Eilen haettiin Retu jo aamusta meille, kun illalla oli treenit. Kamista oli oikein kiva yrittää saada Retua leikkiin, Retusta ei niinkään... Nurmikentällä Retukin tosin sai kahteen kertaan hepulit ja paino muristen kauhian kokosta ympyrää Kami perässä, tosi outoa käytöstä Retulta, mutta hauskaa näytti olevan.
Kami onneksi väsähti aamupäivän lenkistä ja Ruutin kanssa leikkimisestä niin, että nukkui koko päivän pikku-ulkoiluja lukuunottamatta ja Retu sai olla rauhassa. Illalla lähdettiin sitten treeneihin ja Kamikin alkoi heräilemään. Kentän lähistöllä kävellessä pikkukaveria ei huolettanut rekat ja autot ollenkaan ja tarjosi jopa katsekontaktia, mitä se ei oikeestaan ole remmilenkillä tehnyt. Eikun namia naamaan!
Ei se kyllä taida oikeesti autoja pelätä, kun tuollakaan niitä ei edes huomattu. Joko se on pelästynyt tässä lähialueella jotain ja siksi rimpuilee tai sitten sen mielestä tässä lähellä on vaan niin pirun tylsää aina talsia, että rupeaa pelleilemään. Voiko noin pieni koira jo osata uunottaa mua?!
No itse treeneihin, Retusta oli oikein kivaa päästä taas kunnolla tekemään jotain ja varsinkin kun ällöriiviö laitettiin syrjään. Rata mentiin pariin kertaan ja hyvältä tuntui vissiin molemmista. Kami istua nökötti narun jatkeena radan rakennuksen, rataantutustumisen ja Retun treenien ajan ja kyllä huomasi, että sitä on Australiassa pidetty kahlittuna, niin nätisti möllötti. Täytyypä muistaa ylläpitää tuotakin taitoa.
Lopuksi Kami päästettiin vähän vauhtiin. Lelua se tykkäsi riepottaa kentällä oikein hyvin, vaikka muuten ei ole pahemmin ulkona tykännyt leikkiä. Kami juoksi pari kertaa putken läpi ja riekutettiin lelun kanssa oikein kunnolla. Myös siivekkeen takaakiertoa tehtiin pari kertaa molemmin puolin leikin avustuksella. Voi että mä olin tyytyväinen pikkukoiraan kun se oli niin täysillä mukana tekemässä! Yleensä on tuntunut, että se tekee vähän niinkuin itse huvittaa ja joskus vaan sattuu huvittamaan tehdä mun kanssa...
Illalla Kami oli ihan poikki, muttei malttanut jättää Retua rauhaan. Retu makasi omalla petillään ja murisi hiljaa ja sekös oli Kamista hauskaa... Lopulta otin Retun peteineen makuuhuoneeseen kanssani portin taakse ja heti painu Kamikin petiinsä. Yö meni siis loppujen lopuksi hyvin rauhallaisesti, onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti