmin päivällä sain päähäni, että ton koiran täytyy oppia käymään lenkillä tarpeillaan, ettei aina tarttis mennä seisoskelemaan tohon talojen taakse, kun se alkaa käydä jo tylsäksi paikaksi ja Kami yrittää laajentaa reviiriä toisten pihoille. No pari lenkkiä menikin niin, että Kami kävi yhdessä ihan uudessa paikassa tarpeillaan. Ja muutenkin meni remmissä kulkemiset suht nätisti.

Illalla käytiin Naantalin rannassa terassilla. Mulle pieni olut, Kamille pieni rusto ja naapuripöydän lirkuttelut. Hyvin meni. Autossa Kami matkustaa boksissa nätisti nukkuen, mutta se ei millään haluisi mennä sinne...

Myöhemmin kotona sain pahimman iltariekkumisen purettua hirvenluuhun ja sitten vielä sadistina iltalenkillä päätin, että ei mennä sen uuden vessapaikankaan ohi vaan Kami saa tehdä tarpeensa taas ihan muualle. Ja voi sitä hösellystä, koira kiskoi koko ajan kotiin päin, jumitteli ja pyöri. Ja minä vaan vedän väkisin liikkelle, ei tuntunut kyllä kivalta. Onneksi se sentään aina lähti kävelemään, ettei tarvinnut mitään makaavaa koiraa perässä kiskoa. Ja onneksi oli niin myöhä ettei ollut ohikulkijoita pällistelemässä... Me kuljettiin ja kuljettiin (ei siitä pitkä matka tullut kun koira koko ajan vaan pysähteli) kunnes löyty sopiva nurtsi ja koira teki tarpeensa. Jeee, mä voitin! Sitten rauhottu vähän se menokin, kotiinpäin se kyllä aika reippaasti silti kulki. Kotona kaveri joi puolikuppia vettä ja painu nukkumaan, oli sen verran rankka reissu.

Kertokaahan olenko mä joku pennunrääkkääjä, kun väkisin kiskon sitä pisin katuja, enkä päästä tekemään tarpeitaan siihen ainoalle opitulle paikalle?

Kamin paimennuskuvia

Tässä muutamia kuvia Kamin paimennuksesta tiistailta, kuvat on ottanut Tapio Mäntysalo.

Pieni paimentaja

 

Täältä tullaan!

 

Pieni mies, suuret korvat

 

Huilitauko

 

Pässiratsastaja

Päivän nollaus

Eilen alkoi Kamilla vähän jo sujua toi "lenkkeily". Päivällä käytiin Naantalin rannassa pikkulenkki eli autolla Kuparivuorelle ja sieltä tallusteltiin rantaan jätskille/huilitauolla ja sitten takasin. Ihmisä vähän toljoteltiin, mutta mitään häslinkiä Kami ei järjestänyt.

Illalla käytiin vielä pari pikkulenkkiä lähimaastoissa ja nekin meni paremmin kuin koskaan, ei enää sitä pyristelyhyörinää ja tarjosi vähän väliä katsekontaktiakin, josta tietenkin aina namia naamaan. Vielä kun saisi sen hoksaamaan, että lenkillä vois käydä tarpeillaan, niin saisi vähentää tossa talojen takanurmella pyörimistä, kun Kami alkaa koko ajan tehdä tarpeitaan lähempänä toisen talon pihojen pensasaitaa ja joku kertaa se ryysää vielä jonkun pihalle sontimaan... Tänäänkin yritin aamulla mennä takapihan sijasta remmissä tarpeidentekolenkille, mutta sehän pidätteli niin kauan että luovutin ja mentiin "vessaan"... Ja aamulla sillä sentään on kovakova hätä.

Eilen illalla se sitten nollasi hyvän käytöksensä olemalla pari tuntia ihan täysi riiviö... Onneksi suurimman osan riekkumisesta vastaanotti Kamin bestis Anu Saukko, mutta kyllä mäkin sain osani hampaista ja hyppimisestä... Ja just kun mä nousin sohvalta viemään sitä pihalle, niin se ehti pissata omaan sänkyynsä. Huokaus.

 

Retun treenit. Ja vähän Kaminkin

Eilen haettiin Retu jo aamusta meille, kun illalla oli treenit. Kamista oli oikein kiva yrittää saada Retua leikkiin, Retusta ei niinkään... Nurmikentällä Retukin tosin sai kahteen kertaan hepulit ja paino muristen kauhian kokosta ympyrää Kami perässä, tosi outoa käytöstä Retulta, mutta hauskaa näytti olevan.

Kami onneksi väsähti aamupäivän lenkistä ja Ruutin kanssa leikkimisestä niin, että nukkui koko päivän pikku-ulkoiluja lukuunottamatta ja Retu sai olla rauhassa. Illalla lähdettiin sitten treeneihin ja Kamikin alkoi heräilemään. Kentän lähistöllä kävellessä pikkukaveria ei huolettanut rekat ja autot ollenkaan ja tarjosi jopa katsekontaktia, mitä se ei oikeestaan ole remmilenkillä tehnyt. Eikun namia naamaan!

Ei se kyllä taida oikeesti autoja pelätä, kun tuollakaan niitä ei edes huomattu. Joko se on pelästynyt tässä lähialueella jotain ja siksi rimpuilee tai sitten sen mielestä tässä lähellä on vaan niin pirun tylsää aina talsia, että rupeaa pelleilemään. Voiko noin pieni koira jo osata uunottaa mua?!

No itse treeneihin, Retusta oli oikein kivaa päästä taas kunnolla tekemään jotain ja varsinkin kun ällöriiviö laitettiin syrjään. Rata mentiin pariin kertaan ja hyvältä tuntui vissiin molemmista. Kami istua nökötti narun jatkeena radan rakennuksen, rataantutustumisen ja Retun treenien ajan ja kyllä huomasi, että sitä on Australiassa pidetty kahlittuna, niin nätisti möllötti. Täytyypä muistaa ylläpitää tuotakin taitoa.

Lopuksi Kami päästettiin vähän vauhtiin. Lelua se tykkäsi riepottaa kentällä oikein hyvin, vaikka muuten ei ole pahemmin ulkona tykännyt leikkiä. Kami juoksi pari kertaa putken läpi ja riekutettiin lelun kanssa oikein kunnolla. Myös siivekkeen takaakiertoa tehtiin pari kertaa molemmin puolin leikin avustuksella. Voi että mä olin tyytyväinen pikkukoiraan kun se oli niin täysillä mukana tekemässä! Yleensä on tuntunut, että se tekee vähän niinkuin itse huvittaa ja joskus vaan sattuu huvittamaan tehdä mun kanssa...

Illalla Kami oli ihan poikki, muttei malttanut jättää Retua rauhaan. Retu makasi omalla petillään ja murisi hiljaa ja sekös oli Kamista hauskaa... Lopulta otin Retun peteineen makuuhuoneeseen kanssani portin taakse ja heti painu Kamikin petiinsä. Yö meni siis loppujen lopuksi hyvin rauhallaisesti, onneksi.

Kami vs. ISO MAAILMA

Kyllä tämä liikenteen paljous on edelleen Kamille aika iso juttu. Vaikka eihän täällä Naantalissa edes kauheaa kuhinaa ole, mutta kun vertaa siihen mihin Kami Australiassa oli tottunut (eli ei mitään missään), niin eipä se ole ihme, että autoja vähän kytätään.

Parina ekana päivänä Kami ei muistaakseni pahemmin liikennettä kytännyt, kun oli vaan kiire kulkea jaloissa. Nyt kun oltiin juhannus poissa autojen mölystä niin taas ne vähän jännittää. Parina päivänä ollaan käyty pikkulenkit porukalla eli Lasse ja äitinsä on ollut mukana, jolloin päästään siitä, että Kami jää tollottamaan autoja, kun osa laumasta silti jatkaa matkaa ja tulee kiire mukaan. Yksin kun olen sen kanssa liikkeellä, on tuo ongelma, että mä joudun pysähtymään remmin mitan päähän myös ja lenkki tyssäilee koko ajan.

Tänään käytiin kiertelemässä Retun kanssa maailmaa ja alku menikin hyvin, mutta sitten oli liikaa ruohonleikkuria, traktoria ja muuta ja Kami aloitti vaan kiskomaan kotiin päin :( Me jatkettiin Retun kanssa talsimista ja annoin kaverin rimpuilla, mutta lenkki tehtiin loppuun niinkuin olin suunnitellut.

Toivottavasti se pian tottuisi liikenteeseen, että voisi ruveta keskittymään remmissä nätisti kulkemiseen, tällä hetkellä se on mahdotonta kun autot vie kaiken huomion...

Eilen kävästiin Naantalin rannassa pikavisiitillä, siellä ihmispaljoudessa Kami kyllä kulki ihan nätisti. Oli niin paljon ihmisiä (ja toisaalta vähän autoja) ettei ehtinyt jäädä toljottamaan mitään yksittäistä kulkijaa. Jopa namit maistui lenkin ohessa.