Ensimmäinen TopTeam-leiri takana ja voin todeta, että RANKKAA oli. Sekä koiralla että ohjaajalla. Sekä henkisesti että fyysisesti.
Leiri alkoi perjantaina yhteisellä illallisella ja pienellä infotilaisuudella. Lauantaina aloitettiin hallilla aamu klo 7:45 ratojen rakentamisella ja sen jälkeen osa aloitti lajitreenit ja me muut käytiin Jerryn kanssa läpi ohjaajan lämmittelyä/koordinaatioharjoituksia. Ja heti sai reidet jumiin :D
Ekat lajitreenit meille veti Suomalaisen Jari. Ihan jees rata, aika suoraviivaista etenemistä, putkiin irtoamista ja haastavimpana kohtana oli koko kentän pituinen estesuora, jonka viimeinen este piti tehdä takaakiertona. Tämä epäilytti kovasti, mutta niin vaan sitä ehti koiran takaakiertoon tökkäämään, kun lähti ajoissa liikkeelle! Onneksi tämä kohta meni kertayrityksellä läpi, toisella kerralla ei jalat olisikaan enää varmaan liikkuneet tarpeeksi nopeasti. Muutamia rimantiputteluja ja yhtä putkeen väärän pään ohivientiä vähän tahkottiin.
Sitten olikin pitkä odottelu ennen seuraavaa treeniä, kun aikataulut kosahti. No ihan hyvä, että ehti koira kunnolla huilata.
Toka treeni oli Oreniuksen Juhan vetämä. Tässä jouduttiin lähtemään vähän väärällä jalalla liikkeelle, kun homma kosahti heti alkuunsa kolmosesteen riman tiputtamiseen. Kyseessä oli välistävedon jälkimmäinen hyppy, jossa koiralla oli vielä niin kiire putkeen, että nuoleskeli aina siivekettä niin, että rima tipahti… Ei malta koota, ei sitten millään! Ja kun tästä päästiin jatkamaan, tökkäsi heti seuraavaan kohtaan eli takaakiertoon, jonka jälkeen piti päästä kahden hypyn välistä seuraavalle hypylle. Vastakäännös takaakierto hypyllä toimi aika kivasti, alkuun sainkin Kamin oikein seuraavalle hypylle, mutta siellä käänty väärään suuntaan ja sitten kun sitä yritettiin korjata niin alko siltä takaakierroltakin livetä väärälle hypylle. Huoh. Loppurata menikin sitten vähän helpommin, yksi päällejuoksu piti vähän uusia, mutta sen jälkeen taidettiinkin päästä kerralla virheettä läpi. Mutta aika huono fiilis jäi, kun sitä alkua joutu tahkoamaan niin siunatun kauan ja aina vaan toisti samat virheet…
Elinan treeni oli viimeisenä, siinä en enää yrittänytkään koko rataa vaan sovittiin, että tehdään joku lyhyt onnistunut pätkä ja sitten homma saa olla siinä. Koira ja ohjaaja kun alko olla jo ihan puhki ja kaivattiin vaan vähän onnistumisen tunnetta. Alku oli vähän vastaava kuin Juhan treenissä eli välistä veto kakkosen ja kolmosen välissä ja kolmoselle rimantiputus… PRKELE. Se kun saatiin kunnialla suoritettua niin vedettiin ihan ok pätkä ja se treeni oli siinä.
Hallilta äkkiä äiteen luo suihkuun ja hotellille yhteisillalliselle, jonka jälkeen olin kotona yhdentoista kinttaalla. Ja aamulla taas kasiksi hallille…
Sunnuntaina olikin ”vain” yhdet treenit ja Suomalaisen suoraviivainen rata, josta kellotettiin aika. Kellotusradan tein heti ekana, kun koira oli vielä skarppina ja sai rauhassa tehdä. Iltapäivällä kyseisellä radalla olikin semmonen kilpailukarnevaali, että ihan hyvä että olin vetänyt omani ihan ”omassa rauhassa”. Muutaman kerran taas roiskasi jonkun riman ja kerran-kaksi loppu ohjaus kesken, mutta päästiin lopulta nollana läpi ja se riitti mulle tältä erää. Kokeilaan aikaa parantaa sitten seuraavalla kerralla, kun rata rakennetaan. Koiralle kyllä hauska rata, kun sai tykittää menemään!
Orenius veti meille taas itse treenin. Nyt sain paremman asenteen heti alkuunsa ja tehokkaalla ohjauksella saatiin ihan mallikasta menoa aikaan! Kepeillä Kamille tuli aivan käsittämätön työtapaturma: jätti viimesen välin pujottelematta. Vaikka kyseessä ei ollut edes mikään persjättö tai muu erikoinen kohta, mähän jatkoin keppien ohi ihan suoraan ja mielestäni mitään ennakoimatta. Tokalla yrityksellä sama homma ja sitten iskikin vähän kelpiejumi, en mä varmaan osaa… Muutamaan kertaan piti sitten mennä kepit ihan palkan odottaessa päässä ja löyty taas rytmi ja vauhti. Ja jätettiin kepit siltä erää siihen. Kai tässä tuli esiin koiran väsymys.
Sitten tahkottiin oikein kunnolla yhtä päällejuoksua, jossa siis rimaa roiskittiin. Kunnon palaute riman roiskaisusta, sitten useempi onnistunut toisto, joista palkkaus ja taas provosoitiin huonolla ohjauksella esiin riman tiputus, josta palaute ja taas kunnon palkka onnistuneista toistoista. Sieltähän alko löytyä jopa kokoamista hypylle! Tämän homman kanssa täytyy nyt ottaa taas tehokuuri, kun on selvästi lipsuttu liikaa. Rata loppuu rimanpudotukseen. Aina! Loppuradan kieputukset saatiin ihan kivasti vedettyä ja eikun jäähylle, koira oli aivan sippi! Tuli kyllä vähän turhan rankka treeni, mutta saatiinpahan joku ajatus koiran päähän tästä rimajutusta.
Loppupäivä menikin sitten seuraillessa muiden kisailua kellotusradalla ja viimeiseksi Vapun henkisessä valmentautumisessa. Kellotusradalla näytti moni huippukin kämmäilevän ja useampaan kertaan, ihan lohdullista välillä nähdä, että ei kukaan taida kuitenkaan ihan aina täydellisesti onnistua. Ja löyty sieltä vertaistukea muutamasta muustakin, jolla on vähän puupää-koira, joka ryskii ohjauksesta läpi. Tai kyllähän Kami yleensä ohjaukseen tulee mukaan, muttei malta aina keskittyä hyppyihin vaan niistä mennään läpi…
Eli rankkaa oli. Tänä aamuna Kami näytti kyllä ihan vetreältä, samaa ei voi sanoa musta! Vasen etuantura sillä vaan on nyt ihmeesti kulunut, pinta ihan rikki. Ei arista ollenkaan eikä vuoda tai mitään, mutta lepäillään nyt ainakin se kuntoon. Ja sitten jatketaan rima-natsituksella!
Ledi-lepakko oli viikonlopun Tiinan hyvässä huomassa. Oppi uusia temppuja ja oli kuin herranterttunen :) Ihanaa, ettei tarvinnut siitä murehtia pitkien päivien aikana lain, KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti