Hullulla on hauskaa... Annoin Retulle tänään uuden puruluun, jota se ei jaksa näköjään ruveta järsimään, joten sitä piilotellaan. Mä pari tuntia seurasin sen puuhia (siis mä olen se hullu tässä tarinassa) jo ennenkuin aloin kuvaamaan, kyseessä siis taas luun piilotus:
Nuo kaikki piilot puolessa tunnissa. Vähän väliä kuuluu hento raaps-raaps kun luulle kaivetaan kuoppaa, sitten käydään tyynylle maate, mennään hetken kuluttua tuijottamaan luuta ja heilutellaan sille häntää ja sitten se viedään uuteen kätköön. Köyhän miehen komediaa...
Mä en halua, että Retu joutuu lähtemään meiltä. Se ei ole oikein... Mä en halua, L ei halua, Retu ei halua. Eihän ole pakko jos EI halua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti