Parsonien agilityleiri

No niin, nyt on agilityleiri takana. Kivaa oli ja väsy tuli ;-)
Lauantaina meillä oli treenit vasta klo 17, joten päivällä tuli paistateltua kentän laidalla muiden suorituksia katsellessa useampi tunti. Parsoneja oli paikalla liki 80, joten katseltavaa riitti. Olisi kyllä vissiin välillä kannattanut käydä huoneessa huilimassa, että olisi sitten omaankin treenin jaksanut kunnolla tsempata. Retua sentään pidän jäähyllä, ettei se ollut vallaan kyllästynyt hälinään. Treenien aikaan oli aurinko tosi paahtava ja Aaltosen Mikon rata vähintäänkin haastava. Kun vielä yhdistelmään lisätään kuumuudesta väsähtänyt koira niin vaikiaahan se oli... Koskaan aiemmin, kuin tuolla leirillä, ei ole Retua väärät putket kutsunut noin paljon. Ja kun se kerran sinkosi väärässä kohdassa putkeen niin sittenhän se singahti sinne joka ikinen kerta vaikka miten yritin vääntää ja kääntää... Kaiken kaikkiaan oli kyllä hyvät treenit, kun vaan olisi ollut viileämpää, ettei koirakin olisi ollut kunnolla innostunut...
Treenien ja ruuan jälkeen päästiin kylmään saunaan värjöttelemään, eipähän lämmennyt siideri! Illalla paistettiin vielä makkaraa ja lettuja nautittiin vauhdikkaasta ohjelmatarjonnasta ;-)
Retu nukkui yön kopassansa, koska kämppiksemme Inkku-narttu ei oikein digannut Retun hössötyksestä huoneessa. No Retu nukkui kyllä kuin tukki melkein seitsemään asti ja sitten alkoi kuulua pientä piipitystä kun alko kalterit ahistaan. Mä en sitten taas saanutkaan nukuttua juuri ollenkaan koko yönä, kun pää särki koko päivän auringossa ja tuulessa olemisesta, enkä mä muutenkaan oikein osaa vieraissa paikoissa nukkua...
Sunnuntaina meitä koutsasi Kaplaksen Mari ja nyt oli treenit klo 13:30, auringon paahteessa taasen. Radan ekan osion jälkeen hoksasin pyytää treenikaverilta vinkulelua lainaan ja johan heräsi koira! Ei haitannut paahde enää ollenkaan ja pysty tekemään takaaleikkauksetkin mallikkaasti kun koira oikeesti liikkui! Kunpa olisi tajunnut jo lauantaina ottaa jonkun lainalelun käyttöön, varastettu lelu on aina paras lelu... Mari oli kyllä ihan yliveto-valmentaja, ne ilonkiljaisut ja innostuneet ohjeet, joita radalla koko ajan kuuli, oli niin hauskoja. Ja saipa hän mutkin vähän rentoutumaan. "Jännittävä kontrollifriikki" oli mun diagnoosi ja niinhän se on, mä haluan yli kaiken että Retu ei vaan mene väärälle esteelle ja siksi ollaan edetty lähekkäin ja vauhdista tietty tullut se mikä se nyt on, raahallista. Tarttis joskus alkaa uskomaan, ettei se ole niin vaarallista jos koira väärään suuntaan erehtyy tai itse kämmäilee radalla...
Kaikkien treenailtua vielä kerättiin esteet autoon ja sitten ne purettiin sarja kerrallaan kolmeen eri paikkaan. Onneksi mukana oli tarpeeksi porukkaa, joten se homma kävi ihan uskomattoman sujuvasti ja pääsi kotiin lepäämään... Retu onkin kyllä aika kuitti... Mutta kaiken kaikkiaan kiva ja opettavainen leiri oli!
Asiasta viidenteen: pennun lento on nyt varmistunut ja sen pitäisi olla Hesassa 12.6. klo 17:40, JAIKS!